Kuulolaite eskari pojalle.

Mietinkin tuota, kun foniatrian polilta sanoivat että laitteen värin voi itse valita ja siihen voi istuttaa timantteja tms koristeita...toisaalta tuntuu, että eikö joku hopean värinen laite kirkkaalla putkistolla olisi siisteimmän ja huomaamattomimman näköinen. Mutta tietysti tärkeintä on lapsen tahto, se että hän on sinut laitteen kanssa.



Oliko nyt 5, miten teillä itse poika otti asian? Meilläkin on kyseessä lievä kuulovika eli normaalin puheäänen kuulee lähelle ja voimakkaan kuiskauksen. Kuitenkin täytyy ottaa huomioon että opettaja voi puhua välillä kauempanakin hälyn keskeltä. Silloin kuuleminen on todella vaikeaa ja voi käydä liian rankaksi eikä jaksa keskittyä. Tuo kuulovika on vain toisessa korvassa. Vielä ei ole tietoa mistä johtuu. Takana on kolme putkitusta toistuvien liimakorvien takia, mutta tuossa korvassa on myös pieni päällepäinkin näkyvä rakennepoikkeama toiseen korvaan nähden.

Poika on eloisa ja vilkas, hyvin spontaani tapaus ja yleensä kuittaa kavereiden arvostelut vain toteamalla minulle, että "ovat varmaan kateellisia". Kääntää asiat yleensä aina positiiviseksi.

Jotenkin niin säälittää ja huolettaa että tuo ihanan valoisa elämän asenne saa kovan kolauksen. Riippuu varmasti paljon opettajastakin, miten hän käyttäytyy tuon kuulovian suhteen poikaamme ja muita oppilaita kohtaan. Miten puuttuu mahdollisiin toisten lasten kommentteihin yms.

Niin toivoisin että laite ehdittäisiin saada jo eskariin koekäyttöön, kun siellä opettaja on niin ihana ja ymmärtäväinen. Todellinen helmi alallaan!

Sä olet saanut hienoja vastauksia. Sain itse kuulolaitteet 13-vuotiaana, en siis kovin lapsi ollut enää.



Kaikista hienoin juttu tässä on se, että poikasi itse on reipas. Niin olin minäkin ja se kantoi eteenpäin. Koulussa tiedotettiin asiasta ja itse puhuin kuulostani paljon, ihan heti kättelyssä uusienkin ihmisten kanssa.



Lapset voivat olla todella julmia. Minuakin pienet pojat kerääntyivät tölläämään bussissa ja joku jopa osoittteli korvaan. Tämähän johtuu siitä etteivät he tiedä mikä se on. Moni luuli että se on jonkinlainen handsfree.



Uskon että teillä menee kaikki hyvin. Ja tiedätkös, parasta tässä on se, että lapsesi todella oppii itse sen että jokainen ihminen on erilainen. Se opettaa suvaitsevuutta ja näin saa paljon ystäviäkin. Suosittelen Teille Kuulonhuoltoliiton lasten kursseja/perheleirejä. Sieltä itsekin sain todella tärkeää vertaistukea!

Meillä poika on 1000 oppilaan suurkoulussa, jossa varmasti joukkoon mahtuu.

Kaksi vanhempaa sisarusta ovat samassa koulussa, eikä heitä kyllä ole koskaan kiusattu, mutta ovat kertoneet luokkatovereista joita kiusataan. Lähinnä nimittelyä kuulostaa olevan, mutta sekin on TODELLA surullista ja jättää aina jälkensä.

Olisin äärettömän järkyttynyt, jos kuulisin että oma lapseni syyllistyy moiseen. Olenkin aina teroittanut, että rohkea on se, joka uskaltaa puolustaa. Vain raukat kiusaavat ja haukkuvat muita.

Tuo vertaistuki olis varmasti hyvä asia. Tuttavapiirissä ei kellään kuulolaitetta ole ja vanhemmat sisarukset kysyivätkin heti asiasta kuultuaan, että onko se kuulolaite sellainen kuin vanhoilla papparaisilla.

Ei tuntunut kivalta kun vastaanotto oli heti tuo!

