Onko parempi kieltää 1-v:sta koskemasta joka paikkaan vai kannattaako opettaa vasta myöhemmin?

Eli 1v. koskisi jatkuvasti kaikkialla, esim. kaukosäätimet, hella, dvd-soitin, tyhjentäisi kaapit yms. Meillä oli kaveri kylässä ja, kun sanoin pojalle "ei, ei voi koskea", kun meni räpläämään joka paikkaa, kaverini sanoi, ettei noin pientä saa ojentaa, vaan vasta parin vuoden ikäisenä alkaa opettamaan rajoja. Minusta tuo oli ihan ihmeellistä. Haluan opettaa pojalleni mihin hän saa koskea ja mihin ei. En siis mitenkään karju tms. lapselle vaan hellästi kiellän ja jos ei usko, niin nostan pois. En halua, että lapsestani tulee kylässäkin tavaroiden räplääjä ja tätä kautta epämiellyttävä vieras, vaan kun opetan alusta asti mihin pieni voi koskea, hän oppii asian ilman suurempia taisteluja, jotka tulevat varmasti, jos opetuksen aloittaa vasta 2v..

Mitä mieltä olette?

tai mitä nyt tarvitseekin sanoa, ja kääntää yksivuotiaan huomio muualle. Tässä vaiheessa on enemmän vanhempien tehtävä huolehtia ettei lapsi tee vahinkoa tai koske vaarallisiin tavaroihin. Ei-sanan tuonikäinen alkaa kuitenkin oppia ymmärtämään, ainakin meidän 1,5 v osaa pudistaa päätään ja sanoa ei jos ei vaikka halua jotain ruokaa. Mielestäni olet ihan oikeilla linjoilla. Parivuotiaan kanssa on vaikeuksissa, jos silloin vasta ensi kertaa lapsi törmää ei-sanaan.

Kyllä kannatttaa pienestä asti (eli siitä, kun lapsi lähtee liikkeelle) opettaa lapselle, mihin ei saa koskea. MUTTA kun otsikossa luki, että "joka paikkaan", niin meillä on oltu aika sallivalla linjalla sen suhteen eli lapset (2 kpl) ovat saaneet koskea kaukosäätimiä, tyhjentää keittiönkaapeista esim. pakasterasiat, katsoa valokuvakansioita (heti kun ovat oppineet katsomaan nätisti eli ehkä joskus vajaa 2-vuotiaana) jne. Ollaan kielletty vaan ne oikeasti vaaralliset ja rikkimenevät paikat ja tavarat (esim. hella) ja sellaiset, joista tulee hirveä sotku. Esim. viherkasvien multaan ei saa koskea, mutta noiden kasvien lehtiä lapset ovat saaneet tunnustella. Joka kerta on kerrottu, ettei niitä saa repiä, eikä laittaa suuhun, mutta nätisti voi lehtiin koskea, jos kiinnostaa. Hyvin on toiminut.

tuesta:)

Poika on nyt 1v.2vk ja menee esimerkiksi ottamaan kaukosäätimen käteen, puistelee päätään ja sanoo "ei, ei" ja antaa sen minulle. Eli osittain on opetus mennyt jo perille. Rassaa vaan, kun tämä neuvoja tulee kohta 2.v täyttävän lapsensa kanssa kylään ja antaa lapsen koskea kaikkialle. Sitten vieressä neuvoo minua kuinka hoidan kasvatushommat väärin, kun en anna lapseni koskea joka paikkaan. Mutta ehkäpä jonkin ajan kuluttua huomaa virheensä, kun alkaa noin isolle opettamaan ei:tä.

Ihan siksi että kielloista tulisi "normaali" asia lapselle. Nyt uhmaikäinen ja kieltoja testaa päivittäin mutta väitän että helpompaa tämä on näin kuin kaiken salliminen ja myöhemmin kieltäminen.

ei varsinkaan niihin viherkasvien lehtiin, seuraavaksihan ne sormet on kuitenkin suussa.

Ette te varmaankaan kumpikaan ole väärässä. Meillä on oltu todella liberaaleja tähän asti - lapsi on nyt juuri täyttänyt 2 v. Kaukosäätimiin on saanut koskea ja niin moniin muihinkin paikkoihin.



