Isosisarus päivähoitoon, kun äiti kotona vauvan kanssa? Miksi?
Tätä jaksan aina vaan ihmetellä. En tuomitse, mutta en siis vain käsitä. Kommentoikaa varsinkin te, jotka näin teette.
Miltä tuntuu siitä isommasta, ehkä 2- tai 3-vuotiaasta lapsestanne, kun hänet viedään hoitoon ja sinä jäät vauvan kanssa kotiin? Hän ei sitä ehkä vielä osaa näin ajatella, mutta sinä äitinä osaat. Hän haluaisi myös sinun aikaasi. Ei hän vielä tarvitse päivähoidon tarjoamia virikkeitä, vaan ihan tavallista, arkista yhdessäoloa kanssasi. Monet esim.lastentarhanopettajat puhuvat virikkeiden puolesta, mutta miksi sitten maamme parhaat lastenpsykiatrit, esim. Jari Sinkkonen ja Keijo Tahkokallio puhuvat kotihoidon ja tavallisen arjen puolesta ja viittaavat kintaalla virikkeille?
Sinä, äiti, ajattelet ehkä, että näin toimiessasi lapsesi saa enemmän huomiota ja leikkiseuraa, kun sinä olet vauvassa kiinni ensimmäiset kuukaudet. Tottaikai hän joutuu jakamaan huomiosi pikkusisaruksensa kanssa, ja ehkä kouluikäistenkin sisarustensa, mutta silti hän nauttii kotonaolosta ja kiireettömistä aamuista. Eikä lapsen kanssa tarvitse leikkiä kaiken aikaa. Kyllä hän osaa leikkiä itsekin, kun hänelle tarjotaan siihen mahdollisuus. Miten hänelle voi muodostua lämmin ja kiinteä suhde uuteen pikkusisareensa, kun hän ei saa viettää vauvan kanssa? Näistä sisarussuhteista on juuri julkaistu kirjakin.
Ymmärrän tämän ratkaisun silloin, jos äiti esim.kärsii ajoittaisesta masennuksesta tai on joku sairaus, joka ajoittain pakottaa huilaamaan enemmän, mikä ei onnistuisi useampaa lasta hoitaessa. Mutta jos perheessä on vain kaksi lasta, miksi hän ei saa olla omien rakkaiden ihmistensä lähellä, vaan hänet laitetaan kenties ison päiväkotiryhmän hulinaan?
Kyllä, Suomessa on subjektiivinen päivähoito-oikeus kaikilla, mutta mielestäni se pitäisi aina tarkistaa tilanteen mukaan vaikka haastattelulla tällaisessa esimerkkitilanteessa. Tällä nykyisellä mallilla monet oikeasti hoitopaikkaa tarvitsevat jäävät ilman paikkaa, kun hoitoon tuodaan näitä "äidin ja vauvan jaloista" tuotuja lapsia.
Minulla on kolme lasta: 2-, 9- ja 10-vuotiaat, ja odotan nelosta syntyväksi kesällä. Olen nyt työelämässä ja kuopus ollut syyskuusta perhepäivähoidossa. Hän jää kanssamme kotiin kesällä, ja nautin jo etukäteen ajatuksesta, että saamme olla taas kiireettömästi kotona!
Kommentit (128)
Toisessa raskaudessa ja sen jälkeen tapahtui vaikeita asioita (mihin kukaan ei voinut vaikuttaa).
Parhaani teen, joka päivä.
30
Arvon äiti-kollegat,
Lopettakaa nyt hyvät ihmiset tämän sortin keskustelut. Te, jotka pidätte koko lapsikatraan kotona; ajatteletteko oikeasti, että toimitte jollain tavalla "paremmin" kuin ne, jotka vievät esikoisensa hoitoon kuopuksen synnyttyä? Järjetöntä tekopyhyyttä.
Aivan päivänselvä asia.
meidän 4v menee mielellään päiväkotiin vaikka jään kotiin vauvan kanssa. Hoidossa on kavereita ja kivaa. Kotona olis tylsää olla päivät pitkät ja leikkiä yksin.
Ihan on fakta. Itse olet joko tyhmä tai valehtelet, jos et tätä myönnä.
juuri niinkuin äidit ovat jo vuosituhansia tehneet, eli kotona.
Eli toisin sanoen sitten kai: paremmin kun ne jotka vievät pienet lapsensa hoitoon uusien tieltä.
Mutta harmi että kaikki ei jaksa hoitaa, se on todella sääli niitä lapsia kohtaan.
juuri niinkuin äidit ovat jo vuosituhansia tehneet, eli kotona.
Eli toisin sanoen sitten kai: paremmin kun ne jotka vievät pienet lapsensa hoitoon uusien tieltä.Mutta harmi että kaikki ei jaksa hoitaa, se on todella sääli niitä lapsia kohtaan.
se miten äidit on vuosituhansia lapsiaan hoitaneet, on MUIDEN AVUSTUKSELLA. tätä aiemmin on eletty yhteisöissä, nyt ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa ydinperheet joutuvat pärjäämäään yksin.
miksi hän on päiväkodissa kun äiti on kotona vauvan kanssa.. Kyllä sen ikäinenkin jo päättelee asioita pikku päässään ja ihmettee miksi hänet tuodaan päiväkotiin kun olisi kiva olla kotona äidin kanssa hoitamassa vauvaa jne.
Meillä ryhmässä nyt yksi tällainen 3v lapsi.
t. lto
mitä ihmeen yhteisöä tarvitsee kahden lapsen hoitamiseen?
Ja suurin muutos entiseen verrattuna on kylläkin se, että nykyään isät osallistuvat lastenhoitoon ja kotitöihin ihan eri tavoin kuin aikaisemmin. Eli äitien osa on helpottunut entisestä!
Mut niin vain oli pakko laittaa 2v esikoinen päiväkotiin. Vauva on nimittäin sairas ja tarvitsee erikoishuolenpitoa, mikä olisi liian rankkaa jos vilkas esikko olisi koko päivän kotona. Enkä esim. voi lähteä vauvan kanssa ulos pitkäksi aikaa, eli ulkoilut olisi jäänyt esikoiselta. Nyt esikoinen on max 5h päivä päiväkodissa. Tuntuu pahalta, mutta ei ollut muuta mahdollisuutta.
Mutta tarkoittaako se välttämättä, että kyseessä on huono asia?
Meidänkin kolmevuotias kyseli että miksi hän joutuu olla kotona, miksei hän saa enää mennä päiväkotiin leikkimään Matiaksen ja Annin kanssa.
miksi hän on päiväkodissa kun äiti on kotona vauvan kanssa.. Kyllä sen ikäinenkin jo päättelee asioita pikku päässään ja ihmettee miksi hänet tuodaan päiväkotiin kun olisi kiva olla kotona äidin kanssa hoitamassa vauvaa jne.
Meillä ryhmässä nyt yksi tällainen 3v lapsi.t. lto
mutta nyt kun otin uuden pennun vien ton vanhan äidille hoitoon.. Pentu on niin villi ja toi vanha koira vaatii kaikkea hoitamista ja sen kanssa pitää ulkoilla ja heittää keppiä.. Olin jo ihan väsynyt ton koiran kanssa kun se oli pentu niin miten luulette mun jaksavan kun niitä on kaksi????
Lisäksi mulla on rahat niin loppu, ettei loppukuusta ole varaa ruokaan. Mulla on myös varauksessa uusi pentu kennelistä.
Eikä meillä ole mitään kiireisiä aamuja - ihan rauhassa heräillään, syödään ja käppäillään päiväkodille.
On kotona 2,5-vuotiaan kanssa ja miehensä vie 4 ja 6-vuotiaat päiväkotiin joka aamu klo 7 ja tulee sitten takaisin kotiin? Ja sieltä lapset haetaan 16.30-17 eli kyllä tulee päivälle mittaa. Mutta pääsasia näköjään että lihava laiskuri pääsee helpolla kotona ollessaan. Sääliksi vaan käy miestä ja varsinkin lapsia.
Ihan on fakta. Itse olet joko tyhmä tai valehtelet, jos et tätä myönnä.
Niin, siis tätä juuri tarkoitin. Järkyttävä asenne. Kuinka kehtaatte???
Lähimpänä esimerkkinä oman esikoisen päiväkotikaveri, 4v erityislapsi joka on kuntoutuksellisista syistä hoidossa. Ymmärrän tietysti että hoito jatkuu uuden vauvan syntymän jälkeenkin, mutta sitä en tajua että kun isä oli pikkusiskon kotiutuminen jälkeen 3 viikkoa kotona äidin ja vauvan kanssa niin esikoisen piti olla joka päivä hoidossa pitkää päivää. Siis yhtään vapaapäivää ei tuo esikoinen saanut vauvaan tutustumiseen. Viikonloppuisin sitten heillä pyöri sukulaisia ja tuttuja kylässä, eli kesti aikaa ennen kuin lapsi ylipäätänsä pääsi tajuamaan että tuo vauva on nyt muuttanut heille.
Ymmärrän jollainlailla että perhe halusi nyt terveen vauvan kanssa ottaa takaisin sitä minkä menettivät vammaisen lapsen kanssa mutta se ettei esikoisen haluta millään lailla kuuluvan tuohon onnelliseen perheeseen niin se tekee pahaa. Muutenkin kyseinen äiti jo etukäteen jännitti kuinka mustasukkainen esikoinen tulee olemaan ja on nyt sitten ollutkin. Välillä tulee mieleen olisiko ollut kuitenkin helpompi jos esikoinen olisi saanut rauhassa tutustua vauvaan.
mitä ihmeen yhteisöä tarvitsee kahden lapsen hoitamiseen?
Ja suurin muutos entiseen verrattuna on kylläkin se, että nykyään isät osallistuvat lastenhoitoon ja kotitöihin ihan eri tavoin kuin aikaisemmin. Eli äitien osa on helpottunut entisestä!
Ja juuri siinä mielessä että lastenhoito on paljon vastuullisempaa mitä aiemmin. Olen itse 70-luvun puolivälissä syntynyt ja mitä ollaan äidin kanssa puhuttu niin kyllä tänäpäivänä tuon ajan hyvä perheenäiti aiheuttaisi jo moneen kertaan soitot sosiaaliin...
Kertooko tämä jotaikin yhteiskuntamme tilasta, asennemuutoksesta vai mistä?
Erittäin mielenkiintoinen keskustelu, jos ottaa pois nuo juupas-eipäs kommentit.
Itselläni on 2,5 v. poika, joka saa pikku-sisaren huhtikuussa. Poikani päiväkotiryhmässä on 12 lasta ja 3 hoitajaa, olenkin miettinyt mitä enemmän tai millaisia arvoja hoitaja/4 lasta pystyy lapsellenia tarjoamaan kuin äiti kahdelle lapselleen. Päiväkotiryhmässä on 6 lasta joiden äiti on vauvan kanssa kotona, näiden lasten isät tuo lapsen aamulla täihin mennessä ja hakee illalla töistä tullessa. Hirvittävän "huono säkä" sattunut tähän ryhmään, sillä yleinen taso (ainakin näiden keskustelujen perusteella) tuntuu kuitenkin olevan se lapset ovat osa-aika tai puolipäivä hoidossa.
Meidän päiväkoti ei pysty takaamaan, että vauvakin pääsisi ko. päikkyyn jos vanhempi lapsi jatkaa esim. osa-aikaisena hoidossa. Sekään ei siis puolla lapsen jättämistä osittaiseen hoitoon, kun olen itse kotona. Pahimmassa tapauksessa lapset joutuu viemään kahteen eri hoitopaikkaan äitiysloman jälkeen.
Jokainen perhe tietenkin tekee omat valintansa itselleen parhaaksi katsomallaan tavalla ja variaatioita on varmasti yhtä monta kuin on lapsia ja vanhempiakin.
Jotenkin itse toivoisin, että vanhemmilta löytyisi nykypäivänäkin aikaa omille lapsilleen, lapsuus on kuinkin niin lyhyt....
Mukavaa Joulun aikaa kaikille!
kotiin tai pihalle kun vanhemmilla oli muuta tekemistä. Ei silloin lasten perään pitänyt katsoa 24/7, jo 3-4vuotiaat saivat hyvin pärjätä yksin lyhyempiä aikoja ja jo 8v isosisko pystyi hoitamaan kahta pikkuveljeä päivät pitkät.
Mahtaisikohan tuollainen onnistua tämänpäivän äideiltä?
4-vuotiaani käy kuntoutuksellisista syistä päiväkodissa osa-aikaisesti, vaikka itse olen kotona vauvan kanssa.
Lapsen ongelmat eivät näy ulospäin, mutta hän hyötyy todella paljon päivähoidon tuesta.
Ja vaikka mitään ongelmaa ei olisikaan, yrittäisin silti saada tämänikäisen jonkinlaisen tasokkaan varhaiskasvatuksen piiriin.
Ja ihan itse vien lapsen joka aamu ja haen päivällä pois, vauvan kanssa.
Meillä PÄIVÄKODISTA suosittelivat, etttä esikoisen kannattaa jatkaa siellä 3pv viikossa. Koska suurempi muutos hänelle olisi ollut jäädä kotiin äidin ja vauvan kanssa, kuin jatkaa hoidossa.
Myöskin 6v. ikäero puolsi asiaa, sekä se, että meidän talossa ei ole esikoiselle yhtään leikkikaveria päiväsaikaan.