SUURPERHEKUUMEILIJOIDEN HUHTIKUU: )

on niin, että kotoisin olo mullakin on tällä palstalla : )! Olen niin kauan kaivannut "suurperheellisten tukiryhmää", että olin aivan onnessani löytäessänne teidät! Ja niinkuin Katjalah sanoi, täällä saatta hyvällä omallatunnolla kuumeilla isommankin katraan äiti! Jokainen kuitenkin jo useamman kerran päässyt nauttimaan odotuksen ja vauva-ajan ihanuudesta.



Kirkossakäynnistä oli puhe...Noloa myöntää, mutta me käydään kirkossa vain häissä, hautajaisissa jne. Oma suhde uskontoon on vähän hakusassa, olisi niin ihanan helpottavaa ja turvallista uskoa Jumalaan ja taivaaseen. Mutta toisaalta kun on tämmöinen ihminen, joka kaipaa tieteellistä näyttöä asiasta... Mutta kaipa kuitenkin jonkinlainen usko jossain takaraivossa on, koska tiukan paikan tullen sitä rukouksiinkin turvautuu : )



Mä luulen, että osaltaan tuo lestadioilaisiin kohdistuva ennakkoluulo varjostaa meidän muidenkin suurperheellisten elämää. Ajatellaan, että me naiset ollaan vaan lapsentekokoneita, jotenkin säälittäviä ja vastentahtoamme tähän tilanteeseen joutuneita. Ihmisten on vaikea käsittää, että nykyisen ehkäisytarjonnan aikana joku vapaaehtoisesti valitsee tämän tien, joka ennen on ollut pakkorako, kun vahinkoja on sattunut.



Tanni, tsemppiä tuon tautikierteen kanssa! Kyllähän se niin on, että kun tämmöseen porukkaan joku tauti iskee, kestää se ikuisuuden ennekuin koko sakki on sairastanut ja päästään palaamaan normaaliin arkeen. Ja se koettelee hermoja... Mites pienen verikakka-asiat?



Lueskelen vielä uudestaan teidän viesti. On tuo muisti niin lyhyt...



Miimu

niin että lyhyemmin sitten uusi yritys.



Tanni: kuule, ei kai me olla oltu samoihin aikoihin täällä kirkon perhekerhossa? tulin vaan ajatelleeksi.



Omppis: Mitenkäs sun kaksoispojat onko he yhtä hyviä koulussa vai onko toinen selkeesti parempi? uteliaisuuttani kyselen kun niitä kaksosia toivon. Kertoisitko myös että miten opettajat heihin suhtautuu eli onko he yksilöitä vai puhutaanko aina vaan kaksosista. sitten vielä, kertoisitko raskausajan suurinmat erot yksöisraskauteen verrattuna? Mun täytyisi tehdä oikea haastatelu kun niin janoan tuota kaksoistietoutta. Mutta ajatelkaas kaikki äidit kaksosraskausmahdollisuus kasvaa yli kolmesta lapsesta ja äidin ikääntyminen myös on yksi kaksosiin altistava tekijä eli kyllä mulla on jo hyvät mahdollisuudet.



Mä laitan lähipäivinä lisää kuvia koko joukosta mun blogiin eli jos ei ole mitään tekemistä niin käykääpä kurkkimassa.



Annlinn

Annlinn - söpöt kuvat sun blogissa. Hienosti saat aikaseksi noita käsitöitä. Mulla on ompelukone valmiudessa, aina jotain yritän saada tehtyä, monesti jää vain siihen että tulee se pyyheliinan renksu ommeltua, mutta siitä se vasta hyvä mieli tuleekin, samoin kun lasten takista on renksu revennyt ja saa sen laitettua kuntoon. Tosin ei se luovuutta edistä :) :)



tanni - kyllä jo saisi parantua sun katraasi! Tuo on rankkaa kun ei sitten ulos pääse.

