Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten selviätte vauvan kanssa, te, jotka asutte kaukana kaikista sukulaisista ja joilla
14.04.2009 |
Kolmen pienen kanssa alkaa olla jo vähän hankalampaa mutta tästäkin selvitään.
Kommentit (103)
Kyllä sitä vauvan kanssa pärjää, ihan siinä missä kaikki muutkin äidit. Vaikuttaa , et nää kyselijät on juuri tollasia jotka huomaa, ettei voi mennä ja olla niinkun haluaa vauvan kanssa. Kyllä sitä on naiset kautta aikain pärjännyt, miksei nyt? Säälittävää!
Kyllä sitä sankarin kruunua nyt pitää kiillottaa oikein urakalla. No joo, kyllähän sitä pärjää joku kymmenen lapsen kolmasti raiskattu äiti Somaliassakin, kun on PAKKO. Mutta eikö se nyt ole ihan normaalia, että ihminen haluaa käydä gynellä ilman vieressä tiiraavaa neljävuotiasta (on ainakin minusta jo saamarin kiusallista!)? Tekeekö se ylipäätään kyseiselle neljävuotiaalle hyvää, kun näkee vieraan ihmisen työntävän äitinsä emättimeen metallisia vehkeitä? Mitä arvelette?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
montaa asiaa helpotta jos on mummot ja siskot tai sukulaiset siinä lähellä.
Ei kaverit korvaa asiaa..
Selviätte kun olette aina itse jompi kumpi lapsen kanssa. Meillä itsellä oli näin aikanaan ja siinä vielä koirakin, mies päivät töissä, minä koiran ja lapsen kanssa kotona. Olihan se hommaa siinä määrin, talvisaika juuri aivan vastasyntyneen kanssa.. et siinä paljon koiraa lähde ulos viemään pissalle vaikka se kuinka vaatisi, kun et voi sitä vauvaa vielä viedä ulos jne.. no jos ei teillä ole koiraa niin hyvä se :) Mutta ei sen vauvan kanssa voinut lähteä kauppaankaan pakkasilla, kun ei voinut vielä viedä ulos, olin silloin päivät pitkät sisällä tammi-helmikuun, olihan se jotenkin puuduttavaa, olisi ollut iso onni vaikka mummosta tai siskosta vaan kaukana olivat. Sisko tuli onneksi kylään siinä jossain välissä.
Hyvin me selvittiin ja selvitään tänä päivänäkin vaikka asutaan mummojen naapurustossa, kotipaikalle muutettiin takaisin jo silloin esikoisen vauva-aikaan. Ei tarvita paljon mummojen apuja vieläkään. Joten.. en tiedä, suuri rikkaus lapsille on kun mummot ja serkut, sukulaiset on lähellä ja voidaan nähdä ja kyläillä. Ei tarvi jännittää ketään kun jos nähtäis vain pitkien aikojen jälkeen, kaikki on tuttuja nyt ja usein tavataan! Hyvä näin, paljon parempi näin!
kun itse on vastaanotolla. Näin ei kuitenkaan ole pääsääntöisesti. Esim. HUS ilmoittaa jo ajanvarauskirjeessään, että pikkulapsia ei pidä tuoda vastaanotolle, vaikka toinen vanhempikin olisi mukana.
Mä mietin sitä, että annetaan ymmärtää, että verkostojen puute olisi jotenkin merkki epäsosiaalisesta luonteesta tai kyvyttömyydestä solmia hyviä ihmissuhteita. Se on aika iso väite, ottaen huomioon, miten paljon aikaa ystävystyminen tarvitsee.
Kun muuttaa vieraalle paikkakunnalle syystä tai toisesta, tarvittaisi runsaasti aikaa ja foorumeita ystävystymiselle. Mikäli lastenhoito on järjestetty niin, että kummatkin vanhemmat ovat työssä ja lapset hoidetaan kotona (mikä näyttää yleistyvän hurjaa vauhtia) niin missä jää aika toisiin tutustumiselle?
