Lue keskustelun säännöt.
selittäkää etelä-pohjalaisuus
23.04.2015 |
tuli mieleen tuosta junteimmat ja rumimmat kaupungit -ketjusta, kun siinä mainittiin seinäjoki useasti, että millaista siellä etelä-pohjanmaalla sitten on? onko siellä niin junttia ja rumaa.
minulla ollut vuosia sitten muutama etelä-pohjanmaalta kotoisin oleva työkaveri, jotka kovasti kaipasivat sinne seuduille takaisin. ja mainostivat joka välissä etelä-pohjalaisuuttaan :D pitäisikö etelä-pohjalaisuus levittää laajemmalle alueelle?
Kommentit (217)
Vierailija kirjoitti:
Kun menee E-Pohjanmaalle on kuin matkustaisi aikakoneella jonnekin. 40v taakse. Henkisesti.
Riittääkö 40 vuotta? Mä sanoisin, että henkistä kasvua ei juuri ole tapahtunut sotavuosien jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä arvostan pohjalaista ylpeyttä, se on niin poikkeus Suomessa, kun muut on niin vaatimattomia, muka.
Vierailija kirjoitti:
Minä arvostan pohjalaista ylpeyttä, se on niin poikkeus Suomessa, kun muut on niin vaatimattomia, muka.
Ylpeitä, mutta silti kateellisia sekä halveksivia muita kohtaan. Toisen puolesta iloitseminen on täysin tuntematon käsite.
Vierailija kirjoitti:
Pohojalaasena huomasin eroavaisuuksia, kun joskus asuin Pohjois-Karjalassa.
Itä-suomen väestöön verrattuna pohjalainen on tuppisuu, jonka mielestä karjalaiset ja savolaiset on ihan selkeästi tyhjännaurajia ja joutavanpäiväisten juttujensa höpöttäjä, joilla jää hommat tekemättä, kun hölinä on tärkeintä. Pohjalainen laittaa aina teot puheen edelle. Hiljainen saa olla, muttei saamaton.
Jonkinlainen ihmeellinen alistuminen ja herranpelkokin tuntuu vaivaavan muualla maassa. Ei edes aloiteta suunnitelmia tai jotain projektia, kun on "herrojen kotkotuksia" tai liian suureellista, jäädään mieluummin pirtin sohvalle venkoilemaan. Samassa kohtaa pohjalainen päättää ihan piruuttaan näyttää ja tehdä vähän komiampaa ja isompaa.
Yrittäjähenkeä siis ainakin löytyy rutkasti.
Jonkinlaista kateuttakin toki pohjanmaalla om, mutta siellä se on enimmäkseen liikkeelle paneva voima, eikä vaan silkkaa kateutta, niinkuin itä-Suomessa, jossa ollaan vielä kateellisempia, mutta ei sitten edes yritetä tehdä itte paremmin, vaan palataan sinne kamarin perille kertomaan vitsejä ja naureskelemaan.
Jaa itse Pohjanmaalle (nimenomaan eepeelle) muuttaneena oli yllätys miten paljon täkäläisillä on mielenterveysongelmia ja sekoilua päihteiden kanssa, toimeentulotuella roikkujia. Siinä sitä pohjalaista yrittäjähenkeä kerrakseen. Toki rannikkoa kohti eli Vaasan suunnalla tilanne muuttuu, parempaan suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohojalaasena huomasin eroavaisuuksia, kun joskus asuin Pohjois-Karjalassa.
Itä-suomen väestöön verrattuna pohjalainen on tuppisuu, jonka mielestä karjalaiset ja savolaiset on ihan selkeästi tyhjännaurajia ja joutavanpäiväisten juttujensa höpöttäjä, joilla jää hommat tekemättä, kun hölinä on tärkeintä. Pohjalainen laittaa aina teot puheen edelle. Hiljainen saa olla, muttei saamaton.
