Lue keskustelun säännöt.
Yksi 4-kuinen vauva, kotiin siivooja?
11.03.2009 |
olen kyllä sitämieltä, ettet siivoojaa tarvitse. Mutta jos on ylimääräistä,niin siitä vaan.
Taidan vaan olla kateellinen suurperheen äiti,kaaoksen keskellä ;)
Kommentit (37)
terveisin : toinen hepsankeikka, jolla kay siivooja ja on kaynyt ennen lasten syntymaakin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva menee illalla nukkumaan yhdeksältä. Sen jälkeen en voi imuroida enkä kolistella astioita.
Vauvaa vaan kun ei voi laskea hetkeksikään käsistään tai se alkaa itkeä. Leikkimatolla viihtyy hyvässä lykyssä muutaman minsan. Ap.
Ei se vauva mene rikki vaikka huutaisi siinä leikkimatolla, älä opeta olemaan koko ajan sylissä.
Tsemppiä
kotiin. Mitäs näistä kitisijöistä!
Kyllä yhden kanssa pitäisi ehtiä.
Aikaa näihin kuluu:
Eli tähän kaikkeen menee keskimäärin 30 minuuttia päivässä, jos mukaan ei lasketa sitä lasten kanssa tehtyä työtä = lasten kanssa olemista.Uskon vakaasti, että monella epäsiistillä ihmisellä menee paljon enemmän aikaa ja energiaa siivoukseen ja silti paikat on "aina sekaisin".
Organisointikyvystä se kaikki on kiinni.
Mä en saa vessaa pestyä alta 15 minuutin, vaikka kuinka hutiloisin, tiskikoneen tyhjentämiseenkin menee ainakin 5 minuuttia ja lelujen keräämiseen puoli tuntia. Mutta organisaatiokyvystä se kaikki on kiinni :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin mun äitikin sanoi että oon opettanut sen olemaan sylissä, että se on tottunut liian hyvään. Mutta siis miten vauva opetetaan olemaan itkemättä, voisitko valaista mua? Pitääkö mun todella jättää se siihen lattialle parkumaan? Kitistä annan hetken aikaa, mut aika pian se muuttuu suoraksi huudoksi, ellei vauva sitten ole just herännyt ja syönyt.
Minne te laitatte ne vauvanne kun siivoatte? Kantoliina on, mutta ei sitä kaikkeen voi käyttää, ja siinähän se vauva taas opetetaan liian hyvälle...
Ap.
Ja tosiaan, turha opettaa hiirenhiljaisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siisteyden ylläpitämiseen, voi tehdä vaikka sillä välin kun vauva nukkuu ja isommat leikkivät keskenään..
Noin mun äitikin sanoi että oon opettanut sen olemaan sylissä, että se on tottunut liian hyvään. Mutta siis miten vauva opetetaan olemaan itkemättä, voisitko valaista mua? Pitääkö mun todella jättää se siihen lattialle parkumaan? Kitistä annan hetken aikaa, mut aika pian se muuttuu suoraksi huudoksi, ellei vauva sitten ole just herännyt ja syönyt.
Minne te laitatte ne vauvanne kun siivoatte? Kantoliina on, mutta ei sitä kaikkeen voi käyttää, ja siinähän se vauva taas opetetaan liian hyvälle...
Ap.
Mutta kyllä yhtäkkisiin ääniin kuten astioiden kilinään herää vauvakin, enkä illalla kyllä viitsi korvan juuressa imuroida.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja vessan (eli kylppärin) kerran 1-2 viikossa...
Ja todellakin multa menee astianpesukoneen tyhjentämiseen se 2 minuuttia. Ehkä oon sitten vaan niin sairaan nopee...
Mä en saa vessaa pestyä alta 15 minuutin, vaikka kuinka hutiloisin, tiskikoneen tyhjentämiseenkin menee ainakin 5 minuuttia ja lelujen keräämiseen puoli tuntia. Mutta organisaatiokyvystä se kaikki on kiinni :D
kun palaan töihin. Olkoonkin vain yksi lapsi, ei paljoa paina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten kun annan vinkkejä miten itse teen sen, niin saan niskaan pelkkää vittuilua (ei ehkä sinulta ap). Omituista.
Jos olisit kertonut kaiken allaolevan heti aloituksessasi, niin olisin varmaan kehottanut sinua todellakin ottamaan sen siivoojan. Mutta aloituksestasi tosiaan sai sen kuvan, että sinä ET halua siivoojaa vaan haluaisit oppia pitämään kotisi siistinä ITSE.
Sorry.
T: Se, joka saa pidettyä kodin siistinä keskimäärin 30 min päivässä. (Tietty isot siivoukset lattianpesuineen ja tamppauksineen sitten erikseen)
Mä olenkin organisaatiokyvytön hepsankeikka. Olen aina ollut ja se vituttaa mua. Ihan paska äiti ja perheenemäntä.
