Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En vaan jaksa tätä raskautta enää!!!
13.03.2009 |
Vielä vajaa vuosi sitten olin elämäni kunnossa. Ei tietoakaan sairauksista tai kivuista. Elämä oli ns. parempaa kuin koskaan. Kantelin sata kiloisia potilaita rappusia ylös sekä alas. Välillä juoksin pitkiäkin matkoja painavat hoito- ja happireput selässä. Periaatteessa fyysisesti ei ollut mitään mitä olisin voinut tehdä. Olin huippu kunnossa.
Energiaa riitti ja lasten kanssa touhusin kaikenlaista.
Vauvakuume iski ja miehen kanssa aateltiin, että mitä jos kolmannen lapsen yrittäisi saada. No raskaaksi tulinkin heti ensimmäisellä kierrolla. Olin niin onnellinen. Saisin kolmannen ihanan lapsen.
Kunnes.... Ensin alkoi pahoinvointi, mikä voimistui ja voimistui. Mikään ei pysynyt sisällä. Sairaalaan jouduin kaksi kertaa kuivumisen takia. Sairaslomalla olin 3 kuukautta, kun olin niin heikossa kunnossa. Laihduin 7kg.
Sen jälkeen kun pahoinvointi alkoi hellittää, niin alkoivat kivut. Kouristuksia, polttoja ja viiltävää kipua alavatsalla. Testejä ja kokeita tehtiin. Mitään ei varsinaisesti löytynyt. Päädyttiin siihen, että viime vuonna tehdyn leikkauksen arpikudokset venyivät ja paukkuivat poikki sitä mukaa kun kohtu kasvoi. Vaarana oli, että jokin suurempi kiinike katkeaa ja alkaa vuotamaan vatsaonteloon.
Joka kipukohtauksen aikana, joita tuli noin kerran viikossa, minun piti varmuuden vuoksi mennä sairaalaan tarkastuttamaan tilanne. Joka kerta lääkäri varoitti että kyseessä voi olla myös keskenmeno. Ja jos kyseessä on vuoto vatsaonnteloon ja uusi leikkaus täytyy tehdä, niin sikiö ei todennäköisesti selviä. Olin henkisesti aivan rikki.
Töissä yritin olla mahdollisuuksien mukaan, mutta kipujen, vatsan kasvun ja työn vaarallisuuden vuoksi jouduin siirtymään kenttältä toimisto töihin. Mutta en oikein siinäkään pystynyt kauan olemaan, vaan sairaslomalle taas.
Sairasloman aikana alkoi pikkuhiljaa tulla myös muita ongelmia. Liikkuminen vaikeutui pikkuhiljaa siihen pisteeseen, että kepit tulivat käyttöön, kun jalat eivät enää kanna ja kipu on kovaa. Öisin ei kivulta saa nukuttua, eikä särkylääkkeistäkään ole apua.
Rv25 alkoivat ennenaikaiset supistukset. Niitä seurailtiin aikansa mutta koska mitään hälyttävää eivät saaneet aikaseksi ei kuulemma mitään hätää. supistuksia tulee silloin tällöin ja ovat välillä todella kivuliaitakin. Kaksi kertaa olen jo mennyt sairaalaan "synnyttämään" (rv28 ja rv31) mutta onneksi supistukset ovat loppuneet.
Keho alkoi myös ilmoittaa raskauden aiheuttamista rasituksista muullakin tavalla. Ei jaksa kehoni tuottaa tarpeeksi insuliinia, joten raskausajan diabetes tuli diagnoosiksi. Se oli kyllä aika kolaus. Ei riittänyt sitten kivut ja säryt vaan piti tulla vielä jokin vauvankin terveyteen vaikuttava sairaus.
Tällä hetkellä makaan sohvalla lantionlöystymisen takia, kun en pysty liikkumaan ja jos liikun niin sitten alkaa myös supistaa.
Piikittelen itteäni aamuisin ja joka aterian jälkeen... olen todella surkeassa kunnossa.
En olisi ikinä uskonut kuinka hirveää tämän raskauden kohdalla odotus aika olisi. Sekä fyysisesti että henkisesti. Vajaa vuosi sitten olin todellakin niin hyvässä kunnossa ja nyt en saa edes itse sukkia jalkaan kun ei kivuilta saa jalkoja nostettua. Sänkyyni olen joutunut hankkimaan liukulakanan jotta saan öisin vahdettua asentoa paremmin (jota joudun vaihtamaan 15-30min välein, kun lantiota ja selkää alkaa polttaa). Suihkussa on käytössä suihkutuoli, jotta saan turvallisesti itseni pestyä, eikä mieheni sitä tarvitse tehdä.
Ja menossa on vasta raskausviikko 33...
En tiedä miten selviän vielä monta viikkoa tällaista. Luulin olevani vahva ihminen... En jaksa enää.
Kommentit (27)
oisko mahdollista todellakin käynnistää synnytys aikaisemmin jo?Ois varmaan suuri helpotus sulle jos niin kävis.Mä oon kans niin liikunnallinen ihminen,et mun on vaikea kuvitella tollasta sohvalla makaamista..Mäkin odotan nyt puolivälissä ja oon toistaiseksi pärjännyt entiseen malliin.
