Lapsi kiusasi koiraa, joka hermostui ja nirhaisi hampaillaan naarmun lapsen poskeen.

Täytyykö asialle tehdä jotain? Siis kun verinaarmu tuli kuitenkin. Rokotukset on tietty 2v:llä kunnossa.

ja selittää lapselle, ettei koiraa saa kiusata. Koirakin voi suuttua.

Meillä on iso talo ja muitakin lapsia. Ihan joka sekunti en voi olla silmät selässäkin, vaikka koko ajan läsnä olenkin. Koira siis nukkui eteisen lattialla, eikä siinä siis paljoa tarvittu, kun lapsi sai reaktion koirassa aikaiseksi. Saattoi siis olla, että koira enemmänkin pelästyi kuin ärsyyntyi.



ap

niin kävisin kyllä näyttämässä lääkärille/sairaahoitajalle. Tulehtuu putsaamisesta huolimatta todella helposti ja voi helposti lopuksi arpeutua.

mun mielestä ja tietty lapselle ja koiralle torut selitysten kera...

Entäs jos koira olis purassu pahemmin? :o

Hyi, koirat on ällöttäviä.

"Koira puri pikkutytöltä naaman irti Eurassa"

Ei todellakaan tarvii mihinkään lääkäriin lasta naarmun takia kuskata. :-D



Toi nyt on sama kuin jos äiti olisi kynnellä tai sormuksella tai millä vaan vahingossa raapaissut lasta. Siitä onkin juu tosi lyhyt matka siihen kun saamme lukea, että "äiti pahoinpiteli lapsensa hengiltä Eurassa.".

Entä jos lapsella on nyt hiv?



Vaikka voihan se heterokoiraltakin tarttua...

Täällähän oli pari päivää sitten ketju, jossa joku oli puraissut koiraa ja pelkäsi sitten että koira oli saanut Hiv-tarunnan! Mahtoikohan olla ap? Apua! Nyt joku äkkiä soittamaan lastensuojeluun ja varmuuden vuoksi palokuntaan ja Valittuihin Paloihin!

vaikka olisi kuinka iso talo, niin pitää pystyä huolehtimaan, ettei tuollaista pääse käymään tai pahemmin. Koira ulos tai omaan huoneeseen. Eiköhän puhdistus riitä, kun pienestä naarmusta kyse

Toi on pahan alkua!



Meilläkin on talo ja kolme lasta. Koira joskus tilanteessa että ei jaksa lapsia ja alkaa komentaan lapsia kauemmaksi. Onneksi olen ollut aina tilanteissa mukana ja ohjaan lapset pois ja rauhotan koiraa. Koira mielellään silloin ihan omaan oloon. Onko koiralla joku täysin oma paikka?



Lapset sun on ihan PAKKO opettaa ettei mene koiran luo. Ei sen tartte olla pelästymistä ja kiusaamista kun koira ei jaksa koko päivästä kiljumista ja muuta sählinkiä. Kaikki koirat ei jaksa edes lapsia!



Jos koira kerran pääsee nirhasemaan lasta ja lapsi jatkaa sitä omaa "viatonta lapselle niin tavallista sinisilmäsyyttä" eikä anna koiralle omaa tilaa niin koira purasee jossain vaiheessa pahemmin.



Liian iso koira pienessä tilassa? Liian vähän aktiviteettia? Liikaa lapsia ja hälinää koiralle?



Sinuna miettisin miten koiraa pystyy auttamaan enempi ja opettaa lapsia ettei sinne koiran luo vaan mennä.

Koira on kuitenkin luontokappale. Ei koiriin ja pieniin lapsiin voi luottaa keskenään.

ongelma kuin naarmun paraneminen.



Miten meinaat estää sen, ettei tuo toistu? Sinullahan oli enemmänkin lapsia? Koiran ei pitäisi purra lasta, kun säikähtää - sorry nyt vaan. Joten koira kannattaisi kouluttaa paremmin ja pitää tilassa, jonne lapsi ei pääse äidiltä salaa sitä häiritsemään.



Kannattaa selvittää, mitä oikeasti tapahtui eli miten lapsesi sitä koiraa kiusasi. Voi olla, ettei juuri mitenkään - jolloin se koiran reaktio on todellakin Ongelma.

Koiran pitää kestää kaksivuotiasta vaikka se ratsastais sillä niin ei saa purra.



Syyllistät nyt lapsen joka on vasta kaksi.



- syyllinen olet sinä

- tai koira yksin



Koira ei sovi teille koska et pysty sitä tai lapsias vahtimaan. Lapsia ei voi antaa pois koiran voi.

Uskottele itsellesi mitä tahansa muttei se välttämättä ole totuus.