Meillä nenät kahdella nuorimmaisella vuotaa yhä, ja yksi yskii tosi kovin. Mutta ei urheilua estä:) yskä siis. Innolla on menossa jalkistakin pelaamaan tänään.



iuiu - joo, taitaa olla joka kodissa nuo vähän harmaat ikkunat näin auringon paisteessa. Kyllä se vähän piristää mieltä kun saa ikkunan silloin toisen tällöin pyyhittyä. Ja eihän niitä tarvii niin täydellisesti joka puolelta läpi käydä. Mä ainakin välillä fuskaan. Ja sanompa ettei sitä kukaan muu juuri tiedä kuin minä itse :)

Hienoa että nyt sait negan testissä - pääsette aloittelemaan alusta.

Sama juttu minullakin, jos onnistun raskautumaan vielä, on kyllä pelko heti alkusta asti puserossa sen suhteen, voiko kaikki mennä loppuun saakka hyvin.

Minullahan on kahdesta keskenmenosta itsellä kokemusta. Mutta yhdestä onnistuneesta raskaudesta sen jälkeen.. eli toivoa ylläpidän:)



Ihanaa kun kirjoittelu on vilkasta!!! Kiitos teille jokaiselle siitä!!



Nyt en ennätä tämän enempää, mutta myöhemmin...

sinuvi

Me ei olla, mutta usein kyllä kuullaan siitä kysymyksiä. varsinkin kun mies on pappi, niin monet kuvittelevat meidän lestadiolaisia olevan. onpa minulta neuvolatätikin joskus kysynyt että hyväksyttekö ehkäisyä. tuli vissiin vauvoja liian tiheässä tahdissa=)



Tämä talvi on ollut kyllä todellinen tauti talvi. taas sain soiton kesken työpäivän että 4-vuotias on päiväkodissa kuumeessa. ja kun tätä toistuu lähes viikottain niin ei enää oikein työnantaja tykkää. onneksi minulla on hyvin ymmärtäväiset työtoverit ja toisaalta yritän tisekin sitten joustaa työvuorojen ym. kanssa mahdollisimman paljon. mutta saisi tuo kesä tulla, josko nämä taudit sitten vähän helpottais.

Kyllä on pitänyt kiirettä, niinä päivinä, kun on kerhoa lapsella tai muuta menoa, jolloin on kaksi pienintä mukana, tuntuu että kotona kaaos kasvaa, ja hommat venyy. Tänään onneksi ei ole ollut mitään kerhoa tms.

Oli oma kuntosali, meinasin myöhästyä sieltä kun nuorimmainen heräs niin tipalle, ja mun piti syöttää se ennen lähtöä, kun mies teki vielä työhuoneessaan töitä...No kannatti kuitenkin mennä vaikka myöhästyinkin sen viisi minuuttia. Mutta kun oli tehokasta 'reeniä' 55min niin kyllä kannatti. Kroppa kiittää. Tosin pitäis hierojalle tilata aika, kun taas aamuöisin rupeaa selkä oireilemaan. En kyllä pystyis nukkumaan jos en kävis kuntosalilla.. onneksi meillä on hyvä ohjaaja siellä.



5xmamma kyseli lestadiolaisuudesta - me ollaan ihan tälläisiä tavallisia ev.lut niin kuin joskus olikin puhetta, niin ihan vaan joskus perhekirkossa käydään, häissä hautajaisissa, jouluna... tosiaan voisi olla elämässä jotain 'syvyyttä' enemmän jos olis oikein kunnolla uskossa. Mutta me mennään tavallamme.



Nyt täytyy mennä laittaan yks kaveri nukkuun. Katotaan jos ennättää vielä tänään poiketa täällä:)



sinuvi

Ei ole kyllä meidän porukkaa lestadiolaisiksi luultu, mutta eipä meillä olekaan kuin neljä lasta. Tällä asuinalueella asuu monta nelilapsista perhettä, joten emme ole laisinkaan harvinaisuus. Viittä tai useampaa lasta saa sitten hakea vähän pidemmältä.



