Olen opettaja, joka vihaa työtään. Onko muita samanlaisia?
Olen pätevä kielten aineenopettaja ja nyt ollut muutaman vuoden opettajan työssä. Minulla on ollut myös hyviä hetkiä, mutta päällimmäisenä on uupumus ja jonkinlainen turhautuminen työssä. Työtä on todella paljon: erilaisia käytöshäiriöitä ja oppimisvaikeuksia löytyy todella monelta oppilaalta ja esimerkiksi wilmaviestien lukemiseen ja niihin vastaamiseen kuluu aivan tolkuttomasti aikaa (arvioisin, että viikossa n. 3-4 tuntia vähintään). Välillä ottaa niin paljon päähän vanhemmat, jotka syyttävät opettajaa milloin mistäkin sekä lähettelevät turhia viestejä, kuten "olihan se niin, että huomenna on sisäliikuntaa?". No onhan se toki tärkeää tietää, mutta ennen wilmajärjestelmää ihminen olisi vaan pakannut ne sisäliikuntavarusteet lapsen mukaanturhia kyselemättä. Opettajan oletetaan lukevan vielä yömyöhälläkin viestejä ja vastaavan niihin (mitä en kylläkään todellakaan tee).
Opettajan työssä on hyvä puoli se, että jos on pakko, voi lähteä kotiin aikaisin (eli n. yhden maissa), jolloin kylläkin jää paperitöitä (ja esim wilma) iltatöiksi, mutta eipähän tarvitse oman pikkukoululaisen olla yksin kotona. Samoin kesäloma on hieno juttu. Opettajan työ on kuitenkin vastuuseen ja työmäärään nähden niin huonosti palkattua ja kuluttavaa, että olen ajatellut hakeutua muualle töihin.
Ongelmana on tällä hetkellä vaan se, mihin hakeutuisin. Uudelleenkouluttautuminen ei ole mahdollista (kouluttauduin jo uudelleen opettajaksi muutama vuosi sitten, huoh). Nyt on ansaittava rahaa. Olisiko kellään hyviä ajatuksia, mihin muualle opettaja voi sijoittua työelämässä? Onko muita samassa tilanteessa olevia?
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukion opena olin tulossa sanomaan samaa: yritä henkesi edestä päästä lukioon! Hae ja tee itseäsi tykö eri lukioihin. Itselläni on kokemusta myös yläkoulusaa opettamisesta ja lukion opettajana oleminen on oikeasti kuin aivan eri työ. Nautin aivan älyttömästi! Ja 15 v on nyt tästä kokemusta.
Riippuu lukiosta ja sen oppilasaineksesta. Hyvissä lukioissa on korkea taso ja oppilaat opiskelevat, mutta huonoissa olet samanlainen päiväkerholaisten hoitaja kuin villeimmissä yläkouluissa.
Ihan keskitason lukiot on nykyään kuin alkuopetusta. Pitää erikseen kehottaa avaamaan digikirja vaikka on juuri annettu ohjeet mitkä tehtävät tehdään ja kierrellä valvomassa että kaikki saa sen digikirjansa auki. Tässä jo menee melkein koko oppitunti. Kun kirja saadaan auki, kysytään, mitä pitää tehdä, vaikka se lukee taululla. Opettaa ei saa tai voi, koska nuoret ei jaksa kuunnella. Viisi minuuttia selostustakin on liian pitkä aika. Heillä on kiire päästä sähläämään tehtävät loppuun, se on tehokkuutta.
Tehtävät on usein monivalintoja, joita klikkaillaan kunnes menee oikein. Niistä ei opi mitään. Jos yrittää kertoa oikeiden ratkaisujen perusteita, ei jakseta kuunnella. Mitä tahansa tursohuulista niinkuttajaa Tiktokissa jaksetaan kyllä kuunnella suurella hartaudella mutta ei sitä miksi oma tehtävä meni pieleen. Tehtävien ja kokeiden teko on kuin lottoarvontaa, tarkistetaan oikeat numerot ja sitten unohdetaan koko asia jos ei tälläkään kertaa tullut voittoa.
Opettajan työ on ihastella sitä että tulevat paikalle vaikka myöhässäkin ja kannustaa avaamaan kirjat. No pääseehän siinä helpolla tavallaan, antaa vaan tehtäviä niin oppilaat soheltavat mitä soheltavat.
Vierailija kirjoitti:
Ekaksi tuli mieleen, jos vaihtaisit työympäristöä peruskoulusta vaikka johonkin aikuisten opettamiseen? Opetan itse aikuisia kansalaisopistossa, tosin eri aineita. Kansalaisopistojen kielikurssithan on tosi suosittuja. Entä voisitko opettaa esim. aikuislukiossa, tai toisella asteella? Aikuisissa on se hyvä puoli, että heidän kanssaan ei mene niin paljon aikaa kasvattamiseen, voi keskittyä itse opetukseen :)
Tämä. Tosin esim. kansalaisopistolla työtunteja on yleensä suht vähän joten palkka on pienempi.
Sulla on kyllä ne hyppytunnit aikaa vastata wilma-viesteihin. Ja palkka työstä mukaanlukien lomat on vähintäänkin kohtuullinen. Ei nyt oikein heru sympatiaa.
Työ on muutakin kuin kohtuullinen korvaus menetetystä vapaa-ajasta. Useimmat meistä haluavat työn olevan myös mielekästä. Jos työtä ei koeta mielekkääksi ja työnantaja tekee kaikkensa estääkseen työn tekemisen mutta samaan aikaan vaatii sitä, on burn out lähellä. Tästähän on usein opettajan työssä kyse.
Ei kai nykyaikana kukaan hullu enää rupea opettajaksi. Hermothan siinä menee.
Vaihda ammattia kiireellä, näitä yli 60 v. hermoheikkoja opettajia on jo nyt liikaa, kuten lapsenlapseni käsityöopettaja, huutaa ilman syytä joka kerta oppilaille ja joitain oppilaita jo riuhtonut käsistä. En suosittele riuhtomaan lapsenlastani.
Haluatko ajaa itsesi tuollaiseksi, kun nyt jo vaikeaa? Valoisaa tulevaisuutta uudessa ammatissa sinulle.