Onko sinulle jäänyt kuulolaitteesta "traumoja" tai itsetunto-ongelmia?

Miten koit asian teininä?

Kuulon alenema todettiin jo 5-vuotiana ja käyrä on pysynyt lähes ennallaan kohta 30-vuotta. Tänäpäivänä koje määrätään ilmeisesti herkemmin, Itse olin hikipinko koulussa ja erityisesti vieraat kielet olivat helppoja - paitsi kuuntelut. Olipa ihmeellistä, kun sain laitteen, aloin ihan yhtäkkiä ymmärtämään vieraita kieliä myös puhuttuina huiomattavasti paremmin. Todella suositeltavaa kannustaa poikaa käyttämään laitetta päivittäin! Tulee siitä varmasti hyötymään!

Tarkistakaa millaisia malleja on olemassa. Itse nimittäin joku vuosi sitten tapasin erään tutun (mies), jolla oli kuulolaite. Olimme tavanneet jo useasti ennen kuin huomasin hänellä kuulolaitteen. En olisi varmasti huomannut silloinkaan, ellei hän olisi asiasta maininnut. Ja hänellä oli laite molemmissa korvissa, ja hän oli lyhyttukkainen, joten periaatteessa ei ollut mitään esteitä huomata tuota. Ei siis ollut mitään mallia "kun isoisä kuulolaitteen sai", jossa olisi iso mötikkä korvan takana.

Tämä oli ulkomailla, joten en tiedä onko markkinoilla olemassa jotain eri tyyppisiä laitteita. Kyseessä oli myös suht. varakas ja korkeassa asemassa oleva herrasmies, joten hän on varmaankin investoinut laitteeseen kun ko. maassa sellaiset eivät luultavasti kuulu perusterveydenhuoltoon.

2

korvantaustakoje on se, jossa tekniikka tulee korvantaakse ja siinä on eri värivaihtoehtoja. tuo on korvaköytäväkoje taas, mikä tulee korvaan sisään ja siten huomaamattomampi. itse asiakas ei juurikaan pysty vaikuttamaan kummanlaisen saa, sillä korvantaustakoje on tehokkaampi kuin korvakäytäväkoje, eli millaisen kojeen saa, riippuu kuulosta. oletkos huomannut tarja halosella kuulokojetta? hänellä on tuo pieni korvakäytäväkoje.

Se oli äärettömän tärkeää tuo vertaistuki. Kun minulle ehdotettiin sitä, ajattelin etten tarvitse sitä ja syntymästään asti huonokuuloisethan kuulevat eri tavalla kuin minä. Heillä myös puhe kehittyy eri tavalla kun ei kuule kaikkea.

Muutin kuitenkin mieleni vuotta myöhemmin, halusin ihan mielenkiinnosta lähteä huonokuuloisten nuorten tapaamiseen. Ja sain sieltä ystäviä joidenka kanssa olen yhteyksissä vieläkin, nyt 10 vuotta myöhemmin.



Minä sairastuin rajuun aivokalvontulehdukseen 13-vuotiaana, joka siis huononsi kuulon. Se jäi asteelle keskivaikea. Siinä oli hengenlähtö todella lähellä (olin viikon hengityskoneessa), joten ajattelin alusta lähtien, että aika pienellä siitä selvisin.

Olin jo ennen sitäkin aika tykätty ja positiivisesti suhtautuva nuori. Minulla oli paljon kavereita jotka ovat ystäviäni vieläkin. En kokenut siis kiusaamista mitenkään paljoa. Minua ei ehkä uskallettu kiusata, koska ne pahimmatkin idiootit tiesivät, miten lähellä kuolemaa olin ja ottivat asian ihan tosissaan. Minut otettiin silloin ensimmäisenä koulupäiväni todella iloisesti vastaan, kun palasin kouluun n. 3 kk sairasloman jälkeen.

Olen joskus saanut kuulla kuulostani jotain mielipiteitä, mutta olen jotenkin onnistunut pistämään huumorilla heille takaisin.



