Laulu, jota inhosit lapsena?
Omassa lapsuudessa inhosin laulua " höpö höpö höpö se on ihan löpö joka leikistä suuttuu". Syynä varmaankin serkku, joka kiusasi ja sitten kun aloin itkemään, niin lällätti mulle tätä laulua. Vieläkin karvat nousee pysyyn kun ajattelen sitä.
Kommentit (120)
En edes muista millainen laulu oikeasti oli, mutta joku säe meni jänikset maailmaan kaartalle... Ja hyvin M.A. Nummismaisesti kiekunaukuen. Inhosin sitä jänishahmoa yli kaiken.
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 22:20"]Moskovan valot, Uralin pihjaja, Miljoona ruusua, Kalinka.
Jostain syystä nuo olivat silloin kasarilla kovin suosittuja, mutta slaavimeininki ei uponnut minuun.
-43 lisää inhokkejaan.
[/quote]
Kaks viimeistä ymmärrän. Voi sua raukkaa ku Miljoonasta ruususta on ollu ainakin 3 uutta versiota viime vuosina: Kaks mainoksissa (Miljoona euroa ja ruutua) ja yks Fintelligensin biisinä. Moskovan valoja en muista miten menee, mutta Uralin pihlaja on minusta kaunis. :) Tulee aina tämä mieleen: Todella erilaista viittomakieltä kuin nykyään, mutta (syntymä)kuuro opettajani fiilistelee tätä. Tuo laulutyyli on kyllä vähän ärsyttävä :D Mutta viittoja on sopivan tomera ja tulkitseva :)
Aikamiesten kuorolaulu: Iltatuulen viesti oli niin puuduttavan väsyttävän pitkä kipale. Ja sehän soi ja se soi joka ikinen lauantai/sunnuntai radion Listaykkösenä vuosikausia. Olisiko Danny kerran voittanut vai Tapani Kansa kyseisen mieskuoron viritelmävalssin? Nyt en vaan muista, mitkä ne kipaleet olivat, jolla voittivat ton Iltatuulen...?
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 23:12"]
En edes muista millainen laulu oikeasti oli, mutta joku säe meni jänikset maailmaan kaartalle... Ja hyvin M.A. Nummismaisesti kiekunaukuen. Inhosin sitä jänishahmoa yli kaiken.
[/quote] Samoin, se jänis oli ihan karsee:D:D
Mummo kanasensa niitylle ajoi---> siis todellakin ärsyttävyyteni huipentuma
Yön joutsenlaulua ja sitten se kymmenen tikkua laudalla,esittäjää en muista ja laiska kun olen niin en googlatakaan jaksa. Mutta jostain syystä nuo biisit nostaa niin kauhean tunteen päälle etten yhäkään pysty kuuntelemaan
Ukkometso oli aika järkyttävä. Kaverin pikkuveli (6v) soitti sitä innoissaan. Lastenlauluista juurikin se Lasten liikennelaulu oli todella ärsyttävän saarnaava.
Katariinan kammarissa valvottiin. T: Katariina
Se joku nukkumattilaulu. Joka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu oikea yö... Ahdisti jo silloin
Nukkumattilaulu ja kaikki Rölli-laulut.
Maan korvessa. En osaa sanoa MIKÄ siinä kappaleessa ahdisti, mutta painajaisia näin joka kerta, kun sitä oli minulle laulettu!
Kaikki Junnu Vainion nyyhkybiisit. Nykyisin tykkään niiden sanomasta:-D
Polly papukaija puussaan,istui karamelli suussaan...
Tiellä ken vaeltaa, ken aasilla...
Piiri pieninpyörii..
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 17:16"]Maan korvessa. En osaa sanoa MIKÄ siinä kappaleessa ahdisti, mutta painajaisia näin joka kerta, kun sitä oli minulle laulettu!
[/quote]
Sama. Tosin syy on musta selvä, sanat ovat karmeat. Pimeä korpi, ei kotia näy ym. Aikuisena yhdistä matkan elämään ja kodin kuolemaan ( tässä kappaleessa). Ei ahdista yhtään vähempää. Myös maa on niin kaunis oli lapsena kauhea (miespolvet painuvat unholaan), tuli aina lohduton olo.
Maria Copacabanasta. Siinä Brasilia esitettiin jonkinlaisena rääsyläismaana ja brasilialaiset alikehittyneenä kurjalistona, jossa ihmiset eivät tee muuta kuin pirttiviljelyä.
No, vanhemmiten on tullut nähtyä myös se Brasilian parempi puoli.
Oi muistatko vielä sen virren, jota lapsena laulettiin.....
Suuri ja mahtava neuvostoliitto..inhoan vieläkin !
Rokkia. Mutta nyt: Elina Salon kaunein on pikku myy.
PAKKANEN voi kumpa tulis PAKKANEN..
[quote author="Vierailija" time="02.04.2015 klo 22:20"]
Moskovan valot, Uralin pihjaja, Miljoona ruusua, Kalinka.
Jostain syystä nuo olivat silloin kasarilla kovin suosittuja, mutta slaavimeininki ei uponnut minuun.
-43 lisää inhokkejaan.
[/quote]Herraisä, miten joku voi inhota Moskovan valoja, joka on niiiin hieno biisi, veli vjenälaisen lahja maailmalle. Se on mun yks suosikki-evergreen. Sanat on loistavat: voi kuvitella kaksi nuorta, jotka sanattomalla sopimuksella lyöttäytyvät yhden illan juttuun, pitävät hauskaa, kulkevat kaupungilla, auringon noustessa flirttaillen jättävät toisilleen hyvästit, leikillisesti pelleilevät 'nyt sua näänkö enää milloinkaan', mutruhuulin ja naureskellen.
Ja toinen niistä ei sitten voikaan asiaa unohtaa, jokin jäi kaivelemaan. 'Yhä etsin yhtä ikkunaa, näen niitä monta miljoonaa'. Kerrassaan ihana biisi. Ja tietty Georg Otsin laulamana. DDD