Mitä tehdä, kun isovanhemmat pilaavat joulun ostamalla lapsille liikaa lahjoja?

Viime joulun pilasi anoppi, mutta tätä joulua uhkaa minun äitini.

Minusta minun ei muuten tarvitse kestää sitä, että meidän joulumme pilataan, vaikka jotkut joutuvatkin elämään joulunsa köyhyydessä. Isovanhemmatkin voisivat minun puolestani muistaa niitä köyhiä sen sijaan, että pilaavat meidän joulumme. Tyydyttäisivät ostoshinkunsa vaikka jonkin joulupuu-keräyksen kautta (vai mitä ne nyt nimeltään ovatkaan).

ap

Ei ole kiva avata lahjoja jos äiti nyrpistelee ja on vihaisen näköinen vieressä. Ja ovat ne kuulleet monta kertaa kun olet mummoille motkottanut aiheesta.



Paitsi että... Se nuorempi, joka kokee suunnatonta ahdistusta avatessaan joululahjoja on alle kaksi. Siis viime jouluna se oli alle yksi. Ei sen ikäinen vielä tajua tuntea suunnatonta ahdistusta siitä että on saanut liikaa lahjoja. Ei sen ikäinen edes osaa avata joululahjoja vielä, ja sen ikäiseltä on ihan normaalia ettei se jaksa kauaa keskittyä lahjajuttuihin.



Joko provo tai sitten ihminen joka ei tajua lapsista tuon taivaallista.



Jos lahjoja on suunnaton vuori ja lapset on kärsimättömiä leikkimään niin ei ole mikään ongelma kerätä niistä osaa säkkiin ja sanoa, että avataan nää loput huomenna. Tai avataan osa ennen jouluateriaa ja osa sen jälkeen.

Vasta mun kohta 3-v on alkanut NYT ymmärtää lahjojen päälle. Eikä nytkään osaa toivoa mitään erityistä.



En mäkään ymmärrä miksei ap voi piilottaa osaa lahjoista? Meilläkin avataan osa joulupäivänä ja tänä vuonna saavat vasta jopa uudenvuodenpäivänä lahjoja kun näemme veljeni perheen vasta silloin! Ei ne lapset nyt siitä pilalle mene että lahjoja saavat:).

Sanoinko jossain, että kuopuksemme oli meillä viime jouluna? Minusta lapsista näkee kyllä ilman jouluakin, ahdistuvatko he tavaramäärästä vai eivät.



Enkä minä tapaa käyttäytyä niin huonosti, että nyrpistelisin nenääni paketeille. Hillitsen itseni lasten läsnäollessa ja kerron mielipiteeni vasta, kun he eivät ole paikalla. Eikä lapseni ole kertaakaan kuullut, kun on anoppini kanssa puhunut liioista joululahjoista. Aivan idiootti en sentään ole, vaikka tunnutte niin luulevan :)



Niin ja lahjoja ei voi kerätä pussiin odottamaan tulevaa, koska aikuiset kyttäävät lapsen vieressä hokemassa "avaa vielä tuo ja tuo ja tuo ja tuo ja tuo".



ap

Sitten kun saa VAIN 19 lahjaa niin maristaan kun se ei ole mitään...

lahjoja.

Loppuun toivo ensi jouluksi teille uutta isompaa kotia koska kaikki ihanat lahjat eivät mahdu minnekkään.

Olkaa onnellisia jos lapsilla on isovanhempia jotka heistä välittävät esim meillä ei sellaisia ole.

Avutonta. Ja alle kaksvuotiaaseen kyllä pätee koko lailla samat jutut kuin mitä viestissä 23 kirjoitin alle 1-vuotiaasta.



