Perustelkaa, miksi 3,5-5v. pitäisi ottaa pois päiväkodista, kun vauva syntyy?

Monista viesteistä paistaa läpi että kun ÄITI tahtoo olla lapsen kanssa kotona, ettekö te osaa ajatella lapsen parasta. Moniko 5-6 vuotiaan vanhempi voi sanoa että lapsi todella viihtyy hyvin kotona eikä kaipaa ystäviään että se äidin seura riittää? Meidän 5-vuotias ainakin turhautuu lomilla kun niin vähän on kavereita. Koska lapsi on aika arka, ei hän tutustu helposti toisiin lapsiin joten vaikka käymme kyllä ahkeraan lomilla leikkipuistoissa ei lapsi tahdo leikkiä siellä vieraiden lasten kanssa. Ei kävisi pienessä mielessäkään pitää ton ikästä lasta kotona.

Minusta on huvittavaa, että täällä on ihan ok, että 1 v. on hoidossa päiväkodissa joka päivä 10 h, mutta sitten kritisoidaan jos joku hoidattaa 5-vuotiastaan muutaman tunnin viikossa päiväkodissa virikehoidossa.

Kumpikohan on oikeasti lapselle haitallisempaa?

Päiväkoti on tässä ketjussa hirveä paikka, jos lapsen sinne laittaa edes pariksi tunniksi niin menee sisarussuhteet pilalle ja äiti hylkää jne.

Mutta kun sinne laitetaankin ne söpöläiset 1v ja 2v, koko päiväksi, joka päivä (äidin on päästävä töihin, koska kotona pää räjähtää) niin silloin se pk onkin oikein mukava ja virikkeellinen paikka, tuon ikäiset kun tarvitsevat jo niitä virikkeitä.....

Mitäköhän varten kunnallinen päivähoito on alun perin kehitetty?

Minusta on huvittavaa, että täällä on ihan ok, että 1 v. on hoidossa päiväkodissa joka päivä 10 h, mutta sitten kritisoidaan jos joku hoidattaa 5-vuotiastaan muutaman tunnin viikossa päiväkodissa virikehoidossa.

Kumpikohan on oikeasti lapselle haitallisempaa?

Päiväkoti on tässä ketjussa hirveä paikka, jos lapsen sinne laittaa edes pariksi tunniksi niin menee sisarussuhteet pilalle ja äiti hylkää jne.

Mutta kun sinne laitetaankin ne söpöläiset 1v ja 2v, koko päiväksi, joka päivä (äidin on päästävä töihin, koska kotona pää räjähtää) niin silloin se pk onkin oikein mukava ja virikkeellinen paikka, tuon ikäiset kun tarvitsevat jo niitä virikkeitä.....

jäi kotiin ihan siksi,koska ei halunnut olla enää hoidossa.Joka päivä,kun olin raskaana sairaslomalla ja poika oli pakko pitää hoidossa riskiraskauden vuoksi,poika vinkui saada jäädä kotiin.Viihtyi siellä hyvin siihen asti,että isompi sisarus lähti kouluun.Poika on aika arka ja hyvin kotona viihtyvää sorttia.

Vauva on ollut vaativa ja poika on välillä ollut tosi vähällä huomiolla,mistä olen potenut huonoa omaatuntoa,ja kun olen kysellyt,että haluaisiko mennä tarhaan tai kerhoon,että olisi tekemistä,niin haluaa ehdottomasti olla kotona äidin ja vauvan kanssa.

Poika jaksaa kärsivällisesti ododttaa omaa vuoroaan ja koko aika muistuttaa,että ihanaa kun meillä on vauva.Ja kyselee,että eihän mun tartte mennä tarhaan.

Toinen asia on taloudellinen,jos poika olisi hoidossa,niin menisi hoitomaksu 200 ja menettäisin hoitolisän 100e,että ai todellakaan edes kannattaisi viedä hoitoon.Täytyy myöntää,ettö itse olisin päässyt paljon helpommalla,jos poika olisi hoidossa.

Ainoa tapa oppia reippautta on pistää lapsi hoitoon.

jäi kotiin ihan siksi,koska ei halunnut olla enää hoidossa.Joka päivä,kun olin raskaana sairaslomalla ja poika oli pakko pitää hoidossa riskiraskauden vuoksi,poika vinkui saada jäädä kotiin.Viihtyi siellä hyvin siihen asti,että isompi sisarus lähti kouluun.Poika on aika arka ja hyvin kotona viihtyvää sorttia.

