Mieheni lähtee yksin etelään? Mitä mieltä olette?

mitähän siellä keksiikään tehdä?

miksi ette mene koko perheellä???

Meillä on 3 lasta, nuorin 1, vanhin 5.



Onko outoa? Minusta hieman on, mutta minkäs teen... Kun en vielä raaski jättää nuorinta viikoksi hoitoon.



Minkä ikäisenä jättäisitte/jätitte 1-vuotiaan viikoksi mummolaan isosisarusten kanssa?

Miksette voi lähteä kaikki? Meillä mies käy lasten kanssa kyllä reissussa, viimeksi oli siskonsa ja meidän poikien kanssa Meksikossa, kun mulla ei ollut lomaa. Tuo sopii mullekin, koska silloin mullakin on omaa aikaa.

Tuon ikäisten kanssa on vielä helppo ja "halpa" mennä etelään kun ei tarvitse koulun loma-aikoina matkaa varata....



Mutta miksipä ei mies voisi yksin mennä?

Minusta siinä ei ole mitään ihmeellistä...

Meillä on onnellinen avioliitto ja molemmilla kuitenkin omaakin elämää. Mies on käynyt pari kertaa viikon etelänreissulla kavereiden kanssa.



Ja esim. tuleva pääsiäinen vietetään niin, että minä lähden mökkeilemään ja pilkkimään yksin koiriemme kanssa, 1 lapsi menee mummolaan ja mies jää kolmen lapsen kanssa kotiin.

Kalastus on aina ollut sille tosi tärkeää, ja ei se muulloin kuin lomalle kerkiä oikein perhokalastamaan. Eikä se ole mua haitannut, lomamatkalle lähdetään joka vuosi myös koko perheen voimin. Ja samalla mies näkee hyvää ystäväänsä, yhdessä käyvät kalamatkalla.

Eri asia jos mies haluaisi jollekin löhölomalle ilman mua. Tai sitten mentäis koko poppoo, lapset myös.

Mun mies on käynyt koulutuksissa ulkomailla ja on nipistänyt muutaman päivän omaa aikaa reissuillansa, kuten kaikki sen kollegatkin ovat. Ja jos tuo haluaisi etelään lähteä lomalle, niin sen kuin menisi vaan. Ei ole mun miehen matkat yhtään multa pois :)

Mieheni lähtee lataamaan akkuja ja harrastamaan mielilajiaan. Siinä mielessä on OK. Vähän kade olen kyllä, mutta jossain vaiheessa on varmaan minun vuoroni...



Meillä ei ole varaa lähteä koko perheen voimin, siksi lapset hoitoon kun joskus lähdemme kahdestaan. Mennään kaikki yhdessä sitten, kun lapset hieman isompia ja saavat matkasta enemmän irti.

Ei siinä sen kummempaa.

Miehesi lähtee toisen naisen kanssa lomaviikkoa viettämään

Ei siinä sen kummempaa.

Piti nyt sitten taas tämä tähänkin vetää!

ymmärrän. Mun mielestä ihminen on kyllä osa perhettä, mutta myös yksilö, joka voi haluta myös ihan omaa aikaa ja omia asioita. Eihän se ole keneltäkään pois, jos käy reissussa yksin/kavereiden kanssa.

tottakai voisi mennä, jos haluaa, mutta kysymys on, että MIKSI ihmeessä haluaisi mennä ilman perhettä?? Jotenkin tuntuu, että jos varta vasten haluat perheestäsi eroon lomallakin, niin mikä ihmeen virka sillä perheellä sinulle sitten on? Eihän rakkaistaan halua olla erossa, kai???? Jos kaikki ei pääse matkalle mukaan niin sitten lähdetään silloin kun kaikki pääsee. Ja tässä ei kyse siis ole siitä, että mies/nainen ei päästäisi menemään, vaan siitä, että on outoa, jos haluaa mennä!

Vierailija #11

mä en kyllä tajua, vaikka miten asiaa miettisi

ilman perhettä ole mikään katastrofi? Läheisriippuvaiset sit erikseen...

Ja joskus on mentävä kauas että näkee lähelle... saa hetken olla omissa ajatuksissaan ja kokea ikävää...

Jos todella menee ihan yksin, HIEMAN erikoista...



Jos kaveriporukalla, porukka varmaan vähän rajoittaa lasten ottamista. Mutta ei varmasti helpota, jos yhtään syrjäloikkataipumusta.



Perhe mukaan vaan!

Meillä ainakin alle kouluikäiset lapset tahtovat etelään, kysyvät "milloin voitas mennä", olisivat todella pahoillaan jos eivät pääsisi mukaan.