Käytännössä olen huomannut, että moni asia jaksa kovinkaan kauaa kiinnostaa... esimerkiksi pistorasioista ei ole koskaan tarvinnut kieltää, kun annoin lapsen muutaman viikon niihin tutustua (tämä tapahtui noin lapsen ollessa vuoden ikäinen ja toki olin itse vieressä vahtimassa, ettei lapsi tee niiden kanssa mitään, mistä voisi tulla sähköisku). Ei ole sen jälkeen räplännyt rasioita ollenkaan.



Ja tämä suhtautuminen ei siis tarkoita, etteikö meillä lapsi olisi koskaan kuullut ei-sanaa :) Joten tuskin siitäkään mitään kovin suurta shokkia jatkossa tulee...



Mutta ap:n valitsema linja on varmasti ihan yhtä hyvä, kukin tavallaan.

Ja sitten kun saa lapset alusta alkaen opetettua tavoille, tulee nämä sallija-äidit mussuttamaan kuinka meillä on niiiiiiiiin helppoa kun on kiltit lapset, kun niillä on mahottomat. Just joo, eikä ne yhtään näe sitä työtä, mikä on tehty sen eteen,että se lapsi on oppinut.

Todellakin asiat eivät mene perille itsestään vaan vaativat kuukausien jopa vuosien työn.

mä ainakin olen monesti joutunut puolustelemaan sitä, että kiellän lapsiani koskemasta joka paikkaan - aina löytyy joku keski-ikäinen/eläkeikäinen hymyilevä mummeli sanomaan, että "eihän se nyt haittaa, kyllä siihen saa koskea". sitten katsotaan vähän vinoon, kun mä sanon, että "vai niin, olisitpa sanonut ton ennenkuin äiti ehti kieltää. nyt kun äiti on jo kieltänyt, niin siihen ei kosketa". samaan aikaan tai hetkeä myöhemmin saankin sitten toiselta keski-ikäiseltä naiselta kuulla päivittelyt siitä, kun olen niin nuori äiti (ikää 23v, lapsia kaksi) että enhän mä osaa niitä kasvattaa, kyllä siinä taas kasvaa oikeat huligaanikakarat kun mä nuoruuttani sallin lapsille kaiken...



kyllä mä olen kieltänyt jo alle 1-v:nä - lapsi ei ehkä vielä ymmärrä täysin, saati muista ainakaan viittä sekuntia pidempään sitä kieltoa, mutta ehkä se ei olekaan se juju siinä. sittenhän se lapsi vasta olisikin sekaisin, kun äiti ensin antaa kaksi vuotta tehdä ihan mitä lystää ja sitten yhtäkkiä alkaa kieltää asioita, joita on ennen kyllä saanut tehdä... ja kyllä mun ajatus on alusta asti ollut se, että vaikka mun lapseni eivät vielä sillon alle 2-vuotiaina ehkä ymmärrä, että "älä nuole sitä bussipysäkin lasia" tarkoittaa ettei sitä lasia saa nuolla, niin kyllä silloin jo lapsi alkaa hahmottaa, että kun äiti sanoo jotakin, niin sitten tehdään niin - jos en itse tee, niin äiti estää mua tekemästä niin kuin haluaisin (eli nostaa vaikka kauemmas siitä bussipysäkin lasista jos on pakko).



ja eikös joku kasvatusgurukin ole sanonut, että lapselle on paha juttu, jos säännöt muuttuu yllättäen? tosin tätähän yleensä sovelletaan siihen että perheessä molemmat vanhemmat noudattaisi samoja kasvatusperiaatteita ja sääntöjä, toivottavasti myös eroperheissä, mutta kyllä mun näkökulmasta myös se, että jos alle 2-v. lasta ei koskaan kielletä tekemästä mitään ja sitten yllättäen 2-v. synttäreiden jälkeen kielletäänkin jo yhtä sun toista, on ihan sama asia. lapsen näkökulmasta ajateltuna ensin ei ole ollut sääntöjä ollenkaan, sitten yhtäkkiä niitä onkin pilvinpimein, eikä 2-v. mun mielestä ole vielä niin kypsä että se käsittäisi mistä tämmöiset muutokset oikein johtuu...

Olen kieltänyt koskemast äidin kukkaan ja kukkaruukussa oleviin koristekiviin. Sanon: "Ei koske äidin kukkaan" ja lapsi tottelee.



