Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa, että laihdutan:(
18.03.2009 |
Mies kertoi, hiukan kierrellen ja kaarrellen, että otettaiskos yhdessä semmonen vatsanpienennysprojekti, kesäksi kuntoon. Järkytyin, en kyllä sanonut mitään hänelle. Pitääkö hän minua kauheana läskinä...
Minulla on ollut nuorena syömishäiriö. Sen paraneminen kesti vuosia, jonka mies hyvin tietää. Tästä syystä tuo aihe on minulle tosi arka paikka. Tiedän toki, että olen nykyään pyöreämpi kuin ennen, mutta toisaalta tykkään itsestäni (ja esim. rinnoistani) nykyään paljon aiempaa enemmän.
Lupasin miettiä asiaa. Miehellä ei edes ole mitään mahaa, joten kyllä hän nyt puhui vain halustaan saada minut laihtumaan, vaikkei sitä suoraan sanonutkaan. Hän myös teki minulle naistenpäivänä iltapalaylläriksi salaattia, vaikkakin herkullista, niin ei se suklaata ollut, kuten ennen.
Nyt huomaan, että mietin taas ruokaa ja mahaani koko ajan. Itse asiassa, kun mietin tarkasti, haluaisin olla taas hoikka. Silti minua ahdistaa suunnattomasti ajatus laihduttamisesta. Olen myös mielialalääkityksellä, jolla aikoinaan hoidettiin pahaa masennusta.
Mitä minun pitäisi tehdä? Olen miehelleni loukkaantunut. Ei ole mielestäni hänen asiansa huomautella laihtumistarpeestani.
Kommentit (100)
että vaikka mulle on sama mitä kukainenkin painaa, enkä edes omista vaakaa, nin ihmettelen siltikin, miten joku jaksaa olla niiden sadan kilonsa kanssa ja miten viihtyy huonokuntoisena? Itselleni on erittäin tärkeää olla hyvässä kunnossa fyysisesti ja tuntuisi inhottavalta kantaa hirmuista määrää ylimääräistä mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
painonsa suhteen, mutta syömishäiriöinen ihminen on vähän eri asia. Vai menetkö ehdottamaan paukkua alkoholistille, joka on ollut 5 vuotta kuivilla ja ihmettelt sitten, miksi ei yhtä voi ottaa. Syömishäiriö on samankaltainen sairaus kuin alkoholismi, kerran syömishäiriöinen, aina syömishäiriöinen.
Kuinka vähän ihmisellä voi olla tilannetajua? Empatiaa? Ymmärrystä? Järkeä? TIetämystä? APUA.
Mutta ärsyttää tollaset vinkujat, jotka käy heti itkemään jos mies huomauttaa NÄTISTI että voitaisiin YHDESSÄ alkaa liikkumaan.
Ja vielä kehtaa itkeä kun ei saanut naistenpäivänä suklaata.
jonnekkin ne kassit täytyy tyhjentää jos nyt vähän ilkeä olen. toki on miehiä joilla on himo lihaviin kuten olemme 4 D dokkareissa nähny.
Mikäköhän minun miestäni sitten vaivaa kun jaksaa harrastaa seksiä vaikka viisi kertaa päivässä tälläisen yli satakiloisen kanssa? :D Kehuu koko ajan kauniiksi, tarraa vähän väliä kiinni ja flirttailee julkisestikin.
T. Kahdeksan vuotta yhdessä ja lapsikin siunaantunut
näillä ylipainokommenteilla. Ei ole mollaajilla hajuakaan syömishäiriöistä ja sen vaikutuksista....
Ap, olet ihan sopusuhtainen ja hyvä!
Älä lähde laihduttamaan. Mulla on ollut myös syömishäiriö, ja jo 3 kertaa laihdutus on lähtenyt käsistä tosi vaarallisesti.
Sanot miehellesi vaan että et voi punnita painoasi, tai laihduttaa koska homma lähtee heti käsistä. Niin mä olen toiminut. Tiedän jos hyppään vaakaan, niin ikinä paino ei ole sopiva.