Vaikka itse olenkin kotona lasten kanssa, meni minulla 2 vuotta, ennen kuin uudella paikkakunnalla tutustuin kaltaisiini niin hyvin, että oli luontevaa pyytää arjen pikkua apua.
Suurimmaksi osaksi turvaverkkoamme on paikannut puolisoni joustava työnantaja, jolloin olen voinut nautinnollisesti käydä yksin esim. gynellä tai hammaslääkärissä.
Tai sitten jätetään ne lapset tekemättä. Aika moni joutuu taiteilemaan useammankin lapsen kanssa monenlaisissa tilanteissa. Jos tuntuu ettei pärjää, niin hommaa hoitajan. Aivan varmasti joku löytyy. Täytyy vain olla aktiivinen.
Osa pärjää mainiosti ilmankin, mutta ei se ole välttämätöntä eli apua saa, kun sitä hakee ja maksaa siitä. Taitaa olla harvalla niin, että esim. isovanhemmat asuu lähellä ja auttaa aina tarvittaessa. Eikös monella isovanhemmatkin ole vielä työelämässä?
kyllähän arki sujuu suunnittelemalla, mutta äkillisten tilanteiden; sairastumisten, tapaturmien, auton hajoamisen yms. tilanteiden keskellä pitäisi apua saada niin ikää heti. Silloin ei ostoapu ole mahdollista, koska ne pitää tilata etukäteen. On vaikea arvioida sairastuvansa kolmen viikon kuluttua ja neljä päivää siitä, hajoaa auto. Eikö vain, sinä osaat ennakoida, arvaan? Siksi sinä olet voinut tehdä lapsia, ja minun lapsentekoni on ollut väärä tai arveluttavaa. Hienoa ja ennen muuta realistista. Miksi neuvolassa ei koskaan puhuta siitä, miten pitäisi tietää etukäteen elämänsä kulun, jos aikoo tehdä lapsia...
Tai sitten jätetään ne lapset tekemättä. Aika moni joutuu taiteilemaan useammankin lapsen kanssa monenlaisissa tilanteissa. Jos tuntuu ettei pärjää, niin hommaa hoitajan. Aivan varmasti joku löytyy. Täytyy vain olla aktiivinen.
Osa pärjää mainiosti ilmankin, mutta ei se ole välttämätöntä eli apua saa, kun sitä hakee ja maksaa siitä. Taitaa olla harvalla niin, että esim. isovanhemmat asuu lähellä ja auttaa aina tarvittaessa. Eikös monella isovanhemmatkin ole vielä työelämässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näissä viesteissä annetaan ymmärtää, että kaikilla ovat asiat yhtä hyvin, asenne vain ratkaisee, kuinka asiasta selvitään.
Tarkemmalla katselulla huomaa kuitenkin, etteivät tilanteet ole läheskään yhdenvertaisia ja helpolla päässeet haluavat saada huomiota sillä, että hehän ovat selvinneet aivan vastaavasta.
kyllähän arki sujuu suunnittelemalla, mutta äkillisten tilanteiden; sairastumisten, tapaturmien, auton hajoamisen yms. tilanteiden keskellä pitäisi apua saada niin ikää heti.
Esim. sairaanhoitajat ovat vahtineet lastani 20 min kun jouduin äkillisesti sairaalaan. Tämän jälkeen mies otti lapsen hoitoonsa. Olisi siinä saanut olla ihme mummo joka olisi tullut paikalle ennen ambulanssia lasta hoitamaan.
Auton reistatessa on tilattu taksi.
