Ilkeintä/ruminta mitä vanhemmat ovat sinulle sanoneet?

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 12:43"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 09:46"]

Isäni sanoi että olen aivoton lihapää jolla ei ole muuta käyttöä kuin kylän miesten poljettavaksi huoraksi. En saanut kotoa rahaa lukiokirjoihin ja perheeni ei myöskään järjestänyt minulle lakkiaisia. Onneksi kirjastonhoitaja toi minulle kukan lakkiaisissa etten jäänyt kukattomaksi.

[/quote]

Tuossa kohtaa alkoi itkettää :( Jos olisin ollut paikala, olisin tuonut sinulle maailman isoimman kukkapuskan.

[/quote]

Tarkoitit varmaan kukkakimppua. 

Tajuut sä et kaikki vihaa sua!/ Et sä tuu pärjää lukiossa./Sä oot pilannu mun elämän./Aha (Kävin 4-vuotiaana kertomassa äidille, että isä ja kylässä ollut kaverinsa käyttivät hyväkseen kun äiti oli vetäytynyt omiin oloihinsa).

61 - niin tuttua. Minulla on pari tutkintoja, mutta ei akateemisia. Useita kursseja olen suorittanut. Ylioppilaaksi valmistumisesta sain onnittelut, muista en mitään. Sen ikuisen vähättelyn myötä heräsi vaistoni, enkä enää kertonut vanhemmille mitään menestyksistäni. Lehtiartikkelikin oli minusta kerran tehty ja jos siitä oliisin kertonut, saunan pesään olisi mennyt. Niinkuin on mennyt minulle tärkeitä lapsuuden leikkikaluja, päiväkirja ym. Äitini hävitti kaiken, jonka näki minulle tärkeäksi. Ja hävittää edelleenkin, jos saa tietoonsa, mikä minulle merkitsee. Käsittelen vanhempiani psyykkisesti sairaina, enkä halua olla heidän kanssa missään tekemisissä. Joudun suojelemaan omaa elämääni, siihen on mennyt hurjasti energiaa.

Täällä on paljon tuttua tekstiä, vihlovaa.

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 10:15"][quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 10:10"]

Varmaan moni muukin saattaisi ajatella tuontyyppisestä pukeutumisesta noin. Mutta sulla on ollut silti hyvä lapsuus, kun pahimmat kuulemasi sanat ovat koskeneet pukeutumistasi, eivät sinua.

[/quote]

Pukeutuminenkin on osa ihmistä. Ja huoraksi haukkuminen, edes sellaisen näköiseksi, on todella törkeää. Etenkin omalta vanhemmalta.

Lisäksi minusta tässä on turha arvottaa ja arvailla ihmisten kokemuksia, että kenellä on huonoin/parempi kokemus lapsuudestaan näiden vanhempien kommenttien perusteella.
[/quote]

Täällä on oikeasti kamalia juttuja. Tulee todella surulliseksi.
Mutta vanhemman tehtävä ON sanoa jos lapsi on lähdössä huoraksi pukeutuneena ulos! Tietenkin on väliä MITEN asiasta sanoo ja miten siitä keskustellaan. Ja miten puhuu lapsen ulkonäöstä, miten arvostaa lasta yleensä. Mutta jos lapsi on lähdössä huora-vetimissä ulos, se on sanottava.

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 20:40"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 10:15"][quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 10:10"] Varmaan moni muukin saattaisi ajatella tuontyyppisestä pukeutumisesta noin. Mutta sulla on ollut silti hyvä lapsuus, kun pahimmat kuulemasi sanat ovat koskeneet pukeutumistasi, eivät sinua. [/quote] Pukeutuminenkin on osa ihmistä. Ja huoraksi haukkuminen, edes sellaisen näköiseksi, on todella törkeää. Etenkin omalta vanhemmalta. Lisäksi minusta tässä on turha arvottaa ja arvailla ihmisten kokemuksia, että kenellä on huonoin/parempi kokemus lapsuudestaan näiden vanhempien kommenttien perusteella. [/quote] Täällä on oikeasti kamalia juttuja. Tulee todella surulliseksi. Mutta vanhemman tehtävä ON sanoa jos lapsi on lähdössä huoraksi pukeutuneena ulos! Tietenkin on väliä MITEN asiasta sanoo ja miten siitä keskustellaan. Ja miten puhuu lapsen ulkonäöstä, miten arvostaa lasta yleensä. Mutta jos lapsi on lähdössä huora-vetimissä ulos, se on sanottava.

