Ilkeintä/ruminta mitä vanhemmat ovat sinulle sanoneet?

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 11:40"]

http://www.reddit.com/r/raisedbynarcissists/top/?sort=top&t=all

Jätän tämän vain tähän teille.

Netissä on englanninkielinen yhteisö, jossa narsistisen vanhemman / vanhempien kasvattamat lapset purkavat omia tuntojaan ja jakavat kokemuksiaan. Eli jos kieli taittuu, niin tuolta saa varmasti hyvää vertaistukea. Suosittelen tutustumaan, koska monet tässä ketjussa olevat jutut kyllä viittaa siihen, että vanhemmalla on pahasti vikaa sillä osa-alueella.

Voimia teille kaikille!

[/quote]

Harmittaa, kun englannin taito ei ole riittävän hyvä ymmärtäämään haastavampaa tekstiä. Jos jollain on halua ja aikaa, voisi kääntää noita tekstejä suomeksi tännekin. Tässä yksi hyvä linkki, josta joku voi saada apua ja näkemystä omiin kärsimyksiin: http://keskustelu.ellit.fi/threads/miten-tunnistaa-narsistinen-aeiti.1869550/

Surullista lukea muidenkin kokemuksia. Älytöntä tässä on se, että itse lapsena ja nuorena koin ansaitsevani haukut ja turpaan ja olevani syypää vanhempieni käytökseen. Koin, että asia on kaikin keinoin pakko salata ulkopuolisilta, etten joudu itse johonkin kamalaan laitokseen ja kokemaan häpeää hyvän perheen rikkojana. Perheelle oli aina tärkeää pitää kuva yllä. Vanhempani olivat aina hallittuja ja hyväkäytöksisiä muiden nähden. Nyt aikuisena tietenkin tiedän paremmin, mutta ei se korjaa sydäntäni.
-32

Onko tuollaista oikeasti olemassa???
Vaikka olen eronneesta alkkari perheestä missä kaikki ei ole ollut kohdallaan, ei lapsia sentään haukuttu ja kohdeltu noin huonosti, oli meillä aina ruokaa ja puhtaat kunnolliset vaatteet päälle.
Vaikka omien lasten ja akan kanssa välillä menee hermo, vituttaa ja tulee huudettuakin niin ei ikinä tulisi mieleenkään loukata niitä noin armottomasti ja jotkut ovat joutuneet kestämään sitä vuosia.
Tv.mies39v

Nämä on näitä äidiltä tyttärelle annettuja kohteliaisuuksia. "Läskitissi" (olin normaalipainoinen, mutta aika rintava 14v). "Paskapää" (syytti minua jonkun meikkituotteensa viemisestä, mutta löysi sen omilta jäljiltään hetken päästä. ei pyytänyt anteeksi)."No toi nyt on tollanen kuivap*llu" (äiti sanoi näin miespuolisille kännikavereilleen kun en mennyt mukaan heidän ala-arvoisiin vitseihin). "Olisitpa sä samanlainen kuin tuo *kaverin tytär*" (tämä kyseinen kaverin tyttö oli minua pari vuotta vanhempi, laitoksessa kasvanut rempseä Hälläväliä-tyylinen teinikapinallinen)."Mä en sulle nyt voi asunnoks muuttua" (äiti oli irtisanonut asuntomme ja päättänyt muuttaa kaverinsa luokse kaksioon pienemmän sisarukseni kanssa... olin silloin 17v ja asunto sijaitsi jossain 200km päässä..)

2pv ennen äidin muuttoa olin kuitenkin onnistunut saamaan pienen hätäluukun itselleni (kiitoksia lastensuojelulle), jossa äiti kuitenkin tepasteli kengät jalassa ja vei minulta tavaraa kun olin poissa. Mm. tiskikone, ruokailuryhmä ja käsityövälineet olivat lähteneet. 

Kehtasi vielä tivata miksen kunnoita häntä, kun otin avaimet häneltä pois.

Miksi näitä konkreettisia kokemuksia ei näy missään julkisuudessa. Mutta esim. alkoholismista tulee asiaa joka tuutista. Syitä pitäisi tarkastella rehellisesti päivänvalossa, eikä vain seurauksia ihmetellen. Kiehuttaa. Nuo vanhempien sanomiset ovat aivan järkyttäviä ja laittaa mettimään, miten lapsi kärsii aikuisenakin noista. Kunnianloukkaus on tuomittavaa, mutta vanhempien henkinen väkivalta lasta kohtaan ei, kyllä mättää.

