*** Muita toisen lapsen yrittämisestä vasta haaveilevia???***

Meillä sitten kävi niin, ettäpillerit loppui pääsiäisenä, ja olin hakemassa uutta satsia, mut resepti olikin mennyt vanhaksi. Varasin sitten ajan vakigynelle samantien, kun en oo vähään aikaan käyny. Siinä meni pari viikkoa ainakin välissä, ja mehän ei mitään pikkukakkosta edes yritetä tai suunnitella... Mies ehdottikin alkuun, että pitäis käyttää varmaan muita keinoja... Mut jotenkin sain sen ylipuhuttua, ettei menkkojen jälkeen vähään aikaan riski oo kovin suuri jne. Lopulta siis en ole vieläkään noita pillereitä hakenut, vaikka resepti onkin... Vaikka me mitään siis "yritetä" =) (mut vahinkoja voi tietenkin sattua) :D



Viimeksi, kun tuota esikoista suunniteltiin, kierrot pysyi pillereitten jälkeenkin vakiona, tai siis tokasta kierrosta silloin jo tärppäs. Jos nyt kierto olis sen saman 28 päivää, menkkojen olis pitänyt alkaa viime viikon lopulla... mielenkiintoista!



Mies on perjantaihin saakka työmatkalla, joten en ole "uskaltanut" tässä ihan hirveesti päätäni vaivata, että mitäs nyt... Pikkusen hirvittää toisaalta ajatellla, entä jos? Mutta toisaalta, jos menkat on viikon myöhässä, vois sitä ehkä torstai-iltasella uskaltautua testailemaan, jos nyt saan aikaseks hankkia sen testin ensin =D Sitäpaitsi olo on ihan "normaali" kaikin puolin, ei "tunnu miltään" ;)



t. Ope

Mua niin jännittää open puolesta. Toivon niin että oisit het saanu salamatkustajan ;)

Tuuthan kertoon kun testin oot tehny.



Itellä ei mitään uutta. Ulkona poijan kans ollaan mahdollisimman paljon. On kyl ihana olla vielä kotona ja huomata kuinka poika kehittyy kovaa vauhtia.



Törö

En meinannu uskaltaa, mut tein kuitenkin testin. Kaks viivaa, hui kauhia sentään ;) Eikä mieskään oo kotona eikä tällä hetkellä ees puhelimen päässä, kauhia sentään...



t. Ope joka ei usko siltikään ;)

Ykkösope: Mahtava ylläri, onnea nyt oikein kovasti : ) Tuuhan kertoon miehuksen reaktiot ja muutkin kuulumiset. dajm

Paljon onnea ykkösopelle! Toivottavasti mieheskin ilahtuu suunnattomasti ensin ällistykseltään toivuttuaan.



Ei muuta kuin ihanaa raskausaikaa!



Törö

Mä en tienny mitenpäin olisin miehelle asian kertonut, mienasin eka jättää testin vaan kirjekuoressa pöydälle (mies tuli kotiin kun olin töissä ja työkaverin läksiäisissä), mutta en sitten "uskaltanut" ;) Niimpä annoin sitten illalla, kun neiti oli nukkumassa, tuon kuoren miehelle. Saatesanoiksi sanoin jotain, että mulla on hyvin hämmentäviä uutisia :)

Eipä ollut mies onneksi moksiskaan uutisesta, hymyili vaan tälle "vahingolle". Siis tokihan "riski" oli tiedossa, mutta ei kyllä kumpikaan kuviteltu että näin nopsaan ois mitään tapahtunu!! Pitänee sit jatkossa olla varovaisempi ;)