[/quote]

Voisitko määritellä nämä "huora-vetimet"? Kyltti rinnassa jossa seksipalveluiden hinnat?

Odotin kolmatta lasta ja raskaus näkyi jo hyvin selkeästi. Kerroin olevani raskaana. "No etkä ole! Mitä?! No ei susta kyllä huomaa, vaikka olisitkin." 

Osallistuin päiväkodissa tanssiesitykseen ja sen jälkeen palasin äitipuolen luo. Odotin, että hän sanoo esityksestä jotain .. ja niin sanoikin. "Sä oot kyllä liian laiha, ei kukaan muu tytöistä ole noin laiha."

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 13:13"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 12:31"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 12:14"]

Miksi näitä konkreettisia kokemuksia ei näy missään julkisuudessa. Mutta esim. alkoholismista tulee asiaa joka tuutista. Syitä pitäisi tarkastella rehellisesti päivänvalossa, eikä vain seurauksia ihmetellen. Kiehuttaa. Nuo vanhempien sanomiset ovat aivan järkyttäviä ja laittaa mettimään, miten lapsi kärsii aikuisenakin noista. Kunnianloukkaus on tuomittavaa, mutta vanhempien henkinen väkivalta lasta kohtaan ei, kyllä mättää.

[/quote]

Liian monien on hankala ymmärtää, että on oikeasti olemassa vanhempia, jotka eivät halua lastensa parasta. Luulen, etteivät nämä tapaukset tule julkisuuteen muutamasta syystä: 1.  Kun on tottunut pienestä saakka esim. nöyryytykseen, vähättelyyn, solvaamiseen ja syyllistämiseen, siitä tulee osa arkea -> Lapsi ei tiedä, että hänellä olisi jotain kerrottavaa turvalliselle aikuiselle. 2. Kun nämä jälkeläiset alkavat sitten oireilla, lapset leimataan tuhmiksi ja teinit kurittomiksi, ja heidät on ehdottomasti tavalla tai toisella laitettava kuriin. Olisi syytä muistaa, että hyvistä kodeista tulevilla, tyytyväisillä lapsilla, harvemmin on tarvetta käyttyäytyä huonosti. En tarkoita, että jokaista haistattelevaa teiniä tulisi torumisen sijaan paijata päähän, vaan että tuntosarvet tulisi pitää aika herkillä. 3. Tapaukset ovat tiedossa tahoilla, joita sitoo vaitiolovelvollisuus. Useimmiten lasten kärsimykset tulevat esille vasta kun jotain peruuttamatonta tapahtuu, nyt otsikoissa esim. kuolema/velvollisuuksien laiminlyönti. 

On myös syytä muistaa, että pääosin lapset ovat sellaisia, että antavat rakkaudessaan anteeksi ihan mitä tahansa. Lapsi on niin hyväuskoinen, että kun aikuinen sanoo ettei enää vahingoita, lapsi aina uskoo tai ainakin haluaa uskoa sen. 

t. 28

[/quote]

Lapset eivät ole mitään koiria, jotka rakastavat vanhempiaan yli kaiken olivat nämä millaisia hyvänsä. Lapsen rakkaus ei ole mitään valittua rakkautta, vaan yhdenlainen suojautumismekanismi. Täysin aikuisista riippuvaisen lapsen on edes kuviteltava itselleen vanhemmat, joita "rakastaa", koska huonojen ihmisten armoilla oleminen olisi henkisesti vielä raskaampaa.

[/quote]

Muotoilin ehkä vähän hassusti jos ymmärsit asian noin. 