Ei normaali ihminen voi ymmärtää että laihdutusta ei voi vaan lopettaa 5 kg:n jälkeen. Sitten aletaan yrittämään vaan kovemmin... ai kun olisi ihana painaa 37 kg, tai mahtua eskarilaisen farkkuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän tosi hyvin huolesi sairautesi uusimisesta. Syömishäiriö on vaarallinen ja salakavala tauti. Tänne kirjoittaneet naiset eivät selvästi ymmärrä lainkaan mistä siinä on kysymys. Jo pelkästään tuollaiset AJATUKSET että "olen liian lihava" ja "huomaan että haluaisin olla laihempi" voivat olla tosi vaarallisia... :( Ja huomaat sen itsekin. Mielestäni on enemmän kuin realistista olla huolissaan sairauden uusimisesta jos huomaa tuttuja ajatuksia mielessään.
Millainen oli suhteesi liikuntaan kun sairautesi oli pahimmillaan? Säätelitkö vain syömiäsi kaloreita, vai ruoskitko itseäsi myös fyysisesti liikkumalla liikaa? Olisin TOSI VAROVAINEN ruokavaliomuutosten kanssa, jos olet viimein saanut itsellesi suhteellisen luonnollisen suhteen ruokailuun. Liikunnan lisääminenkin on riippuvaista siitä, oletko sitä "väärin käyttänyt". JOs saisit iloa ja voimaa ulkoilusta tai omasta liikuntaharrastuksesta, silloin se olisi sinulle hyväksi. Mutta jos lähdet veren maku suussa kuntoilemaan ainoana ajatuksenasi saada painoa alas - silloin ollaan mielestäni tosi vaarallisilla vesillä.
T. Sh
vaan kunnonkohotuksesta? Ainakaan tuossa aloituksessa et ole hanen suuhunsa laittanut mitaan painoon viittaavaa, vaan han oli miettinyt _kunnonkohotusta_. Eli ehka se painoasia on enemman omassa paassasi kuin miehesi paassa, voisiko olla nain? Jos nain on niin minustakin sinun voi olla vaarallista rueta laihduttamaan. Kunnonkohotus, liikkuminen ja terveellinen ruokailu on hyvaksi kenelle tahansa, eika siihen tarvitse liittya mitaan tietoista laihdutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannattaisi alkaa käymään salilla hankkiakseen lihasmassaa ja samalla voi syödä normaalisti, kuten täällä joku jo mainitsi. Etenkin kun tekee sen opastetusti, jolloin homma ei voi mennä ylilyönniksi.
Mäkin ihmettelen naisten ajatusmaailmaa, että ihalillaan jotain missejä ja malleja ja yritetään nääännyttämällä saada sellainen langanlaiha vartalo, jolla ei ole mitään tekemistä hyvän kunnon ja itsetuntemuksen kanssa. Sen sijaan voisi urehilemalla hankkia kurvikkaan kropan ja nauttia elämästä. Merkillistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos syömishäiriöinen lähtee salille tarkoituksenaan parantaa kuntoaan, se on vähän eri etki, kuin normaalille ihmiselle. Treenaaminen alkaa normaalisti, sitten tahti kiristyy ja kiristyy, kunnes jumpassa vietetään 3 tuntia päivästä ja pakinnoksi on vishyä. Sitten alkaa ruoan tarkkailu ja oravanpyörä on valmis.
Tämä näyttää olevan uskomattoman vaikeata monelle ymmärtää! On kyse sairaudesta. Uskomattoman moukkamaista porukkaa liikkeella. Todellista tietämättömyyttä!
kannattaisi alkaa käymään salilla hankkiakseen lihasmassaa ja samalla voi syödä normaalisti, kuten täällä joku jo mainitsi. Etenkin kun tekee sen opastetusti, jolloin homma ei voi mennä ylilyönniksi.
Mäkin ihmettelen naisten ajatusmaailmaa, että ihalillaan jotain missejä ja malleja ja yritetään nääännyttämällä saada sellainen langanlaiha vartalo, jolla ei ole mitään tekemistä hyvän kunnon ja itsetuntemuksen kanssa. Sen sijaan voisi urehilemalla hankkia kurvikkaan kropan ja nauttia elämästä. Merkillistä.
estä ap:ta aloittamasta liikuntaa ja terveellisempiä elämäntapoja. Ei sitä tarvitse varsinaisesti laihduttaa vaan alkaa syömään hiukan terveellisemmin ja harrastamaan yhdessä miehen kanssa sitä liikuntaa.
