*** Muita toisen lapsen yrittämisestä vasta haaveilevia???***

Hei Kaikille,



Pakko oli tulla kirjoittamaan muutama sana, kun täällä bongailin tutunkuuloisia nimiä enska-ajoilta joskus vuosien takaa ja vielä niin samankaltaisissa tilanteissa kuin itsekin! Olen hiukan tuoreempi esikon äiti (varmaan en ehkä niin tuttu vanhemmille enskoille), siksi muutama sana, ja olihan täällä myös muita kirjoittelijoita, joiden kanssa ei olla tutustuttu.



Olen 27-vuotias vuoden ikäisen tyllerön onnellinen äiti, miehuksella on ikää 32v. Kovin odotettu tyttömme syntyi loppuvuodesta 2008. Alkuajat vauva-arjessa olivat meille hyvin haastavia; tyttönen oli koliikkivauva ja itse en toipunut synnytyksestä kunnolla, tämä vaati lopulta uuden toimenpiteenkin syksyllä 2009. Nyt onneksi sekä äiti että tytär voivat hyvin, ja taaperoarki tuntuu ihanalta

Hei Kaikille,



Pakko oli tulla kirjoittamaan muutama sana, kun täällä bongailin tutunkuuloisia nimiä enska-ajoilta joskus vuosien takaa ja vielä niin samankaltaisissa tilanteissa kuin itsekin! Olen hiukan tuoreempi esikon äiti (varmaan en ehkä niin tuttu vanhemmille enskoille), siksi muutama sana, ja olihan täällä myös muita kirjoittelijoita, joiden kanssa ei olla tutustuttu.



Olen 27-vuotias vuoden ikäisen tyllerön onnellinen äiti, miehuksella on ikää 32v. Kovin odotettu tyttömme syntyi loppuvuodesta 2008. Alkuajat vauva-arjessa olivat meille hyvin haastavia; tyttönen oli koliikkivauva ja itse en toipunut synnytyksestä kunnolla, tämä vaati lopulta uuden toimenpiteenkin syksyllä 2009. Nyt onneksi sekä äiti että tytär voivat hyvin, ja taaperoarki tuntuu ihanalta

... kaikista hankaluuksista huolimatta vauvakuume on kiusannut jo kauan, mies ei oikein tiedä, mitä ajatella, muuta kuin että nyt ei missään nimessä toista lasta halua. Varovainen ehkä on vastaus sitten vuosien päästä, niin että lapsilla olisi ikäeroa ainakin 3-4 vuotta, ellei enemmänkin. Itsekin olen samaa mieltä, että en halua lapsia ihan kovin tiiviillä ikäerolla, ei vain olisi meidän perheemme juttu, kun tiedän, että jos kuopus olisi yhtä haastava vauvana kuin esikkomme, niin kärsisin jatkuvasti huonosta omastatunnosta esikon suhteen, kun jäisi väkisinkin niin vähälle huomiolle. Lisäksi toivoisin voivani tehdä hiukan jatko-opintoja tässä välissä..



Ongelmana vaan on, että meillä kuluu myös päivät jankaten tätä lapsiasiaa: koska ja milloin olisi aika aloittaa yritys. Tarvitsisin itse jonkun varman ajankohdan, jota tietäisin odotella, tuntuu vaan, että epävarmuudessa eläminen ei onnistu tällaisella kärsimättömällä luonteella. Ja sittenhän siitä seuraa samaa oravanpyörää, mitä aiemmatkin kirjoittelijat toivat esiin: mies ahdistuu kuin nainen jankkaa ja jankkaa:( Mies muutenkin on kokenut vauva-arjen aika raskaana (tosin vauvavuoteen liittyi paljon muitakin kuormittavia tekijöitä, mitkä osaltaan varmasti vaikuttavat tuntemuksiin, kuten työpaikan vaihtoa, ongelmia koiramme kanssa, sairasteluja jne jne) ja pelkää joskus, ettei hän ole oikein perheihminen. Vaikka onkin tosi hienosti lapsen kanssa, osallistuu kaikkeen ja pärjäävät hyvin keskenään, jos äidillä on esim keikkatyöpäivä tiedossa (en siis ole palaamassa vielä täysin töihin ja teen keikkaa).



