***HAAHUJEN HUHTIKUU***

Sori ihan kauheasti, en siis mitenkään tarkoituksella ole sinua sieltä pudottanut. Näköjään olen unohtanut. Ja epäilinkin että unohdin sieltä hyvinkin paljon kaikenlaista siksi perään kuulutinkin että käykää tarkastamassa lista että se on oikein. Olin aika puolinukuksissa kun sitä väänsin :D ja muutenkin tarkoitus on että päivitän sen vielä kerran että virhaat ja uudet haahut saadaan kirjatuksi sisään ja oikein :)

Mutta kertokaa kaikki muutkin jotka olette huomanneet siellä listassa virheitä, ihan rohkeasti vain. En siitä pahastu :)



*Omapikainennapa* Väsymys on täällä aivan valtava. Voisin nukkua kaiken päivää mutta sehän ei käy päinsä kun on taapero hoidettavana joka ei pahemmin päikkyjä enää nuku.. Ja yöllä piätisi lukea anatomian tenttiin kun muuten ei voi. Joo tosi hyvin varmaan jää ruoansulatus asiat päähän puolinukuksissa yrittää yöllä lukea..



Nyt tekemään taaperolle sapuskaa..



Hermione & Baby-Jesus rv 5+2

Täällä väsyä myös. Hommia ois kyllä. Anoppi tulee viikon päästä kylään ja kämppä on kuin kaatopaikka. Oon vaan ollut niin väsynyt, etten oo jaksanut mitään. Nyt sitten pinnistin ja tiskasin viikon vanhat tiskit. Ei kivaa öklöolosena. Miehellä on opiskelukiireitä, niin ei oo ehtinyt autella, mut jospa kohta veis esikoista ulkoileen, niin saisin rauhassa touhuta. Ompelutilaustyökin pitäis tehdä huomiseks.

Yks yö näin jo synnytyksestäkin unta. Tai että se oli alkanut. Tulikohan uni siitä et on ollut niin kovia kohtujomotuksia. Koskakohan ne loppuuu? En muista että esikoisesta ois ollut näin kovia. Tuntuu enimmäkseen iltaisin nukkumaan mennessä. Mietityttääkös teitä jo pidemmällä olevia synnytys?

Ostin eilen kirppikseltä kantoliinan. Toivottavasti ei tuota huonoa onnea tehdä näin aikaisin vauvahankintoja. Oli vaan niin ihana :)



nau rv7+4/8+0

Helene, jopas sulla on oireet. :) Mulla ei tullut kovin kipeiksi, joinain päivinä enemmän mutta yleensä vaan arat rinnat oli. Nykyään ei mithän. Ja oon samaa mieltä naisten vahvuudesta. raskausasioissa naiset saa kannettavakseen paljon huolta ja murhetta ja vaikka mitä särkyä, mutta kestäävät sen. Ja saahan siinä vastalahjaksi sitten kanssa tiiviin suhteen siihen kasvavaan kaveriin, toisin kuin miehet.



Hermione, kiitos vaan sulle kun viittit sen listan tehä! Se oli varsin kiltisti tehty. Ja menikö tentti hyvin, vai onko se vasta edessä?



nau: niitä kohtujomotuksia mulla oli ainakin jonnekin viikolla 14 asti ainakin. tai 13. Mutta ne oli välillä usean päivän poissa, ja huolestuin sitten siitäkin, vaikka huolestuin niistä säryistäkin! ei sitä osaa sitten olla koskaan tyytyväinen! :D Jännä, ettei ekasta sulla ollut noin.. luulisi olevan toisinpäin! Mutta silleen ne on erilaisia tietenkin kaikki oireiltaan.

