Lue keskustelun säännöt.
Petän, jätän vai unohdan?
07.04.2009 |
Tilanteeni on vaikea. Oon parisuhteessa, joka ei ole ollut mitenkään helppo. Miehellä on sitoutumiskammo ja ollaan keskusteltu pitkään perheen perustamisesta, jota mä toivon ja mies vastustaa. Asutaan yhdessä kuitenkin. Mä oon ollut ennen todella varma meidän suhteesta, nyt kuitenkin usko ja luotto on loppumassa. Heti kun mä luovutin, mies on alkanut näyttää vihreää valoa vauvahaaveille (tosin en oo ihan varma, kuinka tosissaan on tästä), mutta..
Mä tapasin sattumalta noin kuukausi sitten aivan uskomattoman ihmisen, johon oon nyt sitten tahtomattani todella ihastunut. On jouduttu tapaamaan työn takia ja kerran ollaan käyty päivällä kaksin syömässä. Semmoisissa tärkeissä asioissa ollaan todella samanlaisia, esim. arvot, toiveet tulevaisuudelta ja parisuhteelta. Meillä vaan synkkaan, en voi sille mitään. Tää ihminen on monella tapaa juuri sellainen, josta oon haaveillut. Luultavasti myös näen hänet täydellisenä ihastuksen takia, vaikka tuskin hän sitä kuitenkaan on.
En siis tiedä mitä tehdä. Tuo otsikon pettäminen ei tule kysymykseen, koska en halua tehdä sitä avokille. Yritänkö unohtaa ihastukseni vai pitäisikö nyt pysähtyä todella miettimään, onko avokki se oikea ja voiko meillä olla yhteistä tulevaisuutta? Vai oonko ihastunut vain siksi, että suurin haaveeni vauvasta on näin lähellä, reagoinko siis jotenkin tähän? Auttakaa, miten selvitän mun tunteet. Ei tunnu oikealta myöskään tehdä lasta ihmisen kanssa, joka ei nyt tunnukaan oikealta, vaikka ihan hirveästi omaa pientä nyytiä haluaisinkin.
Kommentit (14)
Älä nyt ainakaan ryhdy lapsentekoon sellaisen ihmisen kanssa, jota et vielä oikeasti tunne! VAikka nyt tuntuisikin siltä, että olette täydellisesti samalla aaltopituudella, niin mies voi paljastua vaikka minkalaiseksi psykopaatiksi...
Avokin kanssa kannattaa nyt selvittää asiat ihan perinpohjin. Siis mitä kumpikin haluaa. Eiköhän tuossa ole ilman ulkopuolista miestäkin vain kaksi vaihtoehtoa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selvästikin sun nykyinen parisuhde ei pohjaa yhteisille tavoitteillenne. Miehen näyttämä vihreä valo johtuu luultavasti suhteen loppumisen pelosta ja hän yrittää pelata lisää aikaa. Todellista perheenperustamishalua tuskin on syntynyt.
Ei ole mitään syytä jäädä roikkumaan parisuhteeseen, joka ei tule johtamaan tavoitteisiisi. Uutta matoa koukkuun!
mutta toisaalta en kyllä tiedä mitä mun sydän oikeasti haluaa. Mietin, että onko tämä ihastus aitoa vai onko se vaan pelkoreaktio, koska nyt olisi mahdollista ehkä toteuttaa suurin haave vai yrittääkö mun alitajunta tai joku kertoa mulle, että mun ei pitäis sitoutua mun avokkiin. Vai oonko mä tavannut vaan ihmisen, jonka kanssa mun olis hyvä olla?
En oo siis aikonutkaan tehdä vauvaa tämän ihastuksen kanssa (siis ainakaan heti) eli jos nyt päätän erota avokista, niin se tarkoittaa vauvahaaveiden siirtymistä. Toisaalta en kyllä tiedä kannattaako pitää kiinni yhdestä haaveesta eli vauvasta jos se johtaa epätyydyttävään parisuhteeseen tai tulevaisuudessa yksinhuoltajuuteen. Ja pelkään ihan hirveästi, että teen semmoisen päätöksen, mitä kadun loppuelämäni. Jos toimisen pelkästään tän hetkisten tunteiden perusteella, eroaisin avokista ja katsoisin mihin asiat johtaa jos on johtaakseen ihastuksen kanssa. Mutta jos mietin järjellä, niin koko ajatus tuntuu ihan järjettömältä. Olisipa kristallipallo, johon voisi kurkata ja nähdä, mitä elämä olis viiden tai kymmenen vuoden päästä eri ratkaisujen kanssa.
