Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isosisarus päivähoitoon, kun äiti kotona vauvan kanssa? Miksi?
14.12.2008 |
Tätä jaksan aina vaan ihmetellä. En tuomitse, mutta en siis vain käsitä. Kommentoikaa varsinkin te, jotka näin teette.
Miltä tuntuu siitä isommasta, ehkä 2- tai 3-vuotiaasta lapsestanne, kun hänet viedään hoitoon ja sinä jäät vauvan kanssa kotiin? Hän ei sitä ehkä vielä osaa näin ajatella, mutta sinä äitinä osaat. Hän haluaisi myös sinun aikaasi. Ei hän vielä tarvitse päivähoidon tarjoamia virikkeitä, vaan ihan tavallista, arkista yhdessäoloa kanssasi. Monet esim.lastentarhanopettajat puhuvat virikkeiden puolesta, mutta miksi sitten maamme parhaat lastenpsykiatrit, esim. Jari Sinkkonen ja Keijo Tahkokallio puhuvat kotihoidon ja tavallisen arjen puolesta ja viittaavat kintaalla virikkeille?
Sinä, äiti, ajattelet ehkä, että näin toimiessasi lapsesi saa enemmän huomiota ja leikkiseuraa, kun sinä olet vauvassa kiinni ensimmäiset kuukaudet. Tottaikai hän joutuu jakamaan huomiosi pikkusisaruksensa kanssa, ja ehkä kouluikäistenkin sisarustensa, mutta silti hän nauttii kotonaolosta ja kiireettömistä aamuista. Eikä lapsen kanssa tarvitse leikkiä kaiken aikaa. Kyllä hän osaa leikkiä itsekin, kun hänelle tarjotaan siihen mahdollisuus. Miten hänelle voi muodostua lämmin ja kiinteä suhde uuteen pikkusisareensa, kun hän ei saa viettää vauvan kanssa? Näistä sisarussuhteista on juuri julkaistu kirjakin.
Ymmärrän tämän ratkaisun silloin, jos äiti esim.kärsii ajoittaisesta masennuksesta tai on joku sairaus, joka ajoittain pakottaa huilaamaan enemmän, mikä ei onnistuisi useampaa lasta hoitaessa. Mutta jos perheessä on vain kaksi lasta, miksi hän ei saa olla omien rakkaiden ihmistensä lähellä, vaan hänet laitetaan kenties ison päiväkotiryhmän hulinaan?
Kyllä, Suomessa on subjektiivinen päivähoito-oikeus kaikilla, mutta mielestäni se pitäisi aina tarkistaa tilanteen mukaan vaikka haastattelulla tällaisessa esimerkkitilanteessa. Tällä nykyisellä mallilla monet oikeasti hoitopaikkaa tarvitsevat jäävät ilman paikkaa, kun hoitoon tuodaan näitä "äidin ja vauvan jaloista" tuotuja lapsia.
Minulla on kolme lasta: 2-, 9- ja 10-vuotiaat, ja odotan nelosta syntyväksi kesällä. Olen nyt työelämässä ja kuopus ollut syyskuusta perhepäivähoidossa. Hän jää kanssamme kotiin kesällä, ja nautin jo etukäteen ajatuksesta, että saamme olla taas kiireettömästi kotona!
