Lue keskustelun säännöt.
onko täällä muita mielenterveyseläkeläisiä, kokemuksia toipumisesta toivoisin
05.06.2025 |
Eli haavenani olisi luonollisesti toipua työkykyiseksi, vaikka se ei edes ole tavoite vielä. Jäin viime syksynä eläkkeelle 43-vuotiaana, koska minulle sitä työeläkeyhtiöstä ehdotettiin, kymmenen vuoden kuntoutustuen jälkeen. Ja melkein jäi viimeinen b-lausunto saamatta koska random psykiatri, ensimmäinen ikinä, tokaisi etten ole työkyvytön. Psykologi työkykyarviossa noin kolme vuotta sitten sanoi ettei kannata hakea eläkettä, koska olen niin nuori vielä, muistan miten iloisena silloiselle psykiatrille siitä kerroin.
Elämänlaatuni on kohentunut nyt eläkkeellä, mutta yhä kamppailen samojen asioiden kanssa; masennus, ahdistus, paniikkihäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko, oli mulla joku persoonallisuushärökin muistaakseni, mutta sitä en huomaa itse.
Kävin noin kuusi vuotta ratkaisukeskeisellä terapeutilla, mutta hän oli entinen psy. hoitaja, joten se oli enemmäin vain kannattelevaa, mutta ainut minne pääsi.
Nyt käyn toista kertaa husin ahdistuneisuus etäterapiaa läpi, oikeasta lyhyt-terapiasta ei kuulunut mitään ja ymmärrän että siinä priorisoidaan helpommin kuntoutettavia.
En edes tiedä miksi tänne kirjoitan, kun koen että ainakin nyt tämä vauva-palstan lukeminen olisi loputtava hyvinvointini turvaamiseksi, mutta toivoisin vertaistukea.
Kommentit (14)
Sä voit tehdä työtä vaikka oot eläkkeellä. Uskalla kokeilla. Työ on oikeasti hyvää kuntoutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kun vastasit, itselläni on myös yksi sairastettu psykoosi, mutta en ollut sairaudentunnoton silloin vaan hakeuduin hoitoon ja olin osastolla kuukauden, puoli vuotta sairaslomalla ja sitten takaisin töihin.
Tosin varmaankin parasta olisi, että ensimmäisenä totuttelisin eläkkeellä oloon ja antaisin itseni rauhassa olla hullu ja rauhoittua, sen sijaan että jatkuvasti hakisin parantumista, tulen kuitenkin eläkkeelläni toimeen, enkä kaipaa mitään ravintoloita tai muutakaan extraa.
Sain tietää jo aiemmin terapiakeskuksen kuntouttavasta työstä, siitä ei saa rahaa, mutta se voisi auttaa. Ensin kuitenkin pitäisi saada kunto sellaiseksi että uskaltaisi yrittää.
Olin jo paremmassa kunnossa noin viisi vuotta sitten ja aloitin entisessä työpaikassani työkokeilun 3kk (sain vielä sairaslomien takia 1kk lisäaikaa), mutta sen tuloksena kuntoni romahti, joten luonnollisesti tämä pelottaa jo ajatuksena, en tosin sinne ole palaamassa, vaikka lupasivat heti ottaa uudestaan.
Koen toisaalta tosi oudoksi ja syyllistän myös itseäni siitä että eläkkeeni on bruttona liki 2k, eli käteeni jää 1,6k, minulla on omakotitalo ja olen siitä äidilleni velkaa vajaa 30k, eli rahallisesti asiani ovat hyvin, voin sopia hänen kanssaan lyhennyksistä ja hän ei halunnut ottaa korkoja minulta, tuo oli siis asuntovelkani jäännöserä, ja olisin saanut siihen 5v lisälainaa, mutta tämä tietysti tulee paljon edullisemmaksi, maksan hänelle 300 euroa kuukaudessa takaisin.
