hei te kaksikieliset perheet

Meillä mies on britti, ja meillä on 4-vuotias poika. Yksinkertaisesti puhukaa kumpikin omaa kieltänne niin paljon kuin mahdollista lapselle. Me asumme Englannissa, joten suomea en puhu ihan koko ajan, mutta kuitenkin kotona iltaisin tai vapaapäivinä. Tai jos ollaan pojan kanssa kahdestaan niin silloin. Ymmärtää mitä sanon, mutta ei puhu itse paljon. Mitä puhuu, niin tulee aika brittiaksentilla. Suomeen palataan nyt kesällä, ja uskoisin että oppii kielen aika nopeasti, koska tykkää kokeilla puhua suomea, ja kyselee mitä mikäkin on suomeksi. Lastenohjelmiahan tulee molemmilla kielillä myös, ja kirjojakin luetaan. Se on aika paljon vanhemmista kiinni, eli jos asutte Ranskassa, niin se on aika paljon sinun vastuullasi. Jos meillä olisi ollut suomenkielinen leikkikaveri, niin sekin olisi auttanut varmasti.

Äiti/isä tai tietty henkilö puhuu aina samaa kieltä lapselle.

Puhutaan korrektia kieltä, ei mitään sekamelskaa.

Korjataan lapsen kielivirheitä sanomalla itse oikein, mutta ei tuputeta, syyllistetä tms.

Vähemmän puhuttua kieltä tuetaan senkielisellä kerholla, päiväkodilla, koululla tms.

Kaikista tärkein pointti:

ÄLÄ ANNA PERIKSI, vaikka lapsi hylkisi suomen kieltä. Sano molemmilla kielillä, jos tarve.

Lisäks että ite puhut kieltä, on tärkee että luet ja näytät kenties videoita tms. jotta lapsi oppii sanoja (ja kirjakieltä) joita et itse ehkä käytä.

Terv. Suomi-Norja

Meilla puhutaan kotona suomea ja englantia ja lisaksi ymparisto on kokonaan englanninkielinen. Olen siis aivan ainoa suomea puhuva henkilo lasten lahipiirissa, sukulaisvierailuja lukuunottamatta.

Lapset kohta 6 v ja 2 1/2v. Kolmonen syntyy muutaman viikon paasta.



Meila katsotaan joka paiva joko suomenkielinen dvd (muumit, pipsa possu, mita vaan) ja/tai luetaan joku suomenkielinen kirja. Loruttelemme myios paljon. Usein myos katselemme netista jotain vanhoja pikkukakkosia, esim. Koiramakea. Yritan myos puhua pulputtaa lapsille vaikka mista, vaannan vaikka tikusta asiaa, jotta kuulisivat suomea mahdollisimman paljon.



2 1/2 v sekoittaa viela kielet tosi pahasti keskenaan kummaksi sekasotkuksi, mutta esikoinen puhuu sujuvasti kahta kielta erikseen, osaa myos kaantaa lauseet kielesta toiseen. Esikoinen alkoi erottaa kielet kunnolla toisistaan alle 3 v. Kai se nuorempikin siita sitten...



Nyt vaan kylla harmittaa, kun tuntuu, etta esikoisen kielitaito on ruvennut ruostumaan hanen kasvaessaan. : ( Han viettaa paivansa koulussa, jossa toetenkin kaikki on englanniksi.Lisaksi sitten viela koulun jalkeen on usein kavereiden kanssa leikkimassa. Pelottaa, etta suomi ruostuu entisestaan. En tieda, miten viela enemmankin voisin tukea hanen kielitaitoaan. : ( Ideoita?



Meilla on taalla Suomi-kerho, mutta valitettavasti kerhossa ei ole ainuttakaan esikoisen ikaista suomea puhuvaa lasta. : (



Asuuko ap Suomessa ja vai Ranskassa?

Äiti/isä tai tietty henkilö puhuu aina samaa kieltä lapselle.

Puhutaan korrektia kieltä, ei mitään sekamelskaa.

Korjataan lapsen kielivirheitä sanomalla itse oikein, mutta ei tuputeta, syyllistetä tms.

Vähemmän puhuttua kieltä tuetaan senkielisellä kerholla, päiväkodilla, koululla tms.

Lisäksi: luetaan lapsille paljon omilla kielillämme (kirjoitettu kieli on erilaista kuin puhekieli); katsotaan DVD:itä jne. Meillä on myös vuoronperään au pair kummankin kotimaasta (asutaan ei-kummankaan kotimaassa), jonka tärkein tehtävä on puhua lapsille omaa kieltään.

teille vastauksistanne. Olinkin lukenut jostain että lapsen on hyvä leimautua yksi kieli per vanhempi.

Meillä ranskalaiset perheenjäsenet osaavat jo sujuvasti "koiraa" suomeksi kun olen sen suomeksi kouluttanut ja ennen vauvaa se on ollut ainoa joka ymmärtää suomea. heh

Ranskassa pikkukylässä joten ei juurikaan mahdollisuuksia kerhoihin tai muuhun suomenkieliseen toimintaan kodin ulkopuolella, valitettavasti. Suomen oppiminen on siis kokonaan vastuullani. Hienoista stressiä jo aistittavissa koska haluan että lapsi ymmärtää ja puhuu hyvin Suomea isompana. Ei ole myöskään poissuljettua ettâ myöhemmin asuisimme Suomessa.

Lähin suomalainen jonka tunnen on parin tunnin päässä, emmekä tapaa usein. Kotisuomeen ei olla päästy edes joka vuosi. Myönnän, että itsekin olen ollut laiska, työkiireissä ja muuten se tuppaa unohtumaan. Mutta ekat vuodet ovat onneksi sellaista herkkää aikaa, että uudet asiat jää mieleen hirveän helposti. Tuossa vuosi sitten varmaan puoleen vuoteen ei skarpattu kielen kanssa yhtään (minun syy, opiskelut ja työ vei kaiken ajan, iltaisin oltiin kotona perheenä vain pari tuntia), ja vasta viime syksynä aloin taas "treenaamaan" suomea kun on muutto kuitenkin lähestymässä. Silti poika heti ymmärsi kaiken mitä puhuttiin, muisti värit ja numerot jne. Voi vastata englanniksi jos kysyn jotain suomeksi, mutta selvästi ymmärtää.

kun pohja on olemassa, niin esimerkiksi sanavarasto karttuu kyllä nopeasti myöhemminkin.



Minunkin neuvoni: puhukaa tiukasti omia kieliänne.