Vauva on ollut vaativa ja poika on välillä ollut tosi vähällä huomiolla,mistä olen potenut huonoa omaatuntoa,ja kun olen kysellyt,että haluaisiko mennä tarhaan tai kerhoon,että olisi tekemistä,niin haluaa ehdottomasti olla kotona äidin ja vauvan kanssa.

Poika jaksaa kärsivällisesti ododttaa omaa vuoroaan ja koko aika muistuttaa,että ihanaa kun meillä on vauva.Ja kyselee,että eihän mun tartte mennä tarhaan.

Toinen asia on taloudellinen,jos poika olisi hoidossa,niin menisi hoitomaksu 200 ja menettäisin hoitolisän 100e,että ai todellakaan edes kannattaisi viedä hoitoon.Täytyy myöntää,ettö itse olisin päässyt paljon helpommalla,jos poika olisi hoidossa.

Ei ensinnäkään todellakaan ole ainoa tapa oppia reippautta.



Mutta sen lisäksi muistan itse omasta lapsuudesta, että vaikka päiväkoti oli ihan ok ja kavereita siellä oli, viihdyin silti parhaiten kotona omissa leikeissä sisarusten kanssa. Enkä ollut arka. Tykkäsin vain olla kotona. Ja me asuttiin maalla, eikä tosiaan muita kavereita lähellä, mutta leikin 5v nuoremman siskon kanssa jo siskon syntymästä asti. (siis tietenkin enemmän aluksi vieressä kuin oikeasti kanssa)



Päiväkotiin mentiin siskon syntymän jälkeen, sitä ennen ensin äiti ja sitten isoäiti hoiti minua, kun isommat oli koulussa. Pk oli ihan hyvä paikka, mutta koti silti paras.

kun siellä hodossa oli tarkoitus saada pojan puhetta eteenpäin,mutta kun ei siellä suostu puhumaan mitään koko päivän aikana,vaikka siellä melkein 2 vuotta ehti ollakkin.Kotona puhuu koko ajan, leikkii ja höpöttää.

Pidettiin palaveria neuvolan,perheneuvolan ja päiväkodin kanssa,ja tultiin tulokseen,että pojan olisi hyvä "kasvaa" kotona jonkin aikaa ja sitten kerhoon tai hoitoon.

Kotona olen siihen asti kunnes vauva 2v.Eipä ole reippautta hoidossa oppinut päinvastoin.Pienten puolella taantui,eikä osannut enää mitään.Istui vaan yhdessä paikassa ja luulivat siellä että on autistinen tai jotain.No siirrettiin sitten veljen kanssa samaan ryhmään isojen puolelle ja poika muuttui kuin silmissä.Puki itse ulos ja leikki toisten lasten kanssa.

Poika kun on ollut kotona vain isompien lasten kanssa.Kyllähän se päiväkodissa viihtyisi,mutta äidin pitäisi siellä olla mukana.....

Kun meille on syntynyt uusi vauva on aina vanhempi jäänyt kotiin. Tosin silloin kun kolmas syntyi esikoinen meni ekalle kouluun. Nyt eka ja toka ovat viidennellä ja ekalla luokalla ja kolmonen kerkeää täyttää viisi. Hän jää vauvan ja minun kanssa kotiin. Mun mielestä on näin ollut paras ja luonnollista. En ymmärrä niitä, jotka pitävät lapsensä päivähoidossa, kun vauva syntyy. Tosi itsekästä mielestäni. Se on tosi epäreilua myös lasta kohtaan. Meidän lapset ainakin viihtyvät paremmin kotona. Kavereita voi nähdä muutenkin, on olemassa avoimia päiväkoteja ja niissä myös sellaisia päiviä, jolloin vanhemman lapsen voi jättää hoitoon pariksi tunniksi. On myös olemassa seurakunnan kerhoja, joissa meidän lapset ovat käyneetkin, kun olen ollut kotona.

Mun mielestä hoitopaikat kuuluu niille lapsille, joiden vanhemmat ovat töissä/opiskelemassa tai joiden vanhemmilla on mm. pahoja mielenterveysongelmia. Näissä mielenterveysongelmatapauksissa kuitenkaan lapsen ainoa tukimuoto ei voi olla päivähoito!

