Onko parempi kieltää 1-v:sta koskemasta joka paikkaan vai kannattaako opettaa vasta myöhemmin?

että mulla on yksi helppo alle kaksivuotias lapsi? Kun mulla sattuu olemaan kaksi erittäin vilkasta koheltajaa, joista toinen elää jo toista erittäin rasittavaa uhmakautta. :) On nähty kyllä itkupotkuraivari jos toinenkin... Nimenomaan omien lasteni kohdalla olen huomannut, että johdonmukaisuus on se pointti. Kun olen joskus laiskuuttani uhmiksen antanut tehdä jotain kiellettyä, mitä tekee lapsi? Kokeilee tietysti, mitä MUUTA tuhmuutta äiti antaa tehdä! :D

Enkä mä myöskään tarkoittanut, että pelkkä sanallinen komentaminen auttaisi yksivuotiaan kanssa. Sanallinen kielto on aluksi lapsen korvissa pelkkää sanahelinää, mutta jossain vaiheessa paukapäisinkin vekara kyllä oppii yhdistämään pois ohjaamisen ja ei-sanan välisen yhteyden.

Jos on vilkas touhuaja, joka ehtii 10 minuutissa koskea 20 kiellettyyn paikkaan ja heittäytyy pois nostettaessa veteläksi karjujaksi, on ihan turha aloittaa tottelevaisuukoulutusta 1-vuotiaana.

Tiedän että kun kyse on ekasta lapsesta, tätä on vaikea uskoa, mutta totuus on että varsinainen kasvatus alkaa vasta n. 3-vuotiaana. Alle 2-vuotiaalta voi hyvin pitää kielletyt tavarat poissa ulottuvilta ja tarvittaessa ohjata mielenkiintoa muualle esim. kylässä. Tietenkin jos tämä ei toimi, lapsi nostetaan pois ja kielletty toiminta estetään, mutta sanallinen komentaminen saati toruminen on turhaa. Ei siitä varmaan haittaakaan ole, jos tosiaan on nöyrä ja helppo lapsi, mutta on paljon lapsia joiden kanssa hakkaa vain päätään seinään jos tuota yrittää. Heitä ehtii kasvattaa sitten vähän myöhemmin ihan yhtä hyvin tuloksin.

Ero on siinä, mitä lapselta odottaa. 1-vuotiaalta ei voi odottaa samaa ymmärrystä kuin 2-vuotiaalta. Mutta jos lasta alkaa vasta jossain tietyssä vaiheessa komentamaan,kun sitä ei ole aiemmin tehty, niin lapsihan hämmentyy ihan täysin! Miksi äiti ei ole aikaisemmin tätä kieltänyt ja nyt komentaa pää punaisena? Johdonmukaisuus on se punainen lanka.

Hän kun näyttää vihjaavan, että koska minä olen käyttänyt ei-sanaa lapsilleni pienestä pitäen, olen todennäköisesti kasvattanut heitä terävien veitsien ja myrkyllisten huonekasvien seassa, alistanut heidät orjamentaliteettiin sekä tappanut heidän luovuutensa, muun muassa. Kylläpä olenkin ehtinyt tehdä pahoja! :D



Ei tästä nyt tarvitse oikeasti tehdä näin isoa juttua. Useimmat tuntemani vanhemmat, itseni mukaan lukien, käyttävät ei-sanaa melko maltillisesti yksivuotiaille lapsilleen, lähinnä tehostamaan pois ohjaamista. Lisäksi lapsiperheiden kodit tuppaavat ihan itsekseen muotoutumaan lapsiturvallisiksi, sillä kenenkään vanhemman hermot eivät kestäisi jatkuvaa lapsen varjelua omassa kotona. Ja niistäkin onnettomista, joita on kielletty alle kolmevuotiaina, kasvaa yllättävän usein iloisia, rohkeita ja rikkaan mielikuvituksen omaavia lapsia.

mulla kanssa vähän reilu 1-v. ja ei-sana käytössä tuon tuosta ohjausta tukemassa. oli myös ensimmäisiä sanoja joiden merkityksen lapsi ymmärsi, lopettaa toiminnan hetkeksi ja katsoo vanhempaa mutta ei kyllä välttämättä tottele :-)

lapseni saavat tehdä kiellettyjä asioita? Meillä kiellettyjä ovat olleet vaaralliset asiat (kirjahyllyyn kiipeäminen yms.), niissä on riittänyt vahtimista ihan tarpeeksi. Muu on ollut joko sallittua tai tehty lapselle mahdottomaksi. Se POINTTI on siinä, kannattaaka alle 2-vuotiasta alkaa kasvattaa niin, että hän osaa haluta kiellettyä tai "tuhmaa" vai kannattaako yrittää elää niin, että lapsi saa kehittyä ilman jatkuvaa valtataistelua.