Ohhoh, tulipas tästä purkaus...olisi kiva kuulla muidenkin kokemuksia lisää aiheesta:) Ja tämä vertaistuki on kyllä ihana juttu, mitä täältä saa, kun joskus tuntuu, että omassa ystäväpiirissä ei ole juuri samassa tilanteessa olevia:(



Kaunista alkanutta vuotta kaikille!



pariisitar ja tyttö 1v

... ihanaa, täällähän on taas yksi vanha enskakamu kömpinyt ”kolostaan” esiin : )



PARIISITAR: tosi kiva siis kuulla siusta! Tosin erään yhteisen tutun enskaäipän kautta olenkin kuullut vähän kuulumisiasi. Vai sellainen on tilanne sielläkin, että siulle olisi tonska enemmän kuin tervetullut, mut mies on toista mieltä. No voihan höh ja pöh! Kyllähän se hankala vauva-aika varmasti miestäsi mietityttää, mutta toisaalta voihan toinen lapsi olla ihan erilainen.



Meillä puolestaan oli vauva-ajasta ekat puolisen vuotta melko helppoa (jos se nyt hirveän helppoa ikinä on, mutta suht hyvin nukkui eikä mitään vatsavaivoja tms. ollut), mutta vajaan vuoden iässä oli flunssaa muutaman kerran peräjälkeen (ja vuorotellen sitten myös miussa ja miehessä), ja yöt oli yhtä takkuamista. Tosin mitään korvatulehduksia tms. ei onneksi neidin ole tarvinnut sairastaa. Ja toinen koettelemuksen aika on juuri parhaillaan menossa: tytöllä on ihan hirveä uhmis! Keneenkähän lie tullut, mutta temperamenttia ja itsepäisyyttä löytyy omiksi tarpeiksi ja vaikka muille jakaa : ) Nyt on ollut pakko laittaa neiti kiukkupussi pari kertaa jäähylle omaan huoneeseen pariksi minuutiksi, kun ei muu auta. Sen jälkeen onkin vähän aikaa aina rauha maassa.



Eli tavallaan ymmärrän hyvin näiden ”vastahakoisten” miesten pointin, kun järjellä ajattelen... mutta kun tämä vauvakuume ei näköjään järkeilyllä poistu : D Ja juuri näin minullakin, että ihan just heti nyt ei miunkaan tarvitsisi sitä yritystä aloittaa, kunhan saisin jonkun ajankohdan, jolloin voisi asiaa edes harkita.



Itse olen työelämään palannut jo vuosi sitten, mutta nyt olen hakenut osittaiselle hoitovapaalle kevään ja kesän ajaksi. Teen 4-päiväistä työviikkoa sitten, jos työnantaja siihen suostuu. Jotenkin olen alkanut miettiä, että jos tosiaankin tämä enska jääkin meidän ainoaksi, niin enemmän aikaa haluan hänen kanssaan viettää....



Tämmöisiä ajatuksia tällä kertaa... tulkaahan muutkin turisemaan.



Dajm + Pätkis-tyttö 2v

Moikka Dajm ja Neiti-Pätkis :D



Hih, voin jo arvailla, kenen kautta olet kuulumisia kuullut:) jos naamakirjailet, niin etsi ihmeessä minut hänen avustuksella ja laita kaveripyyntö:) Jos tämä pino on ihan kuivumassa kasaan (ei kai sentäs, huhuu kaikille?), niin ei ihan yhteys katoa!



Ihana juttu, että olet jäämässä osittaiselle hoitovapaalle, kuulostaa mahtavalta ratkaisulta! Toivotaan silti, että teillä miehus tulee ajan saatossa vielä toisiin ajatuksiin (Mä nimittäin uskon vahvasti, että kyllä ne tuleekin, he tarttee vaan omaa tilaa asian pähkäilyyn- ja sen tunteen, että he saa sitten ITSE tehdä aloitteen asian tiimoilta; jonain kauniina, täysin odottamattomana hetkenä:D ), ja saisit olla kotona kahden pikkuihmeen kanssa