Tuli tuosta lestadiolaisuudesta mieleen, että eipä kai ole vaaraa leimaantua, koska en kuulemma näytä ison perheen äidiltä ;). Töihin oli tullut mammalomani aikana uusi työntekijä, joka oli yhdelle työkaverilleni seittänyt ensimmäisen työpäiväni jälkeen, että oli ajatellut minut ihan eri näköiseksi. En kuulemma ole laisinkaan "äidillisen" näköinen, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan :). Kai tämä kollega oli odottanut, että ison perheen äiti tuoksuu pullalta ja kulkee esiliina hulmuten ;).



Kuulostaapa ihanalta tuo Sinuvin kuntosalikäynti. Tekisi hyvää minullekin. Nyt kun on töissä, niin ei oikein ole aikaa liikkua :( Tai ainakin siitä on helpoin karsia....



-meriutu

voi antakaa neuvoja.

Meillähän on sovittu kuukausiraha (20) - ja kotihommat mitä pitää tehdä. Extra tekemistä sitten tilanteen mukaan on saattanut tulla. Nyt tämä 13vtyttö ei meinaa sitten millään tehdä mitä on sovittu, on vaan että joo joo, mutta mitään ei tapahdu. ja tällä äipällä meinaa hermot mennä tätä joojoota katellessa. Sitten kun vihdoin tekee, mutta tekee niin huonosti, että sanon siitä ja komennan uudelleen tekemään. Seurauksena saan kuulla kurjaa kielenkäyttöä. (ei onneksi kiroilua,mutta epäkunnioittavaa tosissaan). Olen ihan tärisemässä tilanteesta.

Neiti kyllä jossain vaiheessa huusi anteeksipyyntöä mutta siihen tämä mamma huutaa takas että 'ketä kiinnostaa!' eli eipä tarvii kaukaa ettiä mistä epäkunnioittavaa käytöstä on oppinut.

No sain vielä kirjallisen viestin jossa oli uudelleen anteeksi pyyntö.

Minä tietty vastasin ja kirjoitin että mikä mua harmittaa hänen käytöksessään. Ja otin uuden pointin, tilasin juuri tänään hm'ltä vaatteita, hänellekin, viestin hänelle, että jos käytös ei parane (se kun on vaihtelevasti jatkunut pitkään...) saa säästää omista rahoistaan ja hankkia vaatteensa kirppikseltä, nuo hm'n tilausvaatteet saa palauttaakin... Oonko minä monsteriäiti?

Haluaisin tietenkin että perheessä olis harmonia ja rauha, kaikki tekis työnsä, jupisematta, mutta onnistuuko se oikeasti??

Miehen kanssa puhuttiin etteihän meillä todellisia ongelmia ole (vielä), ei ole mitään tälläistä kuten huumeet, tupakka viina, kiroilu, mutta niin töykeä ylimielinen käytös, niin pikkusisaria kuin meitä vanhempia kohtaan. Eikä tahdota hyväksyä tuota.

Harrastuksiin kuskataan usein, yksi suunta n.7km, olen myös aiemmin sanonut että polkupyörä on pihalla sillä pääsee, jos ei käytös parane..Mutta kiltisti vaan kuskataan. Antakaas vinkkejä jos teillä on omaa kokemusta..Tai jotain ajatusta.

Kierrehän tässä on - neitin huono käytös saa myös minut käyttäytymään huonosti, enkä lainkaan koe olevani viisas aikuinen hänen kanssaan.



paljon olisi vielä lisättävää, mutta nyt painun pehkuihin, kun kaikki on jo hiljentyneet.

huomiseen,

sinuvi ja yhäkin haave

Et ole Sinuvi monsteriäiti! ;) Näinhän me varmasti jokainen toimitaan. Itsekin täytyy myöntää, että vanhin tyttö 9.v ja kaksospojat 11.v pistävät välillä äipän hermot ja jaksamisen aika tiukille.. : / Pitäähän rajat olla! :)



Mekin ollaan ihan tavis ev.lutteja. Miestä on kyllä töissä kiusattu, että vieläkö on antenni katolla jne... Ja pojilta oli vasta yks oudompi poika kysynyt leirillä, että ollaanko me lestadiolaisia kun on niin monta lasta (5). Mua vaan nauratti kun pojat kertoivat asiasta! ;) Ja oli se huvittanut poikiakin. Ei mulla mitään uskontoa ja uskovaisia vastaan ole. Kyllä minäkin tavallani uskon ja haluan uskoa. Jatkuvuuteen ja taivaaseen. Rukoilenkin joskus, varsinkin lasten puolesta. :) Kirkossa käydään mekin häissä ja hautajaisissa. Viimeksi olen käynyt vanhimman tyttären kans Kauneimmissa joululauluissa tapaninpäivänä.



