Lempeitä tapoja kannustaa tokaluokkalaista poikaa lukemaan!
Neuvoja kaivataan.
Tokaluokkalainen oppi lukemaan yksittäisiä (lyhyitä, 2-tavuisia) sanoja eskarissa. Ekaluokan alussa laitettiin nopeasti lukevien ryhmään. Putosi siitä pois, kun ei kehittynyt eteenpäin, vaan jäi samalle tasolle.
Inhoaa lukemista, oli kirja kuinka hyvin valittu. Hänelle tilataan Akkaria, että lukisi edes vähän, mutta selaa vain kuvia. Kirjat ovat tervanjuontia. Pystyy kyllä nykyään lukemaan tv:n tekstityksiä. Tietokirjoista katselee otsikkotekstit, mutta jos haluaa tietää jostain pyytää, että hänelle luetaan. Jos hänelle sanotaan, että kokeile lukea itse, niin ei siitä oikein tule mitään.
Hänellä on heikko sanavarasto ja hän menee helposti sekaisin näissä tiili - tilli, tuli-tuuli-tulli -eroissa. Hän ei jotenkin osaa päätellä itse lauseyhteydestä. Kaksi vuotta nuorempi pikkusisko neuvoo, vaikka ei ole koulussakaan vielä.
Poika on kyllä testattu neurologisella ja hän on kielellisesti nippanappa ikätasolla, heikommassa päässä tosin. Noin 4-5-vuotiaana oli vielä jäljessä ikätasoa, vuoden verran.
Kommentit (33)
yksinkertaiset tietokirjat myös - niissä tarvitsee apua
poika on kiinnostunut historian tarinoista, kaikki ranskan hoviin liittyvät kertomukset, samoin kalevala ja ilia & odysseija -tyyppiset tarinat vievät hänet mukaansa. Ostinkin viimeksi Odysseijan lapsille ihan sitä varten, että lukisin hänelle silloin tällöin kappaleen.
ap
mut yritä etsiä jotain, mistä poika on kiinnostunut. Hän selvästi haluaa lukea tv:n tekstejä ja jännittäviä kirjoja, ehkä pelata jotain. Ne kaikki tukisivat lukemista!
Pidemmän päälle se auttaa, kun joustaa vähän. Harvaa poikaa kiinnostaa mitkään lässytyskirjat. Niin ja kirjoissakin löytyy kyllä jännittäviä ja kiinnostavia.
meillä on lukihäiriöinen (diagnosoitu) poika, jonka kanssa myös tein kaikki konstit alkaen houkuttelemisesta ja kirjojen etsimisestä vuoroluvun kautta lahjomiseen ja pakottamiseen. mikään ei toiminut. Ennen kuin viime kesänä, pojan täytettyä 11, jotain sen pääsä näyttää kilahtaneen ja nyt hän lukee vapaaehtoisesti. Joulun jälkeen on mennyt 5 kirjaa.
Meidän poika ei saanut koulussa mitään tukea - normaaliluokalla hänestä haluttiin eroon ja erityisluokalla (3-4!) ei kenenkään tarvinnut oppia lukemaan, joten ei tämänkään kohdalla viitsitty panostaa. Nyt on taas normaaliluokalla, mutta käy äidinkielestä tukiryhmässä.
Vieläkin oikean kirjan etsiminen on tärkeää.
Just luetaan kirjaa legenda Pottu-Mäkisestä, kertoo pojista jotka ei halua lukea:-)
Timo Parvelan Ella-kirjat on hauskoja, samoin tsatsiki kirjat, Raald Dahlin kirjat myös.
eli meidän poika tykkää ylläriylläri nimenomaan niistä "lässytyskirjoista". Hän tykkää lukea hyväntuulisia "satuja", kuten karhuherra Paddingtonia tai just Lindgreniä. RIsto RÄppääjät menevät myös, samoin sen Konsta-sarja ja Eioin Colferin ne pienet ohuet Legenda jostain - kirjat. Artemis Fowl on vielä vähän liikaa, fantasia muutenkaaan ei sovi. Jostain syystä Kapteeni Kalsari ei myöskään iske ollenkaan. Ja joku Potteri olisi ihan liikaa.