Mutta kuka milläkin tavalla.



Jos mies todella tarvitsee omaa aikaa, tilanne voi tulehtua, ellei pääse.

Tulehtuuko sinulla pahemmin, jos lähtee?

Onko teillä epäilijöillä hiukan huteralla pohjalla oma rakkauselämänne.

Toisten liittoihin kuuluu oma aika ja jopa omat lomat. Kun molemmat parsiuhteen osapuolet ovat asiasta samaa mieltä ja luottamus toimii, ei asiassa pitäisi olla mitään ihmeellistä. Toisten liittoihin se sitten ei vaan kuulu, eikä tunnu sopivalta. Liittonsa kullakin.



Meillä sekä minä että mies saamme harrastaa, tavata ystäviämme - ja kyllä, myös matkustaa - ilman toista osapuolta. Lapsi jää sitten toisen kanssa kotiin. Tämä on ollut itsestään selvää liittomme alusta asti: Siis se, että meillä tehdään, harrastetaan, matkustetaan ja vietetään aikaa niin koko perhe yhdessä, kuin aikuiset pariskuntana kuin kummatkin erikseenkin. Kaikkea sopivassa suhteessa. Käytännössä, matkustelun osalta, tämä yleensä tarkoittaa sitä, että kerran vuodessa tehdään matka joko koko perheen kesken tai me miehen kanssa kahdestaan ja sen lisäksi molemmat pariskunnan osapuolista tekevät yleensä kerran vuodessa jonkun harrastus- tai hupimatkan ystäviensä kanssa. Tärkeintä on, että tämä on molempien mielestä ok ja täysin luonnollista ja ETTÄ MOLEMMILLA ON TÄHÄN TASAPUOLEISESTI MAHDOLLISUUS.



Kaikissa ystäväperheissämme muuten toimitaan ihan samalla tavalla (kyse kolmekymppisistä, pk-seutulaisista, usein akateemisista perheistä)...Jotenkin tuntuu, että ainakin meidän "piireissämme" tämä on ihan normaalia ja luonnollista.



Mutta minä kyllä myös ymmärrän sen, että joissain perheissä ja parisuhteissa tämä ei tunnu luonnolliselta ja matkat halutaan tehdä yhdessä. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että juuri matkojen kohdalla epäillään pettämistä tai syy siihen, ettei toinen voi matkustaa ilman toista on luottamuspula. Jos kumppania ei voi päästää silmistään, jotta "tämä ei tekisi mitään kyseenalaista", on minun mielestäni parisuhteessa asiat vähän perustavammalla tasolla pielessä. Ongelma ei silloin ole se, voidaanko matkustaa erikseen vai vain yhdessä, vaan se, ettei kumppaniin voi luottaa!



Ap:n tapauksessa mietityttää kaksi asiaa. Ensinnäkin se, että jos miehesi nyt lähtee lomamatkalle ilman perhettä ja sinä jäät kotiin lapsikatraan kanssa, onko liittonne siinä määrin tasavertainen, että sinulla on tähän (tai johonkin muuhun omaan aikaan) mahdollisuutta sitten toisessa raossa? Ihmetyttää tosiaan myös se, miksei lapsia olisi voinut ottaa mukaan. Siis miksi ette lähde koko perheen voimin, jos kuitenkin lähtökohtaisesti mieskin olisi halunnut sinun kanssasi matkustaa?

Me on ainakin tehty matkoja ilman perhettä. Kumpikin omien kiinnostusten mukaan. Kai ihminen säilyttää yksilöllisyytensä vaikka perheen hankkiikin. Mun mielestä on naurettavaa, etteikö toinen sais mennä ja toteuttaa omia intresseitään, kunhan homma pysyy tasapuolisena.

olla vapaaehtoisesti perheestä viikkoa erossa, ja tiedän, että miehenikään ei ikimaailmassa sitä tekisi! Miksi haluaisi olla erossa, en kyllä tajua mitään muuta syytä, paitsi tosiaan sen, että haluaa olla siitä perheestä erossa vähän aikaa.

Minunkin mies oli lähdössä ulkomaille yksin. Harrasti erästä lajia, jota oli tarkoitus mennä sinne samalla treenaamaan. Ihmettelin hiukka, mutten vastustanut mitenkään. Sitten sain muuta kautta tietää, että miehellä oli ollut jo pidempään suhde erääseen naiseen saman lajin parista ja he olivat lähdössä sinne kahdestaan. Yhden matkan olivat jo aiemmin kaksin tehneet.



Mies sai kenkää.