Ja synnytys joo mietityttää. Näin itekin siitä unta. Eka synnytin kissanpennun, ja olin ensin ihan mielissäni että kyllä se vaan on suloinen. Sitten aloin miettimään, että enhän mä nyt kissanpentua tahdo, vaan ihmislapsen, ja laitoin sen takaisin mahaan kasvamaan. Taisin sitten olla myöhemmin synnyttelemässä ihmistäkin, mutta heräsin vissiin ennen syntymistä. Muutoinkin se pohdituttaa kyllä, kun ei tietenkään ihan tiiä mitä on tulossa. Mutta kunhan nyt eka tuosta rakenneultrasta pääsis.





Niin ja nau kantoliinoista, ootko käyttänyt ekalla jo? Mitä tykkäsit? Oon miettinyt ite sitä, ja eka tuumin että ehkä en osaa sitä käyttää, mutta nyt yksi kaveri vakuutteli niin kovin että se on tosi hyvä. Itte ei kyllä oo lapsia vielä saanut, mutta käytössä nähnyt tai jotain sinne päin.



Mulla on rakenneultra nyt ensi viikon torstaina, vähän pitää vielä jaksaa ootella! jännittää hieman. Toivottavasti on albert-kaarina kunnossa siellä. Ainakin se hyvät pätkät tuolla mahassa möyrii, joskin vaimeena se yhä tuntuu. Lähinnä nyt niin, että jos makoilee hiljaa paikallaan, niin tuntee potkut ja möyrinnät.



virva, 18+0

Sydämen tykytyksiä oli tässä pari iltaa sitten kun vessakäynnin yhteydessä huomasin, että pyyhkiessä tuli paperiin hiukan ohutta limaista verta :/ Onneksi sitä ei kuitenkaan tullut kuin tuona yhtenä kertana. Säikähdin kyllä aika tavalla ja yöllä tuli ravattua vessassa tarkistamassa tilannetta.

Syitähän ei voi muuta kuin arvailla sillä en tuon olemattoman määrän takia edes soittanut minnekään koska oli jo lauantai-ilta. Saattoihan se olla kyse vain jostain pintaverisuonen rikkoutumisesta... Näin ainakin hoen itselleni etten ala panikoida! Neuvola-aikakin on vasta viikon päästä, toivottavasti yrittävät kuunnella sydänääniä ja että ne sitten myös kuuluisivat!



Danja, rv 9+6

DANJA, aina tuollainen säikäyttää, tiedän kyllä. Mullakin kun on huimasti vähentynyt tuhruilu (tätähän ollut jo viisi viikkoa enempi ja vähempi..) ja nyt on viime päivinä ollut vain vaaleanpunaista limaa ja eilen ei mitään, tänään sitten taas tota vaaleanpunaista, niin heti tuli olo ettei ole kaikki ok, vaikka tää onkin mun tapauksessani täysin normaalia. Ärsyttää vaan kun pitää tuollaisia välipäiviä ilman minkäänsävyn punaista/ruskeaa ja sitten taas on seuraavana päivänä!!



Muutenkin ihmetellyt MIKSI päivää-paria ennen ultra-aikaa tulee vahva tunne ettei mikään ole kunnossa masussa. Sama ollut kaksi kertaa aikaisemmin jo, päivää ennen ultraa oon ollut täysin varma ettei pieni ole enää elossa, sama tunne taas kun ylihuomenna on np-ultra. Onneksi ainakin tähän asti ne on olleet vain luuloja ja turhia pelkoja, molemmilla kerroilla on eloisa pikkuinen näkynyt. Kummasti vaan pelot vahvistuu juuri ennen ultraa:(

Tänään sain tietää että maanantaina pääsen kurssille, hiukan pelottaa miten jaksaa, kun olen iltapäivät aivan uuvuksissa, eikä pääkään toimi aivan skarppina. Hain tuolle kurssille jo aikaa sitten, kun ei väsymyksestä+pahoinvoinnista ollut vielä tietoakaan..

Nyt vain yritän rauhoittua pelkojeni kanssa, ylihuomenna jos kaikki on yhä ok ultrassa niin uskaltaisiko aavistuksen luopua pahimmista peloista, minusta kun tuntuu että ne pelot seuraavat loppuun saakka..