Virikehoitoon viemiselle on mitä mielikuvituksellisimpia perusteluja. Poikkeuksetta kaikki asuvat kaukana sivistyksestä, naapureista ja sukulaisista; ystäviä ei ole, sisaruksia ei ole kuin se vauva, jota äidin on ehdottomasti imetettävä 24/7, jota ei voi viedä edes ulos, joka huutaa ja valvoo ympäri vuorokauden. Vanhemmilla lapsilla puolestaan on poikkeuksetta aspergeri, ADHD, autismioireita tai täristystauti. He ovat äärimmäisen herkkiä purppuralapsia. Myös äidit ovat äärimmäisen herkkiä, synnytyksestä toipuminen fyysisesti kestää kuukausitolkulla ja henkisesti siitä ei toivu koskaan vaan babyblues iskee. Kuvaan kuuluu myös, että isä on perheessä vain valokuvana takanreunalla.



Usch!

Virikehoitoon viemiselle on mitä mielikuvituksellisimpia perusteluja. Poikkeuksetta kaikki asuvat kaukana sivistyksestä, naapureista ja sukulaisista; ystäviä ei ole, sisaruksia ei ole kuin se vauva, jota äidin on ehdottomasti imetettävä 24/7, jota ei voi viedä edes ulos, joka huutaa ja valvoo ympäri vuorokauden. Vanhemmilla lapsilla puolestaan on poikkeuksetta aspergeri, ADHD, autismioireita tai täristystauti. He ovat äärimmäisen herkkiä purppuralapsia. Myös äidit ovat äärimmäisen herkkiä, synnytyksestä toipuminen fyysisesti kestää kuukausitolkulla ja henkisesti siitä ei toivu koskaan vaan babyblues iskee. Kuvaan kuuluu myös, että isä on perheessä vain valokuvana takanreunalla.

Usch!

Hyvin osuvasti kuvattu!! Ja just tämä mikä näyttää täällä unohtuneen, että perheessä on myös isä, jonka toivoo olevan osallistuva! Onneksi meillä näin onkin.

kuin äidin laiskuus ja mukavuudenhalu. Myöntäisitte edes ettekä länkyttäisi jostain ihanista hoitotädeistä ja kavereista ja tarhapaikkojen puutteesta. (Juu ja tämähän tietysti koskee niitä paria prosenttia, joille on lääkärin suositus puheen tai sosiaalisuuden kehityksen takia.)



Todennäköisesti ne, jotka täällä vakuuttavat makselleensa ihan hirveästi veroja ja ovat siksi oikeutettuja lastensa virikepaikkoihin, ovat kyllä ensimmäisinä poistamassa esim. työttömyyskorvauksia ja toimeentulotukia.

Jos lapsesi tarvitsee sosiaalisista syistä hoitopaikka,etkä jaksa hoitaa lastasi, vie vaan hoitoon vaikka puolipäiväksi. Jos sinulla on psyykkisiä ongelmiä tai teillä kotona perhevaikeuksia, sama juttu.Muutoin tuonikäisen lapsen paras paikka on vielä kotona.



Syitä miksi ilman painavia syitä lasta ei pitäisi viedä on se, että tällöin joku perhe jää ilman hoitopaikkaa ja esim. työpaikka menee sivu suun. Hoitopaikka on taroitettu perheiden työssäkäynnin tukemiseksi ja yhteiskunnan rakentamiseksi ei sosaalietuudeksi.

minulla oli nuorempi pojista 4v ja vanhempi 6v kun kolmas syntyi. poika synty elokuussa ja tää 4v oli perhepäivähoitajalla marraskuun alkuun asti jolloin oli jo vähän tottunut uuteen perheenjäseneen sitten tämä 4 v jäi kotiin meidän kanssa vajaa. 6v jatkoi päiväkodissa lyhennetyillä päivillä jotta paikka säilyy ryhmässä kun siitä jatkaa samaan paikkaan eskariin syksyllä...ja tämä oli kaupungin ehdotus ja minusta toiminut ihan hyvin.