Yhden isomman ja toisen pienemmän

Yhden isomman ja toisen pienemmän

*bdbdbdbd*Kuulostaa siltä, että teilläkin asustaa kovin temperamenttinen pikku-neiti; täällä vaikuttaa vähän samanlaista olevan ilmassa..jaksuja sinne uhmiksen haastaviin hetkiin, kuulostaa rankalta! Täytyy koittaa ajatella, että jos on iso uhma, niin teininä pääsee vähemmällä, eikös niin sanota:)? Meitin neiti on hyvin äänekäs tapaus, tuntuu, ja muut ovat kommentoineetkin, että koittaa jo hiukan komennella äitiään. Huh ja heijaa, uhmaiässä me ollaan varmaan helisemässä. Mutta siis ihan äidin ja isin tyttö on, me ollaan kummatkin aika tulisieluja:) Ja ei se mitään, uhmailkoon ihan rauhassa, kun pikkukakkonen ei kuitenkaan ole samaanaikaan tulossa. Mä oikeasti toivoisin (kun en kerta pienempää ikäeroa voi saada, enkä oikeastaan aiemmin pohtimistani syistä alle 2,5v haluaisikaan, jos nyt näitä aioita voisi toivoa, mutta eihän niitä voi) 3-4v ikäeroa, mutta en vaan oikein jaksaisi odotella, kun vauvakuume on jotenkin täysin kroonistunutta! eikä asiaa auta joka puolelta tupsahtelevat pikkukakkoset lähipiirissä, huh. Joskus myös tuntuu sellaista painetta ympäristön aiheuttamana, että kaksi lasta ois jotenkin parempi kuin yksi, koskapa siis sellaisen teette? tiedättekö mitä tarkoitan? Eikä tällainen ole missään nimessä oikea syy pikkukakkosyritykseen edes ryhtyä.

sellaisia..Mutta nyt viimein nukkumaan:)

Mä ehkä aika varhaisessa vaiheessa oon alkanut kuumeilemaan toisesta lapsesta. Eli siis olen itse 22v. ja poika 5kk ja mies 27v. Tiedän, että aikasessa vaiheessa olen alkanut kuumeilemaan, mutta minkäs teet, tätä on jo jonkun aikaa jatkunut. Ja olen miettinyt, että olisi ihanaa saada lapset pienellä ikäerolla. Tosin tähän vaikuttaa varmasti myös se, että tämä ensimmäinen tapaus on ollut mahdottoman helppo ja yhtä aurinkoa, mutta myös se että itselläni ja siskolla on 1v3kk väliä ja meistä oli jo alusta asti paljon seuraa toisillemme ja nykyäänkin yhteiset ystävät. Tietysti olihan varmasti omat jutut, kun kaksi pientä, mutta ei mitään ihmeellistä :)



Mutta näistä päästäänkin sitten tähän mutta kohtaan. Ensinäkin minulla on opiskelut kesken ja pitäisi varmaan palata puolentoista vuoden päästä kouluun (mutta tuokin varmaan järjestelykysymys) ja talousasiat, mutta niissäkin selviää pienillä valinnoilla, joista tulee suuri säästö.. Ehkä kuitenkin tärkein, miksi vielä vasta haaveilen on se, että tämä ensimmäinen tuli hätäsektiolla, joten pystysuora arpi mahassa ja vähän mietin miten se kestää. Suosituksia tulee eri tahoilta erilaisia. Jotkut lääkärit suosittelevat 1 vuotta, toiset 2v., mutta toiset lääkärit suosittelevat yleisesti kaikille ainakin kahta vuotta lasten välille, niin tiedä häntä. Kun taas synnytyslaitoksella hoitaja sanoi, ettei mitään estettä vaikka heti tulisi raskaaksi. Mies olisi kanssa valmis uuteen raskauteen, mutta häntäkin pelottaa että mitä tulisi tapahtumaan.. Leikkaushaava parantui tosi nopeasti, yllätyin itsekin, vaikka olin varma etten ikinä toivu ja kirosin synnytyksen jälkeen etten ikinä enää lapsia hanki, sillä leikkauksen jälkeiset päivät eivät olleet mukavia. Pari päivää kuitenkin kun katselin tuota pikku jätkää, sanoin äidilleni, että kyllä minä sittenkin voisin vielä toisen tehdä. Nyt ymmärrän, miksi monet siihen hommaan uusiksi ryhtyvät, niin ne kivut vain nopeasti unohtuu :D vaikka en itse täysin kokenutkaan niitä oikeita synnytyskipuja.. vaan ne seuraavat päivät. Joka tapauksessa, tämä on se suurin este ehkä vielä täysin ryhtymästä toteuttamaan haavettamme. Onko muilla sektiota, ja lapset tullut lyhyellä ikäerolla?

