raskaus ja masennus

Soita huomenna neuvolaan ja varaa itsellesi aika mahdollisimman pian. Kerro rohkeasti murheesi ja pyydä neuvolan tätiä auttamaan sinua löytämään pikaisesti keskusteluapua. Näin minä tein kun masennus/uupumus/unettomuus iski alkuraskaudesta.



Tsemppia! Voimia! Masennusta voidaan hoitaa myös raskausaikana. Mun kohdalla löysin apua ja loppuraskaus meni hyvissä tunnelmissa.

sen lapsen vuoksi itsensä kunnossa ja syödä säännöllisesti? ei toi sun itsesäälissä rypeminen mitään auta.

no kannattaisko sitten yrittää sen lapsen vuoksi itsensä kunnossa ja syödä säännöllisesti? ei toi sun itsesäälissä rypeminen mitään auta.

Näin ne kivet alkaa lentää :(

sun viestistä kyl huomaa ettei oo itsesääliä vaan aitoa pahaa oloa. Älä välitä niistä jotka käskee lopettaa toi itsesääliminen. Ja huoli vauvasta lisää vielä pahaa oloa kun ei tiedä onko sillä kaikki ok, se jo kertoo kuinka paljon välität ja rakastat vauvaa joka on tosi hyvä asia. Soita huomenna sinne neuvolaan ja keskustele lääkärissä raskaudenajan lääkityksestä.

osa lääkkeistä. Käypä lääkärin juttusilla. Voimia!

ei itsesääli mitään auta. en ymmärrä mitä mun sitten olisi pitänyt sanoa. "voi sua raukka kun elämäsi on niin rankkaa ja blaa blaa blaa" onko tuo parempi? itse olen kokenut raskauden aikaisen masennuksen ja tiedän hyvin että tuli vielä huonompi olo kun ihmiset säälitteli ja piti mua jotenkin vajaana masennuksen takia.



hae lääkitys lääkäriltä. masennuslääkkeitä on myös sellaisia joita saa syödä raskauden aikana. kyllä se olo siitä paranee.

Ahmin eilen 6000kcal. Mulla on ahmimishäiriö.. välillä ahmin hulluna ja sitten välillä syön tosi vähän. Vihaan itteeni. Tiedän kaiken ravitsemuksesta, miten syödä terveellisesti jne. Eli turha neuvoa "tee näin".

Vihaan itteeni. olen paska läski.

rv25 mitat 168/76. hyi hitto. paskaa, paskaa ja paskaa.

En ole hoidossa missäkään koska terapeuttini ei ymmärtänyt minua ollenkaan. Masennuslääkkeet jäi pois kun aloin odottamaan.

Olen ruma ja huono. Kaikki ihmiset on parempia kuin minä. Mies lähtee ku ihailee niin paljon muita naisia. olen paska.

Mulla on 1. tyypin diabetes ja verensokerini heittelee kaikki yritän parhaani että pysyis tasapainossa. Tuntuu ettei tää vauva voi olla terve. Masentaa.

Toivon kaikista eniten että tää vauva on terve, mulla ei oo mitään väliä kunhan tää pieni ihminen mun sisällä on terve ja onnellinen. On niin toivottu ja odotettu lapsi että mä en kestäis jos menettäisin tän pienen aurinkoni.

anteeks tämä vuodatus.

Hae apua. Masennus kannattaa hoitaa kuntoon jo raskausaikana.Älä laske kaloreita äläkä punnitse itseäsi. Neuvolassa voit pyytää, etteivät kerro painoasi sinulle. Syö säännöllisesti ja monipuolisesti, kyllä ne kilot karisee sitten lapsen syntymän myötä pikkuhiljaa. Mutta toi masennus pitää hoitaa eka.

no eikö tuo muka ole totta? ei itsesääli mitään auta. en ymmärrä mitä mun sitten olisi pitänyt sanoa. "voi sua raukka kun elämäsi on niin rankkaa ja blaa blaa blaa" onko tuo parempi? itse olen kokenut raskauden aikaisen masennuksen ja tiedän hyvin että tuli vielä huonompi olo kun ihmiset säälitteli ja piti mua jotenkin vajaana masennuksen takia.

hae lääkitys lääkäriltä. masennuslääkkeitä on myös sellaisia joita saa syödä raskauden aikana. kyllä se olo siitä paranee.

No ei se hirveen kannustavaa ole masentuneelle sanoa, että "ei itsesääli auta"! Ikäänkuin masennuksesta noin vaan äkkiä noustaisiin tsuit tsait ajatuksen voimalla. Mikset viestissäsi kertonut näitä asioita mitä tässä toisessa viestissäsi kerrot? Jos kerran olet itse kokenut vastaavaa, niin ihmettelen lähestymistapaasi. Empatian puutetta?

ja ettei siitä nousta tosta vaan mutta siihen ei tosiaan mielestäni auta se että muut ihmiset säälittelevät, kuten jo tuossa äskeisessä viestissäni sanoin. ehkä on kyse empatian puutteesta, en tiedä.

-8

Joo, mutta harvoin masennuksesta selviää yksin. Apua saa ja pitää hakea, mieluiten ammattilaisilta eli lääkäriltä/psykologilta.

ja ettei siitä nousta tosta vaan mutta siihen ei tosiaan mielestäni auta se että muut ihmiset säälittelevät, kuten jo tuossa äskeisessä viestissäni sanoin. ehkä on kyse empatian puutteesta, en tiedä.



-8

Ihan pakko sanoo tohon: ET OLE LÄSKI!. Itse ole 2 senttiä sua pitempi ja 1,5 kiloo kevyempi. Just eilen ihmettelin peilin ääressä, että hyvältähän näyttää! Siis todellakin kaikki on pääsi sisällä olevia asioita, ei totuutta. Sitä paitsi olet raskaana! Minä en.

Kyllä kannattaa sen pienen ihmisenkin edun vuoksi soitella tuntemuksistasi neuvolaan. Osaavat varmasti ohjata eteen päin. Olet avun arvoinen.

sen lisäksi olen tuon raskauden aikana alkaneen masennuksen jälkeen sairastanut yli vuoden synnytyksen jälkeistä masennusta. että ei todellakaan ole siitä että kuvittelisin että masennuksesta jotenkin "noustaan" kun toinen vaan sanoo että piristy.

ekassa raskaudessa tuli 34kg ja olo oli huoleton.

nyt lasken kaloreita, stressaa ja mieli niin maassa. ei jaksa.



-ap

mulle tuli ekassa raskaudessa 34kg johon meni 2vuotta että sain pois, eli pakko laskee nyt kaloreita. mies muuten jättää jos lihon niin paljon. stressaa stressaa.



-ap

mulle tuli ekassa raskaudessa 34kg johon meni 2vuotta että sain pois, eli pakko laskee nyt kaloreita. mies muuten jättää jos lihon niin paljon. stressaa stressaa.



-ap

ehkä se mies ei ansaitse olla sinun kanssa jos ainoa mihin hänen mielestään parisuhde perustuu on sinun painosi? ehkä on sitten parempi löytää sellainen mies joka pitää sinusta juuri sellaisena kuin olet.