Kirjan pitää olla houkuttelevan näköinen, mutta tekstiltään selkeä (times new roman on hyvä kirjasin) eikä se saa olla pelottavan paksu. Kuvia on hyvä olla vähän, mutta ei tarvi olla joka sivulla, kuten Kapteeni Kalsareissa. Liika kuvitus voi tehdä kirjasta sekavan luettavan, ja sillä on väliä, jos on oikeaa lukihäiriö, eikä pelkkää laiskutta ja mielikuvituksen puutetta.
Ja on ensiarvoisen tärkää kehua aina un lapsi saa jotain luettua!
SInänsä minä tunnen kyllä monta akateemisesti koulutettua lukihäiriöistä - jos se nyt tarvii tähän sanoa. Nykyisten akateemikkojen lukihäiriöistä taas tuskin tietää kukaan, niitä kun ei heidän nuoruudessaan diagnosoitu.
innostuu aina lukemaan esimerkiksi mieluisan lauta- tai muun pelin sääntöjä. Kun olemme pelanneet tavallista noppalautapeliä, hän on toiminut lukijana niissä "jää odottamaan vuoroasi, kunnes saat luvun 1 tai 6"-kohdissa. Kun viimeksi olin sairaana, poika tuli viereeni sänkyyn ja luki minulle hyllystä hakemiaan helpohkoja kuvakirjoja.
hyviä harjoitteita on esim. naruhyppely tai rumpujen soitto.
yleensäkin kirjat, joista lapsi innostuu. Se voi olla jokaisella lapsella ihan eri kirja. Pointtini on se, että kun löytää juuri sen lasta kiinnostavan jutun, lapsikin innostuu. Miehenikään ei ollut kirjoista kiinnostanut, mutta kun tarpeeksi kauan tarjoilin erilaisia kirjoja, löytyi miestä kiinnostavia. Nykyään lukee kirjoja päivittäin ja myös niitä, jotka eivät aiemmin kiinnostaneet :-).
Esim. ekat Harry Potterit ovat jo tuon ikäiselle ihan sopivia, jos sellainen kiinnostaa. Kun poika pääsee eläytymään kirjojen maailmaan, voi se itse lukeminenkin alkaa kiinnostamaan. Liika suoranainen houkuttelu voi aiheuttaa päinvastaisen reaktion.
Ekat Harry Potterit eivät todellakaan ole sopivia tokaluokkalaiselle, jolla heikko sanavarasto ja lukeminen heikohkoa. Siinä ei tule kuin paha mieli, jos alkaa lukemaan liian vaikeaa tekstiä!
Valitettavasti en muuten osaa auttaa, mutta sanoisin kyllä, että kannattaisi jotenkin tarjota lapselle niitä juuri lukemaan oppineille tarkoitettuja ihan kivoja varhaisnuorten kirjoja, joita esim. kirjastoissa on hyllytolkulla. Sarjakuvat eivät välttämättä ole paras vaihtoehto, ovat kuitenkin aika sekavia.
yleensäkin kirjat, joista lapsi innostuu. Se voi olla jokaisella lapsella ihan eri kirja. Pointtini on se, että kun löytää juuri sen lasta kiinnostavan jutun, lapsikin innostuu. Miehenikään ei ollut kirjoista kiinnostanut, mutta kun tarpeeksi kauan tarjoilin erilaisia kirjoja, löytyi miestä kiinnostavia. Nykyään lukee kirjoja päivittäin ja myös niitä, jotka eivät aiemmin kiinnostaneet :-).
Esim. ekat Harry Potterit ovat jo tuon ikäiselle ihan sopivia, jos sellainen kiinnostaa. Kun poika pääsee eläytymään kirjojen maailmaan, voi se itse lukeminenkin alkaa kiinnostamaan. Liika suoranainen houkuttelu voi aiheuttaa päinvastaisen reaktion.
