Lue keskustelun säännöt.
Äidille sakkoja 7-vuotiaan nipistämisestä.
05.04.2009 |
Turun käräjäoikeus on tuominnut isän 30:een ja äidin 15 päiväsakkoon lastensa pahoinpitelyistä.
Isä oli kumauttanut tyynyllä 7-vuotiasta poikaansa päähän estääkseen tätä kiusaamasta siskoaan.
Poika soitti äidille, joka hälytti naapurin. Naapuri haki pojan asunnosta.
Isän mukaan isku ei ollut voimakas eikä hänen ollut tarkoitus vahingoittaa poikaa.
Poliisin puhutellessa poikaa kävi ilmi, että pojan äiti oli nipistänyt poikaansa estääkseen poikaa kiusaamasta siskoaan.
Äiti myönsi nipistäneensä taikka napauttaneensa lievästi poikaa.
Tuollaiset lastansa pahoinpitelevät vanhemmat pitäisi laittaa sosiaaliviranomaisten jatkuvaan seurantaan.
Nytpähän kummallakin on lapsen pahoinpitelytuomio pollisin rekisterissä.
Ihan oikein tuollaisille vanhemmille jotka nipistelevät lastaan tai lyövät tätä tyynyllä.
Tuomio oli vain mielestäni liian lievä.
Mitäs muut ootte mieltä? Oletteko ikinä nipistäessänne lasta tulleet ajatelleksi, että se on lapsen pahoinpitely?
Kommentit (63)
Ja eihän Suomessa haluta lapsia ihmisten ilmoille. Kaikkia ärsyttää leikkivät, ääntä päästävät lapset. Olit sitten syömässä tai uimahallissa, missä vaan. Suomalaiset haluavat hiljaisia lapsia, jotka istuvat jossain nurkassa möllöttämässä. Avaavat suunsa vain syödessään tai kun kysytään jotain. Kotona ei saa leikkiä muualla kuin omassa huoneessa, muutoin on aina jaloissa. Saunominen ja ulkoilu ei ole yhteistä kivaa, vaan rasittavaa oman ajan käyttämistä kun sen voisi käyttää vaikka töllön ääressä RAUHASSA. Lapsille pitää olla virikkeitä virikkeen perään, ettei ne ole jaloissa kotona. Lapset lykätään hoitoon, harrastuksiin kaikkeen, ettei tarvitse pitää lähellä, oikeasti kasvattaa ja pitää vielä kurissakin.
Lisäksi kun ajattelee nk. temperamenttisia kansanluonteita, kuten esim. italialialaiset, joiden keskuudessa on normaalia lasten saada fyysistä kuritusta, niin siellä kuitenkin perhearvot ovat huipussaan, perhe kaiken a ja o eikä niin suuria määriä masennusongelmia ilmene lasten ja nuorten keskuudessa kuin meillä. Mitä meillä olisi opittavaa tästä? Esim. se, että fyysinen kuritus ei aiheuta traumoja, jos se liittyy tosiaankin vaan kasvattamiseen, tärkeintä on perhekeskeinen läheisyys, yhdessäolo. Lapsetkin ovat mukana vanhempien, suvun ja ystävien kanssa illanvietoissa syömässä ym. Suomessa taas lapset "ulkoistetetaan" pois perheestä kaveripiireihin , kulttuuriin, jossa lapset kasvattavat lapsia, nuoret nuoria. Ja sitten ihmetellään miksi he voivat huonosti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nämä ovat kaksi eri asiaa, mutta en silti hyväksy kumpaakaan. Oli lapsi kuinka kovapäinen tahansa (itsekin olin sellainen mutta meillä ei onneksi fyysistä kuritusta käytetty)
jolle luunappi on sama asia kuin nyrkillä lyöminen. Normaali ihminen kykenee erottamaan nuo kaksi asiaa.
valitsisin kyllä edellisen. Aika usein nuo ovat ne realistiset vaihtoehdot. Satuttaminen vain satuttamisen takia on tietenkin epäilyttävää.
Ympäri mennään ja yhteen tullaan. Se pitää siskon vetää köniin niin ei tule tuomioita kenellekään...
että äitienkin temperamentteja on erilaisia?? Ei kaikki naiset ole luonteeltaan samanlaisia, ja yhtä kärsivällisiä.
Jos joku äiti selviää ilman yhtäkään nippaisua kasvatustehtävästään niin hyvä niin. Toinen taas huutaa helpommin ukolleen ja hermot pettää tappelevan lapsen kanssa nopeammin.
Onkohan monikaan näistä Superäideistä kokopäiväinen useamman lapsen kotiäiti...? Uskon ettei minullakaan hermot pettäisi koskaan jos saisin olla päivät töissä niitä lepuuttamassa, aivan varmasti jaksaisin 6-vuotiaan temppuilua paremmin jos sitä joutuisi katsomaan vain iltaisin.