Jonkinlainen ihmeellinen alistuminen ja herranpelkokin tuntuu vaivaavan muualla maassa. Ei edes aloiteta suunnitelmia tai jotain projektia, kun on "herrojen kotkotuksia" tai liian suureellista, jäädään mieluummin pirtin sohvalle venkoilemaan. Samassa kohtaa pohjalainen päättää ihan piruuttaan näyttää ja tehdä vähän komiampaa ja isompaa.
Yrittäjähenkeä siis ainakin löytyy rutkasti.
Jonkinlaista kateuttakin toki pohjanmaalla om, mutta siellä se on enimmäkseen liikkeelle paneva voima, eikä vaan silkkaa kateutta, niinkuin itä-Suomessa, jossa ollaan vielä kateellisempia, mutta ei sitten edes yritetä tehdä itte paremmin, vaan palataan sinne kamarin perille kertomaan vitsejä ja naureskelemaan.Jaa itse Pohjanmaalle (nimenomaan eepeelle) muuttaneena oli yllätys miten paljon täkäläisillä on mielenterveysongelmia ja sekoilua päihteiden kanssa, toimeentulotuella roikkujia. Siinä sitä pohjalaista yrittäjähenkeä kerrakseen. Toki rannikkoa kohti eli Vaasan suunnalla tilanne muuttuu, parempaan suuntaan.
No onhan se rankkaa, kun kokoajan pitää kadehtia ja yrittää esittää menestyneempää kuin on. Vaasa ei muuten ole Etelä-Pohjanmaata, vaan Pohjanmaata. Ihan eri meininki siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, vaikeista asioista ehdottomasti vaietaan, eikä PUHUTA ikinä, etenkään tunteista. sanotaan vaan "joo-o se on sellaasta" ja lakaistaan ikuisesti asia pois. Herkistelyä ja tunteilua ei katsota hyvällä. Olen syntyjäni pohjalainen ja mulla on edelleen sukua Pohjanmaalla. Ei olla tekemisissä. Tympeämpiä, kylmempiä ihmisiä en tiedäkään kuin he. Tiedän vain pari pohjalaista, jotka ovat hyväsydämisiä. Olen asunut 15 vuotta jo muualla ja mieheni suku on Karjalasta, ei ole varmaan vaikea arvata että heidän kanssaan tulin helposti juttuun. Helpommin kuin ikinä oman sukuni kanssa! Jos olet boheemi, herkkä, avoin ja kiltti - älä muuta Pohjanmaalle. Sinut kiusataan kuoliaaksi työpaikalla.
Kaksi tärkeintä ilmoitusluontoista asiaa pohojalaaselta:
MÄÄ OON MEILTÄ JA MUUT ON MUUALTA.
Meillä päin sanotaan persettä puoks.
Asia jota he ei itse tiedosta on vaatimattomuuden luontainen puuttuminen.
Eikä EP:llä oli kuin 2 adjektiivia: KOMIA ja SUURI (ainakin jos puhutaan omista asioista)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen eteläpohjalainen, ja tulen aina olemaan, vaikka olen asunut jo pitkään muualla. Haaveilen siitä että voisin joskus muuttaa vaikka just sinne Seinäjoelle, Ilmajoelle tai Kurikkaan.
Murre on paras mahdollinen. Ihmiset on huumorintajuisia ja yleensä rehellisiä ja suoria, kuten itsekin olen. Maisema on mahtava, lakeudet on se missä minulla silmä ja sielu lepää. Heti kun menen eepeen rajan yli tunnen olevani kotona.
Eteläpohjalaiset ovat myös avuliaita ihmisiä, puheliaitakin vaikka toisin väitetään. Hädänalaisia autetaan, kökkäperinne on vieläkin hengissä.
Yrittäjähenkisyys on ihan omaa luokkaansa, kyllähän sen näkee siitäkin että kun katsotaan Suomea maantieteellisesti eri näkökulmista nähdään että eniten ihmisiä asuu juuri lännessä etelän lisäksi, siellä on eniten yrityksiä, eniten työpaikkoja ja vähiten työttömiä. Eteläpohjanmaa on omalla tavallaan Suomen Texas, mutta ei niin konservatiivinen, se konservatiivinen uskovaisten ja lahkojen alue on sitten vähän pohjoisemmassa. Eteläpohjalaisilla on positiivista suuruudenhulluutta, eli luottoa itseen ja kanssaihmisiin, sen näkee siitä että mitä eepeellä yrittäjät tekee mm. Vesa Keskinen Tuurissa tai Jorma Lillbacka Alahärmässä.