Ihmettelen noita "aamulla saa nukkua", "on rauhalliset aamut" -tyyppisiä kommentteja kotihoidon puolesta. Kenen lapset nukkuu pitkään aamulla? Kyllä meillä lapset heräävät aina seitsemältä, yli puoli kahdeksaan eivät nuku koskaan. Ei hoitoon lähteminen mitään kiirettä aiheuta, hyvin ehtii syödä aamupalaa ja katsoa piirrettyjä. Te "rauhalliset aamut"-ihmiset ilmeisesti valvotatte lapsia illalla myöhään?

Eli 9-9 ja päivähoidossa kyllä paiväunet, mutta kotona vain joskus.

Kiireettömään aamuun liittyy paitsi nukkumisaspekti myös se, ettei tarvitse hoputtaa syömisten, pesujen ja pukemisten kanssa.

ja välittävät ystävät, jotka auttavat hätätilanteissa, on helppo sanoa että ainoa syy on äidin mukavuudenhalu.



Meillä ei mies osallistu, isovanhemmat sairaita, ns. ystäviin olen pahasti pettynyt. Ei vaan ole minkäänlaista tukiverkkoa. Tai no yhteen äitiin olen viimeisen vuoden aikana tutustunut, mutta hänelläkin töitä kotona ihan tarpeeksi. Ihan sen takia maksan kokopäivästä päiväkotiin, jotta esikoinen voi mennä sinne hätätilanteessa. Ja näitähän on ollut kun on pitänyt olla vauvan kanssa päivystyksessä ja sairaalassa.



Joku kysyi onko tavallista että pienet ja isot on päiväkodissa samassa ryhmässä niin onhan näitä. Lapsen päiväkodissa on ikähaitari 0 -6 (käytännössä n. 1v. - 5v.)

Kun itsellä tuli mieleen, että jos mies jäisi isyyslomalle/hoitovapaalle ja näin ollen taloudellinen tilanne huonontuisi muutenkin, en todellakaan hyväksyisi kovin heppoisin perustein että palkasta menisi sitten vielä hoitomaksutkin vaikka toinen vanhempi kotona. Mies jäisi loikoilemaan nuorimman kanssa kotiin ja minä veisin + hakisin vanhimmat, työmatkoineen 9-10 tuntia päivässä. No way! Koko ajatuskin puistattaa.

Kun itsellä tuli mieleen, että jos mies jäisi isyyslomalle/hoitovapaalle ja näin ollen taloudellinen tilanne huonontuisi muutenkin, en todellakaan hyväksyisi kovin heppoisin perustein että palkasta menisi sitten vielä hoitomaksutkin vaikka toinen vanhempi kotona. Mies jäisi loikoilemaan nuorimman kanssa kotiin ja minä veisin + hakisin vanhimmat, työmatkoineen 9-10 tuntia päivässä. No way! Koko ajatuskin puistattaa.

AP ei ole viemässä lasta 5 pvä viikossa 9 h/päivä hoitoon vaan 3 krt 3-4 h/päivä! Ero on aikamoinen. Itsekään en missään nimessä veisi alle 3-vuotiasta hoitoon ja olisi vauvan kanssa kotona, mutta isomman, jolla on jo vakiintunut kaveripiiri siellä ja jonka on tarkoitus äitiysloman jälkeen jatkaa samassa paikassa, tilanne on eri.

Hoitopaikkojen lapset eli ne korvaamattomat korvamerkityt kaverit vaihtuu muutenkin ja uusia saa kyllä kerhoista. Eikä mikään estä niitä kavereita tapaamasta muullakin ajalla. Ap:lle tämä ei millään kelvannut, koska hän ei halua tehdä yhteistyötä toisten vanhempien kanssa, koska hänen ystäväkseen ei noin vaan päästä.

Meillä jäi 4,5-vuotias kotiin kun jäin äitiyslomalle ja vähän myöhemmin aloitti kerhon 3 x vko. Olen todella tyytyväinen. Kerhossa kaikki lapset tulevat ja lähtevät yhtäaikaa eikä porukka vaihdu kuten päiväkodissa. Kerhossa on myös pienempi ryhmä ja tunnelma paljon rauhallisempi kuin päiväkotiryhmässä. Toisiin vanhempiin on helpompi tutustua ja vapaa-ajan kaverikyläilyt on helpompi järjestää, ei kokopäivähoidossa olevien lasten vanhemmat ole kovin kiinnostuneita järjestämään illoille ja viikonlopuille mitään leikkitreffejä, kun lapsi leikkii päiväkodissa toisten kanssa jo pitkät päivät.