Annlinn halusi kaksostietoutta.. :) Raskausaika oli melko seurattua aikaa. Usein neuvola, usein ultra. Nautin kyllä kun ultrattiin joka kuukausi! Pojathan syntyivät tasan rv 37 ja olivat reilu parikiloisia molemmat. Synnytys oli normaali alatiesynnytys ja kaikki sujui hyvin joskin synnytys oli pitkä ja kipeä, ensimmäiseni. Pojat ovat näöltään ja luonteeltaan erilaiset. Toinen on koulussa vähän parempi kun taas toinen pojista loistaa liikunnassa ja on ehkä sosiaalisempi. Opettajat suhtautuvat poikiin kahtena eri ihmisenä, mutta oudommat sekottavat nimet usein. Meillä kotonakin poikia puhutellaan aika nimeltä tai sanotaan pojat- ei koskaan kaksoset. Se tuntuisi hassulta! Ovat kyllä keskenään mainiot kaverit! Aina olleet yhdessä :) Pienestä asti ovat jakaneet saman nojatuolinkin, vaikka muuallakin olisi tilaa. Ovat kasvaneet kiinni toisiinsa, mutta toki pärjäävät yksikseenkin. Joskus menevätkin omalle kaverilleen ihan vain yksin ja se on tosi tärkeää. Samoin kun olla joskus yökylässä isovanhemmilla ja saada koko huomia ihan vain itselle. Tällaista. Olivat meidän ensimmäiset ja kun työmäärään tottui, tuntui oudon kevyeltä kun seuraavaksi tulikin yksi vauva! ;) Pojat ovat olleet (kuten muutkin lapset) aika rauhallisia ja helppoja, terveitä lapsia. Näistä asioista olen hurjan kiitollinen ja kun näitä asioita ajattelee, tavis ev.luttikin laittaa kätensä helposti ristiin kiittääkseen! :))



Omppis (toivottaa aurinkoista päivää kaikille!)

tosin meillä ei ole ollut telkkaria enää digiuudistuksen jälkeen. Ei vain katsottu tarpeelliseksi, kun ennen sitäkin meillä viimeiset kuusi vuotta meni niin, että telkkari oli auki VAIN lasten ohjelmien ajan... ja joskus joku luonto-ohjelma tai lätkämatsi tuli itse katsottua. Eli ilman telkkua voivat elää muutkin kuin lestadiolaiset - ei todellakaan kiinnosta niin ei kiinnosta, netti on paljon hauskempi! Lapsetkin tottuivat tilanteeseen nopeasti ja löytyyhän netistä ohjelmaa lapsillekin...



sinuvi, et sinä miltään monsteriäidiltä kuulosta, ihan samaa välillä tulee itsekin mietittyä, kun hermot palaa 12v varhaismurkun kanssa... ja hulluksi itsensä tuntee, kun useammasta uneksii vaikka aina ei rahkeet tahdo riittää nykyiseenkään katraaseen.



Annlinn, minäkin kävin katsomassa ihania käsitöitäsi, mistä ihmeestä sen ajan noihin taiot, kun itse ei kerkiä edes pyykkejä viikata, vaikka noita ipanoita on kaksi vähemmän. Oletko muuten ruotsinkielinen, blogin nimestä vain päättelin... Itse olen rannikolta ja täällä pirkanmaalla olen pyrkinyt pitämään kielitaitoa yllä surffailemalla myös ruotsinkielisillä sivustoilla ja ohessa lukenut kaikki vähänkin kiinnostavat ruotsinkieliset kirjat, jotka meidän pienestä kirjastostamme löytyvät.



