Mies haluaa, että laihdutan:(

tosiaan tutkitusti. Ravintoa on saatu riittävästi, mutta painoa on sen verran vähän, että mitkään todelliset ylipainon uhat eivät ole vielä lähelläkään.



Kun taas alipaino on vakava terveysriski.



Minusta on kurjaa miten ulkonäkökeskeisiä ihmiset tässäkin keskustelussa ovat. Koska laihuutta ihannoidaan ulkonäkösyistä, ohitetaan terveyskin sen takia. Tai jopa puhutaan terveydestä, vaikka todellisuudessa faktat ovat ihan muuta.



Tottakai ylipainossa on terveysriskinsä, mutta silloin puhutaan todellisesta ylipainosta, bmi yli 28, eikä siitä, että joku ei näytä ihan laihalta.



Totta on, että jos ap:n mies olisi puhunut jollekin meistä ihan tavisäideistä, tuo olisi ihan kiva ehdotus, minulle tekisi ainakin ihan hyvää. Mutta kun ottaa huomioon ap:n terveydentilan, hän ottaa asian raskaammin. Harmi että mies ei ole ihan ymmärtänyt tilasi vakavuutta. Se noissa henkisen puolen ongelmissa on, että niitä on vaikea toisen ihmisen ymmärtää, jos ei itse ole kokenut.

Syön lääkkeitä kroonisesti, sitä ei varmasti tarvitse kenellekään puolustella. Liikun joka viikko naisvoimistelijoissa 1-3 kertaa sekä työssäni myös. Liikunta ei siis ole ongelma. Syöminen (herkut ja siiderit) ovat minua pikkuhiljaa lihottaneet. Silti koen, että laihduttamisen pitäisi olla minun oma päätökseni.

ikävää että asia käsitetään näin, että pitää olla laiha. Normaaliin kai useimmat pyrkii. Ei sille mitään voi, jos näyttää pullukalta vaikka bmi olisi normaalin rajoissa. Tai siis voi laihduttaa jos haluaa ja pystyy. Mutta oletteko katsoneet kuinka suuri se haarukka on mikä on vielä normaali kun laskee bmi:tä?!

Voi herranjumala jos tästä lihoisin kymmenenkin kiloa vielä, olisin vielä normaalin rajoissa, vaikka nytkin olen siis normaalilla bmi:llä. Kymmenen kiloa! Jumalauta mikä läski olisin oikeasti, siis näyttäisin todella lihavalta!

Siis ap on NORMAALIPAINOINEN eli hänen painonsa ei ole terveydelle vaaraksi. Syömishäiriötaustalla on VAARALLISTA lähteä ehdottelemaan että pitäisi laihduttaa, pienentää mahaa tms.. kokemusta on!



AP, älä laihduta, jos sinä et ITSE sitä halua! Et todellakaan ole lihava!



Se, että ei ole laiha, ei ole sama kuin lihava!



Sano miehellesi että susta tuntuu pahalta kun hän tuollaista ehdottaa ja että pelkäät mopon karkaavan käsistä jos alat laihduttamaan.



Kaunis nainen on kaunis oli sitten normaalipainon ylärajalla tai ei, av-mammojen mielestä laiha on yhtä kuin haluttava, vaikka se ei niin todellakaan ole!

Ja ei, siihen ei ole olemassa mitään yhtä pilleriä, joka veisi sairauden. Masennuslääkkeet, joita ap jo syökin, auttavat monesti syömishäiriöisille, mutta eivät paranna kokonaan.

Kuulostat todella yksinkertaiselta ja matalasti koulutetulta.

Sinä se todella "fiksulta" vaikut. Ilmeisesti et huomaa että teet sitä samaa mistä syytät toisia :D

Tuntuu varmasti mukavalta arvostella ihmisiä joita ei tunne, haukkua heitä ja solvata. Niin ja jos et tätä ole vielä ymmärtänyt niin, matalasti koulutettujakin ihmisiä tämä yhteiskunta tarvitsee, aikamoinen yllätys vai mitä?

Onnea kaikkitietävälle minällesi, sitä tulet tarvitsemaan, epäilen että sulla ei paljon ystäviä ole, niin "täydelliseltä" vaikutat.