En ymmärrä miksi Seinäjokea sanotaan rumaksi, siellä on paljon Alvar Aaltoa ja sitä käydään paljon ulkomailta asti ihailemassa, japanilaiset kuvaavat niitä rakennuksia ihan simona.. Mutta eipä niitä juttuja aina kotimaassa osata arvostaa mikä on omassa maassa hienoa. Seinäjoella on myös isoja tapahtumia kuten Provinssi, Vauhtiajot ja Tangomarkkinat, joka kertoo uskosta omaan tekemiseen ja yrittäjähenkeen.
Muutenkin Seinäjoki on oikein kompakti toimiva vaikka suht kompaktin kokoinen kaupunki, sieltä on erittäin hyvät kulkuyhteydet joka suuntaan, junalla pääsee nopeasti ja kätevästi kuten autollakin. Seinäjoella on laadukasta opetusta ja siellä on hyviä työpaikkoja. Mitäpä sieltä puuttuisi?
Vierailija kirjoitti:
Joo, vaikeista asioista ehdottomasti vaietaan, eikä PUHUTA ikinä, etenkään tunteista. sanotaan vaan "joo-o se on sellaasta" ja lakaistaan ikuisesti asia pois. Herkistelyä ja tunteilua ei katsota hyvällä. Olen syntyjäni pohjalainen ja mulla on edelleen sukua Pohjanmaalla. Ei olla tekemisissä. Tympeämpiä, kylmempiä ihmisiä en tiedäkään kuin he. Tiedän vain pari pohjalaista, jotka ovat hyväsydämisiä. Olen asunut 15 vuotta jo muualla ja mieheni suku on Karjalasta, ei ole varmaan vaikea arvata että heidän kanssaan tulin helposti juttuun. Helpommin kuin ikinä oman sukuni kanssa! Jos olet boheemi, herkkä, avoin ja kiltti - älä muuta Pohjanmaalle. Sinut kiusataan kuoliaaksi työpaikalla.
Aika jännä että juuri sinä olet täysin erilainen kuin kaikki sukulaisesi, vaikka itsekin olet pohjalainen. Taitaa olla paree vaan kattoa peiliin että kuka se tympiä ihiminen on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä arvostan pohjalaista ylpeyttä, se on niin poikkeus Suomessa, kun muut on niin vaatimattomia, muka.
Ylpeitä, mutta silti kateellisia sekä halveksivia muita kohtaan. Toisen puolesta iloitseminen on täysin tuntematon käsite.
Höpö höpö, ei pidä paikkaansa. Eivät ole kateellisia kuten itäsuomalaiset, ei ole tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Pohojalaasena huomasin eroavaisuuksia, kun joskus asuin Pohjois-Karjalassa.
Itä-suomen väestöön verrattuna pohjalainen on tuppisuu, jonka mielestä karjalaiset ja savolaiset on ihan selkeästi tyhjännaurajia ja joutavanpäiväisten juttujensa höpöttäjä, joilla jää hommat tekemättä, kun hölinä on tärkeintä. Pohjalainen laittaa aina teot puheen edelle. Hiljainen saa olla, muttei saamaton.
Jonkinlainen ihmeellinen alistuminen ja herranpelkokin tuntuu vaivaavan muualla maassa. Ei edes aloiteta suunnitelmia tai jotain projektia, kun on "herrojen kotkotuksia" tai liian suureellista, jäädään mieluummin pirtin sohvalle venkoilemaan. Samassa kohtaa pohjalainen päättää ihan piruuttaan näyttää ja tehdä vähän komiampaa ja isompaa.
Yrittäjähenkeä siis ainakin löytyy rutkasti.
