Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En vaan jaksa tätä raskautta enää!!!
13.03.2009 |
Vielä vajaa vuosi sitten olin elämäni kunnossa. Ei tietoakaan sairauksista tai kivuista. Elämä oli ns. parempaa kuin koskaan. Kantelin sata kiloisia potilaita rappusia ylös sekä alas. Välillä juoksin pitkiäkin matkoja painavat hoito- ja happireput selässä. Periaatteessa fyysisesti ei ollut mitään mitä olisin voinut tehdä. Olin huippu kunnossa.
Energiaa riitti ja lasten kanssa touhusin kaikenlaista.
Vauvakuume iski ja miehen kanssa aateltiin, että mitä jos kolmannen lapsen yrittäisi saada. No raskaaksi tulinkin heti ensimmäisellä kierrolla. Olin niin onnellinen. Saisin kolmannen ihanan lapsen.
Kunnes.... Ensin alkoi pahoinvointi, mikä voimistui ja voimistui. Mikään ei pysynyt sisällä. Sairaalaan jouduin kaksi kertaa kuivumisen takia. Sairaslomalla olin 3 kuukautta, kun olin niin heikossa kunnossa. Laihduin 7kg.
Sen jälkeen kun pahoinvointi alkoi hellittää, niin alkoivat kivut. Kouristuksia, polttoja ja viiltävää kipua alavatsalla. Testejä ja kokeita tehtiin. Mitään ei varsinaisesti löytynyt. Päädyttiin siihen, että viime vuonna tehdyn leikkauksen arpikudokset venyivät ja paukkuivat poikki sitä mukaa kun kohtu kasvoi. Vaarana oli, että jokin suurempi kiinike katkeaa ja alkaa vuotamaan vatsaonteloon.
Joka kipukohtauksen aikana, joita tuli noin kerran viikossa, minun piti varmuuden vuoksi mennä sairaalaan tarkastuttamaan tilanne. Joka kerta lääkäri varoitti että kyseessä voi olla myös keskenmeno. Ja jos kyseessä on vuoto vatsaonnteloon ja uusi leikkaus täytyy tehdä, niin sikiö ei todennäköisesti selviä. Olin henkisesti aivan rikki.
Töissä yritin olla mahdollisuuksien mukaan, mutta kipujen, vatsan kasvun ja työn vaarallisuuden vuoksi jouduin siirtymään kenttältä toimisto töihin. Mutta en oikein siinäkään pystynyt kauan olemaan, vaan sairaslomalle taas.
Sairasloman aikana alkoi pikkuhiljaa tulla myös muita ongelmia. Liikkuminen vaikeutui pikkuhiljaa siihen pisteeseen, että kepit tulivat käyttöön, kun jalat eivät enää kanna ja kipu on kovaa. Öisin ei kivulta saa nukuttua, eikä särkylääkkeistäkään ole apua.
Rv25 alkoivat ennenaikaiset supistukset. Niitä seurailtiin aikansa mutta koska mitään hälyttävää eivät saaneet aikaseksi ei kuulemma mitään hätää. supistuksia tulee silloin tällöin ja ovat välillä todella kivuliaitakin. Kaksi kertaa olen jo mennyt sairaalaan "synnyttämään" (rv28 ja rv31) mutta onneksi supistukset ovat loppuneet.
Keho alkoi myös ilmoittaa raskauden aiheuttamista rasituksista muullakin tavalla. Ei jaksa kehoni tuottaa tarpeeksi insuliinia, joten raskausajan diabetes tuli diagnoosiksi. Se oli kyllä aika kolaus. Ei riittänyt sitten kivut ja säryt vaan piti tulla vielä jokin vauvankin terveyteen vaikuttava sairaus.
Tällä hetkellä makaan sohvalla lantionlöystymisen takia, kun en pysty liikkumaan ja jos liikun niin sitten alkaa myös supistaa.
Piikittelen itteäni aamuisin ja joka aterian jälkeen... olen todella surkeassa kunnossa.
En olisi ikinä uskonut kuinka hirveää tämän raskauden kohdalla odotus aika olisi. Sekä fyysisesti että henkisesti. Vajaa vuosi sitten olin todellakin niin hyvässä kunnossa ja nyt en saa edes itse sukkia jalkaan kun ei kivuilta saa jalkoja nostettua. Sänkyyni olen joutunut hankkimaan liukulakanan jotta saan öisin vahdettua asentoa paremmin (jota joudun vaihtamaan 15-30min välein, kun lantiota ja selkää alkaa polttaa). Suihkussa on käytössä suihkutuoli, jotta saan turvallisesti itseni pestyä, eikä mieheni sitä tarvitse tehdä.