Hämärämmäksi menee. Siis kuopus ei ollut teillä viime jouluna? Missäs sitten? Okei, olkoon missä oli. Mitenkä se anoppi sitten viime joulun pilasi? Sain käsityksen, että joulusi oli pilalla, koska lapset, etenkin nuorempi ahdistui niin paljon tavaravuoresta, mutta jos lapsi ei edes ollut paikalla kun anoppi toi tavaransa niin mikäs hätä hällä sitten. Tästä herää kysymys, että mitenkäs paljon kokemusta sulla sitten on tämän nuoremman saamista lahjoista, kun kerran tiedät niin tarkkaan miten hän suhtautuu lahjoihin.



Hänellä on ehtinyt olla tähän mennessä ristiäiset tai nimiäiset, jos vietätte sellaisia, jolloin hän oli ihan vauva eikä vielä tiennyt saavansa lahjoja. Yhdet synttärit jolloin hän täytti 1 vuotta ja oli silloinkin hyvin pieni vielä lahja-aatoksiin. Vai oliko hän silloinkaan teillä? Max. kahdet nimpparit, joille ei yleensä tuoda kuormakaupalla lahjoja.



Tämän perusteellako sinä tiedät varmuudella, miten hän suhtautuu lahjojen saamiseen ikuisesti, vaikka hän kasvaa ja kehittyy koko ajan? .

Mun tuntemat lapset on aina riemuissaan kun saavat jotain mieluisaa, ei sillä nin väliä oliko 19 vai 20.

Sitä paitsi eihän se marina ole määrästä kiinni. Voi sitä marista silloinkin kun tottuu että saa 5 lahjaa ja saakin vain 4. Sehän on 20 % pudotus ja tuntuu merkittävämmin kuin 20 lahjasta 19:ään joka on vain 5 % pudotus.

Sitten kun saa VAIN 19 lahjaa niin maristaan kun se ei ole mitään...

No miksette te ap opeta lapsillenne antamista?



Kuvittele sellainen tilanne, että olisi ihan ilman omaa ansiotaan saanut paljon. On vaikka perinyt paljon omaisuutta. Tai että on vaikka hyvin lahjakas. Tai vaikka on saanut paljon rakkautta ja ystäviä. Mitä nyt vaan rikastuttavaa. Pitäisikö siitä tuntea ahdistusta ja syyllisyyttä?



Etkö siis voisi opettaa lapsillesi antamista? Tuolla ketjussa oli ainakin hyvä esimerkki siitä kuinka voisi kerätä käytettyjä leluja lasten kanssa ja lahjoittaa niitä paremmin tarvitseville.

Aivan käsittämätöntä tuommoinen ap.n kertoma lahjominen on.



Viime jouluna itse kielsin, että kuopukselle ei saa ostaa mitään, hän oli silloin niin pieni ja sisaruksilta on jäänyt vaatteita leluja yms.

Suku kyllä ymmärsi yskän hyvin, eräs osti hänelle possuja afriikkaan :)



t.27

pelkään, että anoppi on ostanut taas liikaa lahjoja... Tämä on ensimmäinen joulu, ensimmäinen lapsenlapsi ja appivanhemmat on erikoistuneet övereihin.



Normaalisti ollaan miehen kanssa saatu heiltä ihan hirveesti paketteja. Esim viime jouluna minä sain appiukolta 4 pakettia (karkkia, kattilaa, viinilaseja, ompelukori...) ja anopilta saman verran. Lisäksi tuli muutamia yhteisiä. Mieheni sai tietysti tuplasti enemmän paketteja... Joulua vietettiin aattona appivanhemmilla isoäidin kera - 5 aikuisen kesken. Lahjoja oli 3 jätesäkillistä. Ja tässä ei olleet mun vanhemmilta, kavereilta ym. tulleet lahjat. Älytöntä kulutushysteriaa!!!