En vaan tajua miten voisin tehdä asiat paremmin. Tai roikun varmaan netissä liikaa mut pakko jonkun kanssa saada joskus jutellakin. Perhe asuu helvetin kaukana ja kaikki kaverit on iltaan asti töissä, äitejä en tunne tästä läheltä, nyt ollaan kyllä aktiivisesti alettu käydä kaikissa vauvakerhoissa, kai sieltä joku tuttavuus mukaan tarttuu.
Mies on töissä klo 10-20 ja vauva menee illalla nukkumaan yhdeksältä. Sen jälkeen en voi imuroida enkä kolistella astioita. Kodinhoito on täysin mun vastuullani. Kahtena päivänä viikossa oon vielä viisi tuntia töissä (sillon isä hoitaa vauvaa).
Vauvaa vaan kun ei voi laskea hetkeksikään käsistään tai se alkaa itkeä. Leikkimatolla viihtyy hyvässä lykyssä muutaman minsan. Kun vauva nukkuu, mäkin yritän nukkua tai sitten ollaan ulkona kävelyllä, jolloin se on reipas kun tullaan takaisin ja mä ihan rikki.
En osaa sanoa, mitkä mun kompastuskivet on, varmaan imurointi. Sit kun ei imuroida, ei voi pestä lattioita jne. Mun mielestä meillä on kuitenkin ihan kohtuusiistiä, miehestä ilmeisesti ei. Oon varma että saan ajan kanssa systeemin kehittymään, nyt kaikki on vielä aika hakusessa.
On vaan niin sanomattoman kurja olo kun missään en onnistu.
Ap.
Olenko sulle vittuillut? Tuskinpa. Jos jollekulle vittuilen, niin itselleni.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitapaitsi nykyaanhan ymmartaakseni sen voi Suomessa vahentaa kotitalousvahennyksena verotuksesta, eli taloudellisestikin taitaa olla aika monen ulottuvilla. Miksi turhaan tuntea syyllisyytta, voithan sitten keskittya mukavampiin asioihin elamassa (vauvan kanssa oloon ja muihin kotitoihin, ja ehka paaset joskus vaikka jumppaan tms.) kuin siivoamiseen? Meilla kay siivooja, tosin lapsiakin on kaksi (kolmas tulossa) ja vanhemmat molemmat kokopaivatyossa; en missaan tapauksessa aio luopua hanesta aitiyslomankaan ajaksi. Taytyy myontaa etta alkuun itsellekin oli vaikeaa paastaa vieras ihminen kaapeillemme jne. (en niinkaan tuntenut syyllisyytta itse siivoamisesta) mutta aika nopeasti siihenkin tottuu.
Ja asutteko te jotenkin 10 neliön yksiössä, jos ainao tapa siivota on imuroida korvan juuressa? Pyyhi pölyt, siivoa keittiö ja vessat ja tee vaatehuolto, kun pitää olla hiljaisempaa ja imuroi kun miehesi on kotona.
Jos varaa on, niin ilman muuta sellainen :) Itsekin otatisin kirkuen.
Mä olenkin organisaatiokyvytön hepsankeikka. Olen aina ollut ja se vituttaa mua. Ihan paska äiti ja perheenemäntä.
En vaan tajua miten voisin tehdä asiat paremmin. Tai roikun varmaan netissä liikaa mut pakko jonkun kanssa saada joskus jutellakin. Perhe asuu helvetin kaukana ja kaikki kaverit on iltaan asti töissä, äitejä en tunne tästä läheltä, nyt ollaan kyllä aktiivisesti alettu käydä kaikissa vauvakerhoissa, kai sieltä joku tuttavuus mukaan tarttuu.
Mies on töissä klo 10-20 ja vauva menee illalla nukkumaan yhdeksältä. Sen jälkeen en voi imuroida enkä kolistella astioita. Kodinhoito on täysin mun vastuullani. Kahtena päivänä viikossa oon vielä viisi tuntia töissä (sillon isä hoitaa vauvaa).
Vauvaa vaan kun ei voi laskea hetkeksikään käsistään tai se alkaa itkeä. Leikkimatolla viihtyy hyvässä lykyssä muutaman minsan. Kun vauva nukkuu, mäkin yritän nukkua tai sitten ollaan ulkona kävelyllä, jolloin se on reipas kun tullaan takaisin ja mä ihan rikki.
En osaa sanoa, mitkä mun kompastuskivet on, varmaan imurointi. Sit kun ei imuroida, ei voi pestä lattioita jne. Mun mielestä meillä on kuitenkin ihan kohtuusiistiä, miehestä ilmeisesti ei. Oon varma että saan ajan kanssa systeemin kehittymään, nyt kaikki on vielä aika hakusessa.
On vaan niin sanomattoman kurja olo kun missään en onnistu.
Ap.