Miten suhtautuisit jos anoppisi pyytäisi päästä mukaan synnytykseen?

Ei kaikilla ole miestä saati anoppia jonka voisi ottaa mukaan. Niin on minun tilanteeni ja oma äitikin kuoli syöpään tammikuussa. Eli joudun ottamaan mukaan ystäväni. Olisin iloinen jos olisi anoppi joka voisi tuommoista ehdottaa, mutta kun ei niin ei. Yksin pitää pärjätä. Kaikki valmennukset yms ovat olleet ylivoimaisia kun siellä on espoon volvomiehet rouvineen ja minä pienen vahinkoni kanssa. Meinaan silti antaa lapselleni kaiken minkä vaan voin. Onneksi on hyvä työ ja tulot että pärjätään kahdestaankin aivan mainiosti. Sylettää vaan akkojen turhan valittelut.

Ei olisi tullut kuuloonkaan. Toisen lapsen syntyessä vanhin oli anopilla hoidossa.

Eli ei IKINÄ.

Anoppini on sen sorttinen että ihme ettei yrittänytkin tupata mukaan kun hänelle ekan lapsenlapsen pyöräytin puoli vuotta sitten.

Etukäteen hän vannotti monet kerrat että ilmoitatte sitten HETI kun tulee lähtö sairaalaan. En ikinä olisi suostunut edes siihen, sehän olis hyökkiny sinne kesken synnytyksen sallittua tai ei:)

ei kai siinä mitään kummaakaan ole. Siis voihan anoppi tulla ystävänä synnytykseen (jos on "ystävä-välit"). Olen itsekin ollut ystäväni synnytyksessä tukihenkilönä. Mutta liikahössäävää anoppiani ei todellakaan jaksaisi siinä synnytysähinöissä...

Anoppi on ihana ihminen, mutta en voisi kuvitellakkaan ottavani mieheni lisäksi synnytykseen ketään muuta.

Anoppi on kyllä mukava mutta ei ollenkaan niin läheinen minulle, että haluaisin tuohon tilanteeseen häntä. En haluaisi edes omaa äitiä tai siskoa. Ainoa, joka kelpaisi, jos mieheni ei vaikka pääsisi, on paras ystäväni.

En haluaisi häntä mukaan, en missään nimessä. Mieheni on myös herkkä ja mulle oli ok, että hän voi tarvittaessa poistua paikalta tai jäädä kokonaan kotiin.. Tuli silti ja oli alusta loppuun tukena.

jos teillä on oikein läheiset välit, niin mikä ettei.

Myös meillä anoppi "ilmoittautui" mukaan synnytykseen. Sanoin, että haluaisin viettää uuden pienen perheemme ensi hetket ihan vain isän ja vauvan kanssa. Kertoi, että haluaisi tulla mukaan siksi, että muistaa miten mieheni isä järkyttyi synnytyksessä ja haluaisi olla nimenomaan poikansa tukena. Toivoin sitten heti perään, että mukava olisi, jos anoppi tulisi vauvaa katsomaan sairaalaan. Hän kun on ainut isovanhemmista, joka asuu kohtuullisen matkan päässä sairaalasta. Sopivasti varasi sitten ulkomaan matkan lasketun ajan kanssa päällekkäin.....

Siskoni on ainoa henkilö, jonka voisin kuvitella päästäväni synnytyssaliin, jos mies ei pääsisi.

Synnytyksen jalkeen anoppi tuli katsomaan vauvaa ja avuliaasti tarjosi apuaan, jotta voin levata. Olin niin vasynyt, etta olo oli epatodellinen, mutta lepaamisesta ei tullut mitaan: anopin kannykka piipitti koko ajan ja aani oli tosi kovalla. Piti kuulemma kertoa ilosanoma kaikille.