Nyt kutsu käy, palaillaan!

Kyllä täälläkin poetaan noita samoja riittämättömyyden tunteita. Mulla tän 11v:n kanssa hankalaa, nytkään ei ole kahteen päivään sanonut mulle asiallista sanaa. Tulee kyllä tosi paha mieli itselle... Vaikka mitä yritän, niin äyskitään ja tiuskitaan vaan takaisin.



Meriutu, joo eipä sitä lapsilukua päällepäin näe : ). Meidän lähimmät naapurit ovat lestadioilaisia ( 3 perhettä) ja kyllä voi näidenkin perheiden äideistä sanoa, että nuoria ja sieviä ja muodikkaasti pukeutuneita ovat hekin.



Ja niinkuin tuolla odottajissa kirjoitin, niin pelottavan oireetonta on. Jotenkin kumminkin toivoo, että se pahoinvointi tulisi sittenkin...





Miimu

mikä tilanne?

kun kerran pojista on aina ollut pahoinvointia... Heh, pitipä tulla sanomaan tuo.



Omalta osaltani kyllä voin sanoa että itselläni tuo ei ole ollut vauvan sukupuoleen sidottua. Mulla pahin oli kakkosen odotus - oksensin jo rv 4 alkaen ja kolmonen oli se toinen pahoinvointiraskaus, silloin tosin päänsärky oli pahempi vaiva kuin oksentelu, jota sitäkin oli (nuo olivat poika ja tyttö), ekasta ja nelosesta ei oikeastaan ollut kuin pienen pientä etomista (molemmat siis poikia).

Täytyy nyt kertoa että teini on ollut harvinaisen mukava tänään. Vaikka hänellä oli imurointivuoro - siitäkin huolimatta :) Tätähän se on tämä vanhemmuus, välillä iskee riittämättömyys, ja voimattomuus. Mutta sitten aurinko pilkistää risukasaan. Ja pienempikin auringonsäde riittää, sillä jaksaa :)

Miehen kanssa palaveerattiin tuosta esikoisesta ja mietittiin että mikä voisi olla rangaistus jos sellaista tarvitaan. Pyöräily harkkoihin ei mielellään, koska siitä voi tulla negatiivinen vivahde urheiluun, ja sen me toivottais kuitenkin jatkuvan (hyviä harrastuksia ei voi olla liikaa). Kännykkä pois käytöstä voisi olla yksi käypä. Mutta toisaalta sitä paljon tarvitaan, kun ollaan hakemassa harkoista, tosin voisihan sitä lähtiessäkin sopia että silloin ja silloin sieltä haetaan. Mutta känny antaa kyllä tietyn turvallisuuden tunteen... No, nyt mennään näin..



Miimu - niin, josko et saakaan 7. veljestä, vaan venlan;) ja sitten mietitte miehesi kanssa että pitäähän se 7.veljes vielä tehdä ja jne.jne. ja perheluku kasvaa :) :) no sinähän olet nuori vielä, ennätät!



Mulla on pienin selkärepussa (manduca) ja kuulostaa vähän uniääneltä, jos nyt unille käy, yöunet menee kyllä tosimyöhään..Toka unet kun oli niin lyhyet että ehkä pitää vähän paikata pikkumiehellä.



Tuosta tapaamisesta, luulen etten pääse yökuntiin ja kannatan sitä Tannin ehdotusta, vai oliko se ehdotus, että tänne sisäsuomeenkin voisi tärskyt tehdä. Esim jyväskylä tre? Meiltäkin on matkaa, muttei niin paljon kun ruuhkasuomeen.

Vaikka kyllähän nuo junat vie minne vain:)



Niin, mikä on Eltemian tilanne?



