N.kolmikuiselle hedelmäsoseita ja yökylää!
Kävin tuolla toisaalla lueskelemassa ja koska olen kotiäiti jolla ei ole omaa elämää niin ärsyynnyin taas viestistä, jossa äiti kehuskelee ettei hän suosituksista piittaa vaan hedelmäsoseita annetaan ja johan on kiire saamaan miehen kanssa laatuaikaa ja vauva vaan yökylään, kyseessä n.3kk vanha lapsi.
Tiedän että asia ei minulle kuulu, kukin tavallaan, ja puolestani ärsytän tällä viestillä useita, mutta mä olen vahvasti täysimetyksen ( 6kk ) kannattaja ja ei tulisi mieleenkään viedä vauvaa ainakaan ensimmäisen vuoden aikana yökylään, pakollinen hoito saattaisi sitten olla asia erikseen.
Ja tiedän että näitä asioita on täällä vatvottu kyllästymiseen asti, sainpahan purettua kuitenkin ärtymystäni..
Kommentit (99)
joka tahtoo olla se "täydellinen" äiti. Unohtaa täysin itsensä ja siinä samalla puolisonsa, hän elää täysin lapsien kautta, lapset menee ihan kaiken edelle. No nyt on sitten siinä pisteessä että syö masennuslääkkeitä ja kuopus 4kk on sairaalassa unikoulussa kun äiti alkaa olemaan täysin höyrähtänyt. Että tähän se täydellinen äitiys sitten meni.
Ymmärrän ap:tä, koska itse tunsin samoin oman alle yksivuotiaani kanssa. En olisi hennonut jättää häntä yökylään. Toisaalta hän olikin han tissiriippuvainen yksivuotiaaksi asti. Yksivuotiaana laitoinkin hänet sitten tarhaan, koska en enää jaksanut ainaista vierihoitoa ympäri vuorokauden, joten mallimamma en ole.
Yökylää hän pääsi kokeilemaan ensi kerran parivuotiaana. Jätimme hänet mummon luokse. Koti-ikävä kasvoi illalla niin suureksi, että mummo jo meinasi soittaa meille ja pyytää, että haemme lapsemme pois. Lapsi oli seuraavana aamuna hyvin totinen, ja kun myöhemmin vierailimme mummon luona, hän muisti kysyä, että jätättekö minut taas.
Muksut ovat erilaisia, toiset viihtyvät yökylässä pienestä alkaen ja toiset eivät. Lapsellammekin on serkku, joka aina jäi pienestä asti mielellään mummolaan yökylään.
Omassa lapsuudessani on kokemus, jossa minut jätettiin mummolaan hoitoon alle kouluikäisenä, ja se oli todella traumaattinen kokemus. Itkin ja huusin, kun tajusin vanhempieni jättäneen minut enkä tiennyt, tulevatko he joskus takaisin vai eivät.
Varhaislapsuuden pysyvä kiintymyssuhde on pohjana perusturvallisuuden syntymiselle ja yksilön hyvinvoinnin tulevaisuudelle. Vauva tarvitsee jatkuvasti muistutuksen oman kiintymyshahmonsa (yleisimmin äiti) läsnäolosta ja hänen luomastaan turvallisuuden tunteesta. Pari-kolmekuisella vauvalla ei ole mitään mahdollisuutta käsitellä äidin poissaoloa muutamaa tuntia pidempään, vaan se aiheuttaa hänelle voimakasta stressiä. Vaikka hoitaja olisi kuinka rakastava, vauva ei kuitenkaan vielä osaa rakastaa muita kuin omaa kiintymyshahmoaan.
Hienosti kirjoitettu, täyttä asiaa! Lisään tähän vielä, että mahdolliset traumat eivät näy pienissä lapsissa (ääritapauksia lukuunottamatta) vaan lapset voivat oireilla esimerkiksi turvattomuuttaan murrosiässä tai myöhemmin.
Ainoa syy miksi ikärajaa nostettiin oli jotkun hemmetin EU-säännökset.
että lapsen kehitykseen vaikuttaa niin moni muukin asia, että tuollainen turvallisen hoitajan hoivissa vietetty yö ei ole sieltä suurimmasta päästä.
Puhumattakaan siitä, syökö se vauva äidinmaitoa tissistä, pullosta vai korviketta ja missä vaiheessa soseita annetaan. Nämä ovat helppoja esimerkkejä, joilla voi päästä täällä peistä taittamaan, mutta ei tuollainen yksittäinen tapahtuma kenenkään kehitystä muuta suuntaan tai toiseen.
että lapsen kehitykseen vaikuttaa niin moni muukin asia, että tuollainen turvallisen hoitajan hoivissa vietetty yö ei ole sieltä suurimmasta päästä.