Mulla ei oo työpaikkaa mihin mennä, kaikki mun työskentely-yritykset on päättyneet siihen että oon työ kavereitten ja esimiehen mielestä outo, ja useammassakin paikassa on kommentoitu väsähtänyttä olemustani ja kysytty "mikä sinua vaivaa", siis nämä silloin kun itse en tajunnut olevani ylipäätään sairas. Nyt kun tajuan, en uskalla tehdä mitään tai mennä minnekään koska muut huomaa että mussa on jotain vikaa (ennen ajattelin vaan että "itse olette outoja")
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei oo työpaikkaa mihin mennä, kaikki mun työskentely-yritykset on päättyneet siihen että oon työ kavereitten ja esimiehen mielestä outo, ja useammassakin paikassa on kommentoitu väsähtänyttä olemustani ja kysytty "mikä sinua vaivaa", siis nämä silloin kun itse en tajunnut olevani ylipäätään sairas. Nyt kun tajuan, en uskalla tehdä mitään tai mennä minnekään koska muut huomaa että mussa on jotain vikaa (ennen ajattelin vaan että "itse olette outoja")
Mä oon aina ollut outo, ja kun mielenterveysongelmat tulivat, olen aina ollut niistä hyvin avoin, ehkä ihan uhallakin, ja siksi että siinä erottuu jyvät akanoista niin sanoakseni. Ei sun tarvii arastella itseäsi, vaan mennä vaan, haha niinkuin itsekkään siihen pystyisin.
Mutta toivoisin ja koen että se olisi tärkeä etappi toipumiselle. Antaa toisten arvostella ja kuulla se mutta silti antaa sen mennä ohi, ottamatta sitä itseensä, paljon on vielä töitä ja se töihinpaluu saattaa jäädä haasteeksi, kunhan saisin itseni siihen kuntoon että voisin vain olla rauhassa.
Ehkä suomalainen mentaliteetti tässä toipumista haittaa.
Se että kirjoitin nämä asiat itsestäni tälle ja reflectoin sitä chatGPT:n avulla avasivat minulle ovia, se että kukaan ei tullutkaan kertomaan minulle miten paska olen, sai minut ymmärtämään että se syy miksi tänne kirjoitin oli että toivoin että joku sanoisi minulle niin, koska uskon sen olevan totta. Hienoa minä, pieni askel kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos sinulle, joka kommentoi tätä ulostuloani.^^
Parempi kysymys että onko täällä ihmisiä jotka eivät ole mt-ongelmaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parempi kysymys että onko täällä ihmisiä jotka eivät ole mt-ongelmaisia.
Ketä ne on?
Vierailija kirjoitti:
Parempi kysymys että onko täällä ihmisiä jotka eivät ole mt-ongelmaisia.
Varmasti on paljon, mutta mt syistä pysyvälle eläkkeelle pääsy on vaikeaa ja pitää olla tosi vaikeat ongelmat ei vain jotain keskivaikeaa masennusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen psykoosisairauden takia ollut eläkkeellä joku 5v. Pysyvä eläke siis ja oon kohta 50v. Musta tuntuu että oon vähän kuntoutunut aiemmasta. Hain kouluun ja pääsin. Nyt en tiedä uskallanko lähteä opiskelemaan jos eläke katkaistaan. Oon aika sinnikäs että voisi hyvinkin olla että suorittaisin tutkinnon loppuun. Mulla asuntolainaa vielä ja lapset joihin tarvii rahaa olla. Mä en pitkään aikaan, ehkä vuosiin halunnut etyä haetaan eläkettä. Tein vuosia 50% työaikaa vanhassa ammatissa. Sekään ei ollut hyvä. Olin hoitoalalla ja vastuu oli liikaa, unohtelin asioita jne. Tää mitä nyt hain opiskelemaan olisi enempi suorittavaa työtä, tosin asiakaspalvelua sekin. En tiedä mitä teen. Olis kiva kuulla muiden mielipiteitä kannattaako lähteä opiskelemaan? Mä en ole sitten koskaan saanut terapiaa, vaan kunnallla hoitajan juttelut säännöllisesti
No tuo että roikut päivät vauvalla kertoo jo aika paljon meiningistä. Sinun pitäisi ihan ensin vierottautua nettiriippuvuudesta, tehdä ihan muita asioita, sellaisia jotka tukevat mielenterveyttä.
Mä oon suht samanikäinen, psykoosisairauden takia tänä vuonna joutunut (20 vuoden kuntoutusten ym jälkeen). Harmittaa, kun luulin että menen vielä töihin, mutta en ole työkykyinen vaan olen uloskinpäin tyypillisen mt potilaan oloinen.. Joten en osaa sanoa miten usein pysyvältä tk eläkkeeltä nuppivioista vielä mennään työelämään!