Mies haluaa, että laihdutan:(

Ja ei, siihen ei ole olemassa mitään yhtä pilleriä, joka veisi sairauden. Masennuslääkkeet, joita ap jo syökin, auttavat monesti syömishäiriöisille, mutta eivät paranna kokonaan.



Kuulostat todella yksinkertaiselta ja matalasti koulutetulta.

mäistä kertaa tyytyväinen itseensä moneen vuoteen ja pelkää laihduttamisen aloittavan vanhan rumban uudestaan. Mielestäni ap ei kuulosta siltä, että 5kg tiputus olisi tarpeeksi tärkeä asia lähteä leikkimään tulella - hän ei kuulosta vielä päässeen täysin yli sairaudestaan.



T: ex-anorektikko 173cm 63kg, eli varmaan läski teidän mielestä, mutta en nyt kuitenkaan bmi-taulukon yläpäässä kuitenkaan.

että siellä salilla voi treenata myös hankkiakseen lisää lihasmassaa, eikä kuilottamalla nälässä ja treenamaalla niitä kuuluisia "pitkiä sarjoja pienillä painoilla." Enpä ole kenenkään naisen kuullut kuolleen liikaan lihaskasvuun. Eli salitreeni tarkoittaa kyllä ihan muuta kuin laihduttamista, kannattaa kokeilla.

ja millainen tämän psyyke on. Syömishäiriö on psyykkinen sairaus. Sitä vastaan ei taistella järjellä, että "jee mä vähän kiinteytän". Mieli alkaa pyöriä niitä samoja ratoja, vääristää mielessä kaiken.

Jos ap pelkää että tauti uusii, eiköhän se pelko ole aiheellinen!!!! Tässä ketjussa puhutaan yhdestä tietystä ihmisestä, ei kenestäkään muusta.

Väitättekö tosiaan, että syömishäiriöisen ainoa vaihtoehto on olla normaalipainon ylärajoilla? Että mitään kiinteytystä tai ruokavalion tarkistamista ei voi koko loppuelämänä tehdä, tai tauti uusii? Kehottaisin lukemaan kirjallisuutta aiheesta, kyllä monet ex-syömishäiriöiset voivat harrastaa kovastikin liikuntaa ilman että menee överiksi. Itse asiassa moni on kertonut liikunnan olevan "se juttu" joka on vapauttanut ruokaorjuudesta ja joka on lisännyt hyvää oloa ja itseluottamusta.

lihasmassaa, ei vaikka selittäsi muille asian niin. Hän menee laihtumaan. Ja treenaaminen menee takuuvarmasti metsään, jos ei ole vielä tarpeeksi kuivilla vesillä.



Ette voi verrata tilannetta omaan tilanteeseenne, mikäli ette ole syömishäiriöisiä. Ei alkoholisti voi mennä yhdelle, vaikka sinä voitkin. Sama asia.



Nyt ei puhuta terveestä ihmisestä, vaan ihimisestä, jolla on ollut ja on mielenterveydellisiä ongelmia.

Eli kuntoilua ei siis voi harrastaa, ei ikinä?

päivä ja syön terveellisesti.



Nyt oli kyse ap:sta, joka syö edelleen lääkkeitä ja pelkää sairauden uusiutuvan, mikäli alkaa painoaan tarkkailemaan/liikkumaan tavoitteellisesti.



Puhuin tästä ihmisestä, hänellä on edelleen sairauden käsittely kesken.

Tarkoitushan onkin, että ap selittää asian itselleen, mitä on tekemässä. Tiedän kaksi tyttöä, jotka syömishäiriöstä ovat selvinneet kuntosalin avulla. Tällä hetkellä treenaamisen ja syömisen hallitsevat itse, mutta aluksi heillä oli asiantuntija apuna, joka teki oikeanlaisen ohjelman, sekä treenaamiseen ja ruokailuun. Kaikesta pystyy selviytymään, jos siihen vaan on halua ja motivaatiota. Suklaatakin voi popsia sohvan nurkassa loppuikänäs, mutta siinä ei vaaditakaan mitään.