Ja kun tää tuli niin äkkiä, sitä itsekin ajattelee typerästi kaikkea ihan hölmöä ja itsekästä :) Kuten mä olin ajatellut, että ens talvena päästäis taas Pyhän mökille, kun tää talvi jäi talon rakentamisen takia välistä, ja edellisenäkin oltiin em. syystä vain kerran. Nyt jos la on jotain tammikuuta, voi ens talvikin olla vähän huono aika lähtee :( Ja vakkarityöpaikan metsästyskin lykkääntyy varmaan jälleen (mut positiivisesti vois toivoa, että laman jälkeen sais sen viran sit helpommin)... Mut ehkä mä "selviän" :) Ja ilman tämmöistä vanhinkoa meill ei tasan tarkkaan varmaan edes keskusteltaisi aiheesta toinen lapsi! Että muillekin jääräpäisten miesten kanssa toivotaan sopivia vahinkoja!!!



t. ope

Näköjään tunnus ainakin vielä toimi ;)



En tiedä muistaako kukaan mua, mutta täällä kanssa valtavaa vauvakuumetta ilmassa. Esikoinen on nyt melkein 2 v. Oma duuni sellaisessa tilanteessa, ettei se oikein antaisi myöten. Menin siis elokuussa 2008 takaisin töihin, ja ei ihan heti kehtaisi uudestaan jäädä äippälomailee. Mutta kauheesti tekisi pikkukakkosta mieli!!! Uskaltaisikos sitä vaikka ensi syksynä? Jos syksillä laittaisi vauvayritykset päälle, niin sitten voisi jäädä mukavasti suoraan ensi kesän aikoihin mammalomalle. Tosin viimeksi yritykset vei sen 7 kk, joten lienee ihan todennäköistä, että heti ei nappaa.



Onnea Ykkösopelle - taidettiin olla samoihin aikoihin silloin 2006-2007 pinoilemassa. Sähän olet live-esimerkki siitä, että voihan se tietty hetkin napata :). On varmaan erilaista kuin esikosta - nyt tietää vähän mitä on edessä.



Moit kaikille muillekkin! Titille iso morjestus!! Kiva kun tänne oli kertynyt tuttuja!



T:Peipposka

Arvasin, että jos tänne jotain kirjoitan jää heti koukkuun. ääks. No - kävin tuossa tuolla laskurilla laskeskelemassa, että jos malttaisi vielä odottaa tosiaan syksyyn menisi aikataulut mukavasti. Tiedänhän mä, ettei se heti osu kuitenkaan, mutta jos tällä kertaa kuitenkin niin kävisi ;)



Eli siis syyskuussa tämä mamma alkaa jännäämään tuleeko plussaa ja sitä kautta pikkuista kesävauvaa tuon taaperon seuraksi. Hui!! Kauhean jännää jo valmiiksi :). Eihän tässä nyt enää ole kuin hiukan reilu kolme kuukauttaa syyskuun alkuun.

Mainlylle piti sanomani, että meillä häähumu ja koko yrittämisen unohtaminen saivat aikaan sen, että plussa pärähti testiin. Olin omissa häissäni siis rv6 :D. Ei haitannut ollenkaan menoa - oli itseasiassa aivan ihanaa olla selvinpäin omissa häissä. Aamullakin oli hyvä olo kun heräsi. Jotta onnea vaan häiden järjestelyyn jos järjestelyt olette jo aloittaneet.



Millasteen kanssa oltiin samaan aikaan Enskoissa odotuspuolella. Vilkutus vaan! Jokos teinä poitsu höpöttää kovasti? Meillä mennään kokoajan kasvavalla sanavarastolla. Poika pysyi oikeastaan ihan hiljaa huhtikuuhun asti ja sitten aloitti sanojen opiskelun. Nyt tuntuu joka päivä tulevan muutama uusi sana. Vielä ei kuitenkaan yhdistele puhumisiaan. Mopo oli tämän aamupäivän puistokäynnin saldo :).

Ikäeroista tuossa heitit ajatuksiasi, ja meillä miehen kanssa se max. 3v. on aina ollut ajatuksena. No, vähän tiukkaa tekee kun syksyllä vasta aletaan yrittelemään, mutta jos nyt kuitenkin jäisi ikäero alle 4v, niin oon ihan tyytyväinen.