Tänä jouluna varmaan saadaan itse hengähtää pikkuisen, mutta entä vauva? Sille varmaan tulee ihan järkyttävästi paketteja. Meillä on jo nyt kaikki nurkat täynnä roinaa. Lelua ja vaatetta on tullut tasaisesti pitkin vuotta. Ei vajaa vuosikas edes tajua lahjojen päälle. Varmaan nukkuu ennen kuin pukki tulee. =D

Meillä aivan sama juttu! Minun lapsiani lahjoo koko suku ja lahjoja tulee sellaiset 20-30 kpl per lapsi. Ja todellakin minä en arvosta sitä, olisin tyytyväisempi yhteen kahteen arvokkaaseen lahjaan kuin moneen kymmeneen muovikrääsään.

Meillä on pakko ennen joulua käydä myymässä kirpparilla leluja pois että uusia mahtuu tilalle. Ja kyllähän noista lahjoista menee suurin osa rikki tosi pian kun ovat niin krääsää. En haluaisi että lapseni oppisivat tällaisia arvoja mutta en voi kieltäytyäkään lahjoista kokonaan vaikka olen sanonut että me ostamme itse lahjaksi mitä lapsi haluaa.



Kyllä meillä viime jouluna 3v poika kieltäytyi avaamasta lahjojaan loppuun, jaksoi avata vain kuusi pakettia.

Anna lahjat eteenpäin tai pyydä suoraan sukulaisita vaikka käyttövaatteita ja tarvikkeita. Niitähän lapsilla kuluu muutenkin. Vaikka kurasaappaita tai villahaalareita.



Ei kai tuosta kannata hermojaan menettää.

Ihmiset jotkav valittavat lahjoista ovat epäkohteliaita.



Tyylikästä on hienovaraisesti vihjata mitä toivotte tai mitä lapsenne haluavat. Ja kun lahjoja sitten saa niistä kiitetään eikä valiteta. Epäonnistuneista hankkiudutaan myöhemmin hienotunteisesti eroon.



Joulun "ajatuksen" saa sitten itse kukin päätellä itse omassa päässään. Useimmille joulu on perinteikäs pimeän ajan iloinen juhla johon kuuluu myös lasten lahjat.

Mutta meidän lahjojen ja lelujen antaminen ei rajoitu pelkästään jouluun. Mummolla (eli anopilla) on joka kerta käydessään tai lapsia nähdessää jotain lahjuksia mukanaan. Eikä hän käy pelkästään kerran vuoteen. Antaa myös synttäripäivinä kummallekin lapselle lahjoja eikä pelkästään synttärisankarille.

Minun nyt kolmevuotias esikoiseni ahdistui viime vuonna myös suunnattomasti lahjapaljoudesta juuri siitä syystä, ettei kerennyt ihailemaan saamiaan lahjojaan ja leikkimään niillä, kun mummo oli koko ajan vieressä hoputtamassa "avaa nyt seuraavaksi tämä minun lahjani jne."



Meidän ylimääräiset lelumme lähtevät tänä vuonna hyväntekeväisyyteen ja lapseni osaavat ja tuntevat kyllä antamisen ilon, siitä ei ole kyse. Mutta haluaisin kasvattaa lapseni arvostamaan muita arvoja kuin pelkkää materiaa. Joulu on kaupallistettu täysin ja kaikki opetetaan siihen, että joulusta ei voi nauttia muuta kuin kauhean tavarapaljouden keskellä. Onko siinäkään mitään järkeä, että tuhlataan rahoja kaiken maailman krääsään, joka menee rikki, heitetään roskiin tai pistetään kierrätykseen heti joulun jälkeen? Minusta kerskakuluttaminen on täysin järjetöntä.