Kommentit (128)
Tulen pitämään meidän 3v. pojan hoitopaikassaan n. kahtena päivänä/viikko sittenkin, kun vauva syntyy, maksimissaan 12 tuntia viikossa siis. Minulla jää aikaa olla hänen kanssaan edelleen n. 6x12tuntia viikossa eli 72 tuntia...(eikä hän aina edes nuku 12 tunnin yöunia, päikkäreitä ei lainkaan...). En ymmärrä mitä moralisoitavaa on siinä, että poikani saa ikäistään seuraa ja aikuiskontakteja parina päivänä viikossa ilman äitiä? Käymme varmaankin yhdessäkin perhekerhossa kerran viikossa. Meillä ei ole naapurinlapsia tai lapsiperhetuttuja seurana ja leikkikentät ammottavat tällä seudulla tyhjyyttään. Meillä on myös kaksi vanhempaa lasta (eskarilainen ja ekaluokkalainen), jotka eivät ole tälle 3-vuotiaalle leikkiseurana päiväsaikaan. Kuuden hengen taloudessa riittää kyllä puuhaa ja tuskinpa tulen noina hoitopäivinä syljeskelemään kattoon tai katsomaan saippusarjoja, kyllä meillä riittää täällä pyykkiä, ruoanlaittoa ja vauvanhoitoa noille muutamille tunneille. Itse olen kärsinyt masennus/uupumusoireista joskus aikaisemmin, kun oli kolme alle kouluikäistä, joten tämä on myös ennaltaehkäisyä sille, etten pääsisi ihan totaalisesti uuvahtamaan ja pystyisin olemaan täysipainoisesti ÄITI lapsilleni. Nyt hoitopaikka tulee maksamaan 70e/kk (täysi maksu osapäiväisestä). Sillä hinnalla saisin esim. MLL:n hoitajan n. 10 TUNNIKSI KUUKAUDESSA tai jonkun hoitoalan yrittäjän 3 TUNNIKSI KUUKAUDESSA eli kyllä tämä on myös rahakysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että tämä on juuri tätä suomalaista ajattelua, että yksin pitää pärjätä, apua ei saa pyytää vaikka siitä maksaisi, viedään muilta paikat jne..Keski-Euroopassa (esim. Saksa) KOTIÄIDIKSI itseään kutsuvat vievät lapsensa jopa päivittäin päivähoitoon, eikä siellä sitä katsota yhtään pitkään. Meidän keskieurooppalaiset tuttavat jopa joskus ihmettelivät, että eivätkö lapsenne käy hoidossa lainkaan, kun olin kotona kolmen alle kouluikäisen kanssa...t. 86
Miksi teet liikaa lapsia korpeen?
k> tosiaankin vie hoitopaikkoja työssäkäyviltä vanhemmilta.
voi voi, kun niitä päivähoitopaikkoja pidetään määrä, joka on suhteessa verrattuna tarpeeseen. Asun itä-suomessa paikassa, jossa on väestökatoa. Täällä lopetetaan päiväkoteja, kun ei ole tarvetta lasten päivähoidolle, kun ei ole lapsia. Ja sitten itketään, kun tässäkin kaupungissa on paljon lapsia jonossa päivähoitoon. Ei olis jonoja, jos ei olisi lopetettu päiväkotia puoli vuotta aiemmin.
Jos kaikki virikelapset olisivat kotona, lopetettaisiin päivähoitopaikkoja vastaava määrä ja jonot pysyisivät.
Eli päivähoitojonojen lyhentäminen on huono peruste. Muihin perusteisiin en nyt ota kantaa, kukin tehkööt omat päätöksensä parhaaksi katsomallaan tavalla.
M
on ystäviä ja isovanhempia ja tukiverkkoja? Ja sellaiselle alueelle jossa on naapuriapuna lapsiperheitä?
Näiden avulla ei sitten tarvitsisi viedä lapsia sinne kirottuun päiväkotiin kun voimat on vähissä valvomisen takia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 5v-kyselee, miksi vauvaa syötetään ja työnnetään rattaissa etc. että on epäreilua, kun häntä ei...
Siitä ei ole kysellyt miksi hän menee päiväkotiin 3 krt viikossa. Kysyy kyllä miksi ei niinä kahtena muunakin päivänä pääse sinne.