Annlinn - aika huimaa olisi jos saisi kaksoset :) kuinka se mahdollisuus saada kaksoset kasvaa iän myötä? Jostain luin myös siitä, olis aika jännää..



mutta nyt täytyy mennä, palaillaan

s

Kiva kun huhulitte:)



Juu ei siis plussaa edelleenkään, eikä ole tulossakaan, kun touhuilut loppui kp16 ja nyt kp33. Eilen vielä varmuuden vuoksi testasin apteekin omalla(kun näin taas plussaunta), ja ihan selvä nega oli. Pikkuisen on ollut jo menkkatuntemuksiakin eli eiköhän ne tässä jossain vaiheessa ala. Näin muuten pääsiäisenä unta, jossa sain *17 kiloisen* vauvan! :) Se osasi jo istuakin heti syntyessään, hih...



Omppu! Onko sun tuplat siis vm.-98? Jos on, niin meidän kaksosethan on ihan samanikäisiä ja esikoisiakin! ;) Eikö vaan ollutkin helppoa hoitaa vain yhtä vauvaa kerrallaan?! Tosin sullahan oli pojat sitten vasta 2-vuotiaita, kun mulla jo 8v.. Mun tuplat syntyi rv37+6 suunnitellulla sektiolla, kun a-vauva oli perätilassa. Painoivat 3240g ja 2980g.



OLin kauhean kipeä sektion jälkeen. Ja puudutus epäonnistui, ja mun tunto palautui siinä vaiheessa, kun vatsa oli viilletty auki ja poitsua alettiin kiskoa ulos. Kyllä teki aikas kipeää... Anestesialääkäri tuli jälkeenpäin mun huoneeseen pyytämään anteeksi epäonnistunutta puudutusta. Ei siitä mitään traumoja silti jäänyt. Kyllä alatiesynnytys on paljon ihanampi, vaikka teleekin niin kipeää sillä hetkellä. Mulla ei muuten taida puudutuslääkkeet muutenkaan oikein toimia, kun epiduraalikaan ei toiinut ollenkaan, vaikka kaksi kertaa laitettiin...



Kaksosraskaus meni oikein hienosti. Ei juuri muita vaivoja, kun kova närästys ja sikakipeät polvet ja jalat loppuodotuksessa, kun painoa tuli nivelille aikas paljon mun silloiseen hentoon varteen nähden. Vauva-aika meni myös hienosti, vaikka ei saatu apuja mistään. Vauvat nukkuivat ja söivät hyvin. Yöt nukkuivat 4-kuisista. Imetin 5kk. Ekan flunssankin saivat vasta yksivuotiaina. Meidän lapset on muuten eri kouluissa. Näin suositeltiin jo eskarissa, ja poika on pienryhmässä/erityisluokalla, mitä ei olisi ollut lähikoulussa. Taksilla siis kulkee kouluun. Ja hyvä, että ovat eri kouluissa, niin ei tule ainakaan koulussa kilpailua ja tappelua, kun kotona tekevät sitä *koko ajan*...



sinuvi. tsemppiä teinin kanssa!! Kuulostaa tosi tutulta. Meillä ollut tytön kanssa taistelua jo 6-vuotiaasta asti, ja pojan kanssa viime syksystä. Nyt tyttö onneksi on vähän rauhoittunut, mutta niskojen nakkelu, naaman vääntely, huutaminen, töniminen ym. on ihan säännöllistä silti-ja NIIN rasittavaa!!! Poika oli viime syksyyn tosi kiltti ja helppo, mutta sitten sekin kai tajusi, että miks hän yksin olis kiltti, kun siskokin kapinoi..Ja murkkuikä ei ole vielä edes kunnolla päällä..Mitähän tässä on vielä edessä? Tämän takiakin ajattelen usein, että onko ihan hulluutta ja tosi itsekästä vielä se yksi pieni haluta, kun ei hermo kestä noidenkaan kanssa - puhumattakaan, kun ei ole aikaa kaikille riittävästi??



Mieskin tuossa juuri totesi, että onhan noissakin ihan riittävästi työmaata, kun uutisissa kerrottiin, että sijaisperheitä huumeäitien vastasyntyneille vauvoille etsitään ja mä heitin, että ryhdytään me, niin ei tarvi omaa yrittää...Enhän mä siitä enää voisi luopua, jos sellaiseen ryhtyisin. Ja sitä pitäisi sitten todella miettiä.Toivottavasti vauvaoille löytyisi hyvät perheet, jotta saisivat paremmat lähtökohdat elämälle, kuin laitoksessa..Voi pieniä:(



Nyt ei pää enää toimi, joten yöpuulle käy tie:) Mukavaa viikonlopua kaikille! Mä ole la vielä töissä...