Olin ja olen edelleen se positiivinen ja hyvän itsetunnon omaava. Uskon, että kohdallani tapaus on vain kasvattanut sitä, taistelin aika tavalla että parannuin aivokalvontulehduksesta. Minulla on ollut myös tuuria siinä, että äitini piti huolen että koulussa opettajat suhtautuivat oikein, ja minulla olikin uskomattoman ihana ja ymmärtäväinen luokanvalvoja, ja siis ehkä se silloin tärkein asia, eli ystäväni, jotka pitivät puoliani.



Nyt olen 23-vuotias ja mietin tuota 10 vuoden takaista tapausta edelleen aika paljon. Se mielestäni vain kasvatti ja tosiaan minusta on tullut todella suvaitsevainenkin. Minulla on nyt pian 2 vuotta täyttävä poika ja olen iloinen, että hän oppii jo kotona sen, että jokainen ihminen on erilainen.



Käytin kuulolaitetta ensin vain koulussa tunneilla, pärjäsin hyvin ilmankin. Mutta aloin kuitenkin pitämään sitä koko ajan, näin siis kuulee joka paikassa "samalla tavalla". Tätä suosittelen myös teille, pitäkää sitä kojetta joka tilanteessa niin siihen tottuu, eikä sitä lopulta itse edes huomaa. Mä pidän niitä nykyäänkin koko ajan, niin töissä kuin kotona. Ihan suurimmissa melupaikoissa, kuten konserteissa laitan ne laukkuun.



Terveisi, se 8 :)

Siis joutua pitämään kuulolaitetta jo noin pienestä, vaikka vaikuttaa olevan muuten normaali lapsi.

Meidän ekaluokkalainen tyttö sai kuulolaitteen reilu vuosi sitten. Neiti pitää meilellään kuulolaitetta, ja esittelee mielellään jos joku kysyy.Korvakappale on "timantein" koristeltu, ja kuulokeskuksessa neiti suunnitteli itse "timanttien" paikat hoitajien kanssa, ja väri oli ehdottomasti vaaleanpunainen. Keskusteltaessa asiasta, neiti tuumi, että onhan joillakin silmälasitkin... eli se siitää.Jos lapsi ei tee asiasta numeroa, ei aikuistenkaan tule tehdä.

Koulussa ei kukaan ole kiusannut.

noin tyhmä jo noin nuorena, vaikka vaikutat muuten ihan normaalilta...

mutta siinä ei ole mitään korvaosaa ollenkaan, vaan pannassa hiusten alla osa, joka kerää äänet ja muuttaa ne radiosignaaliksi, jonka lähetin sitten lähettää kallon läpi suoraan aivoihin. En tiedä, onko pojalla "oikeaa" kuuloa ollenkaan, eli puuttuuko korvista joku kuulohermo kokonaan.



Tästä vehkeestä ei ole kuulemma kiusattu, mutta jos muuten tulee kiusaamista tai tönimistä tai tappeluita, ne on aina astetta vakavampia sen takia, että kuulokoje voi mennä rikki ja vaikkei menisikään, kojeen hakkaamisestakin lähtee ne samaiset signaalit aika voimakkaina aivoihin ja arvatkaa vaan, miltä se tuntuu...

Hänen kuuloviastaan johtuen teemme paljon tarkan kuulon harjoituksia, jotka ovat hyväksi normaalisti kuulevillekin!



Kuulokojeita ei ole oikein ikinä korostettu, paitsi jos joku koluaa leluilla tms paljon voin huomautta että meteli voi käydä x:n korvaan pahasti. Usein kun huomaan metelin, kolinan tms käyvän kovemmaksi, sanon, että se käy omiin korviini kovaksi. Vaikka todellisuudessa se ei vielä minun korvissani tunnu, mutta tiedän kuulokojeissa tuntuvan.



Lapset eivät ole koskaan negatiivisesti huomioineet toverinsa kojeita, kerran joku sanoi, että haluaisi samanlaiset!



Akustiikkaan, lapsen paikkaan, minun puhumiseeni olemme paljon kiinnittäneet huomiota ja yrittäneet tehdä lapsen oppimisen ja olemisen mahdollisimman helpoksi. ´



Hänen kohdallaan oppimiseen kuulovika vaikuttaa vain tuon tarkan kuuntelemisen kohdalla, tietyllä kirjaimella alkavat sanat tuottavat hankaluuksia.