-ap
Kannattaa myös muistaa se, että on taitavia ihmisiä jotka osaavat sanoa juuri ne oikeat sanat...! Mutta he eivät välttämättä tarkoita mitään sanoillaan... He vaan osaavat sanoa sen mitä toinen haluaa kuulla ja sanovat sanat koska haluavat joko ihan olla vaan mieliksi TAI haluavat esim. seksiä.
On niin paljon tyhmiä ihmisiä, jotka ihastuvat ja uskovat kauniisiin sanoihin... Sitten kun arki koittaa, huomataankin että ne arvot eivät ihan niin samanlaisia olleetkaan! Toinen vaan oli huijannut ja puhunut liirumlaarumia, juuri niitä sanoja joita toinen halusi kuulla. Vähän samaan tapaan kun sinä kehut ystäväsi uutta (liian pientä/huonon väristä hametta) koska näet että hän in niiiiin ihastunut ja onnellinen ostoksestaan ---> et halua pahoittaa hänen mieltään haukkumalla hankintaa.
Ja tosiaan vaikutat aika nuorelta ja sinisilmäiseltä viestiesi perusteella :)
Olet varmaan vielä suht nuori, sulla on aikaa:=) 2
Olen jo kolmekymmentä, jos olisinkin vaikka viisi vuotta nuorempii niin olisi huomattavasti helpompi päättää. Nyt kun on viimeiset viisi vuotta rakentanut parisuhdetta ja uskonut, että tässä se sitten on, niin ei olekaan enää niin helppoa luovuttaa ja aloittaa alusta, kun haluaisin kuitenkin useamman lapsen.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta tämä ihastus ei siis ole mitenkään vikitellyt mua, tietää mun olevan parisuhteessa eikä ole yrittänyt iskeä. Se mitä sanoin arvoista ja toiveista on enemmänkin toteutunut tämän ihastuksen elämässä eli elää semmoisella tavalla, joka musta tuntuu hyvältä ja jota mä arvostan. Ei olla siis puhuttu mistään yhteisestä tulevaisuudesta tai parisuhteesta ja ollaan tällä hetkellä puhtaasi kavereita. Esim. omalle avokille tärkeintä maailmassa on raha ja että sitä on mahdollisemman paljon, rakkaus ei ole lainkaan yhtä tärkeää.
Lähinnä mietin nyt sitä, että onko tämä avokin ja mun juttu ohi vai onko tämä juuri sellainen tilanne, missä sitoutuneisuus ja tahto punnitaan. Tämä ihastus on vaan auttanut avaamaan silmiä ja mä oon huomannut, että maailma ei ole niin mustavalkoinen mihin oon tässä viime vuosina tottunut.
-ap
sanoisin, että jäitä hattuun, vaikka biologinen kello tikittäisikin kovaa.
Puhu suoraan avokkisi kanssa. Sano, että olet nyt valmis perustamaan perheen. Sano, ettet halua painostaa millään tavalla, vaan rehellisen mielipiteen. Jos hän innostuu asiasta, unohdatko työkaverisi, vai jääkö asia painamaan?
Siinä tapauksessa sinun on parasta keskustella enemmän työkaverisi kanssa. Omalta kohdaltani voin sanoa, että saan aikalaisen paljon positiivista huomiota ja ihastumistunnustuksia työkavereiltani. Työasioiden merkeissä puhutaan paljon ja tottakai minulla on silloin aikaa ja mielenkiintoa kuunnella heidän juttujaan. Jotkut miehet tulkitsevat tämän väärin. Ei välttämättä sinun kohdallasi kysynys tästä, mutta on tietenkin mahdollista.