Äitini on aina toitottanut, miten lapsia ei tehdä kun "niitä vaan tulee". Olen perheen nuorin ja kuinka monta kertaa olenkaan saanut kuulla olevani vahinko ja kuinka isä ei olisi mua halunnut. Äitini myös antoi miesystäviensä pahoinpidellä ja katsoi itse vaan vierestä. Totesi vaan, että oma on vikani. Olin tällöin n. 10-vuotias. Kuulin kerran äitini sanovan puhelimessa että "Minna (siskoni) on niin suosittu ja pojat juoksee perässä, mutta Liisaa ei huoli kukaan". Tässä nyt vaan muutama esimerkki.. 

Kuulin vanhemmiltani monesti olevani tyhmä, kun sain kokeisiin ja todistuksiin huonoja numeroita. Huonoja numeroita oli kaikki kasia alhaisemmat. Huonot numeroni johtuivat kuitenkin huonoista kotioloista ja koulukiusaamisesta. Jotka taas eivät kiinnostaneet ketään.

Just viikonloppuna kävin ekaa kertaa vanhemmilla kylässä muuttoni jälkeen (muutin ulkomaille opiskelemaan yliopistoon) ja heti ensimmäiset lauseet jotka äiti mulle lausui oli "mua hävettää että oot mun tytär, oon epäonnistunu vanhempana kun susta tuli tollanen", "mä en oo susta enkä mistään mitä oot tehny pätkääkään ylpeä" ja "Sen takia varmaan muutit ulkomaillekin että löydät rikkaan miehen joka palvelee sua 24/7 koska ite oot tollannen laiskapaska"... Tollasta se on ollu koko lapsuudenkin ajan, ei taida äiti aavistaa että iso osatekijä mun muuttoon ulkomaille oli se että halusin päästä pois sen ahdistavan ihmisen luota :(

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 13:36"]

Just viikonloppuna kävin ekaa kertaa vanhemmilla kylässä muuttoni jälkeen (muutin ulkomaille opiskelemaan yliopistoon) ja heti ensimmäiset lauseet jotka äiti mulle lausui oli "mua hävettää että oot mun tytär, oon epäonnistunu vanhempana kun susta tuli tollanen", "mä en oo susta enkä mistään mitä oot tehny pätkääkään ylpeä" ja "Sen takia varmaan muutit ulkomaillekin että löydät rikkaan miehen joka palvelee sua 24/7 koska ite oot tollannen laiskapaska"... Tollasta se on ollu koko lapsuudenkin ajan, ei taida äiti aavistaa että iso osatekijä mun muuttoon ulkomaille oli se että halusin päästä pois sen ahdistavan ihmisen luota :(

[/quote]

Huh huh, no onnittelut että kuitenkin olet päässyt opiskeluissasi pitkälle, pidät vielä vähän enemmän etäisyyttä vanhempiisi niin hyvin menee. Onkohan noissa äitisi kommenteissa myös vähän katkeruutta menestymistäsi kohtaan? Monelle (huonolle vanhemmalle) tuntuu olevan kova paikka kun jälkikasvu kaikesta huolimatta pärjää.

MIKSI AINA EPÄONNISTUT KAIKESSA MITÄ MITÄ IKINÄ TEETKIN, OLET SYNNYNNÄINEN HÄVIÄJÄ JA HÄPEÄN SINUA OLISITPA SAMALLAINEN KUIN VELJESI !  :D

Kertoo ihmisestä paljon, joka pitää huora-nimittelyä lapsestaan vaatetuksen perusteella oikeutettuna.

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 10:16"]

Huoran penikka. 

Äitini sanoi noin. :D

[/quote]

No asiantuntijan lausunto. :D Kukapa sitä paremmin tietäisi kuin hän itse?

Mutta ihan kauheita tarinoita täällä, itkettää pelkkä lukeminen. :(

Mistähän mahtaa johtua joidenkin nuorien käyttämä ala-arvoinen kielenkäyttö ja termistö, jota kaduilla kuulee....mistäköhän niin.

Aloittaja tässä.
En tajunnut, miten kipeitä kokemuksia muilla on.
Tuntuu kurjalta kaikkien teidän puolesta.
Hienoa, että jaksatte!
♥

Te kaikki tarvitsette ❤️.