Kun yritimme miehen kanssa kaksin nostaa jumalattoman painavaa kaappia huoneesta toiseen ja kaappi lopulta jumahti rappusiin estäen liikkumisen portaissa niin apuun saatiin naapurin työtön vanhapoika, jonka kanssa ei muuten juurikaan olla tekemissä (eikä ainakaan lastenhoitajaksi haluta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllähän arki sujuu suunnittelemalla, mutta äkillisten tilanteiden; sairastumisten, tapaturmien, auton hajoamisen yms. tilanteiden keskellä pitäisi apua saada niin ikää heti. Silloin ei ostoapu ole mahdollista, koska ne pitää tilata etukäteen. On vaikea arvioida sairastuvansa kolmen viikon kuluttua ja neljä päivää siitä, hajoaa auto. Eikö vain, sinä osaat ennakoida, arvaan? Siksi sinä olet voinut tehdä lapsia, ja minun lapsentekoni on ollut väärä tai arveluttavaa. Hienoa ja ennen muuta realistista. Miksi neuvolassa ei koskaan puhuta siitä, miten pitäisi tietää etukäteen elämänsä kulun, jos aikoo tehdä lapsia...
Tai sitten jätetään ne lapset tekemättä. Aika moni joutuu taiteilemaan useammankin lapsen kanssa monenlaisissa tilanteissa. Jos tuntuu ettei pärjää, niin hommaa hoitajan. Aivan varmasti joku löytyy. Täytyy vain olla aktiivinen.
Osa pärjää mainiosti ilmankin, mutta ei se ole välttämätöntä eli apua saa, kun sitä hakee ja maksaa siitä. Taitaa olla harvalla niin, että esim. isovanhemmat asuu lähellä ja auttaa aina tarvittaessa. Eikös monella isovanhemmatkin ole vielä työelämässä?
Meillä ei ole turvaverkostoa lainkaan. Emme asu Suomessa. Olemme vain asennoituneet siten, että meidän on pärjättävä kahdestaan. Koko ajan yritämme löytää myös apua ja olemmekin jo onnistuneet ainakin jollain tavalla. Ei se välttämättä ole heti saatavilla, mutta siihen asti on vain selvittävä.
Todella harvalla taitaa olla tuollainen ideaalitilanne (jos kellään), jota haet, että on HETI joku saatavilla. En mä tunne ketään, jolla noin hyvin olisi asiat. Se on vain pärjättävä. Tai sitten ruikutettava ja pärjättävä. Mutta mun mielestäni sä havittelet ja kaipailet utopiaa.
itseasiassa kaikki neljä on saatavilla apuun alle 15 minuutin. Tiuset asuvat 150 metrin päässä ja toiset 3 km päässä. Olen tuhannesti ollut heille kiitollinen, emmekä me olisi mitenkään pärjänneet ilman äitäni. Huolestuttaa jo nyt, että miten pärjätään jos äiti sairastuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itseasiassa kaikki neljä on saatavilla apuun alle 15 minuutin. Tiuset asuvat 150 metrin päässä ja toiset 3 km päässä. Olen tuhannesti ollut heille kiitollinen, emmekä me olisi mitenkään pärjänneet ilman äitäni. Huolestuttaa jo nyt, että miten pärjätään jos äiti sairastuu
Todella harvalla taitaa olla noin hyvin asiat.
Mutta en voisi kuvitellakaan pärjäävän ilman muita ihmisiä. Äiti tulee seuraavalla lennolla, jos tarvitaan (me maksamme), miehen äitikin autta, mutta on jo vähän vanha ja raihnainen. Naapurit saa heti apuun, jos katastrofi iskee ja kavereitakin on.
Itse olen nyt yksin kotona kahden lapsen kanssa ja olen raskaana, rv 39+2 menossa. Mies joutui työkeikalle 6 h:n ajomatkan päähän, eli on vain v-loppuisin kotona. : ( Pärjäämme, mutta vain yhteisön tuella. Ymmärrän ap:ta erittäin hyvin. Ikävää, että jotkut haukkuvat ap:ta ja kiiruusti siten kehuvat omaa pärjäämistään... Kiva asenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli ei meilläkään mitään sukulaisia ole ollut, ja vaikka rankkaa on ollut, niin tottakai olemme selvinneet.