*helene 10+4*

Danja, on varmaan ollu kamala tilanne. Säikäyttää totaalisesti. Miks ei vain voi mennä kuin oppikirjassa...



helenellä on samaa vaivaa kun mulla tuon pelon kanssa. Mä olin ennen viime ultraa ihan varma ettei sieltä mitään löydy. Sit ultran jälkeen noin joka toinen päivä olen varma että kaikki on hyvin ja joka toinen päivä epäilen taas. Koko ajan pelottaa enemmän tuo np-ultra (on muuten meillä päin nt-ultraksi nimetty). Mun pitää vielä kaks viikkoa sitä jännittää. Kai sitä valmistaa itseään pahimpaan ihan varuilta. Niinku se jotain muka auttais ;)



Oma olo on hiukan paranemaan päin ja siitähän olen saanut itelleni stressin aikaseks. Pahaa oloa on, mutta verrattuna parin viikon takaiseen niin ei ole kovinkaan pahaa. Väsymystä edelleenkin, mutta loppujen lopuks olen kyllä aina nukkunut paljon. Alamahassa menkkatuntemuksia ajoittain ja semmosta "piikittelyä" välillä. Ne vähän pelottaa onko normaalia.



Pissanäytteitä olen neuvolaan kantanut selkä vääränä ;D Ekassa näytteessä oli jotain häikkää ja halusivat uuden. Ei kuulemma ihan tulehdukseenkaan viittaa, mutta tarkistetaan. Epäili että olis kontaminoitunut näyte jossain vaiheessa. Minähän sain paniikin jo tuostakin ;D



Ai niin, kahvikaan ei maistu enää ihan niin pahalle. Pystyn noin puoli kupillista juomaan ennen kun tulee pahamaku. Ton puoli kuppia sitten iloisena päivän aikana juon. Se ei liene liikaa neuvolankaan ohjeistuksen mukaan.



Irish 10+5

Olen ollut eilisestä asti niin järkyttävässä mahataudissa että oksat pois.. Eilen ei pysynyt edes pieni vesitilkka sisällä koko päivänä ja illalla nestehukka oli kamala kun kummastakin päästä tuli. Aamullakin vielä juoksin vessaan mutta sitten join lasillisen Osmosalia ja olo alkoi kohenemaan. Nyt pysyykin jo kaikki taas sisällä mutta olo on tosi heikko..

Mies oli eilen ilallla jo niin huolissaan musta että soitti jo ensiapuunkin kun en pysnyt enää pystyssä. Mutta sitten se oksentaminen onneksi loppui ja olo hieman parani..



Nyt huilaamaan.

Danja, säikäyttää varmasti! Mutta onneksi ei vuotelu jatkunut...



Eilen oli ensimmäinen neuvolakäynti. Yritettiin kuunnella sydänääniä, mutta ei kuultu :( :( Nyt pitäs jaksaa odotella vapun yli, maanantaina olis ultra. Siihen tuntuu nyt olevan niiiin pitkä aika. Mietityttää että onkohan siellä ketään... Neuvolantäti ei tuntunut olevan huolissaan, epäili vaan että km:sta johtuen viikkotilanne on vähäisempi ja siksi ei kuulu. Raskausoireita on, ei kovin voimakkaana, mutta ei mulla ole ollu missään vaiheessa, ei ensimmäisessä raskaudessakaan. Rinnat tuntuu aralta ja viikonloppuna maha pullahti. Ei mulla ensimmäiseltä ollut tällaista mahaa kuin vasta paljon pidemmällä. Ehkä maha muistaa.



Lasketuksi ajaksi laski 23.11. Vähän varhasempi kuin laskurilla sain. Olen kirjoittanut tuonne joulukuisiin kun uskon että laskettu aika on myöhäsempi.



Maanantaita odotellen...

Minitassu, rv neuvolatädin mukaan jo 10+1???