Ja menossa on vasta raskausviikko 33...
En tiedä miten selviän vielä monta viikkoa tällaista. Luulin olevani vahva ihminen... En jaksa enää.
Kommentit (27)
mutta eihän mulla ole muuta kuin iso vauva ja pieni äiti, mitä nyt yksi reilun viikon kestänyt flunssa vielä tähän päälle.
mulla on nyt rv 34+5, mutta vauva kuulemma vastaa jo korkeampia viikkoja (tarkempia arvioita en ole kuullut). mitään kummosempia ongelmia ei ole, eikä siis vauvan kasvullekaan ole mitään "syytä", vaan ihan ns. helppo ja normaali raskaus on tämä. sen vuoksi mitään tarkempia tutkimuksia ei ole tehty eikä tehdäkään, ellei jotakin syytä tule - edes synnytystapa-arviota ei kuulemma tehdä, vaikka vauva on nyt jo ilmeisesti n. 4kg. tämä taas johtuu siitä, että synnytystapa-arviointi tehdään täällä vain, jos edellinen lapsi on ollut isompi kuin 4,5kg, aikaisemmat synnytykset ovat olleet pitkiä, vaikeita tai muuten haastavia, on jokin perussairaus tai esim. raskausdiabetes, ongelmallinen raskausaika tai jotakin sellaista. mitään näistä ei mulla ole, esikoinenkin oli syntyessään 4,1kg ja synnytys oli nopea ja helppo.
itse olen kysellyt tuota käynnistyksen mahdollisuutta, koska pelkään kovasti sektiota tai että synnytys aiheuttaisi jotakin ongelmia vauvalle tai mulle, jos kovin isoksi ehtii vielä kasvaa, mutta sitäkään ei kuulemma tehdä, kun "ei sille ole mitään syytä". niinpä sitten vain toivon, että käynnistyy ihan itsekseen etuajassa eikä mene la:an asti tai yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota en kyllä tiennyt.
Diabetesta hoidetaan ihan vaan neuvolassa. En ole käynyt edes diabeteshoitajalla. Ei kuulemma tarvetta, koska olen sairaankuljettaja ammatiltani ja minunhan pitäisi tästä aiheesta tietää. Sokeriverenmittarin käytössäkin minä opastin neuvolan terveydenhoitajaa, koska ei osannut sitä oikein käyttää.
Sen tiedän että vauvani on nyt jo aivan liian iso. vastaa viikkoja 37.
Sekin on minulla yksi huolenaihe, että vauva kasvaakin liian isoksi, eikä mahdukkaan alakautta.
ap
Paljon voimaa ja myötätuntoa täältä! Mä itse oksensin koko raskausajan päivittäin useasti ja olin lähes vuodelevossa ja eristyksissä maailmasta koko raskausajan. Se oli ihan hirveää. Nyt kun vauva on täällä, se on kuitenkin niin ihana että voin sanoa, että se oli sen arvoista!
itellä viikot tasan 36 ja vauva jo n. 4 kg. Kyllähän toi kokokin käy perusteluksi pyytää käynnistämistä.
t.. se # jolla käynnistetään kun on tulossa niin iso
Sen tiedän että vauvani on nyt jo aivan liian iso. vastaa viikkoja 37.
Sekin on minulla yksi huolenaihe, että vauva kasvaakin liian isoksi, eikä mahdukkaan alakautta. ap
Ilmeisesti neuvola laskee liian paljon sen varaan että olet sairaanhoidon ammattilainen itsekin ja sen varjolla joudut kestämään enemmän kuin joku muu sinun tilanteessasi. Muuten en tätä pysty ymmärtämään. Nyt kerta kaikkiaan ilmoitat seuraavalla neuvolakäynnillä, että haluat sen lähetteen käynnistyksen arvioimiseen, jotta saisit valonpilkahduksen tunnelin päähän, että muuten et jaksa tätä kärsimystä viikkoakaan. Näytä että olet tosissasi, itke jos siltä tuntuu. Pakkohan järkevän ihmisen on sinua kuunnella. TSEMPPIÄ
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se joka on raskaaksi hankkiutunut, kestäköön.
Olen myös kolmannen raskauden rampauttama, tosin en ihan noin pahasti kuin sinä, mutta joka tapauksessa tämä on ollut paljon raskaampi raskaus kuin edelliset kaksi. On raskasta olla semi-invalidi ja juuttua sohvalle tilassa, joka nykyään ei ole sairaus tai poikkeustilanne.
