Kohta kuusi vuotiaasta tytöstä tullut "hirviö" :( Kasvatukseni mennyt täysin metsään.
Tyttö huutaa, repii, heittelee tavaroita. Päiväkotiin lähteminen kestää pahimmillaan puoli tuntia ja nukkumaan meno samoin. Kaikki muu päivällä ottaa oman aikansa, koska tyttö ei halua/viitsi/jaksa/USKO!
Meillä on käytössä tuhmatuoli, lelutakavarikko, lastenohjelmien kieltäminen ja nyt tänään päätin, että myös nippaus. Eli jos tyttö lyö, potkii tai heittää tavaroita saa nipin. Tiedän että tämä on väärin, mutta lyömisestäkin tuntuu hullulta raahata tyttö tuhmatuoliin ja saada matkalla huitomista osakseen. Lisäksi tyttö on aika isokokoinen ja minä todella pieni, eli fyysisesti hankalaa enää käytöstä hallita.
Olen aika loppu tytön kanssa. Tuntuu, että en ole onnistunut kasvatustyössäni ollenkaan. Joudun turvautumaan fyysiseen kuritukseen, jota vastustan. Millainen tytöstä tulee isompana? Onkohan hän ihan kauhea mummojen potkija? *nyyh*
Kommentit (24)
kuuluu toimenkuvaan... Kysäisepä pkodissa, miten siellä käyttäytyy, niin saat vähän perspektiiviä kasvatuksesi onnistumiseen.
Itse henkkoht olen kyllä sitä mieltä, että ei kenekään pidä alistua väkivallalle, vaikka lyöjänä kuinka olisi lapsi. Siitä pitää saada sanoa ja ankarasti ja jos muu ei auta, sen verran on "annettava takaisin" että lapsi ymmärtää että se mitä hän tekee, sattuu sinua. Mutta tässä nyt sitten järki käteen: jos lapsi potkii, et tietenkään voi potkia takaisin, vaan tuollainen nippaus voi olla juuri sopiva. Katsot vaan, että et tee mitään vihan vimmassa, sillä silloin tulee tehneeksi sellaista, mitä ei pitäisi.
yliväsynyt? Minkä verran nukkuu vuorokaudessa keskimäärin? Meillä tuli 3-vuotiaasta kuvaamasi kaltainen, kun hän jätti päiväunet pois ja aikaa kului pari kuukautta. Univelkaa yksinkertaisesti kertyi liikaa. Otimme unet takaisin "pakolla", ja ääni kellossa muuttui täysin. En nyt suosittele teille enää päikkyjä, mutta kannattaa kiinnittää huomiota, meneekö lapsi tarpeeksi ajoissa nukkumaan, eli saako 10-12 tuntia unta vuorokaudessa.
Monilla lapsilla aamut on erityisen vaikeita, kun heräävät huonolla tuulella. Tuttavani kertoi, että hänen lapsensa inhoaa eskaria niin paljon, että sen takia kiukkuilee koko aamun. Voisiko teillä olla tätä? Hän kuulemma joskus jopa pukee 6-vuotiaan, että tämä saa syliä ja rauhoittuu paremmin. Lapsi on myös pyytänyt häntä saattamaan hänet eskariin ja vaatinut muutenkin erityishuomiota ja taantunut pikkulapsimaisemmaksi.
Tsemppiä sinulle! Neuvolaankin voi soitella, osaavat ehkä sielläkin auttaa! Ketään ei siellä tuomita, erityisesti jos on niin fiksu, että osaa itse vanhempana pyytää apua.
Voimia!
muutamalla eurolla se kaiken kattava Anna Wahlgrenin lapsikirja, siinä kun on käyty jokainen ikävuosi 16 v asti. 5-6 vuotiaan uhma on vielä leikkiä siihen verrattuna mitä on 10 vuoden kuluttua. Ihan sama miten suhtautuu lapseen 5-6 vuotiaana, se hankala vaihe kestää jonkun kuukauden ja sitten lapsi on taas oma ihana itsensä. Sataan kertaaan on todettu että rankaisu ei mitään auta, uhma vaan kasvaa, silti näitä nippailioita vaan riittää ja riittää, ja mitä ihmeen iloa te saatte niistä rankaisuista, johan olis maailma ihana paikka jos niistä olis jotain hyötyä.
Olen nyt täällä töissä miettinyt koko päivän vain sitä, miten minun ja lapsen välinen suhde saataisiin taas toimimaan. Miten rangaistaan ei toivotusta toiminnasta, toisaalta miten palkitaan kun hommat menee oikein hyvin?
Meillä ennenkin ollut käytössä lelutakavarikko, mutta nyt suunnittelin siihen systeemin. Eli siivoan kaikki muut lelut pois paitsi lempilelut, joilla oikeasti leikitään. Näistä sitten takavarikoidaan.
Mietin, että alan ottamaan tyttöä enemmän mukaan kaikkiin aikuisten juttuihin ja toisaalta alan leikkimään hänen kanssaan.
Tuntuu pahalta tämä oma vanhemmuudessa haparointi. Osittain siksi, että itse on niin hukassa ja toisaalta myös siksi, että haluaisin tarjota lapselleni parasta, tasapainoisen kasvuympäristön, jossa tarjolla on paitsi rajoja myös rakkautta ja aikaa.