Lue keskustelun säännöt.
Kun kaikilla on kotona paha olla
10.04.2009 |
Olen yrittänyt, kovasti yrittänyt. Mutta silti lapset vaan tappelee ja ovat huonolla tuulella. Niillä on jatkuva nälkä. Yritän keksiä vaikka mitä ruokia, mutta mikään tekemäni ei ikinä kelpaa. Huutavat vaan nälkäänsä, mutta mikään mitä ehdotan tai annan nokan eteen ei kelpaa. Nälkäisinä sitten tappelevat ja kiukuttelevat. Ulos en saa heitä lähtemään.
Olen ihan loppu. Tämä on varmaan viimeinen pääsiäinen kun ollaan yhdessä, koska en jaksa, enkä kykene tähän äitiyteen.
En voi muutakuin ihailla muita lasten vanhempia. Minusta ei tähän ole. Ei ole ketään joka kuuntelisi, niin puran sitten ahdistustani tänne kirjoittamalla.
Kommentit (24)
Mun mielestä kun tuo kuulostaa aivan normaalilta, joo meillä lapset riitelee ja ei niille kyllä aina mikään ruokakaan maistu, sen katson kuitenkin, että riittävästi ravintoa saavat. Mä en ole edes koskaan lähtenyt sille linjalle et lautanen pitäisi olla tyhjäksi syöty lisukkeineen päivineen, mä olisin siinä tapauksessa saanut vain hermoromahduksen itselleni aikaan ja turhaan pahan mielen myös lapsille.
Tosin tilanne taitaa olla siinä mielessä eri, koska mua ei häiritse lasten tappelu tai se ettei niille maistu jokin ruoka ja on kausia, milloin tuntuu ettei ruoka maistuisi laisinkaan, kun taas sitten kausittain syövät todella reippaasti.
Yritä siis tosiaan saada itsellesi jotakin muuta elämään myös kuin lapset, mene töihin, opiskele tai hanki harrastus millä saat omaa aikaa, niin arkikin tuntuu paljon helpommalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapset on pienemmät (6 ja 4 v), mutta epäilenpä, että heidän taipumus tapella keskenään ei parissa vuodessa katoa mihinkään... Meillä auttaa parhaiten se, että teen lasten kanssa mahdollisimman paljon kaikkea.
Pitää olla riittävästi tekemistä (että eivät tappele tylsistymisen takia) ja toisaalta joku ohjaamassa ja valvomassa sitä tekemistä (muuten tappelevat, koska molemmat haluaa määrätä). On päiviä, jolloin olen lasten kanssa melkein koko ajan ja sitten toisia, jolloin näen heidän innostuvan yhteisestä leikistä niin, että minua ei tarvita.
Tsemppiä!
Laitoin lapset päiväkotiin. Juu kamala äiti olen, mutta nämä vuodet ovat olleet kauheita ja nykyään minulla on aikaa tehdä muutakin kuin ottaa vastaan negatiivista palautetta. Lapsillakin on seuraa.
meillä oli samanlaista ja olin kuin sinä ajatuksinesi, vielä muutama kuukausi sitten, mut sit sain onneksi töitä ja kaikki muuttui kun sai joka päivä LEVÄTÄ töissä 8 tuntia, sitten olikin jo mukava nähdä lapsia ja touhuta heidän kanssaan. Sinulla ei siis ole töitä mutta keksisitkö jonkin harrastuksen itsellesi mistä saisit itsellesi voimia? Yksi vaihtoehto on hakea lääkäristä lääkitys masennukseen, itse olin vähällä hakea, niin paha olo oli jo minulla ja sen vuoksi lapsillakin. Älä kuitenkaan alistu tähän tilanteeseen vaan yritä se ratkaista jotenkin, itsesi ja lastesi tähden, voin luvata että lapsesi muuttuvat tyytyväisemmiksi ja iloisemmiksi kun sinä olet iloinen ja kunnossa, lapset ovat sinun peili.