Mutta sitten yksi tuttu äiti ei voi olla minuuttiakaan yksin vauvansa kanssa, koska mummo on aina valmis säntäämään apuun. Luulen, että kaikilla menisi paremmin, jos äiti edes joskus joutuisi olemaan vauvan kanssa kahden, ja huomaisi, että kyllä sitä pärjää, ja kiintymyskin lapseen syntyisi tehokkaammin.
Eivät edes opi seisomaan omilla jaloillaan ja pärjäämään omin avuin.
Aikuisen pitäisi kyllä oppia hoitamaan asiansa niin, ettei joka välissä tarvitse huutaa omia vanhempiaan apuun. Tulee vaikutelma, että ne joilla ei turvaverkkoja juurikaan ole ollut ovat myös oppineet selviämään vaikeistakin asioista itsenäisesti. Mikä minusta ainakin on vain hyvä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä siis sukulaiset kaukana, mutta lomilla kyllä hoitavat. Noihin äkillisiin tilanteisiin, kuten sairasteluihin, ja ystävien apuun vielä pitää kommentoida: Ystäviä asuu samalla paikkakunnalla, mutta koska kaikki käyvät töissä, en kyllä viitsisi pyytää heitä ottamaan palkatonta vapaata sen takia, että tulisivat minun lastani hoitamaan, jos itse sairastun. Lapsellisilla tulee niitä poissaoloja muutenkin, omien lasten sairastelujen takia, ja lapsettomilla taas on sellaiset työt, etten kehtaisi pyytää olemaan poissa töistä ja perumaan asiakkaita. Tuskin moni saisikaan työstä vapaata ystävän auttamiseksi..? Jos nyt oikeasti joutuisimme vaikka miehen kanssa molemmat sairaalaan, niin varmasti silloin löytyisi auttajia niin läheltä kuin kauempaakin. Pienemmät tilanteet ollaan hoidettu itse.
Ystävien tuki on enemmän henkistä; jutellaan, kuunnellaan, kahvitellaan. Jos mies on ollut jossain viikonloppumenossa, olen pyytänyt ystäviä kylään ja sanonut ihan suoraan, että toivottavasti pääset, en haluaisi olla yksin. Eli kyllä meillä siinä mielessä tukiverkkoa on, vaikkei hoito- tai muuta konkreettista apua niin olla saatukaan.
En nyt muista mikä numero olin, mutta me asumme ulkomailla "ilman" tukiverkkoa. Toki meilläkin Suomesta mummo ja pappa tulisi hätätilanteessa, mutta ei heitä nyt pikkujutun vuoksi hätiin soitella eli pitäisiolla jo oikeesti tosi kova paikka. Samoin apuun tulisivat mieheni vanhemmat, jotka ovat lähempänä. Tai muuta miehen sukua.
Ystäviä on (ei tosin samalla paikkakunnalla), mutta eihän kukaan ystävistä voi töistä jäädä pois sen vuoksi, että hoitaisi meidän lapsia, jos minä esim. sairastun. Kyllä se on silloin vain pärjättävä ihan itse tai oltava joku maksullinen hoitaja. Valitettavasti täällä meillä ei MLL:n tapaista apua löydy, joten siinä mielessä Suomessa on helpompaa. Toki sitten vakavan sairauden yhteydessä apua löytyisi ihan läheltäkin, mutta ei ihan sentään joka flunssaan :)
Joku aikaisemmin hätätilanteena mainitsi auton hajoamisen. Sitä en oikein ymmärtänyt. Mitä siinä kukaan auttamaan pystyy? Auto korjattavaksi ja laina-autolla huristellaan sen korjauksen ajan... Ammattilaisethan sen hoitaa. Vai mitäköhän siinä tarkoitettiin?
