Sain tytön jälkeen pojan, ja nyt kaikki on ihan haltioissaan.

Jotenkin koin itse ihmeelliseksi että saatiin KAKSOSET, mutta onnitteluja ollaankin saatu juuri siksi kun nyt meilläkin on POIKA!



En siis sano, että tämä olisi mikään yleinen ajattelutapa, mutta omalle kohdalle satuttuaan nuo poikaonnittelut kyllä yllättivät. Meillä raukoilla kun esikoinenkin on tyttö.. :)

Minua naisena ärsytti suunnattomasti sama ilmiö. Ja kun vielä tyttöesikoisen kuullen sanotaan: kyllä te nyt varmasti olette onnellisia kun saitte pojan! Yritä siinä sitten tytölle opettaa, että tytöt ja pojat ovat yhtä ihania ja tärkeitä!



Ja kun asiasta viitsiis jollekulle huomauttaa, näytetään hölmöä naamaa: enhän minä mitään pahaa tarkoittanut! Jopa naiset harrastavat tätä! OK, ei ehkä pahaa, mutta jumalattoman tyhmää se on.

Naapurin mies sanoi että, "Onnea, kyllä pojat on aina parempia kuin tytöt"

erottaa pöljät ihmiset fiksuista. Meillä on kaksi poikaa, ja appiukko aina jaksaa selittää miten on hienoa kun on kaksi komiaa poikaa. Ihan pelle ukko.

Itse huomasin saman poikamme syntymän jälkeen. Mä toisaalta osasin jotenkin odottaa sitä, en tiedä miks?

Mulla on rv 41+5 menossa ja ultran mukaan poika tulossa. Esikoinen on tyttö. Mua harmittaa jo valmiiksi tää pojan syntymä. Oon jo nyt saanut kuulla tosi paljon siitä, kuinka onnekkaita ollaan, kun on poika tulossa jne.



Vaihtaisin tän tyttöön, jos pystyisin. Ihan vaan siksi, että mua ärsyttää nää ihmisten jutut ja kyseessä on itseään fiksuina pitävät akateemiset, korkeasti koulutetut, arvostetuissa duuneissa olevat ihmiset.



Joo, tiedän, että olen ihan myyty ja onneissani, kunhan tämä lapsi syntyy ja on sylissäni, mutta nää jutut vievät kaiken ilon itseltäni.



T: ehkä vielä jonain päivänä saan toisen tytönkin, jos ei muuten niin toisten kiusaksi ;)

...jotenkin kuvittelin kun on jo toinen lapsukainen,ettei hössötys vauvan ympärillä olisi läheskään yhtä suuri kuin esikoistytön kohdalla,ajattelin ettei nyt sukukaan esim.sairaalaan ala enää lahjoja kantamaan...noh,poika sai puolet enemmän lahjoja ja kukkia niin sairaalaan kuin kastejuhlassakin...muutenkin kaikki käyttäytyy kuin vasta nyt olisi meidän perhettä onni kohdannut (!??) Paras kommentti tainnut olla "Eikö ole ihanaa olla pojan äiti..."

Jo kuopusta odottaessani sain kuulla kommentteja, että olisipa hyvä kun se olisi nyt poika jne. Minäkin yllätyin näistä kommenteista, kun kuvittelin ettei nykyaikana kukaan enää ajattelisi näin.

ja kun ihmiset ovat kysyneet tiedämmekö kumpi tulee, olemme vastanneet että "kyllä, se tulee mitä toivottiinkin", niin he olettavat että poika on tulossa. Molemmat isovanhemmat ovat tällä perusteella varmoja, että tulokas on poika! Olen salaa iloinen siitä, että he tulevat pettymään, koska koen tuon tyttöjeni vähättelyksi. Ja toivomme tyttöä ihan siksi, että ajattelimme siskon olevan kivempi tytölle kuin veli, vaikka mistäs sitä tietää....itse kun olemme ainokaisia.



Esikoistytöstä muuten sain onnittelukortin jossa luki että "onneksi olkoon, seuraava on sitten poika". Päin naamaa sanottiin pariin otteeseen "onneks olkoon, poika tulkoon" kun olin raskaana. Joo kiitti vaan onnitteluista :O Tekisi mieli tuollaisiin sanoa, että luojan kiitos en saanut poikaa, ei olisi kelvannutkaan. Mikä ei tietenkään pidä paikkaansa vaikka tyttöä enemmän toivottiinkin...

Naapurin mies sanoi että, "Onnea, kyllä pojat on aina parempia kuin tytöt"

Meille sanoi mun oma eno "nyt juhlitaan ja kunnolla kun sukuun saati poika. Johan noita akanalkuja on tarpeeks syntynyt"

kun meille syntyi se kolmas poika. Samoin tunnen tarvetta selitellä, että olen ihan onnellinen kolmen pojan äitinä. Ehkä tämä johtuu siitä, että olisin tosi kovasti itsekin halunnut saada sen tyttären, ja myöskin meidän molempien vanhempien suvut on poikavoittoisia, siis siinä määrin, että mun puolella ei ole yhtään tyttöä, ja miehen puolella vain yksi, joka hänkin jo lähenee aikuisikää.