Kuin esim, Saksassa josss käytännössä kaikki 3-vuotiaat menevät Kindergarteniin, vaikka äidit ovat kotona ja sitä pidetään yhtä itsestään selvävä kuin sitä että 6v siellä mennään kouluun -
vaikka täällä hoito on paljon laadukkaampaa (pienemmät ryhmät, koulutetumpi henkilökunta)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on ystäviä ja isovanhempia ja tukiverkkoja? Ja sellaiselle alueelle jossa on naapuriapuna lapsiperheitä?
Näiden avulla ei sitten tarvitsisi viedä lapsia sinne kirottuun päiväkotiin kun voimat on vähissä valvomisen takia?
No minä en ymmärrä, miksi tehdä lisää lapsia jos jo yhden kanssa on tiukkaa. Enkä puhu nyt mistään yhtäkkiä ilmenneistä masennuksista, sillä yleensä "virikehoidosta" päätetään ennen kuin kakkonen on edes syntynyt.
En koskaan lähtisi päättämään lapsilukua sen mukaan, miten muut minua auttavat. Kyllä se oma jaksaminen on se pointti, kasvatusvastuu on vain vanhemmilla, ei muilla. On hienoa jos on apujoukkoja, mutta ei kai kukaan sen varaan laske että teenpä lapsia ja ne on sitten n. 50% ajasta sukulaisten ja ystävien kontolla että saan levätä?
Kuin esim, Saksassa josss käytännössä kaikki 3-vuotiaat menevät Kindergarteniin, vaikka äidit ovat kotona
3-vuotiaasta asti kaikki vaan "kouluun" ja äidit on siinä sivussa sitten niin kovin kiireisiä kun päivän työt on se hoitoon vieminen ja hakeminen. Tuollainen ei ikinä onnistuisi Suomessa. Täällä on vaan se kulttuuri että ihmisen kuuluu tehdä jotain eikä vaan näpertää.
itse en veisi isompaa hoitoon ellei sitten olisi joku erityistilanne tai esim 5-vuotias lapsi joka alkaa jo kaivata ryhmässä toimimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näiden avulla ei sitten tarvitsisi viedä lapsia sinne kirottuun päiväkotiin kun voimat on vähissä valvomisen takia?
Ei pidä ahnehtia liikaa.
No, tietäähän tuon kysymättäkin kun seuraa tätä palstaa vähän aikaa. Av-mammoilla ei ole aikaa hoitaa sitä isompaa, kun välillä pitää päästä tänne leuhkimaan Rasavilleillä ja Reimoilla ja välillä pitää muistaa antaa palautetta, kun hoidossa eivät osaa hoitaa näitä hienoja haalareita. Eli tämmöstä pullamössösukupolvea ovat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
....jotta ehtii olla vauvan kanssa ja askarrella kotona...
te autuaat lapsenne kotona kouluun saakka hoitavat armonenkelit?! Eihän ne hoitopaikat teidän lapsiltanne ole pois, koska ette niitä tarvitsekaan? Onko se niin jumalattoman vaikea ottaa pois ne silmälaput ja katsoa maailmaa vähän muualtakin kuin sen oman erkkerikeittiön sälekaihtimien välistä kesken piparinpaiston. Mutta kukas se kissan hännän nostaa ellei kissa itse...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
katsos kun joillakuilla riittää sydäntä ja empatiaa myös muille lapsille kuin omille.
Heidän temperamenttiaan, hoidossa pärjäämistään, kavereiden ja säännöllisen rytmin säilymisen tärkeyttä? Minkä ihmeen takia päättelette, että VAIN TE olette niin hyviä ihmisiä, että ajattette omien lastenne ja muiden lasten parasta?!! Onpa todella tekopyhää! Luulenpa, että valtaosassa etenkin noissa 3-5-v. ikäisten osaviikkoisina hoidossa jatkavien lasten perheissä on nimenomaan ajateltu lasten parasta ja jopa kysytty lasten omaa mielipidettä ainakin vinkiksi vanhempien päätökselle.