Ehkä ap makaa sohvalla suklaata syöden kaikki illat ja mies alkaa huolestua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan kunnonkohotuksesta? Ainakaan tuossa aloituksessa et ole hanen suuhunsa laittanut mitaan painoon viittaavaa, vaan han oli miettinyt _kunnonkohotusta_. Eli ehka se painoasia on enemman omassa paassasi kuin miehesi paassa, voisiko olla nain? Jos nain on niin minustakin sinun voi olla vaarallista rueta laihduttamaan. Kunnonkohotus, liikkuminen ja terveellinen ruokailu on hyvaksi kenelle tahansa, eika siihen tarvitse liittya mitaan tietoista laihdutusta.
Mä olen aina ollut hoikka ja ei mulla koskaan ole ollut mitään tarvetta laihduttaa. Silti aina tasaisin väliajoin pidän "kunnonkohotuskuureja". Yritän liikkua ja syödä mahdollisimman terveesti tai ainakin terveemmin kuin huonosti. Ja yhdessä on kivempi liikkua, viimeksi mä itse ehdotin mun miehelle että lähdettäisiin sulkista joka viikko pelaamaan ja muistaakseni viime syksynä mun mies houkutteli mua sen kanssa läheiselle kuntosalille. Me ei siis todellakaan laihduteta vaan yritetään pitää kropasta huolta noin muuten, pikku kunnonkohotusta.
Juttele miehesi kanssa.
Syömishäiriö on VAKAVA asia!!! Ja täällä suunnilleen haukutaan läskiksi.. Ootte kyllä melko fiksua porukkaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos syömishäiriöinen lähtee salille tarkoituksenaan parantaa kuntoaan, se on vähän eri etki, kuin normaalille ihmiselle. Treenaaminen alkaa normaalisti, sitten tahti kiristyy ja kiristyy, kunnes jumpassa vietetään 3 tuntia päivästä ja pakinnoksi on vishyä. Sitten alkaa ruoan tarkkailu ja oravanpyörä on valmis.
Tämä näyttää olevan uskomattoman vaikeata monelle ymmärtää! On kyse sairaudesta. Uskomattoman moukkamaista porukkaa liikkeella. Todellista tietämättömyyttä!
Turha haukkua ketään moukaksi jos nyt ei ole juuri sun sairauteen perehtynyt.
Jos syy löytyy korvien välistä, niin eikö siihen saa mitään pillereitä? mielenvikaisuuttahan toi on että ei osaa lopettaa sen jälkeen kun on aloittanut.kannattaisi alkaa käymään salilla hankkiakseen lihasmassaa ja samalla voi syödä normaalisti, kuten täällä joku jo mainitsi. Etenkin kun tekee sen opastetusti, jolloin homma ei voi mennä ylilyönniksi.
Mäkin ihmettelen naisten ajatusmaailmaa, että ihalillaan jotain missejä ja malleja ja yritetään nääännyttämällä saada sellainen langanlaiha vartalo, jolla ei ole mitään tekemistä hyvän kunnon ja itsetuntemuksen kanssa. Sen sijaan voisi urehilemalla hankkia kurvikkaan kropan ja nauttia elämästä. Merkillistä.
että puhuin OPASTETUSTA liikunnasta, vai pitäisikö sun mielestä syömishäiriöisen maata kotona syömässä suklaata, kun ei muka muuhun kykene??? Älä jauha pas....
Salit on pullollaan tonen toisiaan osaavampia ammattilaisia, joilta saa opastusta, neuvontaa ja sillehän voi sanoa, että myös seurailee, ettei homma mene överiksi. Samoin mies voi olla tukena ja turvana, jotta osaa jeesata, jos mopo meinaa karata käsistä!! Ihmeellistä, että kannustetaan syömishäiriöistä makamaan sohvalla ja sitten se homma viimeistäään menee pipariksi, kun vuosikausien makoilun jälkeen ylipainoa on roimasti ja sitä yritetään lähteä poistamaan.
Tässä ei nyt ole kyse pelkästään muutamasta mahamakkarasta, vaan huonolla tuurilla ihmisen hengestä. Onko teillä mitään käsitystä mikä on esimerkiksi anorektikkojen kuolleisuus?