Heipsis, en täällä ole aikaisemmin kirjoitellut, mutta ajattelin nyt liittyä keskusteluun kun hirveästi tuppaa tuo vauvakuume tuolla painamaan. Elikkäs olen 22-vuotias ja esikoiseni on nyt 9,5kk ja haluaisin toista alkaa yrittämään jossain vaiheessa tässä keväällä, koska haluaisin lapset pienellä ikäerolla ja hirveä hinku taas olla raskaana, kun ekakerta oli mukavaa aikaa;) Ehkä kuitenkin voisin yrittää odottaa tuonne kun esikko täyttää 1-vuotta ja silloin myös seuraava menisi ensivuoden eli 2011 vuoden alkuun eikä tämän vuoden loppuun. Mut en tiedä jaksanko odottaa, minulla siis edessä käynti gynekologilla, kun ensimmäisestä söin terolut+clomifen ja näin raskauduin neljännestä kierrosta. Ja taas sama edessä koska ei säännöllisiä kuukautisia eikä ovulaatiota tapahdu luonnollisesti. Mut toivottavasti seuraava sitten tärppäisi samanlailla:) Juu siis kuume kova,vaikka tuon esikon kanssa välillä rankkaa syömisen ja nukkumisen kanssa ja muutenkin helpompaa varmasti mennä yhden lapsen kanssa mut toisen haluan varmasti joten ajankohta vielä haussa.

Nyt on viimeaikoina alkanut tuntumaan että löytyis sydämmestä tilaa toiselle pienelle. Meillä 9kk poika ja kai sitä täytyy myöntää että on jo iso vauvakuume. Isännälle olen tuosta nyt hieman vihjaillut ja siihen malliin hymyilee vastaukseks etten ole yksin =). Vielä pitäis hetken jaksaa odottaa että löydetään uusi asunto ja pankinjohtajalta myöntävä päätös. Aloitan nyt siis työt jotta saadaan isompi asunto ennen kakkosen syntymää. Voi kun sais aikaa kelattua eteenpäin pikana vaikka pari kuukautta!

Heippa,

Täällä yksi kohtalotoveri..:)



Meillä poika täytti äskettäin 3v ja mulla jo jonkin aikaa on ollut pieni vauvakuume joka on kasvanut pikku hiljaa. Mies ei ole ollenkaan mukana, sanoo että yksi riittää ja yhdessäkin tarpeeksi huolta.....enkä tiedä muuttaako mieltään...



Vaikeina päivinä olen itsekin sitä mieltä mutta silti, voitolle pääsee tämä vauvakuume :) Olemme myös hieman yli kolmekymppisiä.



Olisi kiva vaihtaa kuulumisia. Onko sinulla sähköposti johon voisin kirjoitella?

...kivaa: löytyihän täältä joku muukin "haaveilija" : )



EMILIA_VAAN: Tervetuloa siis jutustelemaan! Mitäs olisit mieltä: odoteltaisko vielä vähän aikaa, että josko tänne tiensä löytäisi joku muukin, niin voitais jutella täällä pinossa? Ja jos ei löydy muita, niin tosi mielelläni vaihtaisin sitten ajatuksia sähköpostin välityksellä. Pitää vaan käydä perustamassa joku anonyymi meiliosoite, jonka täällä voi antaa. Oletko muuten täällä jossain pinossa aiemmin kirjoitellut? Itse olen tuolla ensikoissa eli enskoissa pinoillut ihan vauvakuume-puolelta asti, nyt kirjoitellaan taapero-enskoissa. Meillä on siellä ihan huippuporukka!



Teillä kuulostaa tilanne olevan melko sama kuin meillä, eli mies ei halua toista lasta. Millainen "taktiikka" sinulla on: kyseletkö tietyin väliajoin mielipidettä vai vihjailetko toistuvasti vai miten saat ajatukset selville? Meillä ei vihjailu toimi eikä painostus. Ekan kanssa miehen piti itse antaa tajuta, että idea on hyvä ; )



Nyt tätä tokaa haaveillessani olen pari kertaa kysellyt mielipidettä: viimeksi eilen juteltiin (siitä sainkin sitten ajatuksen purkaa mieltäni tänne...). Tultiin siihen johtopäätökseen, että yritän nyt hillitä miehen nähden kuumeiluani enkä koko aikaa höpötä asiasta. Syksyllä kuulemma voidaan JUTELLA asiasta seuraavan kerran. No, ok, teemme näin.