Tsemppiä kuitenkin yritykseen! Kaikki vkolopun reissut nyt vaan jäihin ja päikkäriaikaan peitot heilumaan :D



Morotus kaikille! Täällä vauvakuume jatkuu vielä ehkäisyllä. Syksyllä sitten!! Taidan muuten alkaa jo tankkaamaan jotain raskausvitamiinia, niin on sitten kroppa vastaanottavainen kun aika tulee ;)



Ketkäs kaikki olikaan muuten syksyllä ajatelleet aloittaa yrityksen?



T: Peipposka (joka toivoo että kesä menee äkkiä)

Mukavaa kesäkuun alkua kaikille!



Kovasti tässä itse jännäilen saanko haastattelu kutsua, erittäin mieluisaan työpaikkaan jonka haku tiistaina loppui. Haluisin kyllä tän työpaikan niin kovasti, mut sitten siinä olis se 4kk koeaika... Ja toisaalta ois noloo heti jäädä äippä lomalle ku just saanu työpaikan. Sijaiseks ku menis ja pistäs vauvahaaveet ens kesäks, niin ei oilis keltään pois, mut ei myöskään työpaikkaa johon palata.



Sit toinen mitä miettii on et mikä ois paras ikä saada sisarus. Meidän esikoinen 1v4kk on erittäin paljon huomiota vaativa ja vauva joka veis osan isin ja äidin ajasta ei varmastikaan olis isoveljen toive ;)Poika ei ole koskaan piitannut vauvoista niitä nähdessään, vasta noin 5kk vauvoihin on kiinnittänyt edes huomiota ku ne jo juttelee ja sätkii paikallaan.



Sitä miettii kaiken maailman asioita, vaik ei vielä oo saanu myöntävää vastaustakaan mieheltä. Uskon kuitenkin puhuvani vielä mieheni ympäri =)Tällä hetkellä ite haluaisin kesävauvan 2010 että yritys pitäis aloittaa sitten loppu syksystä...



Törö

Tää tuntuiki sopivalta pinolta. Oon kohta 30v ja mies vuotta vanhempi ja meidän esikoinen on tosin vasta 3,5kk. Vielä ei oo tarve sisarukselle, mut on tullu hyvin selväks et mies ei ikipäivänä tahdo toista muksua ja mua masentaa ajatus. Tässä vielä pieni jännitysmomemtti päällä kun kovasti pukkaa raskausoireita mut testit näyttää negaa, menkatkin oli mut silti jatkuu pahoinvointi ja alamahan kipuilu. Miehen kommentti oli tiukka, abortti tai avioero jos sieltä ois vauva tulollaan... Meillä viel hajos kumi eikä pillerit oo ehtiny vaikuttaa ja minä tuhmeliini toivon niiiin kovasti et vahinko ois sattunu. Pari viikkoa jännäilyä, eiköhän sitte olla viisaampia. On tosiaan semmonen olo et jos nyt ei tärppää ni sitte me ei tehdä ikinä toista vauvaa. Voihan se olla et parin vuoden päästä mies tulee puhutuks ympäri niinun esikoisenki kaa mut mistäs sen tietää. Mut ihana kesä tulossa tuon pienen jo maailmassa olevan ihmistaimen kanssa :)



Murmeli

Tervetuloa joukkoon! Aika karu tuo "avioero tai abortti" -kommentti. Yhdessähän siinä ollaan päätöksiä tekemässä! Mutta tsemppiä - kyllä se miehen mieli voi muuttua kun on semmoinen mukava leikkikaveri ja pelikaveri pari vuoden päästä teidän vauvasta :)