Pitääkö tässä alkaa paapomaan äitejä sen vuoksi, että äideissäkin on tempperamentti eroja? Kaikkea sitä ihminen elämänsä varrella kuulee. Hohhoijaa.
Muistakaa, että te olette aikuisia ja teidän tulee pysytellä aikuisina vaikka kuinka joskus vituttaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kasvattaminen, ja lapsen sekä aikuisen välinen suhde (esim. kummankin luonteet) vaikuttaa siihen, millaiseksi kasvatustehtävä muodostuu. Nämä eivät missään nimessä ole mustavalkoisia asioita, niitä ei voi yksinkertaistaa millään teorioilla!
Korkeimman oikeuden mukaan ympörileikkaus ei ole kellettyä, vaikka se aiheuttaa kipua kahden viikon ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naurettavaa antaa sakkoja kurittamisesta!!
Lapsen kuritus on eri asia kuin lapsen pahoinpitely. Naurettavaa antaa sakkoja kurittamisesta!!
olen tuo joka ennen omia lapsia työskenteli ongelmalasten parissa. tämä tapahtui lastenkodissa, ei siis missään päiväkodissa. opin tuntemaan lapset todella hyvin, vietin heidön kanssaan todella paljon aikaan. kyse ei siis ollut mistään vieraskoreudesta tai sellaisesta ettei vieraalle kehtaa olla uhmakas.
usein tuli kofliktitilanteita, oli huutoa, tavaroiden paiskomista yms. mitä täälläkin on lueteltu 2luupäisen" lapsen käyttäytymiseksi, ja joka antaa syyn kurittaa fyysisesti. joka aino kerta selvisin tilanteesta puhumalla, puhumalla ja puhumalla, holdingilla ja puhumalla.
minusta on pöyristyttävää perustella lapsen läimimistä tai nipistelyä sillä, ettei oma pinna kestä loputonta puhumista. miksi lapsen tulisi maksaa kallis hinta siitä ettei äiti nyt vain jaksa puhu, vaan antaa mielummin tukkapöllyä? ehkä vanhempi voisi katsoa peiliin ja tehdä itselleen jotain. tottahan se nyt jostain kertoo, jos lapsi käyttäytyy huonosti ja on luupää vain sen hermonsa menettävän, luunaååeja jakelevan vanhempansa seurassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi tempaisee minua jollainen lelulla tahalleen täysillä, niin varmaan otan lelun ja näppäisen sillä sormille takaisin. Tai jos puraisee, niin keveästi teen sen takaisin. Jos päälle käyvä lapsi ei itse saa koskaan tuntea, mitä on kun käy kunnolla kipeää, mistä se sitä edes tajuaa? Eikä ne nykylapset tajuakaan, mummoja potkitaan, koulukavereita pahoinpidellään tuosta vaan, monta käy yhden kimppuun, rajat puuttuu.
En anna vitsaa, en remmiä, en läimi päin pläsiä, niin kuin itselleni on aikanaan tehty. Minua on kyllä kehoitettu 50-60-vuotiaiden keskuudessa tekemään niin lapsilleni, jos ei ole sana tehonnut. Jos lapsi pomppii sohvalla eikä lopeta sitä, niin sanotaan "ota kuule kunnolla tukasta kiinni" tai sitten on sattunut niinkin että mummo on läimäissyt lasta. Mitä tässä tapauksessa sanoisitte, että pitää tehdä? Otanko ja haastan mummon oikeuteen saman tien? Tai kun anoppi sanoo, että kun ei saa uskomaan niin ottaa niskavillasta kiinni lasta. Haastanko oikeuteen? Lapset eivät tunnu olevan noista asioista moksiskaan ja haluavat aina vaan uudelleen ja uudelleen mummolaan, enkö enää päästäisi?
TAi voisiko haastaa omat vanhemmat teoistaan oikeuteen, onko ne vanhentuneita? Olen toisaan saanut tukkapöllyä paljonkin eikä ollut mistään niskavillasta vähän otettu vaan kyllä siinä pää heilui kun kiinni otettiin. Jos myöhästyin kotiintuloajasta, oli taatusti remmi esillä tai sitten vitsa haettu ulkoa ja milloin tuli persiille, milloin jaloille niin että punaisia viivoja oli täynnä. On tönitty päin seinää, lyöty hengarilla, tönäisty jopa niin kumolleen että oma sänkyni meni rikki, pohja halkesi. Ja naapurissa asui poliisi joka sulki korvansa näiltä asioilta, eikä niistä nyt nIIIIIIn kauan ole.
Ja kyllä näistä asioista pitäisi jo tajuta oikean pahoinpitelyn ja normaalin kurinpalautuksen ero.