Tulkaahan muutkin juttelemaan, jos satutte lukemaan pinoa. Eikä miehen vastustelu tarvitse olla syy siihen, että vasta haaveilette! Muitakin syitähän on... Olisi kiva pohtia myös yleisesti sitä, että jääkö esikoinen ainoaksi ja mitä plussia ja miinuksia siinä olisi.



Dajm

Piti vaan tulla moikkailee Dajmia ja no ehkä jakaa myös omia tuntoja hiukkasen. Mullakin nimittäin on vauvakumme ja erittäin yksipuolinen ja itekin tajuun että meille ei nyt vaan vauvaa voi tulla. Meillä siis kaksoset ennestään että tavallaanhan tää seuraava ois jo kolmonen mutta jotenkin sitä silti aattelee tonskailuna tätä seuraavaa lasta (jos meille sellainen joskus suodaan).



Mulla siis tilanne se että opiskeluja ois vielä kaks vuotta jäljellä ja ne ois pakko käydä ennen ku voi ees ruveta haaveilemaan pikkusesta. Mies onneks pitää mut maan pinnalla. Tänään ku käytiin poikien kanssa sairaalassa niin siellä tuntu vaan vilisevän pieniä vauvoja ja mua melkein rupes itkettää ku kuume taas nosteli päätään.



Toivottavasti Dajm ja Emilia_vaan pääsee vähän aikasemmin tonskailemaan ku minä. Täällä ainakin peukut pystyssä että miehet taipuu teidän kannalle:)



Terkuin Butterfly

BUTTERFLY: Vilkutuksia, kiva, kun kävit moikkaamassa! Jännä juttu muuten: viimeksi, kun taaperoenskoihin kirjoittelin, niin juuri ajattelin, että onkohan täällä enää muita miun lisäksi, jotka ei tonskaile. Sitten just tuli mieleen, että mitenkähän sie, joko siellä suunnalla on näitä ajatuksia? Ja niinhän se taitaa olla, ettei tällä vauvakuumeella järjen kanssa paljon taida tekemistä olla : ) No, mutta toivotaan, että siunkin mies lämpenisi ajatukselle. Ja voithan tulla tänne jutustelemaan aina, kun siltä tuntuu. Jos tää pino nyt pysyy pystyssä... No, ainahan meillä on enskapino, jossa voidaan kyllä miun puolesta jutella näistäkin asioista (en sitten tiedä, kypsyisikö muut siihen ; ))



Miullahan on ihan "oikea" syy myös (siis miehen ei-ei -mielipiteen lisäksi) siirtää tonskailua ainakin tonne kesään saakka (ja oikeesti sinne syksyyn saakka, jolloin oli miehen kanssa puhe jutella asiasta). Aloitin uudessa työssä ja koeaika kestää toukokuun loppuun saakka. Mut SILTI olisin valmis aloittamaan yrityksen vaikka heti!



Missäs luuraa EMILIA_VAAN? : )



Dajm

Moikka vaan vanhoille tutuille Dajm ja Butterfly! :) Mäkin kirjottelin aikani tuolla tonskailu pinossa, mutta tosiaan siellä on täydet yritykset käynnissä, niin en kokenut sinne kuuluvani. Voidaanhan toki jatkaa aiheesta enska-pinossa jos tämä lopahtaa, mutta sielläkin tuntuu kaikki muut olevan raskaana ja vauvatohinoissaan. :)



Mini-esittely uusille tuttavuuksille (tällä hetkellä siis Emilialle): Meillä poika 1v 2kk ja minä vauvakuumeilun pauloissa ollu jo loppukesästä saakka. Oon hoitovapaalla ja teen viikonloppusin töitä, eikä mies lämpene uudelle vauvalle ennen kun mulla on kunnon työpaikka. Mikä siis tarkottaa että kun sellaisen työpaikan löydän, en ennen koeajan päättymistä ainakaan voi ilmottaa töihin olevani raskaana. Ja tällä hetkellä noita työpaikkoja ei oikein ole... Eli odotteleen joudun minäkin. :(