Puhumattakaan siitä, syökö se vauva äidinmaitoa tissistä, pullosta vai korviketta ja missä vaiheessa soseita annetaan. Nämä ovat helppoja esimerkkejä, joilla voi päästä täällä peistä taittamaan, mutta ei tuollainen yksittäinen tapahtuma kenenkään kehitystä muuta suuntaan tai toiseen.
Totta, mutta tuskin kaikki muutkaan asiat ovat kunnossa, jos vauva pitää viedä yökylään.
lapseni on 2kk. eikä meinaa äidin maito enää vauvalleni riittää koska hän kasvaa niin nopeasti. ajattelin antaa hänelle ensi kuussa velliä ennen nukkumaan menoaan että hänkin nukkuisi paremmin ja saataisiin vihdoinkin jonkilainen rytmi meijän päivään.
ja silti sinusta on tullut 6 kk täysimettäjä. Kertomasi äidin lapsesta voi myös tulla hedelmäsoseista huolimatta kunnon täysimettäjä, ja silloinhan maailma on pelastettu.
olet sitä mieltä että nyt on joku isomminkin vialla? Tilanteita on kuule niin erilaisia, joku voi olla sairas, toinen väsynyt, joku haluaa vaan yhden yön hengähdystauon jostain muusta syystä. On ihan eri asia viedä vauva syntymästä lähtien kerran viikossa yökylään kuin 1-3 kertaa vuodessa (etenkin jos niita ei tehdä ollenkaan ekojen kuukausien aikana.
Yksillä ystävilläni esim. oli lapsi joka ei suostunut olemaan muualla kuin vanhempien (kumpikin kelpasi mutta äiti tietysti äitiyslomalaisena hoiti hommaa enemmän) sylissä ja nukkumaan vaan jos joku oli vieressä. Vanhemmat olivat siis kirjaimellisesti 24/7 kiinni lapsessa. Siinä 5 kk iässä alkoi helpottamaan, ja kun lapsi oli vajaa 8 kk antoivat illaksi ja yöksi mummille hoitoon (isoveli mukana). Hyvin oli mennyt ja vanhemmat saivat ekan kerran (kirjaimellisesti) 7 kk aikana olla edes hetken kahdestaan. Tällä hetkellä lapsi on 14-vuotias eikä ole vielä tuosta oireillut.
Totta, mutta tuskin kaikki muutkaan asiat ovat kunnossa, jos vauva pitää viedä yökylään.
Meillä lapsi on noin kerran kahdessa kuussa mummolassa yötä, ekan kerran oli 1-vuotiaana (sen vuoden aikana tosin vain 3 kertaa, määrät pikkuhiljaa lissäntyneet). Innoissaan aina lähtee, eikä edes halua vanhempia mukaan, kyselee usein koska saa taas mennä mummille ja ukille kylään.
Monet täällä ovat sanoneet, että lapset pääsevät yökylään kun itse pyytävät. Itse olen ollut ekan kerran yökylässä 5-vuotiaana (viikon) mummolassa ja vielä sellaisessa joka on satojen kilometrien päässä ja nähtiin pari kertaa vuodessa. Niin hauskaa oli, että halusin sinne uudestaan melkein heti! En vain ollut aiemmin älynnyt pyytää yökyläilyä kun ei siitä ollut kokemusta.
Nämä ovat tietysti yksittäistapauksia, mutta minusta näissä yökyläilyasioissa monet ovat ihan ylihysteerisiä. Ne ohjeet yökyläilyn pituuksista ja iästä ovat suuntaa-antavia, eivät mitään kiveen hakattuja totuuksia jotka toimivat kaikille prikulleen samalla lailla. Ihmiset on erilaisia, myös lapset ja vauvat. Luulisi äitien sen tietävän.
Yökylää hän pääsi kokeilemaan ensi kerran parivuotiaana. Jätimme hänet mummon luokse. Koti-ikävä kasvoi illalla niin suureksi, että mummo jo meinasi soittaa meille ja pyytää, että haemme lapsemme pois. Lapsi oli seuraavana aamuna hyvin totinen, ja kun myöhemmin vierailimme mummon luona, hän muisti kysyä, että jätättekö minut taas.
Muksut ovat erilaisia, toiset viihtyvät yökylässä pienestä alkaen ja toiset eivät. Lapsellammekin on serkku, joka aina jäi pienestä asti mielellään mummolaan yökylään.