Ihan sama mulle mitä ap painaa. Mutta sitä ihmettelen että aikuinen ihminen ei saa oman miehensä kanssa asioita puitua. Ap:een mies on mitä ilmeisemmin tehnyt pahan virheen kun on ehdottanut terveempiä elämäntapoja, mistä ap, on ottanut nokkiinsa. Ja sitten ap vielä pohtii että, "pitääkö mun mies nyt mua läskinä, voivoi kun pelottaa" suutaan ei vaan auki niin paljoa että miehellensä kertoisi mikä mieltä askarruttaa.

Olen pahoillani jos oln mielesi phoittanut. Pistää vain vihaksi, kun toinen ei ymmärrä kuinka voi toista loukata tietämättömyydellään. En minäkään mene syöpäketjuun kertomaan omia totuuksiani syövän hoidosta, en koska en tiedä siitä mitään. Mielestäni näin vakavan aiheen tiimoilla voi pistää suunsa kiinni, jo ei asiasta mitään tiedä.



Ja taisit itsekin jatkaa samalla linjalla :D Kiitos kysymästä, ystävätilanteeni on oikein hyvällä mallilla, pidän myös heidän puoliaan viimeiseen saakka.

Jos olet vähän pyöreä, hyväksy se ellet halua laihduttaa. Jos haluat pienesti painoa alas päin, ehkä osaisit nyt aikuisiällä tehdä sen terveellisesti ilman, että sairastut uudelleen? Toisaalta jos kärsit nyt masennuksesta, et ole NIIN ylipainoinen että siitä haittaa olisi sinulle. Hoida ensin itsesi ja parisuhteesi muuten kuntoon!

Ihan sama mulle mitä ap painaa. Mutta sitä ihmettelen että aikuinen ihminen ei saa oman miehensä kanssa asioita puitua. Ap:een mies on mitä ilmeisemmin tehnyt pahan virheen kun on ehdottanut terveempiä elämäntapoja, mistä ap, on ottanut nokkiinsa. Ja sitten ap vielä pohtii että, "pitääkö mun mies nyt mua läskinä, voivoi kun pelottaa" suutaan ei vaan auki niin paljoa että miehellensä kertoisi mikä mieltä askarruttaa.

eihän ap voi tässä sitten muuta kuin sanoa miehelle, että ei halua alkaa tarkkailla painoaan/kuntoilemaan enempää, koska pelkää sairauden uusivan. Sehän nyt on ihan sama, pitäisikö ap:n joidenkin muiden mielestä laihduttaa tai olla laihduttamatta, kun se ongelma on tässä, että mies sitä ehdotti. Miehen pitää vain sitten tyytyä siihen, minkänäköinen ap on tällä hetkellä. Olipa ap sitten oikeasti vähän pyöreä tai aivan normaali.

Kuntoilu on toki aina hyväksi (ja ap:hän kertoikin kuntoilevansa säännöllisesti), mutta joillekin miehille - ainakin näköjään monen palstalaisen miehelle - vaimon ulkonäön muuttuminen iän mukana on ilmeisesti tosi kova pala, tai sitten kyse on vallankäytöstä, jonka nämä miehensä jalustalle nostavat palsta mamat hyväksyvät välttämättömänä pahana tyyliin "miehet on miehiä ja pitäähän se nyt yrittää pysytellä parikymppisen näköisenä ettei se lähde nuorempien matkaan".



Minä ainakin kysyisin mieheltä täysin suoraan, että oletko tosiaan hänen mielestään ylipainoinen, ja jos hän on sitä mieltä, selität rauhallisesti olevasi täysin normaalipainoinen, hyväkuntoinen ja tyytyväinen itseesi. Sillä siitä päästään. Älä anna miehen pompotella itseäsi.

Kuntoilu on toki aina hyväksi (ja ap:hän kertoikin kuntoilevansa säännöllisesti), mutta joillekin miehille - ainakin näköjään monen palstalaisen miehelle - vaimon ulkonäön muuttuminen iän mukana on ilmeisesti tosi kova pala, tai sitten kyse on vallankäytöstä, jonka nämä miehensä jalustalle nostavat palsta mamat hyväksyvät välttämättömänä pahana tyyliin "miehet on miehiä ja pitäähän se nyt yrittää pysytellä parikymppisen näköisenä ettei se lähde nuorempien matkaan".