Eltemia

ps. annlinn: aivan ihania villapöksyjä! :)

nopeat kommentoinnit:



Kiitos Omppis, aivan ihanalta kuulostaa tuo kaksosten kasvatus, kyllä täytyy myöntää että olisi niin ihanaa sekin kokea.



Sinuvi: Meillä nuo kolme vanhinta poikaa täytyy ensi kuussa 15v, 14v, 12v ja kyllä murrosiän huomaa....tyypillisin kommentti on "mitä väliä" "sit kun mä oon aikuinen musta EI koskaan tule tollaista ku sä oot" jne. Meillä kyllä pojat käyttää hyvinkin karkeaa kieltä siihen saakka kun mun mitta täytyy enkä tosiaan enään jaksa kuunnella. Meillä se kuka poistuu mun "luottamuksen kehästä "joutuu viettämään kaiken ajan mun kanssa eli silmistäni en heitä päästä. Meillä on mielestäni liiankin tiukka kuri, varsinkin kun muistelen lapsuuttani ja sain elää kuin lehmä pellossa. Mutta välillä sitten löysään jos huomaan että tuli taas oltua liian jyrkkä. Mun äiti onkin aivan uskomaton tässä kasvatusasiassa, hän on AINA poikien puolella ja pitää mua aivan hirveänä. Parasta on kun äitini lähettää sääli-viestejä pojille jos tietää että ne on kotiarestissa. Mun äiti ei vaan oikein ymmärrä mun kasvatusperiaatteita, mutta "mitä väliä"....



Katjalah: Meillä ollan kaksikielisiä, rakastan ruotsinkieltä yli kaiken. Kaikki lapset on ruotsinkielisessä koulussa.



Hyvää yötä!! ja uusia kuvia on nyt blogissani!!!!



Annlinn

tutulle kuulostaa...meillä äidille on myös haistateltu ja jopa heitetty tavaroita päin näköä. Meilläkin tyypillinen kommentti on "mitä sitten, ei paljon kiinnosta" eli jos yrittää jotain rangaistuksia tyyliin että "tällä viikolla et sitten mene vaikka kaverille", niin ovi vaan rämähtää kiinni ja kommentit on sitä luokkaa,että "ei paljon kiinnosta, mitä väliä". Meillä kyllä myös aika tiukka kuri ja vaikka hermo ja pinna onkin lisääntynyt aimo annoksen viime vuosina niin kyllä poika tietää miten ärsyttää.... Aika usein on napsahtanut tietsikkakieltoa ja se tuntuu kohtalaisesti tepsivän.



Meillä sairastelu jatkuu; viime yö valvottiin kun nuorimpaan iski uudellen räkätauti. Vanhin myös räkataudissa , eilen oli vielä kuumetta vanhimmassa ja tuossa toiseksi nuorimmassa. Milloinhan tää loppuu.....



Ompelusta oli jollain puhetta, minä ompelisin enemmänkin mutta kun ompelukoneelle ei oo paikkaa jossa se vois jatkuvasti olla, niin ei tuu tehtyä niin paljon. Mutta neulominen on intohimoni, jatkuvasti on joku työ iltapuhteena. Kankaita olisi kassikaupalla varastossa kun oon hamstraaja (kangaskauppa on paheeni) . Unelmoin ajasta jolloin saisin vaan ommella ne ainakin 15 vaatetta joihin kankaat odottaa....



Mutta nyt meen kahvin keittoon, kahvihammasta kolottaa viime yön valvomisen jälkeen...

Tanni

ja nuorin nukahti hetkeksi ennen kuin nenä on taas liian tukkeessa joten piti vielä tulla pari sanaa jatkamaan kun muistui mieleen...