Mä voin hyvin kuvitella, että jos meille joskus vielä tulisi se tyttökin, niin saisin kuulla vastaavia kommentteja kuin te olette kuulleet tytöistä. Sanoihan oma äitinikin tämän kolmannen sukupuolen kuultuaan, että "voi ei"...

sellaiset todella onnettomat torsot, jotka ei itse todellakaan ole mitään luomakunnan kruunuja.



Tulee mieleen, kun näin kerran kylpylässä sellaisen natsiperheen, jossa oli natsihenkisesti pukeutuneet isä ja äiti, ja pieni lapsi, jolla oli silmät aika pahasti kierossa ja muutenkinoli ainakin motoriikaltaan jäljessä/vammanen. Isällä oli päällään "RACIAL PURITY"- paita... Samaan aikaan siellä käytävillä siivosi sellainen yli 190cm lihaksikas tummaihoinen mies. Omat lapset on ihan skandinaaveja, mutta jos noista kahdesta olisi pitänyt valita, niin ehkäpä olisin ottanut lapselleni ne sekarotuiset geenit ennemmin...

Toivottavasti et anna niin tapahtua.

Mulla on rv 41+5 menossa ja ultran mukaan poika tulossa. Esikoinen on tyttö. Mua harmittaa jo valmiiksi tää pojan syntymä. Oon jo nyt saanut kuulla tosi paljon siitä, kuinka onnekkaita ollaan, kun on poika tulossa jne.

Vaihtaisin tän tyttöön, jos pystyisin. Ihan vaan siksi, että mua ärsyttää nää ihmisten jutut ja kyseessä on itseään fiksuina pitävät akateemiset, korkeasti koulutetut, arvostetuissa duuneissa olevat ihmiset.

Joo, tiedän, että olen ihan myyty ja onneissani, kunhan tämä lapsi syntyy ja on sylissäni, mutta nää jutut vievät kaiken ilon itseltäni.

T: ehkä vielä jonain päivänä saan toisen tytönkin, jos ei muuten niin toisten kiusaksi ;)

Meillä on kaksi tyttöä ja nyt odotamme kolmatta, joka on ultran mukaan poika. Ajattelimme kertoa sukupuolen jo etukäteen muillekin, koska se oli itsestä jotenkin tosi hassua että meille tulee poika. ja TODELLA moni tuli oikein halaamaan ja onnittelemaan pojasta. No eipä ole tytöistä onniteltu tuolla tavalla. Itse olen enemmän niitä tyttöjen kannattjia, jos niin voi sanoa. On tietysti kiva saada vaihteeksi poikakin, mutta myös kolmas rinsessa olis ollut ihan tervetullut.

Itsellä ei vielä omakohtaista kokemusta tuosta, kun ei ole lapsia, mutta tuttavaperheeseen syntyi kahden tytönpirpanan jälkeen poikavauva. Lähetin ihan tarkoituksella sukupuolineutraalin onnittelukortin, mutta jestas että sellainen oli vaikeaa löytää! Kaikki oli vaan vaaleanpunaisia tai -sinisiä.

meidän molempien vanhempien suvut on poikavoittoisia, siis siinä määrin, että mun puolella ei ole yhtään tyttöä

Luulen, että osa näistä tytön-jälkeen-poika-onnitteluista johtuu siitä, että ajatellaan, että perhe (tai monet perheet yleensä) haluaa lapsia kumpaakin sukupuolta. Ei siis toivota toiselle poikaa tai onnitella erityisesti pojasta siksi, että hän on poika, vaan että hän on eri sukupuolta kuin esikoinen. Samalla tavalla voidaan toivoa tyttöä perheeseen, jossa esikoinen on poika.

Itse sain niin monta kertaa kuulla lapsena että olen se perheen tyttö, eli nolla. Mummoni sanoi usein että tytöstä ei tule koskaan mitään, tuo tyttö ei voita poikaa missään asiassa jne...

Meillä esikoinen tyttö ja nyt siis muutaman kuukauden ikäinen poika. Niin monta on meille sanonut, että kyllä on nyt hyvä kun on molempia yksi. Mitä jos toinen olisikin ollut tyttö myös. Eikö se olisikaan hyvä muiden mielestä? Minusta päin vastoin. Meidän lapsilla niin pieni ikäero, että toinen tyttö olisi ollut myös mielettömän ihana asia. Kavereita heistä silloin olisi ollut enemmän toisilleen. Mutta kyllä tuo miesukin on aivan ihana.

mutta osaa ne pojat olla niin rasittavia että olen oikeasti iloinen että mulla on kaksi tyttöä. en jaksaisi niitä sota- ja miekkaleikkejä. vaikka onhan niitä tosi suloisiakin pikkupoikia mutta tuntuu, että kaveripiirissä on vain noita riiviöitä.

Minua ahdistaa yleisesti sukupuoliroolit ja niiden mukaiset odotukset.. Tytöt pääsevät tässä helpommalla, kun poikamainen tyttö on vaan positiivinen asia - en ole koskaan kuullut toisinpäin, että joku iloisesti kehuisi kuinka "Sampsa on niin tyttömäinen"



Siskoni mies on juuri tuollainen juntti, vaikka ihan koulutettu ja "fiksu" ihminen onkin. Heillä on poika, joka on herkkä itkijä, kiinnostunut kirjoista, ei pidä rajuista peleistä yms. Isä tavallaan "häpeää" tuota poikaansa.. Olenkin miettinyt, minkä verran tällainen kasvuympäristö vaikuttaa pojan psyykeeseen?