Kyllä koiran pitää sietää oman perheen lapsen leikkiä. Kaksivuotias tuskin vakavasti voi uhata koiraa eikä toivon mukaan myöskään pahasti osaa kiusata.



Jos koira on niin hermoheikko tai kokee olevansa lapsia ylempänä lauman hierarkiassa, niin äkkiä koira piikille! Nuori koira on koulutettavissa vielä, mutta vanhaa ei enää kannata yrittää opettaa nöyremmäksi.



Ja tämän sanon isojen koirien kasvattajana. Koira ei saa olla kingi perheessä, ei varsinkaan lapsiperheessä!

Meillä (pieni terrieri) on muutaman kerran käynyt niin, että lapset ovat tehneet typeryyksiä koiralle. Minä olen aina ollut paikalla, mutta joskus lapsi saattaa tehdä jotain sellaista piilovänkää, jota ei heti tajua, vaikka lähellä olisikin.



Koiramme osaa tasan tarkkaan varoittaa lapsia vahingoittamatta heitä millään tavalla. Eli niillä muutamilla kerroilla, jolloin koiraa on kiusattu (tai yleensä kai tilanne on sitä, että alunperin ok leikki muuttuu härnäämiseksi) minun sitä tajuamatta, on koira ottanut "julman ilmeen", napsauttanut hampaansa yhteen lapsen kasvojen lähellä ja poistunut paikalta. Ikinä ei ole lapsi saanut naarmuakaan ja on kyllä tasan tarkkaan ymmärtänyt, että nyt tuli koiraa kiusattua.

ei lasta koiran kanssa kahden jätetä....

Ei voi olettaa, että koiran pitää vain kestää lasten rajut leikit. Koirallakin pitää olla paikka, mihin se voi mennä turvaan ja rauhaan.

Mielestäni tämä ei ole eläimen inhimillistämistä, vaan eläimiäkin täytyy kohdella tietyllä kunnioituksella. Ei sitä lauman alintakaan jäsentä saa kiusata.

Kyllä koiran pitää sietää oman perheen lapsen leikkiä. Kaksivuotias tuskin vakavasti voi uhata koiraa eikä toivon mukaan myöskään pahasti osaa kiusata./i]

Eli tilanne oli siis täsmälleen tämä. Olin laittamassa ruokaa tuloillee keittiössä, kun 2v lähti keittiöstä. Heti, kun sain tavarat käsistäni, lähdin perässä katsomaan, mihin tuo meni. Olin siis n. 30-45 sekuntia (max minuutin) lapsen perässä. Koira makasi omalla paikallaan eteisessä ja kun ehdin paikalle, oli lapsi jo purskahtanut itkuun ja koira nolon näköisenä vieressä. Täsmälleen en siis nähnyt tilannetta, mutta koska olen aiemminkin lasta ohjannut nukkuvan koiran luota pois, OLETAN, että lapsi oli tälläkin kerralla koiraa tiukasti halaamassa, kasvot koiran turkkiin painettuna. Kaikki koirat eivät tästä pidä (tiedän omasta kokemuksesatni, kun pienenä halasin naapurin koiraa liian lujaa ja tuo näykkäisi minua.), mutta ei se silti tee koirasta lapselle vaarallista. Kyseessä on vielä pieni koira. (Juu, ei se kokoa katso, sanoo nyt joku.)



Ja mitä tulee tuohon lapsen/koiran vahtimiseen, niin olen tätä karusellia jo niin kauan pyörittänyt, että aivan varmasti tiedän pystyväni tähän :) Näyttäkää minulle se vanhempi, joka on joka askeleella jokaisen lapsensa kannoilla. Olisinhan voinut istua vaikka vessassa!



Lasta en tietenkään tilanteesta syyllistä. En myöskään eläintä, joka oli unessa. Varmaan syyllinen, jos sellainen tilanteessa on, olen minä, kun en tosiaan ihan koko ajan voi joka lasta seurata. Olemmehan sentään omassa kodissamme, jossa lapset osaavat ja saavat liikkua itsenäisesti.



Ja se vielä, että meillä kyllä lapsille on opetettu, että koiraan ei saa koskea, kun se nukkuu/syö tms. Koira on yleensä aina hyvin suopea lasten hellyydenosoituksille. Antaa kuopuksen mm. lähes raahata itseään lattiarättinä, mutta (ja jälleen kerran oletan) luulen, että tässä tilanteessa se, että koira nukkui (omalla paikallaan) oli tilanteen ydin.



Kiitokset kuitenkin teille, jotka viitsitte vastata alkuperäiseen kysymykseeni. Naarmu on nyt puhdistettu asianmukaisesti ja sekä koira että lapsi ovat aivan omia itsejään. Kuinka moni teistä moralisoijista muuten veisi tällaisen tilanteen jälkeen koiransa piikille?