Kieltoja ei tässä vaiheessa vielä paljoa viljellä muutamia kylläkin.



(Kysessä meillä toinen lapsi)

myös pidät kielloista kiinni. Eli siinä mielessä ei kannata kieltää kaikkea vaan osaa voi myös harjoitella. Esim. tilanne, jossa äidin sisustuslehdet kiinnostavat, kun taas äiti haluaisi varjella niitä repeytymiseltä. Kompromissi on, että niitä selaillaan yhdessä. Samalla vauva oppii kääntelemään varovasti sivuja ja todennäköisesti lehdet ei enää edes kiinnosta, kun niihin on saanut tutustua. Ehdottomasti kiellettyjä kohteita ovat minun mielestäni lähinnä vauvalle vaaralliset paikat esim. uunit, liedet, pistorasiat, takka jne.



Pääset itse helpommalla,kun et ota sitä linjaa, että kaikki on kiellettyjä. Näin lapsi oppii mielestäni myös helpommin noudattamaan kieltoja.



Meillä muuten on vanhan tv:n kaukosäädin annettu lapselle rämpättäväksi. Vauva on aivan innoissaan, kun pääsee näpyttelemään oikein kunnolla.

anna nyt ihmeessä sentään vauvan tyhjennellä kotona edes kaappeja (mikäli tavarat eivät ole särkyviä tai vaarallisia). Sehän on kaikkien vauvojen lempipuuhaa jossain vaiheessa ja menee kyllä nopeasti ohi. Meillä vauva on mukana aina pyykkikonetta tyhjentämässä ja täyttämässä. Nyt on oppinut ottamaan pyykin kerrallaan koneesta ja ojentaa sen minulle ripustettavaksi narulle. Ei kai vauvoiltakaan sentään nyt kaikkea raaski kieltää.

Ero on siinä, mitä lapselta odottaa. 1-vuotiaalta ei voi odottaa samaa ymmärrystä kuin 2-vuotiaalta. Mutta jos lasta alkaa vasta jossain tietyssä vaiheessa komentamaan,kun sitä ei ole aiemmin tehty, niin lapsihan hämmentyy ihan täysin! Miksi äiti ei ole aikaisemmin tätä kieltänyt ja nyt komentaa pää punaisena? Johdonmukaisuus on se punainen lanka.

oli tarkoitettu numerolle 11 :)



Ei jostakin syystä ottanut tuohon sitä lainausta.

mä ainakin olen monesti joutunut puolustelemaan sitä, että kiellän lapsiani koskemasta joka paikkaan - aina löytyy joku keski-ikäinen/eläkeikäinen hymyilevä mummeli sanomaan, että "eihän se nyt haittaa, kyllä siihen saa koskea". sitten katsotaan vähän vinoon, kun mä sanon, että "vai niin, olisitpa sanonut ton ennenkuin äiti ehti kieltää. nyt kun äiti on jo kieltänyt, niin siihen ei kosketa". samaan aikaan tai hetkeä myöhemmin saankin sitten toiselta keski-ikäiseltä naiselta kuulla päivittelyt siitä, kun olen niin nuori äiti (ikää 23v, lapsia kaksi) että enhän mä osaa niitä kasvattaa, kyllä siinä taas kasvaa oikeat huligaanikakarat kun mä nuoruuttani sallin lapsille kaiken... i]

Tuo on niiiiin tuttua. Minulla on nyt 1 lapsi, toinen tulossa ja 22v. Jos tuota omaa 2v ikäistä poikaani jossakin kiellän, niin varmasti on jossakin joku mummeli joka alkaa söpöttämään että ei nooooin suloista poikaa saa kieltää turhaan. Öööö se yritti tiputtaa just aika kalliin lasiesineen, oliko se turhaa?

Ja minun niin ihanat sukulaiseni ovat tuota mieltä että en osaa kasvattaa lastani ollenkaan. Kun poika oli pieni, tulivat naama mutrussa suurinpiirtein räyhäämään että minun pitää antaa poika heille syliin kun en osaa hoitaa.