Miimu muistaakseni jo aikaa sitten kyseli nuorimman verikakka-asiaa... nyt on mennyt tasan viikko ilman verta!! Eli toivotaan ettei takaisin tuukaan. Lääkärin kanssa sovittiin että jos nyt alkaa uudelleen voi suoraan olla yhteydessä tähän sairaalan lastenlääkäriin. Mutta mistään arvoista ei löytynyt mitään häikkää. Seuraava vaihe olisi ollut yliopistoll. saitraalaan meno parin tunnin ajomatkan päähän ja tähystys joka tietty näin pienelle tehdään nukutuksessa. Joten toivotaan ettei tarvii sitä kokea.



Ja ANnlinn, en usko että ollaan oltu kirkon perhekerhossa yhtä aikaa, vaikka mistäs sen tietää kun maailma on niin pieni (varsinkin tää ortodoksimaailma). Mutta varmaan meillä voi olla jotain yhteisiä tuttuja...



Mutta tässä nää kommentoinnit tällä erää, toisella kerralla taas lisää.



Tanni

Katjalah, en kyllä uskalla edes tyttöä ajatella : )! Tiedän, että mies toivoisi tyttöä, itselleni ihan sama, kunhan vaan vauvan saa ; ).



Eltemia, vielähän se plussa voi tulla tässäkin kierrossa. Ovishan on voinut olla vaikka kp 21 ja siittiöthän voivat elää vaikka viikon ; )



Tanni, ihanaa, että nuorimmaisen asiat ok! Toivottavasti kakat pysyvät normaaleina!



Huhuu, mitkä mietteet Elladalla?



Meillä myös 11v ollut kivalla tuulella tänään. Toivottavasti edes pari päivää jatkuisivat nämä hyvät fiilikset. Meillä kiristetään ja rankaistaan viemällä mukavuuksia pois, esim. peltoautot-ja mopot varikolle muutamaksi päiväksi. Kahden vanhimman kohdalla toimii hyvin myös isän sana, heille isä suuri ihailun kohde ja auktoriteetti. Jotenkin eritavalla säilynyt se kunnioitus yms, kun tapaavat vain kerran viikossa ja minua näkee joka päivä.



Mutta hommat jatkuu....moi!





Miimu

Olipas ihana ilta. Olin hyvän kaverini kans ulkona syömässä ja kun tulin kotiin kolmen tunnin reissultani koko muu perhe nukkui. Kävin yksin saunassa ja nyt istun hetken koneella. :) Mieli ja olo on rento ja hyvä.



Eltemia, joo kyllä meidänkin kaksoset ovat vm-98 :) Ja esikoisia. Pojat olivat vuosi ja 11 kuukautta kun vanhin tyttömme syntyi. Hetken aikaa oli kolme vaippapeppua :)



Sinuvi ja muutkin, minulle sopii myös oikein hyvin esim. Jyväskylä tapaamispaikaksi. Tulee sinne matkaa 400 km, mutta asia järjestyy! Tai sitten se (oliko se nyt Vimpulan ehdotus?) Hevosenkenkäkin eli Tuuri! :)



Pitääkin heti oman kirjoitukseni jälkeen kurkkia Annlinn sun blogi! Voi kumpa siellä ois kuva sustakin! :)



Täällä oma kierto päivässä 64... Teenkö jo ennätystä? ;)



Mutta nyt uni painaa päälle. Huomenna lisää! Oikein hyvää yötä!



Omppis pomppis

On ollut ihana lukea teidän juttuja. Olen siis uusi täällä, suurperheestä haaveilija.

Mull aon "vasta" kolme lasta: tytöt -05, -06 ja -08. Iältään nyt siis 1v, 2v ja 3v, oikein mainio sarja !!

Neljäs haaveissa, mutta hieman mietityttää terveys, mulla on "ohentumaa kohdussa" joten.... Hieman riski-raskaus tulisi olemaan. Mutta tahtoisin niin kovasti vielä vauvan. Mies olisi ihan mukana jutussa, sitä ei tarvii pehmitellä.



Onko muilla kokemuksia riski-raskauksista tai siitä että olisi saanut "ohjeistusta" ettei enää lapsia?