Olo raskausoireiden puolesta alkaa olla lähelle normaalia jo; väsymys ei paina enää yhtä paljon ja ruokakin maistuu paremmin (aikaisemmin piti siis pakottaa itsensä syömään). En sitten tiedä onko tämä hyvä vai huono asia...

Onhan mulla toki edelleen rinnat ja nännit arat, yöllä joutuu ravaan vessassa 1-3 krt sekä suuta kuivaa, myös etovia hajuja löytyy. Turvottaa myös koska ruuansulatuksessa menee nyt 2-3 krt pitempään kuin normaalisti. Koska syön 2-3 tunnin välein niin koko ajan on tunne että olisin syönyt itseni ihan ähkyyn vaikka olisin syönyt pelkän sämpylän :/



Maanantaina olisi ensimmäinen neuvolakäynti. Saa nähdä saako terveydenhoitaja sydänäänet kuuluviin sillä vatsanpäältä tehtävällä museoaikaisella ultralaitteella... Viikkoja siinä vaiheessa olisi 10+6 joten kaipa jotain silloin pitäisi kuulua, vai?



Danja, rv 10+1

virvaliekki: Mulla oli esikoisen vauva-aikaan kaverin trikoinen kantoliina lainassa. Jäi vähän vähälle käyttö, kun synnytyksen jälkeen en pystynyt kolmeen kuukauteen pitkään käveleen ja paikallaan seisominen vasta tuskaa olikin. Mukavalta tuntui sen kerran kun kokeilin. Tyttö viihtyi niin hyvin rattaissa, ettei välttämätöntä tarveta ollut, mut jotkut vauvat tykkää olla vaan liinassa. Nyt toivon että oisin paremmassa kunnossa ja pääsisin liinaileen kunnolla. On se kätevä varsinkin kotitöitä tehdessä ja semmoisissa paikoissa, jonne rattailla pääsee huonosti. Ja periaatteesta tykkään että vauva on lähellä.



Danja: Mulla ei kuulunut 10vkolla, kun oli istukka oli edessä, muuten kai voi kuuluakin. Mut ei kannata huolestua vaik ei kuuluiskaan, joillain kuuluu vasta rv12 tai myöhemmin. Vaik huolestuuhan sitä kumminkin, kun on ollut jännitystä matkassa.



nau rv 8+0/8+3

Danja varmaan se vuoto oli vaan niitä limakalvoilta puhenneita suonia. ittelläkin tuli kerran vissiin vuotoa siitä syystä. Mutta sydän syrjällään sitä tietenkin joutui oottamaan.



Helene, koita siellä kurssilla vaan syyä hyvin, koko ajan. Musta tuntuu, että se auttoi mua jaksamaan harjoittelun sillon pahimman väsymyksen ja pahoinvoinnin ajan. Ja sitten tietty nukuin kotiin päästyäni päikkärit ja menin aikaisin nukkumaan illalla. Ja yhden viikonloppumenon jälkeisestä väsymyksestä viisastuttuani rauhoitin myös viikonloput pelkälle kotona lepäämiselle.



Irish, hyvä jos jo paranee olo! Se on kyllä kumma miten sitä saa ittensä oireista huolestuneeksi, mutta annas kun ne helpottaa, sitten sitä vasta huolestuukin! :D ITekin eka kasvukivuista stressasin, että onko niitä liikaa, jos se onkin jotain muuta, sitten kun ne väheni olin sitä mieltä että niitä on liian vähän.



Ja kahvista sen verran, että se on musta taas kohtuullisen hyvää! Äiti aina huutelee, että kahvi maistuu koko raskauden ajan tajuttoman pahalle ja lapsen syntymän jälkeen ihanalle.. saa nähä jos se vielä paremmalle maistuu sitten, mutta nyt se on jo aika normaalia. kai.



Ja hermione mahataudissa, hyäh, se on kamalaa. Onneksi jo helpottaa, kuulostaa tosi rankalta!