Vaikutat henkisesti olevan aika loppu. Myös henkistä vointia kuuluu hoitaa niin neuvolassa kuin äitipolilla. Ainakin synnytystapa-arvioon sinuun kuuluu saada lähete koska sinulla on rd ja noin paljon kipuja ja niiden tuomia rajoitteita. Mutta mielestäni muutenkin kun et kerran neuvolasta apuja saa. Synnytystä ei tosiaan mielellään käynnistetä ennen 37(38) viikkoa, eikä välttämätttä mielellään silloinkaan äidin voinnin takia.Paitsi jos tilanne uhkaa äidin henkeä, esim. graavi raskausmyrkytys tms. Lapsen kehittymiseen kehosi kuitenkin tarjoaa parhaat edellytykset ja olosuhteet.
Lähetteen äitiyspolille voit hankkia myös yksityisen lääkärin kautta jos neuvolassasi ei todella tilannettasi ymmärretä.
Onneksi olet jo noinkin pitkällä. Oikein paljon tsemppiä sinulle
kotilo rv 39+2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli raskausdiabetes, todettiin rv 30. Kävin viikottain taysissa ultrassa viikolta 35. ja synnytys käynnistettiin pari päivää ennen la:ta, diabeteksen vuoksi. vauvan koon lisäksi se kai jotenkin vaikuttaa lapsiveden laatuun, tai niin ainakin käsitin. Ihme neuvola on kyllä jos eivät tuon enempää asialle tee!! olin myös lähes liikuntakyvytön loppuajan liitoskipujen takia, joten suuret sympatiat sulle!! ainoa asia mikä auttaa jaksamaan on tieto siitä että se loppuu joskus, mutta silti se on kamalaa..haleja sulle!! koita vielä jaksaa!
En ole ennen ollut tällainen. Minulla on hyvin korkea kipukynnys, mutta jatkuva loppumaton kipu syö ihmistä.
Ja olen itkenyt kyllä terveydenhoitajalle etten jaksa enää. Minulle suuri asia näyttää tunteita noin vahvasti jollekkin ns. tuntemattomalle.
Mutta terveydenhoitaja käsitti että haluan käynnistyksen heti. En missään tapauksessa halua että vauva syntyisi näillä viikoilla. Vaikka vauva onkin viikkoihin nähden hyvin iso, raskausviikkoja on kuitenkin vielä liian vähän. ja Nyt kun otan asian puheeksi, tyrmää hän aina etten käynnistystä saa. Myös neuvola lääkäri sanoi minulle etten saisi vauvan koon takia käynnistystä. Myöskään kivut eivät ole syy saada käynistystä.
Ovat kyllä molemmat kovin pahoillaan ja voivottelevat tätä kärsimystäni, mutteivät ota asiaan kantaa.
Tulee vaan aina niin tyhmä ja loukattu olo kun itse niin avoimesti yrittää saada apua, muttei kukaan kuuntele.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tämän viestin on tarkoitus olla positiivinen asia sinun kurjuudessasi
Odotan itsekin kolmatta lasta ja tämä raskaus on tosi paljon raskaampi fyysisesti kuin kaksi ensimmäistä. Aamupahoinvointia on vieläkin, vaikka viikkoja on 25, supistellut on jo jonkin aikaa aika kovasti ja lantiokin on löystynyt siinä määrin, että kävely on tuskaa. Jotenkin tosi rasittavaa, kun normaalisti on ollut varsin hyvässä kunnossa ja reipas tekemään kaikkea ja nyt on ihan kipeä köpö. Yritän valittaa mahdollisimman vähän, mutta pakko välillä avautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että neuvolassa vähätellään sinun tilannettasi rankasti. Ja sen neuvolat osaavat joskus tehdä hyvin - siis sen vähättelyn.
Mulla ihan kevyt tilanne suhun verrattuna. Mutta aikanaan esikoinen valvotti niin, etten viikkokausiin saanut nukkua kuin pari tuntia yössä ja yöt kanniskelin parkuvaa vauvaa niin, että välillä pelkäsin tiputtavani vauvan sen mielettömän väsymyksen vuoksi.
Kun asiaa sitten itkin neuvolassa, niin siellä vain hymyiltiin, että sellaista se on vauvan kanssa. No minä sitten jatkoin hampaat irvessä ja kuvittelin olevani vain turhan valittaja ja heikko ihminen, kun en jaksanut tavallisen vauvan kanssa.
Aikaa myöten minulle sitten selvisi, että kavereiden vauvat nukkuvat jo täysiä öitä, kun minä edelleen kanniskelen kiljukaulaani viisi tuntia joka yö. Vieläkin tuskailin epätoivossani pitkään, kun en tiennyt mitä tehdä, kun neuvolassa vain naurettiin mun heikkoudelle.