Olen siis MyrttiMaaria ja joo Dajm mun pitää mammaloman jälkeen rueta töitä etsimään, kun eiole paikkaa ohon palata, mutta olen nyt kuitenkin kotona vielä ainakin vuoden loppuun. Sitten työelämään! Ja luultavasti pitkäksi aikaa. Mutta on silti ihana haaveilla :)

Meillä esikoinen on jo 4-vuotta. Itsellä on ollut vauvakuume jo kolmen vuoden ajan. Mies teki heti alkujaan selväksi, ettei lapsia tule lisää. Minulla oli tosi paha olla ja hirveä hadistus ajatuksesta, etten enää tosita lasta voisi edes yrittää. Joka vuis puhuin vähän vauvanteosta miehelleni, mutt aina sama vastaus, ei. Tunsin kateutta kaikkia odottavia kohtaan, enkä osannut iloita esim. ystävieni raskauksista.



Tänä keväänä, siis kolmen vuoden käännytyksen jälkeen kaikeksi ilokseni miehen mieli muuttui ja huomenna on keirukan poisto. Olin jo heittänyt toiveet miltei nurkkaan. Kaikki vauvatavarat olen myynyt, pinnasänky sentään on vielä varastossa. Meilläkin mies joskus sanoi, että jos vahinko tulee niin hän lähtee, mutta en usko, että olisi toteuttanut uhkaustaan.



Joillakin ajatus toisesta lapsesta pitää kypsyä kauemmin. Meillä tarvittiin aikaa ja faktoja esim. terveydestä ja rahasta. Raskaus ja imetyshän ovat äidille terveellisiä ehkäisten mm. rintasyöpää.



Toivon, että miehesi mieli vielä muuttuu. Vaikka nyt olo tuntuisi tosi ahdistavalta ja epätoivoiselta niin koita nauttia esikoisestasi ja iloita hänen kasvamisesta ja hymystä. Näin pääsin itse vaikeista vaiheista eteenpäin, nautin siitä mitä jo oli.

Meillä vasta 5kk poika, mutta miehellä oli jo pari kk sitten vauvakuumetta ja itselläni myöskin ollut välillä vakavaakin oireilua. Meidän vauva on ollut niin helppo, että varmaan edesauttaa tuota kuumeilua.



Puhuttu ollaan, että seuraavaa vois alkaa yrittämään kunhan saan muutaman kilon pudotettua pois. En haluaisi olla ylipainoinen jo valmiiksi ja kuulla neuvolassa motkotusta painonnoususta.. =( Viime raskaudesta jäi asumaan 6 kg, 12kg lähti jo sairaalassa pois.



Kiirehän tässä ei sinänsä ole, olen 24 ja mieheni 28 eli siinä mielessä aikaa on kyllä. Kuitenkin mietittiin ettei haluttaisi liian isoa ikäeroa lapsille, maksimissaan 3 vuotta.



Haaveilu siis jatkuu ja toiveissa on että kesän aikana olo kevenisi sen verran että haaveilut vois vaihtaa odottamiseen.

Minäkin olin häissäni raskaana, tosin viikkoja silloin jo 18 tais olla. Vauva liikkui sinä päivänä ekaa kertaa sillai kunnolla. Hyvä ajoitus pojalla.=) Oli kyllä itsellänikin sama, että ihanaa oli selvinpäin juhlia häitä. Ei haitannut millään tavalla.=) Moni vieras taisi harmitella kyllä mun puolesta, kun en voinut ottaa mitään.. Toivottavasti joivat minunkin puolesta sitten. =D



Kovasti yksikaveri suunnitteli että ens pikkujouluaikaan mennään sitten yhdessä pitkästä aikaa baariin saakka juhlimaan, mutta mun ajatuksissa on kyllä siinä vaiheessa olla jo raskaana.

Bongasin tuttujakin, terve vaan Omppulin äitille:) Ja siksi siis rohkenen et näköjään täällä on muitakin joilla pieni vauva ja jo toista kaipais...