Sydänäänistä sen verran, että mulla niitä kuunneltiin neuvolassa vasta tokalla kerralla viikolla 12 vissiin, ja vaikka olin juuri pari päivää ennen saanut dopplerin ja sillä kuunnellut, oli aika mukavaa. Mutta oon onnellinen, ettei ekalla kerralla yritetty kuunnella, olisin vaan ollut kauhuissani jos ei olis kuulunut. Kävitkö minitassu varhaisultrassa? Onneksi sulla on ultra kumminkin noin pian. Vaikka kauheeta sitä on pitkään ootella, tai siis päiväkin on oottavalle pitkä.



Ja vielä sitten Danjallekin, että on se kumma kun aina löytää kyllä syitä huolestua! :D Oireista ja oireettomuudesta. Kiva kun sullakin on neuvola pian.



ON: saan tosi herkästi kivuttomia supistuksia, esimerkiksi eilen meinasin mennä chi ball-jumppaan, ja näytin miehelle yhen liikkeen mikä siellä tehdään. Tein sen yhden kerran, ja heti tuli supistus.. Huoh. Niitä tulee kun istun kauan, kun nousen seisomaan, kun kävelen kovaa tai ylämäkeä, kun kyykin.. ei joka kerta, mutta kuitenkin aika usein. Soitin sitten neuvolaan, ja sanoivat että kuuluu juttuun, muttei pidä provosoida. Kielsi siis jumpan, ehdotti tilalle joogaa. Mutta en tiedä siitäkään, kun niitä tulee herkästi juuri jos kumarran jotain lattialta tai oon jotenkin lysyssä. Samaa vaivaa on ollut äidillä ja siskoilla. Liikuntamuotona rauhallinen kävely tästä eteenpäin sitten.



Ja mitäs muuta.. tasan viikko tänään rakenneultraan. Liikkeet tuntuu monesti päivässä ja välillä tosi selkeesti.



virva, 18+3

Elikäs muutamia kertoja ehdin vierailla kuumeilijoissa km:n jälkeen ja nyt sitten kaksien menkkojen jälkeen plussasin taas. Pitkiksi venyi mulla nuo kierrot km:n jälkeen, joten tein testin vasta kun viikkoja oli jo 5. Viimeksi km tuli viikoilla 5+5 ja nyt on viikkoja tasan 6, joten on vähän jo huojentunut olo. Vaikka eihän se mitään kerro, keskenhän tää voi vielä mennä kuitenkin.



Jotenkin rauhallinen ja tyyni olo mulla kuitenkin on. Ei olla kellekään vielä kerrottu raskaudesta, eikä sitä keskenämmekään miehen kanssa olla hehkutettu. Kai sitä sillä tavalla suojelee itseään, jos jotain sattuu. Meillä tätä lasta on jo yritetty 1v7kk, joten tavallaan tuntuu myös uskomattomalta että nyt onnistuisi...



Neuvolaa en ole vielä uskaltanut varata, ehkä kun viikkoja on 7 täynnä. En halua mennä kauhean aikaisin, jos sitten turhaan käy. Katselin, että edellisissä raskauksissa olin ensimmäisessä neuvolassa viikoilla 11+3 ja 9+4. Kummallakaan kerralla ei yritetty kuunnella sydänääniä.



Mahajomotuksia ja repäisyjä liikkuessa mulla on päivittäin, mutta iltaisin eniten. Tissejä kiristi ja jomotti eniten viikon ajan silloin kun menkkojen olis pitänyt alkaa. Nyt enää hyvin satunnaisesti. Välillä myös heikottaa ja huippaa, jos on useampi tunti ruokailusta, mutta muita oireita ei ole. Ei mulla oikein ollut aikaisemmistakaan raskauksista alussa. Silloin sitä vaan osasi nauttia eri tavalla raskaudesta, kun ei pelännyt.



Ja sitten esittelyni



Nimim: HuldaTilda

Ikä: 29

Keskenmeno: 01/09

Lapsia ennestään: 2 (-01 ja -03)

Paikkakunta / Synnytyssairaala: PKS/ Kättäri

LA: 25.12



HuldaTilda ja pikku Hulda huoleton rv6

Tevetuloa HuldaTilda! Onnittelut plussasta!