Ainakin tämän lapsen kohdalla kuntoutus on ollut tosi suuri apu ja hänestä voisi tulla vaikka professori, niin hyvät nykyiset kuulokojeet ovat sekä ainakin hänen kohdallaan toteutunut kuntoutus.



Vanhempien pitää kyllä nyky-yhteiskunnassa pitää lapsensa puolia: etsiä tietoa, etsiä oikeuksiaan.



Paljon riippuu koulukavereiden suhtautuminen opettajasta: miten asia kerrotaan luokkakavereille ja miten opettaja siihen suhtautuu. Toivottavasti teillä on ymmärtäväinen opettaja.

Sinun tapauksessa varmaan auttoi tuo asenne ja tunne, että pahemminkin olisi voinut käydä. Tietenkin sellaista asennetta voi olla ilman noin vaikeita kokemuksiakin.

Voihan esim ajatella, että onneksi on vain vähän kuulossa vikaa, eikä parantumaton syöpä tms. Niin ajattelinkin jo heti kun lääkäri kuulokojeesta kertoi. En osannut odottaa että pojan kuulo on NIIN huono, vaikka tiesinkin sen olevan normaalia huonompi. Se oli jonkin asteinen järkytys.



Lääkäri sanoi ettei lapsille laiteta ollenkaan korvan sisäisiä kuulolaitteita tehon heikkouden ja korvan kasvamisen vuoksi.

Meillä varmaan tuottais ongelmia myös erityisen ahdas korvakäytävä. Pojan korvakäytävä on niin ahdas, mutkainen ja karvainen, ettei sinne näe kuin erikoislääkärin välineillä. Normaali tk-lääkäri ei koskaan ole korvaan nähnyt.

Nyt podenkin syyllisyyttä, johtuuko kuulonalenema siitä ettei korvaan ennen 4 vuoden ikää oltu koskaan nähty, enkä minä älynnyt vaatia lähetettä erikoislääkärille. En tajunnu ajatella, että kunnollisilla laitteilla korvaan voisi nähdä. Kun vein poikaa lääkäriin korvatulehdus epäilyjen vuoksi, vastaus oli aina sama. Ei sinne näe, vaikka kuinka imisi ja putsaisi.

Sitten 4v neuvolassa selvisi ettei poika kuullut toisella korvalla juuri mitään kuiskauskuulotestissä. Neuvolantäti pani lasta eteenpäin lääkärille ja selvisi että on liimakorva. Olimme kyllä usein puhuneet, että vaikuttaa siltä että lapsella on huono kuulo. Kuitenkin myös pohdimme, onko se kuulo sittenkin vain valikoiva. Lapsi parka! Nyt on kova syyllisyydentunne. Meillä poika ei koskaan puhunut että olisi korva kipeä.

Mulla on sellaiset korvantauskojeet, aina ollut sama malli.



Tämä korvakappalehan tehdään silikonista, ja siitä muotoutuu jokaiselle omanlaisensa. Tämä kappale ei edes mene kovin syvälle korvaan, joten uskon että kyllä ne teillekin sopii. Sen vaan muistat, että niitä valmiita kappaleita täytyy hioa vielä, se on aika kuitenkin "liian isot" ja särkevät korvalehdessä, tuntuu tosi kipeältä. Noinkin pieni kun poikasi vielä on, ei välttämättä osaa kertoa sitä kovin tarkkaan. Siellä kuulokeskuksessa se korvakappaleentekijä sitten hioo niitä kuten ohjeistatte. Itse kävin monta kertaa hiottamassa niitä.

Ja tosiaan niitä tehdään aina uusia varsinkin lapsille, kun korva kasva koko ajan.

Mä vähän luulen kanssa, että korvansisäinen koje ei toimi kunnolla pienillä ja tosiaan irtoavat herkästi korvan kasvaessa.



Ihan turhaan minusta podet syyllisyyttä, eikös näitä kuulojuttuja päästäkin tutkimaan kunnolla vasta lapsen ollessa ainakin sen neljä vuotta, joka osaa jo itsekin kertoa. Vertaan tässä nyt vaikka siihen, että jos omalla 2-vuotiaallani olisi vähän huono kuulo, niin ei sitä huomaisi vielä vuosiin!

