Harkitsen itsaria.ev
Miksi harkitset, haluaisitko jutella siitä?
Kommentit (17)
mutta itse olen NIIN kyllästynyt odottamaan, toivomaan ja sitten taas pettymään, että tuntuu kuin ei enää halua edes yritää kun taas tulee pettymys.Tuntuu kuin koko elämäni olisi ollut täynnä pettymyksiä.Ja hassua on se, etä vaikka tiedän mieheni rakastavan ja tukevan minua, sillä ei kohta enää ole merkitystä, jos itse en helua olla ja elää. ap
voit onnitella itseäsi siitä että olet hengissä ja saanut uuden mahdollisuuden olla onnellinen.
Koita jättää taka-alalle masentavat asiat, ja yritä nähdä positiivista ihan missä tahansa, vaikka vain linnunlaulu voi olla ihmeellisen kaunista kun keskittyy kuuntelemaan.
Lähdetkö kaveriksi kävelylle joku päivä? Asun tässä Tikkurilan ja Korson välillä.
toivon etten herää aamulla.Ja kun aamulla herään, kaikki on hetken ihan hyvin.Vain hetken. ap
Ap asuu myös Vantaalla.
Niin tuon arvasin siitä että jonotit Vantaan terkkariin.. Mutta, jos asut samoilla suunnilla, niin olisi ihan oikeasti kiva lähteä kävelemään. Tai vaikka istuskelemaan puistonpenkille.
21
... terveyskeskuksen päivistykseen.
m
p.s. itse olen ollut tilanteessa, jossa harkitsin itsemurhaa. se, että olen harkinnut itsemurhaa, ahdistaa minua. olen saanut apua sairaalan mielenterveyspoliklinikalta. se auttoi minua. mielenterveyseurassa on myös auttava puhelin, johon voi soittaa.
kun olin masentunut. nyt hirvittää
ei sitä silloinkaan kai kuolla halunnut, vaan päästä siitä tuskasta pois
Onneksi jätin sen kuitenkin toteuttamatta, vaikka elämä tuntuikin silloin kovin epäreilulta ja merkityksettömältä.
Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä eikä menneitä takapakkeja tai nöyryytyksiä muista enää kukaan. Elämä on oikeasti ihanaa, mutta se ihanuus pitää ensin opetella löytämään.
Halusin sitä aivan mielettömästi, enemmän kuin mitään muuta ikinä. Millään muulla ei ollut mitään väliä, kunhan vain saisin nopeasti kuolla. Ajoin jatkuvasti ylinopeutta, toivoin että hirvi osuisi autooni. Kuljeskelin myöhään kaduilla, liikuin hämärissä piireissä, söin ja join mitä ikinä halusin, toivoin että joku hullu olisi laittanut myrkkyä ruokaani tai joutuisin ( eli pääsisin ) jonkun sekopäisen murhaajan kynsiin.
Mitään mullistavaa ei tapahtunut, yhtenä päivänä vain tajusin että enhän minä enää haluakaan kuolla.
jonnekin mistä saat apua. Kärsit masennuksesta ja tarvitset lääkitystä ja lepoa. Tsemppiä! Meillä on vain tämä yksi ja ainoa elämä. Kuolee sitä joskus muutenkin ilman että oman käden kautta. Sensijaan elämä on aika ihmeellinen juttu. Asiat järjestyvät vielä.
Itse yritin hypätä parvekkeelta.. ex-miesystäväni esti. Olin todella onneton ja ahdistunut, en pystynyt nukkumaan eikä näkynyt minkäänlaista ilon pilkahdusta. Mutta onneksi selvisin ja nyt kaikki on hyvin, olen onnellisempi kuin koskaan.
mä yritän jaksaa;( Kiitos, ap