Ekat Harry Potterit eivät todellakaan ole sopivia tokaluokkalaiselle, jolla heikko sanavarasto ja lukeminen heikohkoa. Siinä ei tule kuin paha mieli, jos alkaa lukemaan liian vaikeaa tekstiä!
Valitettavasti en muuten osaa auttaa, mutta sanoisin kyllä, että kannattaisi jotenkin tarjota lapselle niitä juuri lukemaan oppineille tarkoitettuja ihan kivoja varhaisnuorten kirjoja, joita esim. kirjastoissa on hyllytolkulla. Sarjakuvat eivät välttämättä ole paras vaihtoehto, ovat kuitenkin aika sekavia.
Jos telkkarin teksitykset kerkeää lukea, niin mitään huolta ei pitäisi olla. Luen monesti ääneen lapsilleni teksitykset ja aina en kerkeä ääneen tekstiä lukea kokonaan.
Pistätte lapsen katsomaan teksitettyjä ulkomaalaisia ohjelmia eiköhän siinä tule luettua tarpeeksi, kun näköjään osaa ikäisekseen tosi nopeasti ja hyvin lukea. Jos kerta ne teksitykset mielellään lukee.
Lapsenne ei siis viitsi lukea. Miksi se on ongelma jos kerta osaa noin hyvin kuitenkin lukea ? Älkää pakottako. Jos pyytää lukemaan, niin älkää lukeko hänelle tekstejä.
Lahjonta on aika pop. Lupaa pojalle jotain mieluista, kun lukee vaikka vartin per päivä ääneen. Ääneen lukeminen on tärkeää, sillä silloin kuulee virheet. Vaikka pitsalle perjantaina jos on lukemiset kasassa tai sitten legopaketti.
Meillä tuon ikäisellä on Akkareiden lisäksi pop Sudenpentujen käsikirjat.
Toinen mitä kannattaa kokeilla on jotkut vakoilukirjat - nehän on ihan pakko lukeakin itse, jos ei meinaa vakoiltavalle paljastaa, että miten vakoilu tapahtuu.
Mikäli lapsellasi on oikeasti lukihäiriö, niin ota yhteyttä koulun erityisopettajaan ja kysele häneltä vinkkejä. Monia koulukirjoja on saatavana nauhoille luettuna tai voitte lukea vaikka niitä itse ääneen nauhalle. Tämä voisi olla myös lapselle hauskaa, jos saisi lukea nauhalle ja kuulla omaa onnistumistaan. Tai voittehan tehdä vaikka niin, että hän kirjoittaa itse paperille vaikka uutiset ja sitten toimii uutistenlukijana ja te videokuvaatte sen. Myös kuulokkeet ovat tosi tärkeitä lukihäiriölapsille usein. Oppimista voi tehostaa sillä, että telkkaria katsoo kuulokkeiden kanssa. Kaikki kielellinen harjoitus helpottaa taatusti lasta.
Jos kerran lukee tv:n tekstityksiä, niin osta ihmeessä lasta kiinnostavia dvd-ohjelmia, joissa on tekstityksiä.
kannustaisin mielenkiintoisten kirjojen lukemiseen, yhdessä lukemiseen ja lahjontaan :-) Vm. toimii esim. s.e. tiettyä luettua aikaa vastaan saa tietokone- tai telkkariaikaa, tietystä kirjamäärästä saa kauan odotetun lelun.
Tuskin siitä tuolla taustalla ikinä mitään akateemikkoa tulee. Kannustakaa lasta niissä asioissa missä se on hyvä, siitä se itsetuntokin kehittyy kun saa olla jossain hyvä, eikä aina vaan keskitytä niihin asioihin, joissa on heikompi.
Mitäs sillä on merkitystä, että lukee vain telkkarin tekstit? Luultavasti pärjää aivan hyvin jossain duunariammatissa isona.