Lopulta väsyneet aivoni älysivät, että voin soittaa itsekin perheneuvolaan. Sieltä alkoi apua tulemaan, eikä meidän ongelmia enää vähätelty. Meidän lapsi todettiin harvinaisen sitkeäksi ja herkäksi ja sitä myötä vaativaksi vauvaksi. Minä sain lähetteen mielenterveyshoitajalle, missä minulla todettiin keskivaikea masennus ja sain siihen hoitoa.
Nyt asiani ovat kunnossa, mutta edelleen ihmetyttää, miten neuvolassa voidaan hymähtää toisen avunpyynnöille noin ja siinä sivussa vielä lytätä itsetuntokin.
Oman kokemukseni jälkeen en enää luota neuvolaan. Ja sinun kertomuksesi vaikuttaa myös siltä, että sinun kannattaa unohtaa neuvola ja hakea apua muualta. Tuo jonkun mainitsema yksityislääkäri on aivan loistava idea. Soita itsellesi heti aika lääkäriasemalle suoraan erikoislääkärille ja alat saamaan ymmärrystä, jota todella tarvitset.
Mutta koska ennen raskautta olit hyvässä kunnossa, saat varmasti itsesi takaisin kun punnerrat mukulan pihalle ja aikaa vähän kuluu. Tsemppiä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sulla on ollut kestämistä. Eikö sitä synnytystä voi käynnistää aikaisemmin? Ei äidin pitäisi kärsiä raskaus aikana. Sinunhan pitäisi jaksaa vielä synnytyksen jälkeenkin hoitaa vauvaa, eikä se onnistu jos kulutat itsesi nyt loppuun.
Olet loppusuoralla kuitenkin jo! Ja ihana palkinto odottaa. Kysymys on muutamasta viikosta enää, kyllä sä jaksat. Minä olin synnytyksen jälkeen muutaman päivän ihan huonona, mutta yllättävän pian aloin kuntoutua ja parin viikon kuluttua tuntui jo hyvälle.
Enempää en lapsia tee.
Tsemppiä kovasti!
Minulla itselläni 2 vaikeaa raskautta sekä synnytystä takana ja voin luvata, että aika kultaa sitten muistot, kun ihana lapsi on rinnoillasi ja hänestä tulee ihana touhukas taapero.
Joillakin vain on hemmetin vaikea raskausaika ja synnytykset vielä siihen päälle. Kateellinen oli kaikille niille jotka olivat raskausaikana elämänsä kunnossa. Ja synnytyksen jälkeen heti pystyssä ja kotiuduttua vaunujen kaa hikilenkillä.... kun itse kävelin vielä kotona synnytysten jälkeen viikkoja seinistä tukea ottaen....
Toivon sinulle helppoa synnytystä ja nopeaa toupumista!!
Nyt vaan tsemppiä ja positiivisia ajatuksia, että tää on nyt tätä ja vauvasi parhaaksi otat nyt iisisti, että stressaa voinnistasi.
Yritä saada, että synnytys käynnistettäisiin viimeistään viikolla 38, ellei vauva itse hoksaa tulla aikaisemmin ulos....
Ei ole enää montaa viikkoa sinulle kestettävää!!!
HALIT!!
Ihan ymmärrettävistä syistä olet väsynyt ja rasittunut! Mulla ei toisessa raskaudessani ollut kuin puolet sinun vaivoistasi (kuten mahakipukohtauksia ja liikkumisvaikeuksia selkäkipujen vuoksi ) ja olin silti ihan hajoamisen partaalla. Enempää lapsia meille ei tule, se on varmaa!
Mutta siitäkin huolimatta kaikki oli sen arvoista, kun lapsi syntyi. Ja onneksi pääsin takaisin kuntoon ja normaaliolotilaan muutamassa viikossa, kuten varmasti sinäkin tulet pääsemään.
Eikö synnytystäsi voida käynnistää edes 2-3 vk etuajassa, kärsimyksesi tuntuvat niin kovilta? Tsemppia sinulle ja koita jaksaa! Ota vastaan kaikki apu mitä saat, älä kursaile yhtään!
Siis tarkoitan että sinun täytyisi jaksaa kipuinesi loppuun asti.
Sinuna vaatisin käynistystä. En tiedä millä viikoilla suostuvat sen tekemään.
Pelottaa ajatus että teet jotain pahaa vauvalle kun on noin kurjaa odotusaikana.
Alue: Aihe vapaa
Ihan vain vointia olisin kysellyt.