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 12:03"]

Onko tuollaista oikeasti olemassa??? Vaikka olen eronneesta alkkari perheestä missä kaikki ei ole ollut kohdallaan, ei lapsia sentään haukuttu ja kohdeltu noin huonosti, oli meillä aina ruokaa ja puhtaat kunnolliset vaatteet päälle. Vaikka omien lasten ja akan kanssa välillä menee hermo, vituttaa ja tulee huudettuakin niin ei ikinä tulisi mieleenkään loukata niitä noin armottomasti ja jotkut ovat joutuneet kestämään sitä vuosia. Tv.mies39v

[/quote]

Valitettavasti tällaiset perheet eivät ole keksittyjä. Monia ihmisiä tuntuu vaivaan Ei meillä Suomessa -ajatustyyli. Aina uskotaan, että kauheimmat teot tapahtuvat aina "jossain muualla". Suomessa on kuitenkin tuhansia lapsia, jotka voivat perustellusti väittää, ettei heistä välitetä/olla välitetty. 

t. 28

Kun olin nuori, minulle tapahtui seksuaalistaväkivaltaa.. Äitini häpesi asiaa ja käski oitää suun kiinni. Tekijä pääsi kuin koira veräjästä ja aloin voimaan vielä huonommin. Oireilin vuosia ja kävin samalla puhumassa ammattiauttajan kanssa.. Kun vuodet vieri tänäkin päivänä tuo akka tokaisi että puhutko sä sielä edes totta kun sä sielä jatkuvasti käyt.. 

Olen hieman eksynyt tässä maailmassa. Ikääkin on jo 30+

olen valmis kävelemään jäille..

Täällä tulee esille sama asia mikä siinä 70-luvulla syntyneiden äidit -ketjussa: tytärtä huoritellaan ja hänen ulkonäköään kommentoidaan hirvittävillä tavoilla.

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 09:46"]Isäni sanoi että olen aivoton lihapää jolla ei ole muuta käyttöä kuin kylän miesten poljettavaksi huoraksi. En saanut kotoa rahaa lukiokirjoihin ja perheeni ei myöskään järjestänyt minulle lakkiaisia. Onneksi kirjastonhoitaja toi minulle kukan lakkiaisissa etten jäänyt kukattomaksi.
[/quote]ei hemmmetti, pahalta tuntuu että jollain on näin paskat vanhemmat.

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 10:40"]Tässä minun tapauksessa ilkeintä on sanomatta jättäminen, muutama vuosi sitten (olin vielä alaikäinen) minulta meni luottotiedot vanhempieni takia. Äitini ei ole asiaa vieläkään pyytänyt anteeksi. Suuttuu vaan aina kun otan asian puheeksi.
[/quote]
Miten tämä on mahdollista??? Rikosilmoitus tuollaisista!

Aivan järkyttäviä kommentteja teidän vanhemmilta! Huh huh. Olen onnellinen, etteivt vanhempani koskaan sanoisi tuollaista.

Ja mä oon aina luullut, että mun vanhemmat on ihan perseestä, mutta ei ne mulle sentään ole tuollaisia asioita sanoneet. Yhtä aikaa kiitän perspektiivistä ja pahoittelen kaikille kusipäävanhemmista. Eihän tuollaisia sanota lapselle :'(

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 12:14"]

Miksi näitä konkreettisia kokemuksia ei näy missään julkisuudessa. Mutta esim. alkoholismista tulee asiaa joka tuutista. Syitä pitäisi tarkastella rehellisesti päivänvalossa, eikä vain seurauksia ihmetellen. Kiehuttaa. Nuo vanhempien sanomiset ovat aivan järkyttäviä ja laittaa mettimään, miten lapsi kärsii aikuisenakin noista. Kunnianloukkaus on tuomittavaa, mutta vanhempien henkinen väkivalta lasta kohtaan ei, kyllä mättää.

[/quote]

Liian monien on hankala ymmärtää, että on oikeasti olemassa vanhempia, jotka eivät halua lastensa parasta. Luulen, etteivät nämä tapaukset tule julkisuuteen muutamasta syystä: 1.  Kun on tottunut pienestä saakka esim. nöyryytykseen, vähättelyyn, solvaamiseen ja syyllistämiseen, siitä tulee osa arkea -> Lapsi ei tiedä, että hänellä olisi jotain kerrottavaa turvalliselle aikuiselle. 2. Kun nämä jälkeläiset alkavat sitten oireilla, lapset leimataan tuhmiksi ja teinit kurittomiksi, ja heidät on ehdottomasti tavalla tai toisella laitettava kuriin. Olisi syytä muistaa, että hyvistä kodeista tulevilla, tyytyväisillä lapsilla, harvemmin on tarvetta käyttyäytyä huonosti. En tarkoita, että jokaista haistattelevaa teiniä tulisi torumisen sijaan paijata päähän, vaan että tuntosarvet tulisi pitää aika herkillä. 3. Tapaukset ovat tiedossa tahoilla, joita sitoo vaitiolovelvollisuus. Useimmiten lasten kärsimykset tulevat esille vasta kun jotain peruuttamatonta tapahtuu, nyt otsikoissa esim. kuolema/velvollisuuksien laiminlyönti. 