Eihän se kuulo sitä mihinkään parannu tai huonone, vaikka sitä ei huomattaisi ollenkaan.



Kyllähän se järkyttää kun lääkärissä alkavat jostain kuulolaitteista puhumaan. Että onko tosiaan niin huono kuulo. Muistan, kun mulle niitä sovittivat ja neuvoivat että suihkussa ja saunassa ei saa pitää niitä. Vasta silloin jotenkin tajusin, että ai nää tuli mulle jäädäkseen? :)

Mutta luulen, että ainakin lapsille ne laitetaan herkemmin kuin aikuisille, lapsihan oppii koko ajan uutta ja putoaa aika lailla kärryiltä jollei kuule kunnolla. Aikuisillehan tämä on eri asia, kun ollaan jo opittu paljon. Mutta juuri tämän takia vielä painotan, että pitäkää niitä kojeita koko ajan, ensin ne tuntuvat hirveiltä, mikä tahansa, vaikka kahvinkeittimen ääni tuntuu liian kovalta, mutta siihen tottuu kyllä ja ne eivät sitten enää häiritse.

Minä kun en ensin alkuun pitänyt niitä koko ajan. Silloin oli tämä Suomen hiihdon doping-kohu. Siitä toitettiin joka paikassa ja mä olin ihan ulkona. Lopulta keväällä kysyin äidiltäni, mikä ihme se sellainen doping on? :)

ja 16 oli siis 8 :)

Häntä kiusattiin koulussa jonkin verran, kunnes hän keksi sanoa, että ko. laitteesta hän voi kuunnella musiikkia ihan milloin vain, joka kesken koulutunnin, kun muut joutuvat kuuntelemaan opetusta. Siihen loppui kiusaaminen. ;)

Meilläkin tuo poika on aikamoinen sanaseppo ja antaa osuvia vastauksia milloin mihinkin. Jospa näin myös siinä tilanteessa kun mahdollisia arvosteluja ja kysymyksiä kohtaa. Eskarin ope nauraen kertookin tämän tästä, mitä hauskaa on taas sanonut.



Tuo liimakorvahan pitkittyessään heikentää kuuloa. Siksi niitä korvia putkitetaan ettei kuulo huonone pysyvästi. Meillä putket on jouduttu panemaan jo 3 kertaa, kun ne aina lähtevät pois ja sitten on heti taas liima korvassa. Jospa tämä tästä. Se on helpotus että lapsi itse on niin reipas ja valoisa. Mutta voihan se asenne muuttua kunhan sen kojeen lopulta saa ja joutuu sitä pitämään.

Kiusaajat keksivät kyllä "syyn" vaikka vääränvärisestä t-paidasta.



Uusimmat kuulolaitteet ovat kyllä hyvin huomaamattomia, joten ei sellaista huomaa, ellei osaa vartavasten asiaa tutkailla. Toki luokkakaverit saavat asiasta tietää, ja sen laitteen huomaavat, mutta so what. Kunhan lapsesi osaa tokaista asiaa ihmetteleville, ettei kyseessä ole sen kummempi juttu kuin silmälasitkaan. Lapsesi ei siis pidä nolostella tai piilotella asiaa, vaan reilusti elää sen kanssa. Eli älä vain missään tapauksessa siirrä pelkoasi ja huoltasi lapselle.

Miestäkin varoittelin, että elä vain sano mitään kiusaamisesta tms lapsen kuullen.

Sisaruksille kerroimme asiasta pojan kanssa ja heidän suhtautuminen oli heti epäluuloista. Sanoinkin, että jotkut tarvitsevat silmälaseja, toiset kuulolaitteita ja jotkut hammasrautoja yms. Sellaista elämä on ja ihmiset ovat erilaisia.



Kyllähän se kuulolaite juuri pojan korvassa helposti näkyy kun ei hiuksia ole edessä ja putki menee korvaan, vaikkei itse laitetta näkyisikään.

No, jos asia alkaa vaivata itse lasta niin täytyy sitten kasvattaa vähän pitempää tukkaa.