Kai lahjankin pitäisi tuottaa iloa saajalleen, ei pelkästään antajalleen? Lapseni eivät vielä osaa mitään vaatia, esikoisen lahjatoivelistalla oli 3 asiaa. Hän saa myös aivan mielettömän kicksit kun saa sukulaisilta ja tuttavilta kierrätettyjä vaatteita, eli kaiken ei tarvitse olla uutta. VIELÄ. Kohta koittaa se päivä, jolloin hän osaa vaatia ja pettyy, jos ei saakaan paljon lahjoja. Muistan itse lapsuudestani kun laman aikaan joulupukki ei tuonutkaan lahjavuorta. Hohto hävisi myös niistä saaduista lahjoista. En siis ole missään nimessä kateellinen lasteni saamista lahjoista. Minä kuitenkin tiedän ja tunnen lapseni parhaiten ja näen myös kuinka heitä kiinnostavat ne tietyt lelut ja muut jäävät laatikon pohjalle lojumaan.



Ymmärrän kyllä myös sen, että isovanhemmat ovat itse eläneet käpylehmillä leikkien ja siitä syystä on todella kiva antaa määkiviä, huutavia, vilkkuvia ja välkkyviä leluja. Ja PALJON. Mutta rajansa kaikella, mun mielestä asioista pitää pystyä keskustelemaan (rakas anoppini ei kykene tähän lainkaan) ja joustamaan puolin sun toisin. Ja kyllä minun mielestäni isovanhempien pitäisi aikuisina ihmisinä pystyä kunnioittamaan lastensa toiveita ja periaatteita kasvatusasioissa. Ja ymmärtämään myös sen, etteivät ole ainoita lahjoja antamassa. Onneksi muut lähisukulaiset ymmärtävät kasvatusperiaatteemme ja ostavat yhteisiä lahjoja tai pelkästään yhdet lahjat per lapsi. Balanssi säilyy kun anoppi on kuitenkin pitkin syksyä hankkinut jo kaikenlaista pukinkonttiin.



No, loppujen lopuksi ei ole kuitenkaan enää minun ongelmani, jos lapseni oppivat odottamaan mummoa pelkästään hänen tuomiensa lahjojen vuoksi. Ja tämä on pieni ongelma verrattuna siihen, ettei isovanhempia kiinnostaisi lapsenlapsensa ollenkaan. Silti olen sitä mieltä, että minulla, ap:llä ja muilla saman ongelman kanssa painiskelevilla on oikeus olla näreissämme tästä ongelmasta.



Eriävistä mielipiteistä huolimatta rauhaisaa joulunodotusta kaikille!

Hämärämmäksi menee. Siis kuopus ei ollut teillä viime jouluna? Missäs sitten? Okei, olkoon missä oli. Mitenkä se anoppi sitten viime joulun pilasi? Sain käsityksen, että joulusi oli pilalla, koska lapset, etenkin nuorempi ahdistui niin paljon tavaravuoresta, mutta jos lapsi ei edes ollut paikalla kun anoppi toi tavaransa niin mikäs hätä hällä sitten. Tästä herää kysymys, että mitenkäs paljon kokemusta sulla sitten on tämän nuoremman saamista lahjoista, kun kerran tiedät niin tarkkaan miten hän suhtautuu lahjoihin.

Hänellä on ehtinyt olla tähän mennessä ristiäiset tai nimiäiset, jos vietätte sellaisia, jolloin hän oli ihan vauva eikä vielä tiennyt saavansa lahjoja. Yhdet synttärit jolloin hän täytti 1 vuotta ja oli silloinkin hyvin pieni vielä lahja-aatoksiin. Vai oliko hän silloinkaan teillä? Max. kahdet nimpparit, joille ei yleensä tuoda kuormakaupalla lahjoja.

Tämän perusteellako sinä tiedät varmuudella, miten hän suhtautuu lahjojen saamiseen ikuisesti, vaikka hän kasvaa ja kehittyy koko ajan? .

Jospa kyse on adoptio tai sijoituslapsesta, tulikos sulle se mieleen?

Kyllä minusta on aika ahdistavaa lapsellekin, jos haluaisi leikkiä parilla lelulla ja mummo hokee, että avaa vielä tuo ja siitä pitäisi sitten olla kiitollinen ja innoissaan.