Eli esittelen lyhyesti tännekin (tammivauvoissa siis enempi jutustellut). Minä ja mies olemme molemmat 23v, ja esikoispoika syntyi tammikuussa. 4,5kk ikää siis vasta, mutta toista jo kovasti kuumeilen... Miehelle olen asiasta kovasti jo vihjannut, enempi vähempi vakavissani, mut ei ole selkeää juuta tai jaata seiltä tullut. Vähän on ollut tjot-meininkiä ilmassa, mut luulen silti et mies luottaa aika paljon tämän imetyksen ehkäisytehoon. Tietää kyllä riskit, mutta mutta... Ja eipä toisaalta tuolla makkarin suunnalla kovin usein mitään tapahdukaan.



Niin ja kun noista häistä pari teistä kirjoitteli... Mekin menimme viime kesänä naimisiin:) Häissä olin suunnilleen viikolla 10 (turvotti kauheesti ja jännäsin meneekö hyvin tiukka puku päälle:D), oli ihan kiva olla selvinpäin mutta vaikea salata raskautta, siitä kun ei kukaan vielä tuolloin tiennyt, ja mulla oli kauhea pahoinvointi ja helteinen hääpäivä... Mut kunnialla siitä selvittiin, ja nyt on ihana katella hääkuvia kun voi miettiä, että tavallaan poika on noissakin mukana... :)

Hei vaan Tiitinen, kiva että on muitakin tammivauvoista.=)





Nyt kyllä kävi sitten sellanen juttu, että miehen kanssa molemmat vauvakuumeen kourissa kärvisteltyämme ei maltettu odottaa enää vaan päätettiin siirtää asia kohtalon käsiin.=)Joten saa nähdä osutaanko juhannusosumien kanssa samaan ruuhkaan sitten talvella. Viimeksi raskaus alkoi samantien. Heh, mies oli jo suunnitellut että elokuussa alkavalla lomallaan sitten voi rauhassa tehdä vauvaa kaiket päivät (no lähinnä yöt niin poika nukkuu sillon). Lähipiirin vauvauutiset taisi myös innoittaa..=)







Mitenkäs olette miettineet omaa jaksamista sitten jos/kun raskaana olette ja hoidatte jo pientä? Itse hieman kauhistelen välillä, mutta viime raskaus meni hyvin ja olin loppuun saakka hyvin liikkeellä joten toivon että seuraavakin menis ok. Mies toki täällä auttaa paljon ihan kaikessa.

Ihanaa kun Omppulin äiti pääsikin jo oikeesti kuumeilemaan! Varmaan aika rankkaa olla raskaana ja hoitaa pientä, mut sulla on mies niin ihanasti mukana ni hyvin teillä varmasti menee. Mä aattelen silleen et kun vaippaa pitää kuitenkin vaihtaa ni kaks menee siinä missä ykskin. Unet voi olla aika vähissä :)



Kiitos kannustavista kommenteista! Täällä pahin masennus alkaa hellittää. Tuo sulonen esikoinen saa äidin aina hyvälle tuulelle. Menkat alkoi joten vahinkoa ei tapahtunu... Varasin aikaa kierukan laittoon, mut vasta kuukauden päästä kun sulkevat juhannuksen jälkeen. En luovuta vaikka siirränkin suosiolla ajatuksen kakkosesta tuonnemmaksi. Ehkä tosiaan kun vauva-aika on mennyt ni mieskin alkaa ajatella et pitää kaveri tehdä pienelle. Ja hyvä puoli työhönpaluussa et rahatilanne paranee ja mulla on ihan mahtava työ, tykkään kovasti eikä ajatus töihinpaluusta ahdista. Mulla oli aika vaikea raskaus ja synnytys käynnistyikin etuajassa ja se pelottaa aika kovasti seuraavassa raskaudessa. Täs on nyt sit aikaa mietiskellä :)



Ihanaa kesää kaikille ja hyvää juhannusta. