Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isosisarus päivähoitoon, kun äiti kotona vauvan kanssa? Miksi?
14.12.2008 |
Tätä jaksan aina vaan ihmetellä. En tuomitse, mutta en siis vain käsitä. Kommentoikaa varsinkin te, jotka näin teette.
Miltä tuntuu siitä isommasta, ehkä 2- tai 3-vuotiaasta lapsestanne, kun hänet viedään hoitoon ja sinä jäät vauvan kanssa kotiin? Hän ei sitä ehkä vielä osaa näin ajatella, mutta sinä äitinä osaat. Hän haluaisi myös sinun aikaasi. Ei hän vielä tarvitse päivähoidon tarjoamia virikkeitä, vaan ihan tavallista, arkista yhdessäoloa kanssasi. Monet esim.lastentarhanopettajat puhuvat virikkeiden puolesta, mutta miksi sitten maamme parhaat lastenpsykiatrit, esim. Jari Sinkkonen ja Keijo Tahkokallio puhuvat kotihoidon ja tavallisen arjen puolesta ja viittaavat kintaalla virikkeille?
Sinä, äiti, ajattelet ehkä, että näin toimiessasi lapsesi saa enemmän huomiota ja leikkiseuraa, kun sinä olet vauvassa kiinni ensimmäiset kuukaudet. Tottaikai hän joutuu jakamaan huomiosi pikkusisaruksensa kanssa, ja ehkä kouluikäistenkin sisarustensa, mutta silti hän nauttii kotonaolosta ja kiireettömistä aamuista. Eikä lapsen kanssa tarvitse leikkiä kaiken aikaa. Kyllä hän osaa leikkiä itsekin, kun hänelle tarjotaan siihen mahdollisuus. Miten hänelle voi muodostua lämmin ja kiinteä suhde uuteen pikkusisareensa, kun hän ei saa viettää vauvan kanssa? Näistä sisarussuhteista on juuri julkaistu kirjakin.
Ymmärrän tämän ratkaisun silloin, jos äiti esim.kärsii ajoittaisesta masennuksesta tai on joku sairaus, joka ajoittain pakottaa huilaamaan enemmän, mikä ei onnistuisi useampaa lasta hoitaessa. Mutta jos perheessä on vain kaksi lasta, miksi hän ei saa olla omien rakkaiden ihmistensä lähellä, vaan hänet laitetaan kenties ison päiväkotiryhmän hulinaan?
Kyllä, Suomessa on subjektiivinen päivähoito-oikeus kaikilla, mutta mielestäni se pitäisi aina tarkistaa tilanteen mukaan vaikka haastattelulla tällaisessa esimerkkitilanteessa. Tällä nykyisellä mallilla monet oikeasti hoitopaikkaa tarvitsevat jäävät ilman paikkaa, kun hoitoon tuodaan näitä "äidin ja vauvan jaloista" tuotuja lapsia.
Minulla on kolme lasta: 2-, 9- ja 10-vuotiaat, ja odotan nelosta syntyväksi kesällä. Olen nyt työelämässä ja kuopus ollut syyskuusta perhepäivähoidossa. Hän jää kanssamme kotiin kesällä, ja nautin jo etukäteen ajatuksesta, että saamme olla taas kiireettömästi kotona!
Kommentit (128)
Vaikka sulla onkin onneksi mennyt ihan okei ja pää on kasassa niin tiedäthän sä kirjallisuudesta ja muiden kokemuksista että VÄLTTÄMÄTTÄ pää ei aina pysy kasassa loputtomiin ja muutakin sairautta voi tulla minkä vuoksi ei jaksa.
En kyllä sano että olisin suunnilleen kolmeen vuoteen kunnolla nukkunut, mutta siltikin pää on kasassa ja jaksan hoitaa nämä kotona vaikka välillä vaikeaa onkin.Kyllä se pitäisi oikeasti miettiä ne omat voimavaransa ennen kuin alkaa lapsia enemmän tehdä! Eikä riitä selitykseksi se, että en tiennyt, varmasti tietää, jos on jo yksi lapsi siinä olemassa. Ja jos ei muuten, niin kirjallisuus ja muiden kokemukset kannattaa painaa mieleen, että VÄLTTÄMÄTTÄ elo monen lapsen kanssa ei ole helppoa..
Turha se on jälkikäteen ruikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pikkusiskosta tai pikkuveljestä - elämänikäisestä ystävästä - vain sen takia että äiti ei ole supeäiti, joka jaksaa valvoa vuorokaudet ympäri pari ensimmäistä vuotta. On vaan outoa ajattelua!
Miksihän minulle ei edes ehdotettu mitään, kun keskimmäinen lapseni huusi yöt ja päivät koliikkiaan. Itseasiassa huutaa edelleen paljon, on nyt 2v.
Sitten minulla on vanhempi lapsi sekä nyt vauva.
En kyllä sano että olisin suunnilleen kolmeen vuoteen kunnolla nukkunut, mutta siltikin pää on kasassa ja jaksan hoitaa nämä kotona vaikka välillä vaikeaa onkin..
Varmasti välillä on parempia päiviä.
ja minulla on silti ollut onnellinen ja turvallinen lapsuus, ja olen varmasti ollut toivottu ja rakastettu lapsi.
Nyt minulla itsellä on kolme pientä lasta (3v, 1v 10kk ja 9 kk), jotka ovat aina olleet kotihoidossa ja aion hoitaa heitä kotona vielä muutaman vuoden ajan.
Mutta en pidä itseäni sen takia yhtään parempana tai erinomaisempana äitinä kuin omaakaan äitiäni. Olosuhteet ovat erilaiset ja niiden mukaan on yritettävä kaikkien toimia lasten parhaaksi. Minun vanhempani joutuivat viemään minut hoitoon taloudellisista syistä, mutta olivat/ovat ihania, rakastavia vanhempia, jotka ovat aina tukeneet lapsiaan kaikessa. Yritän itse olla yhtä hyvä vanhempi. Minulla on taloudelliset mahdollisuudet hoitaa lapseni kotona, lapseni ovat terveitä, minulla on ihana, kotitöihinkin osallistuva aviomies ja vanhemmat, jotka ovat vielä työelämässä, mutta antavat silti aikaa myös lapsenlapsilleen. Koen olevani todella onnekas, eikä minulla ole mitään tarvetta tuomita ketään siitä, että he vievät erilaisissa elämäntilanteessa pieniäkin lapsia päivähoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
te muiden perheiden ehkä heille täysin onnistuneita ratkaisuja haukkuvat tekopyhät kotiäidit, jotka tietävät mikä on toisten lapsille parasta ja kehuvat miten rakastavat toisten lapsia, kun omat vanhemmat eivät välitä....
tulkaa sitten kehumaan, kun te täydellisesti maailmaa ja sen kaikkia lapsia rakastavat äitikät tarjoatte kotinne esim. jonkun väsyneen yh-äidin lapsille viikonloppukodiksi tai huolehditte niistä oikeasti hylätyistä ja pahoinpidellyistä alkoholistiperheiden tenavista....olisi ehkä vähän enemmän hyötyä, kuin surkutella sitä naapurin nelivuotiasta, joka iloisesti lähtee kahtena päivänä viikossa päiväkotiin....