Tietenkin on hyvä samalla kun estää lasta sanoa "ei saa", mutta turha sitä on jankata tai kuvitella siten kasvattavansa lasta. Eiköhän tähän päde sama viisaus kuin pottaopetukseen: 1-vuotias oppii kiellon n. 1,5 vuodessa, 2-vuotias parissa kuukaudessa :-)

että mulla on yksi helppo alle kaksivuotias lapsi? Kun mulla sattuu olemaan kaksi erittäin vilkasta koheltajaa, joista toinen elää jo toista erittäin rasittavaa uhmakautta. :) On nähty kyllä itkupotkuraivari jos toinenkin... Nimenomaan omien lasteni kohdalla olen huomannut, että johdonmukaisuus on se pointti. Kun olen joskus laiskuuttani uhmiksen antanut tehdä jotain kiellettyä, mitä tekee lapsi? Kokeilee tietysti, mitä MUUTA tuhmuutta äiti antaa tehdä! :D

Enkä mä myöskään tarkoittanut, että pelkkä sanallinen komentaminen auttaisi yksivuotiaan kanssa. Sanallinen kielto on aluksi lapsen korvissa pelkkää sanahelinää, mutta jossain vaiheessa paukapäisinkin vekara kyllä oppii yhdistämään pois ohjaamisen ja ei-sanan välisen yhteyden.

Jos on vilkas touhuaja, joka ehtii 10 minuutissa koskea 20 kiellettyyn paikkaan ja heittäytyy pois nostettaessa veteläksi karjujaksi, on ihan turha aloittaa tottelevaisuukoulutusta 1-vuotiaana.

Tiedän että kun kyse on ekasta lapsesta, tätä on vaikea uskoa, mutta totuus on että varsinainen kasvatus alkaa vasta n. 3-vuotiaana. Alle 2-vuotiaalta voi hyvin pitää kielletyt tavarat poissa ulottuvilta ja tarvittaessa ohjata mielenkiintoa muualle esim. kylässä. Tietenkin jos tämä ei toimi, lapsi nostetaan pois ja kielletty toiminta estetään, mutta sanallinen komentaminen saati toruminen on turhaa. Ei siitä varmaan haittaakaan ole, jos tosiaan on nöyrä ja helppo lapsi, mutta on paljon lapsia joiden kanssa hakkaa vain päätään seinään jos tuota yrittää. Heitä ehtii kasvattaa sitten vähän myöhemmin ihan yhtä hyvin tuloksin.

Ero on siinä, mitä lapselta odottaa. 1-vuotiaalta ei voi odottaa samaa ymmärrystä kuin 2-vuotiaalta. Mutta jos lasta alkaa vasta jossain tietyssä vaiheessa komentamaan,kun sitä ei ole aiemmin tehty, niin lapsihan hämmentyy ihan täysin! Miksi äiti ei ole aikaisemmin tätä kieltänyt ja nyt komentaa pää punaisena? Johdonmukaisuus on se punainen lanka.

asti matkimalla, eli jäljittelemällä. Ne tekee sitä mitä näkevät muiden tekevän. Siihen niiden kehitys perustuu. Kun oppii liikkumaan haluaa lapsi tehdä tutkimusmatkaa ympäriinsä, koska kaikki on uutta ja ihmeellistä. Voi olla oppaana lapselle, tai sitten rajoittaa ja sanoa sitä eitä. Lapsi on vielä niin kehittymätön että kestää pitkään ymmärtää kumpi vaihtoehto on valittava, kannattavampi missäkin tilanteessa, sanoilla on ihan sama painoarvo. Itse en ole kieltänyt oikeastaan mitään pieniltä, kaikkea on katsottu ja ihmetelty yhdessä, Sakset, veitset ja tulitikut on pidetty poissa, ja hellassa on turva suoja, koti on ollut 1 vuotiaalle saneerattu eli kirjahyllyjen kirjat väännetty vaakasuoraan, ja stereot ja irtotavarat nostettu ylähyllyille, eli lapset on saaneet mennä vapaasti.