Hitto kun nyppii yksi äiti, jonka elämä ON YHTÄ SUURTA SALAISUUTTA!
ujo?
mies kieltänyt puhumasta perheasioista...=======??????
Kommentit (6)
häntä kiinnostaa olla kuulolla muiden tekemisistä.
Nykyään kavahdan kun törmään tähän "umpimieliseen perheeseen".
Ehkä yrittää hyvää hyvyyttään olla mukana keskusteluissa. Ja puhua teidän asioista, kun sinäkin tunnut siitä puhetta pitävän.
Tulee mieleen, että joko on luottamus toisiin jostain syystä täysin nolla tai sitten tykkää tärkeillä asian kanssa.
Kyllä toisten kanssa on tapana puhua itsestäänkin ja eihän sitä tarvii niin pedanttisesti vastata, jos haluaa jotain salata, mutta kohteliasta on sen verran antaa itsestään, että keskustelu sujuu. Useimmiten tälläiset salaajat salaavat täysin naurettavia asioita. Sellaisia, joissa ei oikeasti ole mitään salaamista ja toinen saa ne kyllä halutessaan selville. Esimerkiksi työkaverini puhui paljon talonsa remontista ja tietysti kysyin, missäpäin talo on. Hän heitti erään kaupunginosan ympäripyöreästi ja totesin päälle jotain sellaista, että "siellä suunnassa on kivasti palveluita". En tosiaan udellut sen suuremmin. Jälkikäteen muutin samassa suunnassa olevaan, toiseen kaupunginosaan ja yllätyksekseni huomasin tämän työkaverin auton aina yhden talon pihassa ja postilaatikossa luki nimi. Ja talo tosiaan oli erittäin erikoisen värinen ja muut kertomuksen tiedot täsmäsivät. En tänä päivänä ole tajunnut, miksei voinut heittää oikeaa vastausta alkuperäiseen kysymykseen, koska tämäkin alue on tosi kiva ja arvostettu.
Alkuun menin halpaan näihin kysymyksiin kunnes tajusin, ettei tämä äiti ikinä hiiskahda sanaakaan, mistään.
Jonninjoutava puistokeskustelu voi syntyä vaikka mistä. Se on löpinää mutta tämä yksi kuuntelee ja rekisteröi kaiken. Ei sitten kuitenkaan voi paljastaa esim. minkä värinen eteisen matto on ;D
Niin kuin sekään oikeasti ketään kiiinnostaisi.
En ole keskustellut kenenkään kanssa eteisen maton väristä.
Tämä oli ns. vertauskuvallinen.
ap
ap
Koskaan vain ei ole tullut neljän lapsensa synttäreille edes kohteliaisuuskutsua.
Lapsemme ovat olleet ihan pienestä pitäen samassa kerhossa, sitten eskarissa ja nyt koulussa.
Minusta oli ihan kohteliasta tavatessa vaihtaa muutama sana ja mukavaakin jutustella niitä näitä lapsista sun muusta siinä samalla kun kuitenkin puistossa seisoskelimme ja jatkuvasti tapasimme hakiessamme lapsiamme milloin kerhosta ja harrastuksista.
Meitä oli monta vanhempaa ja juttelimme lapsistamme ja kerroimme itsestämme mitä halusimme.
Osa vanhemmista on ystävystynyt i keskenään ja monien kanssa olemme hyvissä väleissä ja aina on ilo tavata. Osa lapsistamme on nyt samassa koulussa jne.
Erään kerran niitä näitä jutustellessa tuli puhe meidän äitien iästä. No, ei kenenkään tarvitse ikäänsä kertoa. Sillähän ei edes ole mitään merkitystä. Mutta tämä yksi kotimamma tokaisi, että "minä kerron ikäni vasta sitten kun tutustumme paremmin!"
Jaaha. Vai niin? Kun ei se ikä oikeasti ketään kiinnosta.
Pointti on tässä.
Tämä sama äiti kysyy aina ensimmäiseksi kuulumiset ja mitä? mitä? mitä nyt?
Itsestään tai lapsistaan ei paljasta pihahdustakaan.
Ei edes sano, että meille kuuluu hyvää ja lapsilla sujuu koulu (vaikka ei sujuisikaan).
Minusta tämä UMPIMIELISYYS on rasittavaa.
Ja itse äiti on uteliaisuuden huipentuma, joka haluaa tietää kaikista ja kaikesta kaiken.