Meillä siis sukulaiset kaukana, mutta lomilla kyllä hoitavat. Noihin äkillisiin tilanteisiin, kuten sairasteluihin, ja ystävien apuun vielä pitää kommentoida: Ystäviä asuu samalla paikkakunnalla, mutta koska kaikki käyvät töissä, en kyllä viitsisi pyytää heitä ottamaan palkatonta vapaata sen takia, että tulisivat minun lastani hoitamaan, jos itse sairastun. Lapsellisilla tulee niitä poissaoloja muutenkin, omien lasten sairastelujen takia, ja lapsettomilla taas on sellaiset työt, etten kehtaisi pyytää olemaan poissa töistä ja perumaan asiakkaita. Tuskin moni saisikaan työstä vapaata ystävän auttamiseksi..? Jos nyt oikeasti joutuisimme vaikka miehen kanssa molemmat sairaalaan, niin varmasti silloin löytyisi auttajia niin läheltä kuin kauempaakin. Pienemmät tilanteet ollaan hoidettu itse.
Ystävien tuki on enemmän henkistä; jutellaan, kuunnellaan, kahvitellaan. Jos mies on ollut jossain viikonloppumenossa, olen pyytänyt ystäviä kylään ja sanonut ihan suoraan, että toivottavasti pääset, en haluaisi olla yksin. Eli kyllä meillä siinä mielessä tukiverkkoa on, vaikkei hoito- tai muuta konkreettista apua niin olla saatukaan.
turvaverkkomme asuvat kaikki yli 700km päässä. Minusta on tosi typerää valittaa ettei voi - ei päsäe tmv. nykyään kun lastenhoitajan palkkaaminen ei ole edes rahasta kiinni.
Kannattaa kilpailuttaa lastenhoitoa tarjoavia yrityksiä niin niistä löytää aivan älyttömiä hinta eroja. Asuinpaikkakunnallamme on löytynyt yksi joka tarjoaa ko. palveluja todella edullisesti. Neuvolassa voi jutella verkkojen puutteesta jolloin sieltä saa ns. palveluseteleitä ko. hoitajan palkkausta varten. Näillä seteleillä maksettaessa omakustannus osuus on 2euroa/h. Joten ei kukaan voi sanoa, että se on rahasta kiinni.
Toisaalta hoitajan palkkaukseen voi käyttää myös kotitalousvähennsytä. Niin verottaja kuin kelakin sivuilta löytyy siitä ohjeet. Molemmat katsovat että vanhempainvapailla/kotihoidontuella olevan henkilön työ aika on ma-pe 8-16 ja että ko. ajan ulkopuolella jos palkkaa ostopalveluhoitajan tai suoraan hoitajan niin on oikeutettu kotitalousvähennyksiin. Kotitalousvähennyksen jälkeenkin omavastuuosuus on liikkunut 4-9e/h välillä. Ei sekään ihan mahdoton kustannus ole.
Vähävaraiset taas on oikeutettuja saamaan sosiaalitoimiston maksamaan ko. palvelut itselleen kokonaisuudessaan.
Taitaa olla ennemmän omasta halusta, ettei halua antaa lasta/lapsiaan hoitoon jolloin se on oma moka miksi jotkut haluavat leikkiä martyyriäitiyttä ja kerätä säälipisteitä ?
Me ollaan ostettu hoitajia ostopalveluina ja käyttetty osaan ns. palvelusetelitä ja kun ne ovat loppuneet ollaan käytetty jo parin vuoden ajan kotitalousvähennyksiä. Kaikki ovat menneet verotuksessä lävitse.
Itse käyn joka viikko kerran viikossa 4h yksin ulkona ja miehen kanssa kanssa joka toinen viikko 6-7h reissuilla. Aina ollaan saatu hyvät ja samat hoitajat. Lapsi kun tutustumisvaiheen yli on päässyt viihtyyy erinomaisesti heidän kanssaan...