Nyt täytyy lähtee töihin, mutta palailen teidän pariin :)



Pia (siis myös enska-pinosta)

Minä myös ilmoittaudun! Tilanne aika lailla samanlainen kuin muillakin: ollaan kolmikymppisiä, yksi lapsi, minä kuumeilen ja mies ei. Lapsemme on nyt 1 v 5 kk ja vauvakuume roihuaa mulla tällä hetkellä aika kovana. Olen kyllä tyytyväinen elämäämme näinkin, mutta kuitenkin haluaisin lapsellemme sisaruksen, tai itse asiassa haaveenani olisi oikeastaan vielä kaksi lasta....



Meillä mies oli pitkään sitä mieltä, että eiköhän tämä yksi riitä. Se oli mulle vaikea paikka ja toivoin todella hänen muuttavan mieltään. Nyt mies on onneksi ainakin jollain tasolla myöntynyt, että kaipa lapsia voisi olla kaksi. Mutta ei nyt, vasta myöhemmin. Mitään tarkempaa ajankohtaa toisen lapsen yrittämiselle hän ei osaa eikä halua sanoa, ilmeisesti hän on ajatellut että vasta joskus vuosien päästä. Huoh. Itse en haluaisi mitään tolkutonta ikäeroa, joku 4 vuoden ikäero alkaa minusta olemaan aika paljon jo. Itselläni ja siskollani on 5 vuotta ikäeroa ja olen monet kerrat miettinyt, että olisi tosi kiva jos ikäeroa olisi vähemmän.



Myönnän kyllä itsekin, että juuri nyt ei ehkä olisi paras aika alkaa yrittämään toista, sillä olen vielä ekan kanssa kotona, aloitan kohta gradua ja työpaikankin haluaisin löytää. Mutta oma toiveeni olisi, että sitten kun työpaikka toivottavasti löytyy, aloittaisimme yrityksen. Eihän sitä edes voi tietää, kuinka kauan tärppiin menee (esikoinen sai alkunsa 4. yrityskierrosta eli melko pian, mutta mistäs sitä tietää kuinka tokalla kerralla käy, kun ikääkin on jo enemmän jne). Mutta mies ei halua tehdä mitään tällaisia periaatteellisia "aloitamme sitten ja sitten" -päätöksiä, vaan suhtautuu koko asiaan tyyliin "katsotaan sitä sitten joskus". Minua tämä vähän nyppii, ja vaikka yritän olla koko asian suhteen viilipytty, ei se aina oikein tahdo onnistua. Kun se vauvakuume roihahtaa, niin sehän sitten roihahtaa B-).



Tulkaahan juttelemaan!

...kiva, että muitakin ilmaantunut pinoon!



PIA_MARIA: Vilkutukset enska-kamulle! :) Vai ei se siun mies ollutkaan oikein innostunut tonskailusta? Mie kun luulin, että tulevat häät oli se este. No, semmosia ne välillä nuo miehet on... Jospa niitä "oikeita" töitä löytyisi kuitenkin? Vaikka kyllähän työtilanne taitaa tällä hetkellä olla melkoisen huono: kaikenmaailman lomautuksia ja irtisanomisia kun tuntuu uutisissa tulevan joka viikko. Tsemppiä sinne ja jospa se mieskin siitä vielä heltyisi!



MARGHE: Tervetuloa jutustelemaan! Sehän on jo edistystä, että mies myöntynyt toiseen lapseen joskus ; ) Meillä kun ei tiedä edes, että haluaako enempää lapsia ikinä! Mutta totta kai se sinua harmittaa, ettei miehesi osaa sanoa milloin haluaisi. Miulla olis sama juttu tuon ikäeron kanssa: itselläni ja siskollani ikäeroa 3,5 vuotta ja se alkaa olla jo siinä ja siinä... enempää en itsekään haluaisi. Tsemppiä sinne gradun tekoon (voin kokemuksesta kertoa, että sitä tarvitaan!). Heh, meillä näyttää muuten olevan yhteistä sekin, että meidänkin typy sai alkunsa 4. yk:stä. Mutta jotenkin miulla on sellainen tunne, että toisen "tekemiseen" saattais mennä kauemmin. En tiedä mistä se tunne tulee, mutta niin vaan on.