Neuvolassa kävin tänään. Eipä siellä ihmeempiä. Yllätyksenä tuli, että vuodenvaihteen jälkeen täällä ei enää oo alun lääkärineuvolaa ollenkaan, vaan tarkastus tehdään np-ultran yhteydessä. Seuraava neuvola on vasta kesäkuun lopulla n.rv16, jolloin sydän ääniä kuunnellaan. Mut ultrassahan ne sitten näkee. Ultraan meen 25.5, sitä jännityksellä odottaen.



nau rv8+1/8+4

Elikäs se np-ultra tänään, pikkuinen voi loistavasti, pituutta jo 41mm (vastasi rv.11+0 joten ei muutettu alkuperäistä L.A:ta), niskaturvotus 0,6mm, kuulemma hyvä sekin. Pikkuinen piti niin kovaa vilskettä ettei lääkäri meinannut saada kunnon still-kuvaa napattua, sanoi lääkäri että onpas todella vilkas kaveri:) Sai sitten pari kertaa pysäytettyä kuvan oikein mainioihin kuvakulmiin, yhdestä pystyi laskemaan oikean jalan varpaatkin:) Tosi loistava olo ollut koko päivän taas!

Pyysin myös uutta sisätutkimusta, kun vaivaamaan jäi tuo äitiyskortin merkintä pehmeästä kohdunsuusta, mutta tää lääkäri sanoi että hän ei tunne kyllä mitään erikoista, että tuntuu siltä kuten kuuluukin tuntua tässä vaiheessa raskautta. Helpotti siis siltäkin osin. Kokeilen osaanko liittää nuo kuvalinkit tänne vielä, viimeksi haaskasin monta viestiä kun töpeksin kuvien kanssa...



HYVÄÄ VAPPUA KAIKILLE!!



*Helene 10+6*

Tässä kokovartalokuva:)

[http://www.aijaa.com/v.php?i=4120875.jpg]





Tässä niskapuolen kuva:)

[http://www.aijaa.com/v.php?i=4120876.jpg]

kirjoittelin pari kertaa tonne kuumeilupuolelle, lopetin kun mies ilmoitti, ettei yritystä jatketa. Ehkäisyä ei siltikään otettu käyttöön, ehkä osittain minun painostuksesta ja osittain koska mies ei halunnut satuttaa..



nyt sunnuntaina sain tietä olevani raskaana. iloisena kerroin siitä miehelleni jonka reaktio oli pahempi kuin ikinä olisin kuvitellut. pyysi pakkaamaan kamat ja muuttamaan heti pois. ilmoitti myös, että aborttia toivoo ja jos en sitä tee pilan hänen elämänsä.



tiistaina kävin sitten ensimmäistä kertaa kotona sunnutain jälkeen.. kaikki tavarani oli pistetty yhteen kasaan.. itku kurkussa aloin niistä osaa kantamaan autooni kun mies yllättäen saapui kotiin. Kertoi ettei ollut ikinä minua rakastanut ja että kyllä halua lapsia mutta äiti vain on väärä. edelleen muistutti että minun kannattaisi keskeyttää, koska lapsi ansaitsee isän eikä hänestä siihen ole. elatusmaksut maksaa.