Apua siis on saatavilla kaikissa kunnissa ko. palvelumuidoissa jos haluatte. Niitä pitää pyyytää vaan neuvolan kautta. Niitä ei automaattisesti tyrkytetä mutta niitä saa kun pyytää ja perusteeksi riittää turvaverkkojen puute.
Joten miksi pitäisi jaksaa jos ei jaksa? Älytöntä leikkiä uhrautuvaa martyyriä ja pelata jopa omalla terveydellään sen kustannuksella. Kun paljon on palvelumuotoja mitä voi ja saa ko. tilanteessa hyödyntää!
ja niiden lisäksi meillä vielä käy siivooja pari kertaa kuukaudessa tekemässä ns suursiivoukset. Puhtaana pito on nykyään helpompaa kuin ennen siivousapua ja toki siivoojastakin teemme verotuksessa kotitalousvähennyksen.
Lisäksi meillä on iroban robottiimuri, jonka laitamme päivittäin imuroimaan kun lähden lapsen kanssa ulos leikkiin joten en edes muista milloin olisi itse imuroinut kotiamme ja meillä on nykyisin siistiä.
yhdyn 76 mielipiteisiin että nykyisin apua saa (edullisestikin ja ihan ilmankin) jos vain haluaa ja näin ei tarvitse leikkiä martyyriä ihan turhaan.
turvaverkkomme asuvat kaikki yli 700km päässä. Minusta on tosi typerää valittaa ettei voi - ei päsäe tmv. nykyään kun lastenhoitajan palkkaaminen ei ole edes rahasta kiinni.
Kannattaa kilpailuttaa lastenhoitoa tarjoavia yrityksiä niin niistä löytää aivan älyttömiä hinta eroja. Asuinpaikkakunnallamme on löytynyt yksi joka tarjoaa ko. palveluja todella edullisesti. Neuvolassa voi jutella verkkojen puutteesta jolloin sieltä saa ns. palveluseteleitä ko. hoitajan palkkausta varten. Näillä seteleillä maksettaessa omakustannus osuus on 2euroa/h. Joten ei kukaan voi sanoa, että se on rahasta kiinni.
Toisaalta hoitajan palkkaukseen voi käyttää myös kotitalousvähennsytä. Niin verottaja kuin kelakin sivuilta löytyy siitä ohjeet. Molemmat katsovat että vanhempainvapailla/kotihoidontuella olevan henkilön työ aika on ma-pe 8-16 ja että ko. ajan ulkopuolella jos palkkaa ostopalveluhoitajan tai suoraan hoitajan niin on oikeutettu kotitalousvähennyksiin. Kotitalousvähennyksen jälkeenkin omavastuuosuus on liikkunut 4-9e/h välillä. Ei sekään ihan mahdoton kustannus ole.
Vähävaraiset taas on oikeutettuja saamaan sosiaalitoimiston maksamaan ko. palvelut itselleen kokonaisuudessaan.
Taitaa olla ennemmän omasta halusta, ettei halua antaa lasta/lapsiaan hoitoon jolloin se on oma moka miksi jotkut haluavat leikkiä martyyriäitiyttä ja kerätä säälipisteitä ?
Me ollaan ostettu hoitajia ostopalveluina ja käyttetty osaan ns. palvelusetelitä ja kun ne ovat loppuneet ollaan käytetty jo parin vuoden ajan kotitalousvähennyksiä. Kaikki ovat menneet verotuksessä lävitse.
Itse käyn joka viikko kerran viikossa 4h yksin ulkona ja miehen kanssa kanssa joka toinen viikko 6-7h reissuilla. Aina ollaan saatu hyvät ja samat hoitajat. Lapsi kun tutustumisvaiheen yli on päässyt viihtyyy erinomaisesti heidän kanssaan...