Minä ainakin kysyisin mieheltä täysin suoraan, että oletko tosiaan hänen mielestään ylipainoinen, ja jos hän on sitä mieltä, selität rauhallisesti olevasi täysin normaalipainoinen, hyväkuntoinen ja tyytyväinen itseesi. Sillä siitä päästään. Älä anna miehen pompotella itseäsi.

toisen painosta kun ollut syömishäiriöinen??? eli tarkoittaa sitten sitä että antaa lihoa vaan.... kuolee sitten ylipainoon lopulta.



Olen sitä mieltä että ap pääsee nyt helpommalla jos vähän viitsii katsoa mitä suuhun laitaa. En tarkoita mitään laihdutus kamppanjaa. Siideriä ja suklaata vähemmän, ja kuntoilemaan sen miehen kanssa... ja siihen topakkaa hikistä seksiä vielä päälle, niin kas kummaa muutama kilo lähti. Ap:n mittaisella pari kolme kiloa näkyy jo paljon... eikä enempää varmasti ole tarviskaan.. sit on taas vähän marginaalia siihen lievään ylipainoon

Ihan sama mulle mitä ap painaa. Mutta sitä ihmettelen että aikuinen ihminen ei saa oman miehensä kanssa asioita puitua. Ap:een mies on mitä ilmeisemmin tehnyt pahan virheen kun on ehdottanut terveempiä elämäntapoja, mistä ap, on ottanut nokkiinsa. Ja sitten ap vielä pohtii että, "pitääkö mun mies nyt mua läskinä, voivoi kun pelottaa" suutaan ei vaan auki niin paljoa että miehellensä kertoisi mikä mieltä askarruttaa.

Sorry jos totuus satuuttaa! joskus on vaan pakko sanoa asiat niinkuin ne on. Normaalissa parisuhteessa puhutaan asioista puolison kanssa, eikä valiteta ja itketä jossain keskustelupalstalla, "pitääkö mieheni mua läskinä"?

En mä rupea säälimään ihmistä joka tekee itsestään marttyyrin miehensä selän takana.

ja en ainakaan vielä tunne itseäni läskiksi,kaksi lasta on,toisen sain puol vuotta sitten.sano sille miehelles että et ala mtn ressiä ottaan laihduttamisesta.

Kuntoilu on toki aina hyväksi (ja ap:hän kertoikin kuntoilevansa säännöllisesti), mutta joillekin miehille - ainakin näköjään monen palstalaisen miehelle - vaimon ulkonäön muuttuminen iän mukana on ilmeisesti tosi kova pala, tai sitten kyse on vallankäytöstä, jonka nämä miehensä jalustalle nostavat palsta mamat hyväksyvät välttämättömänä pahana tyyliin "miehet on miehiä ja pitäähän se nyt yrittää pysytellä parikymppisen näköisenä ettei se lähde nuorempien matkaan".

Minä ainakin kysyisin mieheltä täysin suoraan, että oletko tosiaan hänen mielestään ylipainoinen, ja jos hän on sitä mieltä, selität rauhallisesti olevasi täysin normaalipainoinen, hyväkuntoinen ja tyytyväinen itseesi. Sillä siitä päästään. Älä anna miehen pompotella itseäsi.

Tosin en usko että mun mieskään sitä pahan pitää. Mä en ymmärrä mammoja jotka antaa itsellensä luvan repsahtaa senkin takia että kukaan ei vaan luule että mun mies mua pompottaa. Jokainen vanhenee, mutta vanheta voi itsestään huolta pitämällä, ei vaan olemalla ja läskejä keräämällä.

Ja olen nyt tyytyväinen, että hänellä on se kaikki takana! Ja sanon suoraan, että ystäväni on nykyisenään paljon kauniimpi (vaikka hänellä pieni maha löytyykin) kuin mitä se oli silloin kun tauti oli pahimmillaan. Ei ihminen todellakaan ole nätti kun on sairaalloisen laiha!!

Ystäväni kuntoilee myös, mutta se kuntoilu tapahtuu lasten kanssa, eli ulkoillen ja mitä kaikkea heidän kanssaa touhuaakin. Hän sanoi, että hän ei vielä ainakaan uskalla aloittaa salilla käyntiä koska vanhat muistot tulevat niin helposti mieleen. Vaikka tapahtuneesta onkin jo monia vuosia.