Minusta taas olisi äärettömän julmaa ottaa esim. nelivuotias kokonaan kotiin tutusta hoitopaikasta katsomaan sitä, kun äiti joutuu etenkin alussa omistautumaan yöt ja päivät vauvalle. Kaikki arjen rutiinit muuttuvat, ulkoilut jää etenkin talvivauvan kanssa aluksi vähiin ja etenkin jos esim. puistoissakaan ei samanikäistä leikkiseuraa ole (niinkuin ei yleensä olekaan, kun ne puistoilijat on tyypillisesti niitä 1-2-vuotiaita) voi se vauva-arki olla vähän muuta kuin ihanaa sen esikoisen mielestä... ja etenkin, jos ei ole tarkoitus olla sen seuraavan lapsen kanssa kolmea vuotta kotona, vaan esim. reilun vuoden päästä mennä töihin (niinkuin aika monet tekevät), olisi äärimmäisen typerää erottaa vuoden takia isompi lapsi tutusta ryhmästä kokonaan ja vaatia sopeutumaan sitten taas uuteen ryhmään hoidon alkaessa.
muutimme uudelle paikkakunnalle toiselta puolelta suomea,ja kun aloin odottamaan kuopusta n.4-vuotias poikamme aloitti hoidon 10päivää viikossa,tein työkeikkoja joista osa illalla niin ei tarvinnut täysipäiväistä hoitoa.
Kun vauva syntyi 9kk päästä niin poika jatkoi tuon 10päivää kuussa 8-16 päiväkodissa,mies vei ja haki pojan,ja sain levätä ja kantaa koliikista kärsivää kuopusta nämä päivät rauhassa,kun poika ilo kotona ulkoilin ja touhusin hänen kanssaan.En halunnut vaihtaa poikaa taas uuteen kerhoon kun hän oli juuri sopeutunut paikkaunnan vaihtoon ja uusiin kavereihinsa.
ne virikelapset ovat nimenomaan juuri pienestä perheestä eli kaksilapsisesta perheestä.
Harvemmin ison perheen lapset ovat virikehoidossa. Itse en tiedä yhtään tällaista. Mistä se kertoo?
No kertoiskohan se vaikka siitä, että kun isompia lapsia on useampi, heistä voi vaikka olla seuraa toisilleen, eikä niitä kodin ulkopuolisia leikkikavereita tarvita?
101, amen. Juuri näin. Olet viisas ihminen.
olisiko ollut armeliaampaa jättää hankkimatta kokonaan? Kaikkien kannalta, myös sen isomman.
Alue: Aihe vapaa
meillä ei ole ainuttakaan. Asuvat kaukana tai ovat kiireisiä/kuolleet/eivät halua olla tekemisissä. On iso kynnys pyytää jotain tuttavaa tai naapuria saati työkaverin lasta edes hetkeksi apuun. Suoraan on sanottu että eikö jostain maksullisesta saa tai että ei kuulu minulle auttaa. Ihan sellaiset ihmiset joilla periaatteessa ei ole mitään sen kummempaa ohjelmaa. Ainoastaan omia lapsenlapsia hoidetaan jos niitäkään.
Mies taas on matkatöissä ja on pitkät työmatkat muutenkin. Ei oikein voi viikonloppuna sanoa että minäpä menen nukkumaan, hoida sinä huusholli.
Yksi sukulainen aina soittelee ja kehua retostelee miten paljon hoitaa omaa lapsenlastaan. Mutta kun kysyin että voisiko auttaa joskus meitä niin ei. Hän on aina valmiudessa menemään oman lapsenlapsen luo vaikka sillä perheellä toiset isovanhemmat on lähellä ja auttaa arjessa koko ajan.
Miettikääpä itse miten hyvin jaksaisitte koliikkivauvan ja uhmaikäisen kanssa ilman yhdenkään ihmisen apua. Ja tuomitkaa vasta sitten ne jotka vie päiväkotiin.