Tsemppiä sulle viimeisiin viikkoihin!Ihana palkinto sit oottaa sua maalisssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta neuvolasta eivät suostu edes äitipolille lähettämään. Raskaudet ovat erillaisia ja vauva ei ole vaarassa. Nämä ovat syyt miksen äitipolille pääse.
Ja jos menen päivystysluontosena potilaana äitipolille, niin hoitavat vaan sen akuutin asian ja sanovat, että neuvolan kautta sitten lähetteellä, jos tarvetta on.
Yritän henkisesti tsempata itteäni koko ajan. Ajattelen sitä aikaa kun vauva on jo syntynyt ja olemme kotona ja minä olen toipunut näistä kaikista. Kuinka helpompaa sitten on. Ja tosiaan ei kestä enää kauan.
Mutta väkisin tulee ajatuksiin että en vaan jaksa enää. kivut pahenee koko ajan. Nyt joudun kävelemään keppien varassa, mutta entä hetkenpäästä? pystynkö kävelemään ollenkaan parin viikon päästä? Millainen olen kun en saa nukuttua? Univelka vaan kasvaa koko ajan.
Tahdon vaan että tämä raskaus olisi jo ohi. Haluan oman itseni takaisin ja vauvan syliin.
ap
ja sanottiin että 37+0 on raja (38.viikko), silloin ei oo ennenaikainen.
Tosin mulla ei ole pahoja kipuja, on vaan iiiiiiiiso vauva ja pieni äiti.
Siis tarkoitan että sinun täytyisi jaksaa kipuinesi loppuun asti.
Sinuna vaatisin käynistystä. En tiedä millä viikoilla suostuvat sen tekemään.
eli raskausdiabetes ja lantion löystyminen/ vuodelepo. Jännää oli et ensimmäinen raskaus meni mulla tosi hyvin vaikka olin tosi huonossa kunnossa kun tulin raskaaksi. Sitten kun esikoisen kanssa vietin tervehenkistä ulkoilmaelämää, niin toisen raskauden kohdalla kaikki kivut ja hankaluudet silti iskivät päälle.
Mun kroppa ei enää kestä yhtään vastaavaa raskautta, se on varma. Tiedän et mikään ei lohduta kun oma keho temppuilee tuolal tavalla, mutta sen vaan sanon, et tuli aika ihana lapsi kun noi kivut kärsi.
Miehelleni sanoinkin, että olisin varmaan tullut hulluksi jos mitään "vaivanpalkkaa" en olisi rupeamasta saanut
Tsemppiä ja jaksamista, sinne raejuusto, kananmuna kinkku dietille, itselläni sokeriarvot heittivät pelkästä näkkileivästäkin :)
Kyllä sitä kestää vielä pinen hetken kestää!!! Voimia
T: kohtalotoveri
jos sinula on oikeasti raskausdiabetes niin missä sitä hoidetaan?
itse ainakin juoksin viikottain raskausdiabeteksen takia ÄITIPOLILLA, minne et muka pääse?!??? ihmettelen jos eri paikoissa hoisetaan erilailla. Minä olen Oulussa.
Joka kerran oli ultra ja lääkäri ja diabeteshoitaja. Kaikki voinnit ja kuulumiset kyseltiin. Aina ultrattiin. Jos lapsi olisi ollut liian pieni (kuten ed. raskaudessa) tai liian suuri (rd:n takia) niin olis käynnistetty jo ennen laskettua aikaa.
mitään ongelmia minulla ei kuitenkaan ollut ja jaksoin olla raskaan 41+4 viikolle asti jolloin käynnistettiin. Lapsi syntyi 3200g painavana.
No kuitenkin mun pointti oli se että ihmettelen miksei sua kuunnella/lähetetä äitipolille missä minuakin ONGELMATONTA hoidettiin viimeiset raskauskuukaudet.
Ja raskautesi on RISKIRASKAUS jo raskausfiabeteksenkin takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo yli 5 kk vuodelevossa istukka- ja kohdunkaulaongelmien takia, rv 33 täynnä huomenna. Minäkin pistelen, en tosin insuliinia vaan verenohennuslääkettä. Minulla kuitenkin käynnistetään rv 37-38 (johtuen riskeistä vauvalle ja itselleni). Tsemppiä sinne, itse yritän ajatella että ollaan jo reilusti voiton puolella ja loppu häämöttää!
Alue: Aihe vapaa
Mulla oli myös ensimmäinen raskaus todella hankala ja makasin sairaalassa kuukausia. Vauvan synnyttyä toivuin kuitenkin ihmeen nopeasti. Aluksi oli toki otettava rauhallisesti ja lihakset oli älyttömän kipeinä ihan sisällä hitaasti liikuskelustakin. Parissa kuukaudessa olin kuitenkin jo siinä kunnossa, että jaksoin laittaa ruokaa ja kävellä vaunuja työntäen ulkona lyhyitä lenkkejä.
Kyllä se siitä!