Apua siis on saatavilla kaikissa kunnissa ko. palvelumuidoissa jos haluatte. Niitä pitää pyyytää vaan neuvolan kautta. Niitä ei automaattisesti tyrkytetä mutta niitä saa kun pyytää ja perusteeksi riittää turvaverkkojen puute.
Joten miksi pitäisi jaksaa jos ei jaksa? Älytöntä leikkiä uhrautuvaa martyyriä ja pelata jopa omalla terveydellään sen kustannuksella. Kun paljon on palvelumuotoja mitä voi ja saa ko. tilanteessa hyödyntää!
Esimerkiksi meidän kunnassa kotipalvelu ei ole käytettävissä laisinkaan, ei edes neuvolan suosituksella. Kotipalvelu on meidän kunnassa rajattu kroonikoille ei muille.
Sosiaalihuoltolaki velvoitta kunnat järjestämään kotiapua, mutta sen kohdentaminen on täysin kunnasta itsestään kiinni.
Lastensuojelun avohuolto on ainoa palvelu jota on joka kunnassa saatavilla ja se vaatii sen, että itse tekee itsestään lastensuojeluilmoituksen. Myös vapaan tarve määritellään lastensuojelun näkökulmasta, toisin sanoen mitkään asoiden hoitamiset eivät riitä syyksi vaan pitää osoittaa olevansa uhka lapselle, jos vanhemmat eivät saa vapaata. No kuka haluaa näin itseään leimata, jos kyse olisi vain lääkärikäynnistä tai passihakemuksen viemisestä.
Vähävaraisille sosiaalitoimen toimeentulotuki ei korvaa lastenhoidon kustannuksia, ellei kyseessä ole lastensuojeluasia.
Suomessa kaikki eivät asu kehä kolmosen sisäpuolella, ja maksullinen lastenhoitopalvelu ei ole järjestettävissä kovinkaan hyvin enontekijöllä tai turun saaristossa, sen enempää kuin sydänkainuussa.
Toiset elävät ihan oikeaa elämää tukiverkostojen ulkopuolella, ja selviävät silti. Mistä aina riittää näitä inisijöitä, että kyseessä olisi marttyyri elämä, sen kun rahalla ostaa. Ostaa mitä? Ehkä kunnallinen päivähoito on niitä harvoja asioita, jotka todellla ovat lähes kaikkien ulottuvilla ja osaltaan näin korvaavat tukiverkostojen puutetta.
jonka kautta voi saada pariksi tunniksi hoitajan ja aina eri teinin? Kyllä tukiverkosto tarkoittaa jotain aivan muuta.
Alue: Aihe vapaa
Ainakin itse kun olen esim. gynellä, olen kysynyt hoitajaa olemaan muiden lasten, paitsi ihan pienen vauvan kanssa. Ihan mielellään ovat katsoneet isompia, sillä gynen huoneeseen ei täälläpäin edes saa isompia lapsia viedä. Tuo 2kk vanha vauva nyt on eriaisa.
Kylllä sitä apua noissa lääkäreissä saa, kun pyytää eikä ole vain tuppisuuna hiljaa.
Mulla on tilanne se, että muutimme kolme vuotta sitten kauas kaiksesta, jtoen joudun joka tilateessa ottamaan nuorimmat lapset mukaan. Eli vauvan 2kk, isoveljet 2v, 4v ja 5v. Vanhimmat jo koulussa. Joka ikinen kerta, on lääkärissä joku jopa tarjoutunut katsomaan isompien perään, kun olen vastaanotolla. Usein myös pyysän hieman apua siksi aikaa.
Kotoan sairastaminen onnistuu, kun laittaa lapsille dvd elokuvia, askartelua ja piirtämistä. Ei se niin vaikeaa ole, miltä kuulostaa. Tässä juuri keuhkokuumeen sairastaneena voin sanoa, että elossa selvittiin vaikka yksin lapset kotona tänäkin aikana hoidin. Kun on pakko, niin kaikki onnistuu. Tsemppiä vaan kohtalotovereille.