Jonkinlaista kateuttakin toki pohjanmaalla om, mutta siellä se on enimmäkseen liikkeelle paneva voima, eikä vaan silkkaa kateutta, niinkuin itä-Suomessa, jossa ollaan vielä kateellisempia, mutta ei sitten edes yritetä tehdä itte paremmin, vaan palataan sinne kamarin perille kertomaan vitsejä ja naureskelemaan.
Juuri näin. Eepeellä ei olla kateellisia, se on kummallista että sellaista väitettä levitellään. Kuitenkin ne kateellisimmat on ihan muualla Suomessa. Toki ihmisen luonteeseen kuuluu myös kateellisuus siinä kuin muutkin tuntemukset, sellaista kylää ei maailmasta löydy jossa ei joku olisi kateellinen luonne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paskaa sakkia. Pyrkyreitä, narsisteja ja kiusaajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei Etelä-Pohjanmaata voi selittää. Sinne pitää syntyä. Tai muuttaa viimeistään päiväkoti-iässä.
Sosiaalinen kontrolli oli aika kova. Ihminen on omien tekojensa ja kolmen edellisen sukupolven summa. Omilla teoillaan ei voi merkittävästi muuttaa sitä, miten muut sinuun suhtautuvat, koska vanhempien ja isovanhempien maine ja teot painavat vaa'assa myös. Poikia suositaan avoimesti ja tyttären näkökulmasta epäreilusti. Kuulin esim. koko lapsuuteni miten miesten ei tarvitse siivota ja veljeni on arvokkaampi kuin minä, koska suvun nimi jne. Tämä siitä huolimatta, että tiluksia oli tasan yksi perunapelto. Koin sen itse aika raskaaksi ja karkasin junalla etelään heti kirjoitusten jälkeen. Mutta tietynlainen huolenpidon kulttuuri on olemassa myös, ja me-henki. Omista pidetään huolta. Jos jollekin tapahtuu jotain ikävää, hänelle kerätään rahaa ja autetaan. Tämän näkee töissä, ja ajoittain se huvittaa - olen sairaanhoitajana alueella jonne tulee myös pohjalaisia potilaita, ja se että livauttaa mistä on kotoisin, auttaa kummasti asioiden hoidossa.
On ollut kiva nähdä, miten isän dementoiduttua äiti saa edelleen paljon käytännön apua ja seuraa kylänväestä, eikä ole jäänyt samalla tavoin yksin kuin kaupungissa asuvat appivanhemmat. Sosiaaliset säännöt olivat selkeät ja kaikille samat, eikä niistä tarvinnut juuri keskustella. Rippikoululla oli tärkeä asema ja kaikki kävivät sen mahdollisimman aikaisin, koska vasta sen jälkeen sai lähteä keikkapaikoille, festareille yms ja seurustella. Kotipaikkakuntani ei ollut raamattuvyöhykettä, mutta näin se vaan meni. Suhteet olivat myös aika vakavia alusta saakka. Lukion kolmannella useampi tytöistä oli jo kihloissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä arvostan pohjalaista ylpeyttä, se on niin poikkeus Suomessa, kun muut on niin vaatimattomia, muka.
Ylpeitä, mutta silti kateellisia sekä halveksivia muita kohtaan. Toisen puolesta iloitseminen on täysin tuntematon käsite.
Eteläpohjalainen huumori on suoraa, kuten aiemmin kirjoitettiin, mutta kun heitä kohtaan on samanlainen , niin heti ” jätkä vittuiloo ja sitähän memmä siärä”. Ulkopuolisen on melko vaikea päästä töihin, saati sitten sopeutua. Omien puolta pidetään, varsinkin pienillä paikkakunnilla. Julkisen viran hakijalle saatetaan paikasta tiedusteltaessa sanoa suoraan, että paikassa on jo sopiva ja pätevä tyyppi, jolta ei puutu kuin koulutus, mutta son jo laittanut hakupaperit kouluhun.