Ystäväni parantui anoreksiasta kerran ja kaikki näytti hyvältä. Toisella kerralla sairaus tulikin sitten tuplaten pahempana ja meinasi käydä huonosti. Syömishäiriöstä ei tosiaankaan ikinä parannuta kokonaan.
Ap, ehkä miehesi ei aivan hoksaa miten vakavasta asiasta on kyse. Jospa kertoisit huolesi hänelle suoraan. Selvästi mies ei ole mikään typerys, sen verran hienovaraisesti on asian ottanut puheeksi.
painonsa suhteen, mutta syömishäiriöinen ihminen on vähän eri asia. Vai menetkö ehdottamaan paukkua alkoholistille, joka on ollut 5 vuotta kuivilla ja ihmettelt sitten, miksi ei yhtä voi ottaa. Syömishäiriö on samankaltainen sairaus kuin alkoholismi, kerran syömishäiriöinen, aina syömishäiriöinen.
sitä kenellekään suosittele, enkä vahingossakaan ala 5 kg ylipainoiselle ex-syömishäiriöiselle huomauttelemaan ylipainosta.
Ja ne salin henkilökunta ei ole mitään psykologeja, ne on liikunnanohjaajia. Ei niillä ole aseita taistella syömishäiriötä vastaan.
Jos syömishäiriöinen lähtee salille tarkoituksenaan parantaa kuntoaan, se on vähän eri etki, kuin normaalille ihmiselle. Treenaaminen alkaa normaalisti, sitten tahti kiristyy ja kiristyy, kunnes jumpassa vietetään 3 tuntia päivästä ja pakinnoksi on vishyä. Sitten alkaa ruoan tarkkailu ja oravanpyörä on valmis.
Tämä näyttää olevan uskomattoman vaikeata monelle ymmärtää! On kyse sairaudesta. Uskomattoman moukkamaista porukkaa liikkeella. Todellista tietämättömyyttä!
Turha haukkua ketään moukaksi jos nyt ei ole juuri sun sairauteen perehtynyt.
Jos syy löytyy korvien välistä, niin eikö siihen saa mitään pillereitä? mielenvikaisuuttahan toi on että ei osaa lopettaa sen jälkeen kun on aloittanut.kannattaisi alkaa käymään salilla hankkiakseen lihasmassaa ja samalla voi syödä normaalisti, kuten täällä joku jo mainitsi. Etenkin kun tekee sen opastetusti, jolloin homma ei voi mennä ylilyönniksi.
Mäkin ihmettelen naisten ajatusmaailmaa, että ihalillaan jotain missejä ja malleja ja yritetään nääännyttämällä saada sellainen langanlaiha vartalo, jolla ei ole mitään tekemistä hyvän kunnon ja itsetuntemuksen kanssa. Sen sijaan voisi urehilemalla hankkia kurvikkaan kropan ja nauttia elämästä. Merkillistä.
Eikös naiset aina neuvo, että jos haluat naisesi laihtuvan, laita jotain terveellistä syötävää ja ehdota että alatte yhdessä lenkkeilemään...
Väitättekö tosiaan, että syömishäiriöisen ainoa vaihtoehto on olla normaalipainon ylärajoilla? Että mitään kiinteytystä tai ruokavalion tarkistamista ei voi koko loppuelämänä tehdä, tai tauti uusii? Kehottaisin lukemaan kirjallisuutta aiheesta, kyllä monet ex-syömishäiriöiset voivat harrastaa kovastikin liikuntaa ilman että menee överiksi. Itse asiassa moni on kertonut liikunnan olevan "se juttu" joka on vapauttanut ruokaorjuudesta ja joka on lisännyt hyvää oloa ja itseluottamusta.
mä jo ihmettelin mihin kaikki täysjärkiset ihmiset ovat kadonneet
Mikäköhän minun miestäni sitten vaivaa kun jaksaa harrastaa seksiä vaikka viisi kertaa päivässä tälläisen yli satakiloisen kanssa? :D Kehuu koko ajan kauniiksi, tarraa vähän väliä kiinni ja flirttailee julkisestikin.
T. Kahdeksan vuotta yhdessä ja lapsikin siunaantunut