On myös syytä muistaa, että pääosin lapset ovat sellaisia, että antavat rakkaudessaan anteeksi ihan mitä tahansa. Lapsi on niin hyväuskoinen, että kun aikuinen sanoo ettei enää vahingoita, lapsi aina uskoo tai ainakin haluaa uskoa sen. 

t. 28

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 12:19"]

Täällä tulee esille sama asia mikä siinä 70-luvulla syntyneiden äidit -ketjussa: tytärtä huoritellaan ja hänen ulkonäköään kommentoidaan hirvittävillä tavoilla.

[/quote]

http://www.vauva.fi/keskustelu/4217894/ketju/70_luvulla_syntyneiden_aidit_onko_teilla_muilla_samanlaista/sivu/60

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 11:53"]Tulin jo kirjoittamaan tänne omia "ilkeitä" kokemuksiani, mutta en kyllä kehtaa enää.

Voi hyvänen aika mitä osa teistä on joutunut kokemaan. Miten tollasista edes voi päästä yli ja kasvaa täysjärkiseks.

Voimia tosiaan teille.
[/quote]
kirjoita ihmeessä, ei tämä ole mikään kilpailu. Aina löytyy joku, jolla on mennyt vielä huonommin. Ei se tee omasta kokemuksesta sen vähempiarvoista. Itsekin lapsena kuvittelin, että koska on rahaa, pelit ja vehkeet ja ulkomaanmatkat niin olen hyväosainen eikä ole oikeutta valittaa.
Koen tämän keskustelun terapeuttisena. onneksi lapset nukkuu.
-32

Minun isäni sanoi joskus ollessani ehkä 12 ja kesähelteellä kun vaihdoin paitaa ja kummastelin mahassani olleita punaisia jälkiä, että "kaikkiko te ootte tommosia läskimahoja että oikein mahanahkakin repee" silloin minulle selvisi mikä on raskausarpi ja ne kaksi arpea jotka minulla oli, on kyllä hyvin piirtynyt mieleeni. Ja kaikilla, isä tarkoitti siis minua ja kahta isoveljeäni jotka kaikki olemme ylipainoisia, mutta niin on kyllä isämmekin, eikä mitenkään vähän hän itsekään! Muistan aina sen isäni ilmeen ja katseen, hän oli selvästi pettynyt ja turhautunut meihin.

Isä oli sanonut veljelleni, että minä kasvan ainoastaan sivusuunnassa. Veli käytti tuota aina minua nöyryyttääkseen tapellessamme. Olin ja olen epätavallisen lyhyt ja lievästi ylipainoinen.

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 09:46"]

Isäni sanoi että olen aivoton lihapää jolla ei ole muuta käyttöä kuin kylän miesten poljettavaksi huoraksi. En saanut kotoa rahaa lukiokirjoihin ja perheeni ei myöskään järjestänyt minulle lakkiaisia. Onneksi kirjastonhoitaja toi minulle kukan lakkiaisissa etten jäänyt kukattomaksi.

[/quote]

Tuossa kohtaa alkoi itkettää :( Jos olisin ollut paikala, olisin tuonut sinulle maailman isoimman kukkapuskan.

Mun äiti edelleen tykkää lytätä mut joka kerta kun nähdään vaikka mulla on ikääkin jo 30v. Joka kerta hiukseni ovat rumat kun ovat liian pitkät, väärän malliset tai väriset. Kerran päätin, että värjäyskierre saa loppua ja äitini siihen totesi, että "et sä kuitenkaan jaksa kasvattaa omaa väriä vaan värjäät taas". Vuosia siihen meni, mutta oma väri on päässä ja pitkät hiukset edelleen. Kertaakaan ei ole äiti maininnut mitään kun jaksoinkin kasvattaa oman värin.
Aikoinaan kun päätin opiskella uuden tutkinnon niin äiti totesi, että "Mitä sä nyt tollasta, et sä kuitenkaan käy sitä loppuun". No kävin minä eikä äiti edes onnitellut valmistumisesta.

Lapsuudessani hän tykkäsi ärsyttää mua tahallaan niin, että lopulta sanoin häntä tyhmäksi ja hän joka kerta laverteli tästä isälleni ja sain ympäri korviani. Äitini oikein nautti siitä, sen näki myhäilevästä ilmeestä.

Mä olen niiiiin kateellinen niille joilla on ihana ja läheinen äiti, mä en osaa edes kuvitella millaista se on!

Mun äiti sanoi mulle mm. nämä kun olin 8-13v.
"Jos olisin tiennyt minkälainen susta tulee niin en olisi koskaan synnyttänyt sinua, olisin heti abortoinut", "toivoisin että olisit kuollut", "sä olet pilannut mun elämän", "mulle on iha sama vaikka olisit kuollut". Nää kusipää haukkumiset on niin pientä. Itku tulee vieläkin silmään kun mietin aikoja kun olin 10v ja itkin hiljaa huoneessani ja toivoin kuolevani. Molemmilta vanhemmiltani sain turpaan pari kertaa viikossa. En ollut mikään häirikkö vaan 10 oppilas.