Eniten ihmetyttää joku älytön ylpeys siitä, että on sattunut syntymään jollakin tietyllä eteläpohjalaisella paikkakunnalla ja ihmettely siitä, jos joku ei tajua jonkun sisäsiittoisen tuppukylän erinomaisuutta sen vuoksi, että sieltä on lähtöisin joku 1800-luvun keski- ikäinen nuorisorikollinen. Häjykulttuurin ihannointia ihmettelen myös. Mitä hienoa siinä on, että käydään joukolla heikomman päälle? Samanlaista on muualla Suomessa voinut olla joskus 1950- luvulla.
Yksi parhaista, auttavaisimmista ja pyyteettömimmistä opiskelukavereista oli kuitenkin Etelä- Pohjanmaalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, vaikeista asioista ehdottomasti vaietaan, eikä PUHUTA ikinä, etenkään tunteista. sanotaan vaan "joo-o se on sellaasta" ja lakaistaan ikuisesti asia pois. Herkistelyä ja tunteilua ei katsota hyvällä. Olen syntyjäni pohjalainen ja mulla on edelleen sukua Pohjanmaalla. Ei olla tekemisissä. Tympeämpiä, kylmempiä ihmisiä en tiedäkään kuin he. Tiedän vain pari pohjalaista, jotka ovat hyväsydämisiä. Olen asunut 15 vuotta jo muualla ja mieheni suku on Karjalasta, ei ole varmaan vaikea arvata että heidän kanssaan tulin helposti juttuun. Helpommin kuin ikinä oman sukuni kanssa! Jos olet boheemi, herkkä, avoin ja kiltti - älä muuta Pohjanmaalle. Sinut kiusataan kuoliaaksi työpaikalla.
Aika jännä että juuri sinä olet täysin erilainen kuin kaikki sukulaisesi, vaikka itsekin olet pohjalainen. Taitaa olla paree vaan kattoa peiliin että kuka se tympiä ihiminen on.
Aika jännä että tiedän itse asiani kuitenkin paremmin. Myös aika jännä, että tulen aina yleensä muiden kanssa moitteettomasti toimeen paitsi kun kyse on pohjalaisesta, olen esimerkiksi täällä Helsingissä saanut kiitosta mukavana työkaverina. Ja toikin on niin perus, että pohjalainen ei siedä yhtään kritiikkiä, teillä on niin heikko luonne. Minä sentään sanon suoraan, enkä jauha selän takana.
Onko puukkojunkkarien ajalta se sanonta "Siitä jostei tykätä, tapetahan" tms. ? Aika kuvaavaa edelleen, erityisesti henkisesti.
Mulla on yks ikävä muisto eräältä juhannusreissulta Himoksella. Oltiin kaverini kanssa jossain sen tuttavien mökillä useampi tunti käymässä. Kaverini oli jostain Sjoelta alunperin ja niin tämä kaveripoppookin. Kukaan heistä ei luonut edes katsausta muhun koko aikana ja aina kun menin ulos röökille, nämä menivät vähin äänin takaisin sisään mökille. Aina kun olin sisällä mökissä, tämä porukka päivysti ulkona! :D Itse menin aivan avoimin mielin sinne koska ystäväni halusi ja tervehdin, mutta vastaanotto oli tuo. Kyse oli parikymppisistä ihmisistä.
Mulla on ollut kaks etpolaista työkaveria, vaikea ja vielä vaikeampi. Itsekkäitä ja rasittavia molemmat. Toinen höpötti ruokiksella joko tulevasta tai menneestä kotiseutumatkastaan. Kun oli niin komiaa! Ja loukkaantui kun kukaan ei jaksanut kuunnella. Toinen halusi aina järjestää työpaikan pikkujoulut ym tilaisuudet, oli niin tylsiä juhlia että hoh- hoijaa. Yks vuosi päätimme että joku muu saa järjestää niin eukkohan loukkaantui niin julmetusti ettei sen jälkeen osallistunut mihinkään firman yhteisiin juhliin. Ja oikeastaan hyvä niin.
Mistä lähtien Närpiö on ollut Etelä-Pohjanmaata?