Lue keskustelun säännöt.
G: Miksi ajoit/et ajanut pyörällä raskaana ollessasi?
05.04.2009 |
Olin tosi ällistynyt aikanaan, kun kälyni lopetti polkupyörällä ajamisen kuin seinään raskaaksi tultuaan.
Toiset taas ajavat vielä ison mahankin kanssa. Millä perustein jatkoit/lopetit pöyräilyn raskaana oleessasi?
Nyt kun pyöräilykausi olisi alkamassa, en osaa päättää pyöräilläkö vai eikö pyöräillä (olen raskaana, ihan alussa).
Kommentit (26)
Olen raskausviikolla 13 ja just tulin pyöräilemästä joku 10-15km. Lähdin ihan kokelemaan kun samaa mietin että voiko vai eikö. Oudolta tuntu alavatsassa muttei niin oudolta että olis huono-olo ollut ja välillä talutin mäkiä. Pitänee muuttaa vähän jalkojen asentoa enemmän haralleen niin ei töki vatsaa koko ajan. Ilman kiirettä ehtii olla varovainen ja meinasin kyllä tämän kesän polkea pitkiäkin matkoja uimareissuille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sen jälkeen alkoi supistella ja lopetin. Alkuun oli pakko pyöräillä töihin, kun bussissa tuli vaan niin kamalan paha olo ja muutaman keran jouduin jäämään kesken pois oksentamaan...
ja vieläpä 1.5v. esikoinen tarakalla. Laskettu aika oli maaliskuun lopussa ja pyöräilin esikoisen kanssa kerhoon vielä vajaata viikkoa ennen synnytystä. Pyöräilin läpi talven (eli loppuraskauden) koska 2007/2008 talvi oli lähes lumeton ja tiet sulia pk-seudulla, liukkaalla säällä en polkenut. Pyöräily oli mielestäni paljon helpompi, mukavampi ja kevyempi tapa liikkua esikoisen kanssa parin km:n matkoja kuin kävellen vaunujen kanssa. Kunhan sai jalan nostettua ensin mahan kanssa tangon yli (poljin miesten pyörällä), niin hyvin sujui!
kun äitini ei tuntunut saavan rauhaa. Tämä saattaa johtua siitä, että nuoremmalla iällä olin hyvin vauhdikas ja rämäpäinen pyöräilijä, eli kaatumisia kovassa vauhdissa sattui melko usein. Asun lisäksi sellaisen kaupungin keskustassa, jossa joutuu paljon polkemaan autojen seassa. Ruuhkassa tulee usein tilanteita, joissa ilman omaa syytään joutuu tekemään äkkijarrutuksia ja -väistöjä.
En varsinaisesti pidä pyöräilyn lopettamista raskausajaksi mitenkään kovin suurena ongelmana, koska minulla ei ole asiaa keskustan ulkopuolelle ja keskustassa asioiminen sujuu melkein yhtä ripeästi jalan kuin pyörällä.
ekan kerran tänä keväänä. Raskas polkemine (ylämäet) sai inhottavasti spuistuksia aikaan :( Ja istuimessa painona vielä esikoinen, tuntui raskaalta tuo polkeminen. Aion kyllä pyöräillä vastedeskin ellei nyt ihan mahdottomasti ala supistelemaan.
Lapseni syntyi viime elokuussa ja pyöräilin parin kilometrin työmatkan koko työssäoloajan muutamaa liukasta keliä lukuun ottamatta. Pyöräillessähän voi aina siirtyä talutushommiin, jos arvioi esim tien kunnon vaaralliseksi.Muitakin pyöräreissuja tein niin kauan kuin polkeminen ylipäänsä tuntui hyvältä. Loppuraskaudesta pyöräily tuntui välillä paremmalta kuin kävely. Mielestäni pyörällä voi hyvin ajaa, jos sillä liikkuu muutenkin paljon. Raskaana meno on luonnostaan hitaanpaa ja mahdolliset vaaratilanteet tulee tähyiltyä extratarkasti. Huolellinen on tietysti oltava ja risteystilanteet talutettava , mikä liene ei-raskaanaolevillekin suotavaa:) Varmaan kyse on siitäkin, kuinka kömpelöksi tai ketteräksi sitä raskaana ollessaan itsensä tuntee. Jos olo on hyvä ja tuntee voivansa liikkua hyvin, niin pyöräily on varmasti yksi hyvistä liikuntamuodoista raskaanaolevallekin.
Rullaluistelua en kyllä raskaana ollessa harrastanut, vaikka muuten luistelenkin kesäisin paljon. Siinä kaatumisriski on niin paljon suurenpi ja kaatuminen tulee yleensä niin "puun takaa", ettei ehdi reagoida. Ei tarvita kuin pieni kivi ja huonoa tuuria.