Miten sohvaperuna aloittaa liikunnan?

ono liikkumaan muuten kuin hyötyliikunnallisesti, sillä en saa siitä (hikirääkistä) mitään kuuluisaa hyvänolon tunnetta, enkä ole koskaan oikein löytänyt lajia, josta olisin nauttinut tai pitänyt. En ole hyväkään missään lajeissa, päin vastoin, surkea lähes kaikessa, mitä olen yrittänyt. Lisäksi olen luonnostani hoikka ja siro, joten minua ei ole edes ajanut ulkonäölliset paineet. Täyttäessäni viime kesänä 30 vuotta, tajusin, että minun on aivan pakko alkaa liikkua terveydellisistä ja fyysisistä syistä. Kroppa alkaa käydä hitaammaksi ja jäykemmäksi, ja ihan varmasti rupsahtaakin pian.



Inhoan myös kaikkea ohjattua- ja ryhmäliikuntaa; kaikkein vaikeinta minulle on vääntäytyä tiettyyn aikaan tiettyyn paikkaan hikoilemaan ryhmässä. Ja käytännössäkin tämä on vaikeaa, opiskelevana ja työssä käyvänä äitinä aika on usein kortilla, ja liikuntaa on tehtävä juuri silloin kun sattuu ehtimään. No, päätin aloittaa helposti. Aloitin reippailla kävelyillä. Asumme rannan vieressä, joten otin asiakseni lähteä vähintään joka toinen päivä rantaan kävelylle. Joskus otan mp3:n mukaan ja kuuntelen musiikkia, joskus vain kuuntelen aaltojen ääntä. Kävelen ripeästi n.20-30 minuuttia (siis niin, että syke nousee ja hiki tulee pintaan), sitten istun penkille juomaan ja syöttämään sorsia. Sitten kävelen takaisin saman lenkin vauhdilla. Näistä 3-6 kertaa viikossa tekemistäni lenkeistä on nyt tullut aivan IHANA ja tärkeä tapa, oikea henkireikä. Eikä ole mikään pakko fyysisesti vetää itseään piippuun. Itse asiassa verisuonien ja sydämen hyvinvoinnin kannalta juuri tuollainen kevyesti sykettä nostava, tasainen kuntoilu on kaikkein parasta. 3 kertaa viikossa 30-45 min. lenkki riittää. Ei ole mikään pakko juosta, voi kävelläkin ripeästi.



Sitten tein toisen löydön: Pilateksen. Se on samanlaista, kevyesti hien pintaan nostattavaa, mutta etupäässä rentouttavaa liikuntaa. Missään vaiheessa ei tule sellainen tuskainen olo, että sattuu ja henki loppuu (kuten raskasta ponnistelua vaativassa tai nopeatahtisessa aerobisessa liikunnassa)...Kroppa taipuu ja venyy huomaamatta, ja seuraavana päivänä lihakset ovat kipeänä, vaikka ei tuskaa treenin aikana tuntenutkaan. Minulla on sellainen kaupasta ostettu pilates-dvd, joka on mielestäni ihan yhtä hyvä, kuin ohjattu tunti. Liikkeet selitetään siinä yksityiskohtaisesti, samoin hengitystekniikat ym. Oikeasta asennosta muistutetaan pitkin treeniä. Teen sen pilateksen pari kolme kertaa viikossa kotona. Se on siitä hyvä, että voin tehdä sen koska tahansa, vain siirtymällä olkkariin ja levittämällä jumppamaton lattialle.



Kannattaa aloittaa kevyistä, muutenkin mielyttävistä ja rentouttavista/virkistävistä lajeista...Ja kyllä liikuntaa voi tehdä ihan yhtä hyvin kotona ja läheisessä luonnossa kuin salilla ja ohjatuilla tunneilla. Toisia sali ja muut liikkujat motivoivat, toisia ne taas etäännyttävät liikunnasta.



Nyt haaveilen kuntopyörän ostamisesta kotiin; voisin vaikka yhden tv-sarjan ajan viikossa ottaa tavoitteekseni polkea.

Itse aloitin sauvailun kaksi vuotta sitten, on hyvää liikuntaa ja niska- ja hartiavaivat on jääneet pois, lisäksi kunto on kohnnut.



Muita hyviä puolia on että sitä voi tehdä itselleen sopivaan aikaan, ei ole kiinni tietystä jumppavuorosta lisäksi on edullinen, sauvat maksoi alle 30 euroa toki lenkkarit kannattaa ostaa jos niitä ei ole.

älä lähde liikkeelle 10 vuotta vanhoilla lenkkareilla. Se on taakuuvarma tie jalkavaivoihin.

mihinkään ohjattuun liikuntaan ei lähde. Liikuntaa ei ole harrastanut juurikaan koskaan aiemmin, koululiikunnasta sai vastenmielisyyden tunteen kaikkea liikuntaa kohtaan

Eli mieluummin kävelyä ilman sauvoja kuin väärällä tekniikalla.

ehkä epäilijä on niin rytmitajuton kun kanki-kaikkonen ettei häneltä suju

miksi ei ole liikkunut tai ei voi alkaa liikkua.



Liikkumisessa vain mielikuvitus on rajana, ei siihen tarvita sali tai urheilukeskusta. Sauvakävely on mitä mainioin tapa aloittaa ja mikäs sen mukavampaa kuin maaseudun rauhassa kävellä luonnon herätessä kevääseen.

http: //maraton. vuodatus. net/

Tai googlaa kaappimaratoonari.



Aloittelija juoksi kahdessa vuodessa siihen kuntoon, että jalat on täynnä murtumia ja välillä kuljetaan kainalosauvojen kanssa. Mutta mitään ei ole opittu.

Hauskaa luettavaa sarjassa, mitä älä ikinä tee.

säästää jalkoja, mutta antaa vastusta.

keinoja kyllä löytyy jos haluaa.

Sanoit, että asutte korvessa, mutta onko esim. kauppa tai työpaikka pyöräilymatkan päässä? Siitä on helppo aloittaa, ja näet miten virkeä olo tulee kun ei joka risausta käy autolla kääntymässä. Virkeästä olosta taas seuraa se, että tekee mieli liikkua vähän enemmänkin :)

täytyy olla vähän sairas jo jatkuvasti urheilee itsensä siihen kuntoon, että tarvitsee polvitukia ja kainalosauvoja, että pystyy liikkumaan.

Ei kai tuollainen ihan normaalia enää ole.

tule rasitusvammoja. Monen liikunta loppuu siihen, että aloitetaan liian lujaa ja liian paljon.