Ja olen siis katsokaas aina kieltänyt jos poika on yrittänyt tehdä jotakin kiellettyä. Alkuun kielsin, selitin ja nostin pois paikalta, nykyään kiellän pari kertaa, jos ei tehoa niin vien pois paikalta. Ja taas selitän miksi siihen ei saa koskea :D

Suoraan sanottuna rasittavaa välillä käydä sellaisella kaverilla jolla ei ole lapsia, koko ajan saa juosta oman lapsen perässä kun mielenkiintoisia tavaroita on lattianrajassakin :D Mutta saapahan nähdä heitäkin.-

Kyllä kotona jotain pitää olla sallittuakin, joten omasta mielestäni koti kannattaa järjestää niin, että pääosin 1-vuotiasta kiinnostavat asiat ovat sallittuja. Eli siis keittiössä on se yksi laatikko josta saa ottaa pakastekipot tai muovilastat. Kaukosäätimet ja kännykät pidetään pöydillä jos ei haluta, että lapsi niitä nappaa. Myrkylliset viherkasvit eivät ole lattialla jne.



Meillä on kaikilla lapsilla ollut jossain se laatikkojen avausvaihe. Erittäin kriittiset (pesuaineet ja jätekaappi) suljin lapsilukoilla. Seuraava aste oli sitten ihan maalarinteipillä ja loppuja sai tutkia. Tuo vaihe menee äkkiä ohi, varsinkin jos siis saa jotain tutkia. Jos kaikki on kiellettyä, niin siitä tulee sitten 3-4-vuotiaana niin iso kielletty hedelmä, että saat ihan olla helisemässä.



Samoin äidin vaatteissa on se leikkilaatikko, jota saa tutkia vapaasti. Sen sijaan oikeasti käytössä oleviin ei saa mennä nyt eikä 5-vuotiaana. Leikkilaatikossa on sitten vanhoja huiveja, hansikkaita, vanhoja biletoppeja ja niistä on ollut monet kerran paljon iloa.



Johdonmukaisuus on kaikista kriittisintä. Jos jonkun kiellät, niin sen kiellon pitää pitää sitten seuraavat 5-10 vuotta.

Jos on vilkas touhuaja, joka ehtii 10 minuutissa koskea 20 kiellettyyn paikkaan ja heittäytyy pois nostettaessa veteläksi karjujaksi, on ihan turha aloittaa tottelevaisuukoulutusta 1-vuotiaana.

Tiedän että kun kyse on ekasta lapsesta, tätä on vaikea uskoa, mutta totuus on että varsinainen kasvatus alkaa vasta n. 3-vuotiaana. Alle 2-vuotiaalta voi hyvin pitää kielletyt tavarat poissa ulottuvilta ja tarvittaessa ohjata mielenkiintoa muualle esim. kylässä. Tietenkin jos tämä ei toimi, lapsi nostetaan pois ja kielletty toiminta estetään, mutta sanallinen komentaminen saati toruminen on turhaa. Ei siitä varmaan haittaakaan ole, jos tosiaan on nöyrä ja helppo lapsi, mutta on paljon lapsia joiden kanssa hakkaa vain päätään seinään jos tuota yrittää. Heitä ehtii kasvattaa sitten vähän myöhemmin ihan yhtä hyvin tuloksin.

Ero on siinä, mitä lapselta odottaa. 1-vuotiaalta ei voi odottaa samaa ymmärrystä kuin 2-vuotiaalta. Mutta jos lasta alkaa vasta jossain tietyssä vaiheessa komentamaan,kun sitä ei ole aiemmin tehty, niin lapsihan hämmentyy ihan täysin! Miksi äiti ei ole aikaisemmin tätä kieltänyt ja nyt komentaa pää punaisena? Johdonmukaisuus on se punainen lanka.

Jos on vilkas touhuaja, joka ehtii 10 minuutissa koskea 20 kiellettyyn paikkaan ja heittäytyy pois nostettaessa veteläksi karjujaksi, on ihan turha aloittaa tottelevaisuukoulutusta 1-vuotiaana.

Tiedän että kun kyse on ekasta lapsesta, tätä on vaikea uskoa, mutta totuus on että varsinainen kasvatus alkaa vasta n. 3-vuotiaana. Alle 2-vuotiaalta voi hyvin pitää kielletyt tavarat poissa ulottuvilta ja tarvittaessa ohjata mielenkiintoa muualle esim. kylässä. Tietenkin jos tämä ei toimi, lapsi nostetaan pois ja kielletty toiminta estetään, mutta sanallinen komentaminen saati toruminen on turhaa. Ei siitä varmaan haittaakaan ole, jos tosiaan on nöyrä ja helppo lapsi, mutta on paljon lapsia joiden kanssa hakkaa vain päätään seinään jos tuota yrittää. Heitä ehtii kasvattaa sitten vähän myöhemmin ihan yhtä hyvin tuloksin.