Olen miehelleni loukkaantunut. Ei ole mielestäni hänen asiansa huomautella laihtumistarpeestani.

Ja kyllä se on ihan miehen asia huomauttaa jos ei pidä etttä sulla on pömppövatsa...mäkään en pidä enkä pistsi jos miehellä olisi pömppövatsa.

Miksi ette ala harrastaa liikuntaa yhdessä miehesi kanssa. Se varmaan riittäisi hyvinkin pitämään kroppaa timminä.



Itse loukkaannuin miehelleni, kun hän alkoi pitää syömisistäni päiväkirjaa. Ruokapäiväkirja on tietysti ok, mutta omista ei toisten syömisistä.



Tällaista tämä parisuhde on.

Pitkään painoin 64kg, nyt 58kg eikä mieheni ole ikinä, ikinä huomautellut painostani tai vihjaisssut laihduttamaan. Niin ja pituutta on 162cm. Ei kaikki miehet ole kusipäitä.

Miksi sun miehelläsi ei olis oikeutta olla susta huolissasi?Ja kun vielä ihan nätisti on asiansa ilmaissut, niin ihan turhaan olet loukkaantunut. Mun mielestä sä keksit nyt vain tekosyitä olla laihduttamatta ja kuitenkin tekstistäsi huokaa se että et ole itsekään tyytyväinen kiloihisi.

mulla vähän samanlainen tarina.. olin syömishäiriöinen nuorempana, pahimmillaan 160/35kg. Mieheni tietää tämän ja silti motkottaa minulle kiloistani, olen suunnilleen samanlainen kuin sinä 162/60. Tällainen olin silloinkin, kun tapasimme, joten ei hän ole ilmeisesti koskaan ollut minun muodoistani ylpeä :(

Itsesääliä ehkä, mutta minkäs teet. Tällä hetkellä meillä on pieni vauva, joten on ihan vitun sama, mitä mies mun kiloistani ajattelee.. Kun ei tässä nyt niin älyttömän lihavia olla, vaan m-kokoa, mikä musta on ihan normaali.

OIKEASTI timmit ihmiset nimenomaan eivät ole BMI-taulukon alapäässä!!!

Enkä nyt tarkoita mitään kehonrakentajia.

no ei 161cm ja 64kg kyllä missään timmissä kunnossa ole...

Onpa miehesi törkeä sika. varsinkin kun tietää historiasi. Eikö hän osaa laskea esim bmi arvoja ennen paskan puhumisen aloittamista?



Eihän sun tarvitse laihduttaa koska olet bmi:lläkin mitattuna normaalipainoinen. Ihan älytöntä lukea tätä ketjua, jossa sua kehotetaan laiduttamaan alipainoiseksi itsesi.



Jos itse olet muotoihisi ja painoosi tyytyväinen en suosittelisi sinua lähtemään laihduttamaan. Sillä kokemuksesta tiedän, ettei se syömishäiriöisellä pysähdy siihen muutamaan kiloon.



Onko miehesi tyytyväinen vasta sitten kun olet jälleen syömishäiriöinen? hei haloo, menköön hoitamaan mielenterveyttään terapiaan eikä purkamaan ongelmiaan sinuun.



Toi on aika kamalaa tekopyhyyttä väittää, että olisit lihava normaali bmi:llä? Jos suhteenne siihen kaatuu että olet mikä olet. Voithan puhua hänelle tunteistasi ja kysyä että onko hänellä jokin ongelma, jota vois lähteä terapiaan hoitamaan. Sillä rakkaus ei koskaan ole kiloista kiinni! Se on vaan tekosyy.



Tiedän useita ylipainoisia, jotka ovat terveempiä kuin normaali/alipainoiset, paremmat rasva, verenpaine, kolesteroli yms arvot kuin ns. normi ihmisillä, joilla itsetunto ongelmia, ja jotka yrittävät myös tässä ketjussa päteä syyllistämällä esim sinua!



Älä lähde siihen paskanjauhantaan mukaan. Unohda asiatttomat !



Muista syömishäiriöinen on aina syömishäiriöinen vaikka olis ollut kuivilla 10v tai enemmän. kuten alkoholistikin on aina alkoholisti vaikka takana olis 50 kuivaa vuotta.