Olin 18v ja aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa: huoritteli, haukkui, "minulla asuu paholainen sydämessä" ja "olen valinnut käärmeen tie". Hän on uskovainen, minä en. Ja näitä tämän tapaisia kuulin silloin jatkuvasti. Unohtaa en ole osannut, mutta en puhu asiasta äidilleni. Hän luulee aina voivansa puhua mitä sattuu ja sitten asia unohdetaan.

Mies oli silloin vasta menossa inttiin eikä koulupaikasta ollut lukion jälkeen tietoakaan. "Muut tytöt ottavat varman päälle ja hankkivat kouluttautuneen miehen". No, tuli tuostakin ajallaan sitten dippainsinööri. Nyt olen päälle 30v ja kaksi lasta edelleen saman miehen kanssa. Kummasti on äidin ääni muuttunut, kun molemmat ollaan akateemisia, nyt hän kehuskelee tuttavilleen tyttärellään ja tämän perheellä ja antaa ymmärtää, kuinka on hänen ansiotaan että meistä tuli sellaisia kuin tuli - ja hänen rahoillaan (not).

Edelleen äitini sekaantuu asoihin. Kun katsomme uutta asuntoa, tivaa syitä ja räkättää rahasta vaikka hänellä ei ole mitään tekemistä raha-asioidemme kanssa sen jälkeen kun 18v muutin pois kotoa (en kestänyt asua äitini kanssa enää hetkeäkään). Haukkuu rahan käyttöämme, aina löytyy negatiivista sanottavaa. Vaikka emme edes ole tuhlureita ja molemmat on vakitöissä. Hän ei ole maksanut elämistäni kotoa pois muuton jälkeen pisarallakaan. 

Kun etsimme asuntoa läheltä kouluja lasten takia, hän kommentoi, että "minä ainakin soudin joen yli ja oli vielä 5km kouluun matkaa". Asui maalla korvessa, joten niin se oikeasti olikin. Mutta niinpä, ei tainnut kovin ihanaa lapsesta sellainen, kun siitä muistuttaa joka käänteessä. Kysyinkin, että pitäisikö meidänkin muutta korpeen ja joen varteen ihan siksi, koska hänen lapsuutensa oli sellainen, jotta voimme varmistaa omien lastemme samanlaiset lapsuusmuistot. "No, jos rahat riittävät muuhun niin asukaa vaikka linnassa". Tällaisia keskusteluja on hänen kanssaan usein. Eihän hänen tarvitsi muuta kommentoida asunon etsimiseen kuin että, "sehän kiva, toivottavasti löydätte jonkun kivan" tms. neutraalia, mutta ei sovi äitini suuhun sellaiset.

En edes muista mitä kaikkea äitini on syytänyt niskaani niin ulkonäöstäni, painostani  (ja kuinka erinomainen hän on niillä saroilla ja kuinka vaatemakuni on kuin variksenpelätillä ja mahani näyttää raskaanaolevalta jne), työpaikoistani, miehestäni ja nykyisin hän suosii poikaamme tyttäremme kustannuksella. Poika saa uusia leluja, tyttö kirppariroinaa jos sitäkään. Tivaa lapsilta, että oliko mummoa ikävä ja kuinka paljon ikävä ja muistatteko minua vielä, kun niiiiin harvoin nähdään. Kun tyttö selittää jotain, ei noteeraa. Kun poika selittää jotain, on asia niiin ihmeellinen. Aika selvää on, että vaikka äitini kärttää jatkuvasti lapsiamme hänelle hoitoon ja yökylään, eivät lapset hänen luokseen yksin mene. Hänellä on sen verran myrkyllinen mieli.

Itse en välitä edes sellaisen aikuisen kanssa olla tekemisissä, joka käyttää huora-sanaa. Vaikka telkusta tulisi ohjelma prostituutiosta, ja joku siinä lähellä letkauttasi huora-sanan, kieroon katsoisin.  Mut se johtuu sivistystasosta, että ko. termi ei kuulu sanavalikoimiin. Kyllähän sen ymmärtää, että kaikki eivät ole fiksuja. Eivät olleet vanhempanikaan sieltä neroimmasta päästä.