Vauvoissakin on todellakin eroa ja siten kasvatusmetodejakin joutuu soveltamaan lapsikohtaisesti. Meillä kolmas lapsi varsinainen hulivili, tänääkin mm. tipahtanut sohvalta, heittänyt äidin sähköhammasharjan vessanpyttyyn, nosti henkilövaaan ja tiputti sen sitten omille varpailleen, söi roskiksesta ruoantähteitä ym. Yksinkertaisesti olen onnellinen, jos lapsi tekee jotain rauhallista ja turvallista, kuten näprää kaukosäädintä,purkaa vaatekaapin sisältöä tms.

Kieltoja tällaiselle lapselle täytyy asettaa vähän, mutta niistä pitää pitää tiukasti kiinni. meillä kiellettyjä ovat ainakin siis pistorasiat, keittiön kodinkoneet, takka. Lapsi on 1v 1kk ja oppinut jo, ettei edellämainittuihin paikkoihin ole asiaa. Sen sijaan kiipeämistä, joka aiheuttaa todellisia vaara tilanteita en voi kieltää, sillä muuten minun pitäisi sitoa vauva kiinni.

Kaikki asiantuntijat eivät ole ap:n kanssa samaa mieltä, oiekastaan ihan eri mieltä! Itse ainakin sain heti neuvolassa MLL:n oppaan jossa oli puhetta juuri tuon EI-sanan käytöstä. Siinä on aika selvästi sanottu että EI- sanaa pitäisi käyttää mahdollisimman rajoitetusti alle 2-vuotiaalle. Siinä sanottiin että alle 2 vuotiaalle rajoja tulee olla vain sellaisissa asioissa jotka liittyvät lapsen turvallisuuteen. Lisäksi nimenomaan suositellaan että koti tehdään turvalliseksi ja lapsilähtöiseksi, jolloin kieltämisen määrä minimoituu. Esim. luovutaan huonekasveista jne. Kotona meillä on lapset saaneet olla vapaasti, ovat saaneet tutkia ihan kaiken turvalliseksi luokitellun, ja kas, ei ne niin kauaa kiinnostakaan. Sen sijaan lapsilla on voimakas luontainen kiinnostus kaikkeen kiellettyyn..Ja niinhän sitä sanotaan että paras tyyli ei ole se, että kasvattaa lapsesta mahd. nopeasti helpon itselle (alistetun) vaan ajan kanssa vahvaa, omin aivoin ajattelevaa persoonaa.



Itse olen toiminut eri tavoin kuin ap, ja päinvastoin kuin monilla toisin toimineilla tuttavillani, meillä uhmaikä on ollut kohtuullisen lievä ja lapsi on hyvin kehittynyt, lahjakkaaksi esim. neuvolassa kehuttu. Aloitin varsinaisen kasvattamisen lähes 3-vuotiaana (siis muun kuin turvallisuuteen liittyvän, tällöin tuli rangaistukset (jäähypenkki) ja tällaiset mukaan kuvioon. Ei meillä silti mitään EI-sana shokkia ole lapsille tullut :), Sen sijaan iloinen tyyppi, jolla mielikuvitus on melkoinen. Itse uskon että liiallinen ohjaaminen tappaa luovuuden, itsekseen tutkiskelu opettaa parhaiten..Ja tosiaan kyllä se järkevä 3-v. sitten tottelee samallat avoin, vaikka ei sitä ole kahta vuotta kielletty koskemasta kaukosäätimeen.



Ja tosiaan lapsen temperamentti vaikuttaa paljon, meillä vilkkailla ja energisillä lapsilla, nuo turvallisuuteen liittyvät rajat ovat olleet ihan riittävät alle 2..3 vuotiaana. Jos koko elämä on jatkuvaa kieltämistä, on tuloksena onneton lapsi ja hermoheikot vanhemmat. Jos lapsi on luonnostaan arka, asia eri jne.