Älä lähde laihduttamaan, jos lähdet on hyvin todennäköistä että sairastut uudelleen !

häiriöistä. Et ilmeisesti vain halua nähdä heitä. Nyt puhutaan ap:sta, joka voi varmasti olla vielä joskun hoikempi, mutta ei vielä, koska pelkää sairauden uusiutumista.

on sen jälkeen, kun ei hoida kuntoaan ja jatkaa suklaan syömistä??

ap:n. Ethän sä tunne häntä! Mistä tiedät syökö suklaata sohvalla. Vedät nyt vähän turhan yksiselitteisiä johtopäätöksiä yhdestä naistenpäivä kommentista.

mies ilmaisi asian aika hienovaraisesti ja nätisti. Ainoa ongelma ap:llä nyt sitten varmasti on tuo sairauden uusimisen pelko. Ymmärrän kyllä. Ap, mieti tarkkaan miltä sinusta itsestäsi tuntuu, haluatko alkaa laihdutukseen.



Sen verran vain, että todellakin eri ihmisillä eri painot näyttää eriltä. Esim. itse olen 163cm pitkä. Olin pulskimmillani ennen lasta, 58-59kg. Todellakin ihan kaksoisleuka oli, käsissä allit yms. vaikka kävin salilla koko ajan. Nyt lapsen jälkeen painan 50-51kg, ja tässä painossa näytän normaalipainoiselta ja olen tyytyväinen. Pyllyä on, ja tissejäkin (se mitä nyt imetykseltä jäi ;). Meinaan vaan kun ei siitä painosta välttis voi kauheesti päätellä.

enkä oikeasti voi (varmaan enää ikinä) käydä vaa'alla. Jos saisin tietää mitä painan, ajattelisin todennäköisesti heti jotain sen suuntaista että muutaman kilon vois laihduttaa... - ihan vaikka se paino ois kuinka matala tahansa.



En voisi edes kuvitella miten pahalta tuntuisi, jos mieheni alkaisi vihjailemaan mulle laihduttamisesta, se olisi täysin sadistista ja törkeää.



Olen kyllä varmaan edelleen suurimman osan mielestä lähinnä liian laiha. Kuntoilen kyllä, ja se on mulle tärkeää, mutta siinäkin joutuu olemaan aika tarkkana ja tehdä itselleen sääntöjä ettei mene överiksi. Ja sit mietin välillä, et olenko oikeastaan edes toipunut kun teen niitä sääntöjä - miks ei vois vain olla ja kuntoilla ja hoitaa itseään normaalisti... just niinkuin monet ihmiset täällä kehottavatkin - tajuamatta että se ei JUMALAUTA OLE NIIN HELPPOA.



Ihan oikeesti, jättäkää vaikka vastaamatta, te jotka ette syömishäiriöstä mitään tiedä. Ja muutenkin, AP:n mitat ovat ihan OK ja ennenkaikkea tosi terveen kuuloiset. Tiesittekö että syömishäiriöön voi ihan oikeasti kuolla??

tietäen ilmeisesti asian herkkyyden.



Ap:n tilanne ei ole vielä paha, toki hyvin lähellä lievän ylipainon rajaa.. ehkäpä nyt on ihan hyvä hetki tarkistaa ruokailutottumuksia. En puhuisi mistään laihduttamisesta; se kuulostaa joltain projektilta, mikä alkaa ja loppuu. Paino kyllä pysyy aisoissa ja laskee kun vähän katsoo mitä suuhunsa laittaa ja minkä verran. Asiasta ei pidä ottaa mitään stressiä, herkkuja saa ja pitää syödä, mutta harvemmin ja vähemmän. Kenelläkään ei ole niin kovaa luonnetta että kestäisi täysin ilman herkkuja.



Ja minusta jotenkin kuvaavaa on tuo että ap on hieman närkästynyt saamastaan salaatista naistenpäivänä.... ei ollut oikein mieleinen... ennen kun on saanut suklaata... eipä mahda miehestäkään tuntua kivalle kun tekee salaatin ja sit se ei olekkaan mieluinen yllätys...