eilen kävin uudestaan kotona hakemassa tavaroita. mies oli ilmoittanut, että hae omasi pois ja ilmoita kun olet hakenut jotta hän voisi palata kotiin. kun menin paikalle oli mies paikalla. juttelimme suhteellisen rauhallisesti lähes 3tuntia. sanoi, että yhteenpaluu tuskin on mahdollista, noin promillen mahdollisuus siihen on. taas muistutti että jokainen lapsi ansaitsee isän. käänsi vielä veistä haavassa kertomalla, että haaveilee omakotitalosta ja omista lapsista joiden kanssa leikkiä pihalla, mutta ei halua sitä minun kanssa, vaikka tietää, että itse haaveilin juuri siitä kaikesta hänen kanssaan. lopulta sanoi, että tietää ettei kukaan varmaan tule häntä rakastamaan niin paljon kuin minä, mutta siltikään, vaikka kuinka pyysin, ei halunnut enää antaa meille mahdollisuutta. onhan meillä riitoja ollut, silti tuntuu kohtuuttomalta, että vaikka olen niin kovasti yrittänyt, yrittänyt ehkä liikaakin, hän on vaan miettinyt eroa eikä ole edes halunnut kertoa minulle mitkä asiat suhteessa hänen mielestä ovat olleet huonosti jotta ne olisi voinut korjata. nyt sit sanoi aloittavansa pitkän ryyppyputken ja voidaan ehkä keskustella sen jälkeen. nyt elättelen taas vähän toivoa, vaikka järki sanoo, ettei toivoa ole, niin selvästi hän ilmaisi ettei kanssani halua olla. Sydän murtui kun hän kuitenkin tuli lopuksi halaamaan ja antoi suukon nenälle.. ilmeisesti säälistä kun näki kuinka minuun sattuu.. itse kaipaan häntä niin kovasti, on niin hirvee ikävä.. ja sydän on ihan palasina..



kaksi keskenmenoa kokeneena en ikinä uskonut että koskaan edes harkitsisin keskeytystä.. nyt en ole ollenkaan niin varma.. halusin perheen.. en pelkkää lasta. halusin jakaa kaikki ilot ja surut oman rakkaan kanssa, saada rakkaan mukaan synnytykseen ja ihmettelemään ensihymyä.. uskon kyllä että pärjään yksinkin, mutta haluanko pärjätä.. en haluaisi että elämäni on aina pelkkää pärjäämistä. miksi kaikista rukouksista huolimatta jäin yksin juuri kun elämäni suurin haave oli toteutumassa :( tuska on sanoinkuvailemattoman suuri



*Pocahontas rv 5+1

Onnea plussasta mutta kyllä sulla onkin ollut mies.. Itse olen kyllä sitä mieltä että se mies ei ansaitse sinua lainkaan!! Ja kyllä sinä joskus varmasti löydät paremman miehen joka IHAN oikeasti haluaa juuri sinut, eikä ketään muuta. Vai voisitko jäädä suhteeseen jossa sinua ei arvosteta tarpeeksi ja tiedät että mies haluaisi jonkun toisen rinnalleen?? Mielestäni se ei olisi oikein lastakaan kohtaan, jos isä ei ole täysillä perhe elämässä mukana ja haaveilee jostain ihan muusta.

Voimia hirveästi tulevaan ja kirjoittele tänne tuntojasi, me yritämme sinua auttaa niin paljon kun pystymme, kuuntelemalla ja tukemalla. Halauksia sinne!!





*helenellä* oli ihania ultrakuulumisia ja vielä ihanempia kuvia!! Onnea paljon!!



*Omanapa* vielä pikaisesti. Selvisi sitten että kyseessä ei sitten ollutkaan mahatauti vaan *ruokamyrkytys!!* sain sen lauantaina polttareiden piknikruoasta kuten koko muukin polttariporukka oli oksentanut ja ripuloinut koko maanatai päivän!! Jäi varmaan morsiamelle hyvät muistot ihanasta päivästä..

Itse olen aika tuohtunut koska menetimme sen sairastumiseni takia aika reilusti rahaa kun mies joutui olemaan poissa töistä kun jonkun piti hoitaa poikaa. Ja varsinkaan kun minua ei edes alunperin huvittanut mennä koko polttareihin kun olin jo valmiiksi tosi väsynyt ja pahoinvoiva, ja sitten sain kaupanpäälle vielä huonomman olon. No onneksi olen siitä toipunut hyvin vaikka eilen vielä oli hieman heikko olo..



*Hermione ja Baby-Jesus rv 6+2* ja tiistaina pelätty ultra..