Sanoisin, että jäitä hattuun ja onnea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin, että jäitä hattuun ja onnea!
Tätä yritetään. Olen miettinyt, että lähden pääsiäiseksi vanhempien luokse vähän miettimään ja selvittämään ajatuksiani ilman, että kumpikaan mies pääsee häiritsemään. Ei tässä ole onneksi mikää kiire päättää mitään.
-ap
Olet varmaan vielä suht nuori, sulla on aikaa:=) 2
Olen jo kolmekymmentä, jos olisinkin vaikka viisi vuotta nuorempii niin olisi huomattavasti helpompi päättää. Nyt kun on viimeiset viisi vuotta rakentanut parisuhdetta ja uskonut, että tässä se sitten on, niin ei olekaan enää niin helppoa luovuttaa ja aloittaa alusta, kun haluaisin kuitenkin useamman lapsen.
-ap
Voin kertoa, että minä painin saman asian kanssa tai siis lähes... ja olen vasta 24 ja silti mietin, että pitääkö miettiä jo sitä haluanko ruveta tekemään lapsia tässä suhteessa mikä on välillä melko vaikea vai laitanko kaiken uusiksi ja lähden etsimään uutta ja helpompaa(?) onnea??? pointtini siis ettei se ole sen helpompaa nuorenakaan tuo päätöksien tekeminen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä menin liian hätiköiden tekemään lapset ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole samat arvot ja joka ei olisi oikein halunnut lapsiakaan, vaikka siihen suostui. Olisi pitänyt tajuta, mutta ei... Nyt jos saisin päättää, niin parasta olisi ollut erota tai vähintäänkin jättää ne lapset tekemättä. Ero meille taitaa nyt kuitenkin nimittäin tulla... :(
vaikuttaa liikaa päätökseesi. Kuten 14 minä annoin. Kun alkuhuuma oli ohi, lapsi syntynyt - tajusin erheeni puolison valinnan suhteen. Lapsesta olen ikionnellinen tietenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti asiaa siltä pohjalta, mitä tekisit jos et olisi tavannut tätä ihastusta?
Haluatko jatkaa vanhan miehesi kanssa vai erota hänestä? Ilman ajatuksia, että uusi odottaa.
Nimittäin erittäin mahdollista on, että uusi ei odota/ole se oikea ja jäät yksin.
Onko se vaihtoehto parempi kuin nykyinen?
Siis tilannehan oli se, että aloin epäröidä jo ennen kuin tapasin tämän ihastuksen. Olin vaan jotenkin jäänyt sellaiseen olotilaan, että mulle ei ole olemassa muuta kuin tämä tai ei mitään. Nyt tuo ihastus avasi silmiä sen suhteen, että pystyn ihastumaan uusiin ihmisiin ja mullakin voisi olla mahkuja löytää vielä joku muu (tämä ihastus tai sitten ihan joku muu). Ja sitä mä nyt mietin, että onko parempi olla yksin vai tässä suhteessa. Jos en haluaisi lapsia, valitsisin varmaan yksin olemisen. Meidän suhde on monin tavoin hyvä, mutta siinä on myös monia niin isoja aukkoja, että en tiedä jaksanko ja pystynkö ne täyttämään ja kestämään. Sitä en ainakaan jää katselemaan, jos avokki ei lapsia koskaan halua eikä suostu muhun lopulta sitoutumaan.
-ap
Mieti asiaa siltä pohjalta, mitä tekisit jos et olisi tavannut tätä ihastusta?
Haluatko jatkaa vanhan miehesi kanssa vai erota hänestä? Ilman ajatuksia, että uusi odottaa.
Nimittäin erittäin mahdollista on, että uusi ei odota/ole se oikea ja jäät yksin.
Onko se vaihtoehto parempi kuin nykyinen?
ja sitähän olet jo tehnytkin, mutta meillä on vain yksi elämä, älä tuhlaa sitä liian kauan vaan anna haaveillesi ( vauva ) mahdollisuus toteutua. ( t. kolmen ihanan pojan äiti, yli 20 vuotta upeassa parisuhteessa )