Me tehtiin niin, että toivottiin todella kalliita lahjoja sukulaisilta (urheiluvälineitä, kalliita vaatteita, kirjoja jne.) ja se vähän hillitsi lahjavuorta. Mutta toisaalta ostohullut sukulaiset ostaa silti liikaa lahjoja...

Onneksi vietetään joulua omien vanhempieni kanssa, jotka ostavat tasan sen yhden lahjan ja sitten lapsi saa avata muista lahjoista yhden/lahjan antaja, loput availlaan sitten joulun jälkeen. Mutta ei se onnistuisi, jos anoppi olisi paikalla...

Jouluvauvan siis saamme, pistää mietityttään tätä materialistista yhteiskuntaa.

Omalle lapselleni haluan tulevaisuudessa opettaa arvoja, joihin kuuluu toisten huomioiminen, antaminen ja yhteinen sopuisa ajanvietto. Toki lapsi tulee lahjoja saamaan, mieluiten muutaman järkevän ja mieluisan. Näistä varmasti pääsemme isovanhempien kanssa yhteisymmärrykseen. Rentouttavaa joulua kaikille!

Ymmärrän sua hyvin ap. Joulun kulutushysteria on ihan järkyttävää meidänkin suvussa. Ei mene perille, että toivomme lapsille vain yhden lahjan per antaja.



Tekisi mieli kumota kaikki nykyiset lelut ja pelit lastenhuoneen lattialle, kun sukulaiset seuraavan kerran tulevat kylään. Sitten ehkä tajuaisivat, että meillä EI TARVITA enempää leluja. Mitään järkilahjoja, kun vaatteita tai harrastusmaksuja, he eivät suostu maksamaan, vaan pitää olla läjä leluja.



Tein muuten pari viikkoa sitten samanlaisen aloituksen tälle palstalle, ja lokaa tuli mullekin niskaan...



nimimerkki "Tyttäreni joulupaketissa on nojatuolin kokoinen leikkiponi"

Silloinkin monesti sanoin, ettei koko lelukirjan sisältöä tarvitse käydä ostamassa sieltä lelukaupasta mutta äitini osti silti ihan kamalasti paketteja, yleensä oli se pari jätesäkillistä krääsää,,, Monesti sanoin, että kun opettavat pienelle lapselle, että paketteja on kymmeniä (lahjat eivät rahallisesti olleet kovin kalliita, kun pienelle on helppompi ostaa kaikkea pientä kivaa) niin ovat sitten valmiita myös lasten ollessa isoja ja lahjatoiveiden hintojen olevan ihan toista luokkaa, ostamaan järjettömän määrän roinaa.



Viime jouluna oli sitten se eka joulu, kun lapset olivat 7- ja 10v. että paketteja tulikin vaan pari per nenä ja äitini minulle valitteli, kuinka vaikeaa oli ostaa, kun varsinkaan vanhemmalle lapselle ei enää kelpaa mikä vaan. Tyttö oli toivonut brazeja, mutta niitä äitini ei ostanut, "kun ne on sellaisia rumia nukkeja". Minä sain sen kunnian selittää lapsille, miksi tänä vuonna ei tullutkaan kymmeniä paketteja, vaan paljon vähemmän!



Tänä vuonna olen jo aikaisin syksyllä alkanut pohjustaa, ettei paketteja tule paljoa.



Suututtaa äitini, joka on meidät tällaiseen tilanteeseen ajanut. Pitikö ensin opettaa että lahjoja tulee miljoonia ja sitten yhtäkkiä kääntää kelkkansa eikä osta kuin paketin tai pari?



Itse olen paljon tyytyväisempi, kun sitä krääsää ei tule, mutta lapsille tällainen suunnanmuutos on vaikea ymmärtää! Varsinkin nuorempi viime vuonna itki olleensa varmaan tosi tuhma, kun ei saanut lahjoja niin paljon kuin ennen... :(