Kyllä näillä typerillä tuomioilla osoitetaan lapsille, että asia kuin asia, niin vanhemmat vaan oikeuteen. Nippaus, näppäys, tyynysota. Ja toisaalta sitten sosiaalitoimen puolelta yritettään joissain perheissä viimeiseen saakka pitää perhe kasassa, isä hakkaa äitiä, äiti hakkaa lapsia. Neuvotteluja, terapiaa ja kaikkea mahdollista, ennen kuin oikeutta otetaan sekaan. Suomessa ei nähdä enää metsää puilta vai miten päin se sitten onkaan?
Miten joku voi toistuvasti lasta viedä lääkäriin ja on toistuvaa oikeaa pahoinpitelyä, murtumaa, mustelmia yms. Eikä kukaan puutu kuin viime kädessä asioihin? Ja joku TYYNYLLÄ huitaisee lastaan ja haastetaan oikeuteen.
Niin ja joskus kun olen pukenut lapsia, on kynsi vahingossa osunut johonkin tai jokin on tuntunut nipistävältä ja lapsi sanoo "ai miksi raavit tai ai äiti sinä nipistit". Onko seuraus se, että joku kuulee ja kohta on joku ovella tekemässä kolmannen asteen kuulustelua...
Äskettäin keskustelin erään vanhemman kanssa. Hän kertoi, että 14-vuotias lapsensa käyttää hyväkseen tietoaan siitä ettei "väkivaltaa" ole lupa kasvatuksessa käyttää. Kiristää siis omia vanhempiaan, vaikkei ole oikeaa selkäsaunaa koskaan saanutkaan. Mitä järkeä??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun lapsi on tasan kerran nipistäny. ei tehnyt toiste kun kielsin painokkaasti ja selitin että se sattuu ja tulee jälki.
mitä järkeä on kieltää lapselta esim. juuri nipistäminen, jos itse nipistää takaisin? ei mitään logiikaa...
mun lapsi on tasan kerran nipistäny. ei tehnyt toiste kun kielsin painokkaasti ja selitin että se sattuu ja tulee jälki.
mitä järkeä on kieltää lapselta esim. juuri nipistäminen, jos itse nipistää takaisin? ei mitään logiikaa...
Eikö teille tule mieleen ollenkaan, että mistä syystä ne lapset on niitä mummoja oppineet potkimaan? Ihan vain sen vuoksi koska kotonakin potkitaan. Esimerkistä ne lapset oppii.
Itse voisin sanoa itseäni sellaiseksi superkasvattajaksi, että voitte tuoda minulla minkälaisen "luupään" tahansa ja ihan asiallisella ja ymmärtäväisellä kasvattamisella saan lapsen pidettyä "kurissa" Ilman, että minun tarvii turvautua mihinkään nipistelyyn!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että äitienkin temperamentteja on erilaisia?? Ei kaikki naiset ole luonteeltaan samanlaisia, ja yhtä kärsivällisiä.
Jos joku äiti selviää ilman yhtäkään nippaisua kasvatustehtävästään niin hyvä niin. Toinen taas huutaa helpommin ukolleen ja hermot pettää tappelevan lapsen kanssa nopeammin.
Onkohan monikaan näistä Superäideistä kokopäiväinen useamman lapsen kotiäiti...? Uskon ettei minullakaan hermot pettäisi koskaan jos saisin olla päivät töissä niitä lepuuttamassa, aivan varmasti jaksaisin 6-vuotiaan temppuilua paremmin jos sitä joutuisi katsomaan vain iltaisin.
Lisäksi kun ajattelee nk. temperamenttisia kansanluonteita, kuten esim. italialialaiset, joiden keskuudessa on normaalia lasten saada fyysistä kuritusta, niin siellä kuitenkin perhearvot ovat huipussaan, perhe kaiken a ja o eikä niin suuria määriä masennusongelmia ilmene lasten ja nuorten keskuudessa kuin meillä. Mitä meillä olisi opittavaa tästä? Esim. se, että fyysinen kuritus ei aiheuta traumoja, jos se liittyy tosiaankin vaan kasvattamiseen, tärkeintä on perhekeskeinen läheisyys, yhdessäolo. Lapsetkin ovat mukana vanhempien, suvun ja ystävien kanssa illanvietoissa syömässä ym. Suomessa taas lapset "ulkoistetetaan" pois perheestä kaveripiireihin , kulttuuriin, jossa lapset kasvattavat lapsia, nuoret nuoria. Ja sitten ihmetellään miksi he voivat huonosti!
kun lapset ei tottele, ne viedään hoitoon ja perheneuvoloihin.
Ja fyysinen kuritus on eri asia kuin toisen tahallinen pahoinpitely ilman syytä. Ja fyysisessä kurituksessakin on hyvä käyttää maalaisjärkeä....lapsen napauttaminen esim. otsalle, tai pieni nipistys, tuskin tuottaa kovaa kipua vrt. esim. nyrkiniskuihin.
Nippailua, tukistamista, nipistämistä... Kaikki nämä sattuu. Hullujako olette?
jolle luunappi on sama asia kuin nyrkillä lyöminen. Normaali ihminen kykenee erottamaan nuo kaksi asiaa.