Ystäväni on myös itseensä täysin tyytyväinen, samaten kuin mies. En muista oliko ap:lla vielä mies kuvioissa kun hän sairastui, mutta ystävälläni jo oli ja mies tietää tasan tarkkaan mitä se oli!



Ja eikö ihmiset vieläkään ymmärrä, että siihen puntariin ei todellakaan kannata tuijottaa, vaan ottaa mittanauha esiin ja mitata vyötärö.

Ei kukaan pysty sanomaan ap:sta noiden tietojen perusteella minkänäköinen on!

Ja kukaan ei tiennyt ap:n lapsen/lapsien ikää, kauanko on kulunut viimeisestä synnytyksestä.



Toivon, että ap kuuntelee omaa kehoaan ja tekee ratkaisut sen pohjalta!

Tsemppiä ap! =)

ymmärrän että ex-syömishäiriöiselle painoon liittyvät asiat ovat vaikeita ja että painosta huomauttaminen loukkaa. Kerroit mittojesi olevan 161/64, jolloin olet juuri ja juuri normaalipainoinen. Lievä ylipaino ei vielä ole terveydelle vaarallista, mutat ehkä miehesi on ihan oikeasti huolissaan *terveydestäsi* , ei ulkonäöstäsi. Ehkä hän pelkää, että olet liiallisesta laihduttamisesta siirtynyt toiseen ääripäähän, tavallaan saanut päinvastaisen syömishäiriön ja siksi painosi on noussut? Ehkä hän pelkää, että painosi nousee ja nousee koko ajan jolloin terveyshaittoja tulee väistämättä? Ja ymmärrän kyllä, olisin itsekin huolissani mieheni *terveydestä* jos hänen painonsa alkaisi nousta kovasti aiempaan verrattuna. Enhän minä haluaisi että mieheni saisi mitään sairauksia (tässä tapauksesa ylipainoon liittyviä) jos ne voisi välttää.

Kiitos kaikille kommentoijille! Olen lukenut viestinne ajatuksella ja päätynyt nyt muutamaan johtopäätökseen.



1. Vaikka pidän itsestäni nyt, on varmasti helpompaa laihtua pari kiloa kuin 20 joskus muutaman vuoden kuluttua. Pakko myöntää, että olen herkutellut viime aikoina enemmän kuin ennen. Yritän siis keventää hiukan.



2. Puhun miehelleni peloistani. Hän on fiksu mies, ei hän halua minua halua sairastuttaa. Luultavasti hän sanoo, ettei halua minun ottavan riskiä sairastua uudelleen.



3. Liikuntaa en lisää, koska se on aina kuulunut elämääni.



Ap

[quote author="Vierailija" time="18.03.2009 klo 10:32"]

Mies kertoi, hiukan kierrellen ja kaarrellen, että otettaiskos yhdessä semmonen vatsanpienennysprojekti, kesäksi kuntoon. Järkytyin, en kyllä sanonut mitään hänelle. Pitääkö hän minua kauheana läskinä...

Minulla on ollut nuorena syömishäiriö. Sen paraneminen kesti vuosia, jonka mies hyvin tietää. Tästä syystä tuo aihe on minulle tosi arka paikka. Tiedän toki, että olen nykyään pyöreämpi kuin ennen, mutta toisaalta tykkään itsestäni (ja esim. rinnoistani) nykyään paljon aiempaa enemmän.

Lupasin miettiä asiaa. Miehellä ei edes ole mitään mahaa, joten kyllä hän nyt puhui vain halustaan saada minut laihtumaan, vaikkei sitä suoraan sanonutkaan. Hän myös teki minulle naistenpäivänä iltapalaylläriksi salaattia, vaikkakin herkullista, niin ei se suklaata ollut, kuten ennen.

Nyt huomaan, että mietin taas ruokaa ja mahaani koko ajan. Itse asiassa, kun mietin tarkasti, haluaisin olla taas hoikka. Silti minua ahdistaa suunnattomasti ajatus laihduttamisesta. Olen myös mielialalääkityksellä, jolla aikoinaan hoidettiin pahaa masennusta.

Mitä minun pitäisi tehdä? Olen miehelleni loukkaantunut. Ei ole mielestäni hänen asiansa huomautella laihtumistarpeestani.

[/quote]