Omaa tilannetta sen verran, että huomaan jotenkin hassusti hakevani mieleen niitä miinus-puolia vauva-ajasta... jotenkin kai mieli toimii niin, että kun tietää, ettei nyt voida yritystä aloittaa, niin alkaa hakea "tukea" sille. Eli tyyliin: "no, saapahan nyt ainakin tämä esikoinen rauhassa kasvaa isommaksi ja saa huomiota tarpeeksi" ja "eipä kyllä ole ikävä niitä yösyöttöjä" yms... Oletteko muut huomanneet tällaista?



Aurinkoista kevättä - toivotaan, että noilla meidänkin miehillä alkais tulla "kevättä rintaan" : D



Dajm

Moi vaan vanhat tutut. Just äsken kirjottelin tonne tonskapinoon, mut otetaan nyt uusintana viä suurin osa tekstistä tännekin...



Eli meillä pikkuneidillä on nyt ikää 1,5v. Ja kuume muhun iski uudelleen tuossa joskus marras-joulukuussa. Silloin varovasti kyselin miehen kommentteja asiaan, hän oli sitä mieltä että saisi tuo pikkupimu jäädä viimeiseksi (hänellä kun on muutama tenava hankittuna valmiiksi jo ennen minua). Hiukan tuo kommentti tietenkin masensi mieltä mutta halusin muutenkin jättää mahdollisen yrityksen aloituksen (aikaisintaan) tänne maaliskuulle. Meillä oli lomareissu varattuna helmi-maaliskuun vaihteeseen ja ajattelin että lomalla haluan vielä nautiskella drinksuja allasosastolla, joten ajattelin että palataan asiaan reissun jälkeen. Päätin olla puhumatta miehelle sen paremmin asiasta, etten suotta painosta.



Lomalta kotiuduttiin viikko sitten sunnuntaina. Heti samana iltana otin asian puheeksi, siis että haluaisin vauvan. Mies kysyi perusteluja että miksi? Totesin vain että kun tuo neitokainen on niin ihana, niin haluaisin toisen samanlaisen. Miehen ilmeitä en nähnyt koska makkarista oli jo valot sammutettu. Hetken hiljaisuutta kuunneltuani kysyin että mitäs mieltä isäntä on (hiukan yllätyin ettei heti kieltäytynyt). Vastasi ettei oikein tiedä mitä mieltä olisi. Tähän tietenkin vaadin perusteluja. Tuo neitokainen kuulemma on juuri niin ihana&helppo että se puhuisi uuden vauvan puolesta, mutta pelkää että uusi vauva olisikin sitten aivan toisenlainen. En painostanut tuolloinkaan vastausta sen enempää suuntaan tai toiseen.



Nyt sitten alkaa olla jännät paikat (ja siksi olikin pakko tulla tänne kirjoittelemaan). Edellinen e-pillerisatsi meinaan loppui viikko sitten. Eli huomenna tarvii kysyä isännältä aikooko hän ottaa sen riskin että vauva tulee vai lähteekö maksumieheksi apteekkiin. Siis nyt jännittää oikein kunnolla, mihin ratkaisuun mies tällä kertaa päätyy. Taisin jo hiukan mennä asioiden edelle, kun kävin jo katsomassa, että lasketuksi ajaksi tulisi sopivasti jouluaatto, mikäli pillerit nyt lopettaisin ja ekasta kierrosta tärppäisi :)



Nyt on mentävä nukkumaan ja jännittämään huomista. Ja tällä hetkellä mun kuumeilua ei tunnu yhtään helpottavan se et muutama kaveri on saanu vauvan just tässä kuukauden sisään, ja vielä useemmalla kaverilla on laskettu aika tulevan kuukauden sisällä.



hannnah

Kiva, kun siekin löysit tänne tiesi, vanha enska-kamu! : D Sinua onkin huhuiltu sekä tonska-pinossa että taaperoenskoissa (siun ja Ellan kuulumisia siellä on huhuiltu).



Siulla onkin jännät paikat tänään: tuut sitten HETI kertomaan mitä miehus sanoi "pilleripulmaan"...



Näin nopeesti tulin moikkaamaan ruokatunnilla, nyt takas "sorvin ääreen".



Dajm