Omassa lapsuudessani on kokemus, jossa minut jätettiin mummolaan hoitoon alle kouluikäisenä, ja se oli todella traumaattinen kokemus. Itkin ja huusin, kun tajusin vanhempieni jättäneen minut enkä tiennyt, tulevatko he joskus takaisin vai eivät.
Jos kyseessä on ihan pieni vauva, joka ei juuri muuta tee kuin nukkuu ja syö, en usko että sillä on mitään väliä kuka sen ruuan antaa ja kuka ottaa syliin.
Hienoa tietenkin jos se on oma äiti mutta pääasia on että vauva saa ravintoa ja läheisyyttä. Mieluummin antaisin hoitoon kuusiviikkoisen kuin kuusikuisen lapsen, joka jo tunnistaa vanhemmat ja osaa vierastaa.
Jos kyseessä on ihan pieni vauva, joka ei juuri muuta tee kuin nukkuu ja syö, en usko että sillä on mitään väliä kuka sen ruuan antaa ja kuka ottaa syliin.
Hienoa tietenkin jos se on oma äiti mutta pääasia on että vauva saa ravintoa ja läheisyyttä. Mieluummin antaisin hoitoon kuusiviikkoisen kuin kuusikuisen lapsen, joka jo tunnistaa vanhemmat ja osaa vierastaa.
Vaikkei vauva vierasta, hän huomaa silti, että häntä hoitava ihminen on eri kuin tavallisesti. Hän huomaa, että hoitaja tuoksuu erille kuin äiti (tai muu ensisijainen hoitaja), hänen äänensä on erilainen kuin äidin ja hän käyttäytyy eri tavoin kuin äiti. Tämä aiheuttaa vauvalle stressitilanteen.
Monia asioita voi perustella itselleen sillä, etteihän vauva ymmärrä tai muista. Mielestäni tämä on huono selitys.
ja mihin perustat uskosi ettei maito riitä? Kasvu hidastunut tms?
lapseni on 2kk. eikä meinaa äidin maito enää vauvalleni riittää koska hän kasvaa niin nopeasti. ajattelin antaa hänelle ensi kuussa velliä ennen nukkumaan menoaan että hänkin nukkuisi paremmin ja saataisiin vihdoinkin jonkilainen rytmi meijän päivään
että fyysistä väkivaltaa omaa vauvaa kohtaan ei kukaan hyväksy, mutta on kuitenkin ihan ok viedä se pienen pieni yökylään "vieraan" ihmisen luo, kun sehän vaan nukkuu?
Vaikkei niitä traumoja tulisikaan, niin sillä hetkellä henkistä kipua vauvalle kuitenkin..
traumat jää lapselle ennemminkin itseään täydellisinä pitävistä vanhemmista... yleensä niillä ei pää kovin pitkälle kestä (kun hokaavat ettei kukaan ole täydellinen)
Siis lapsellahan on hoitaja ja vieläpä tuttu. Eli kaikki hyvin siis. Ei ole sentään yksin jätetty.
T. 5 vuotiaan äiti ( ei ole vielä ollut yökylässä,mikä kaduttaa, koska ei halua jäädä edes mummille yöksi, koska ei ole siihen tottunut).
Meillä lasten paino ei noussut riittävästi imetyksellä eli meilläkin on soseet aloiteitu 3 kuukauden iässä kaikilla lapsilla. Ja tiedätkös, että uuden tutkimuksen mukaan puolivuotiaaksi täysimetetyillä on enemmän ruoka-aineallergioita kuin niillä, joilla soseet on aloitettu 3-4 kuukauden iässä?
Turhaan moitit toisia, kuvaamasi äiti ei ole mikään huono äiti!
että jotkut ihmiset laittaa 9kk:n vuorotarhaan jopa yöksi! Siihen asti kun on ollut tiukasti vanhempiensa kanssa niin mahtaa olla pienellä jännää..........
T: Lapsen 1,3vuotiaana vuorotarhaan laittanut yötyöntekijä :D
Enpä usko, että vauvat ovat hirveästi muuttuneet viimeiseen pariin tuhanteen vuoteen tai ylikin... Äitien tietoisuus lisääntyy, mutta vauvat ne eivät ymmärrä siitä mitään, että mamin on pakko päästä viettämään laatuaikaa koko päiväksi ja yöksi. Muutaman tunnin poissaolo ei tosiaan vaikuta mitään, mutta vuorokausi alkaa varmasti jo tuntua vauvasta turvattomalta. Mutta nyt eletäänkin nykyaikaa!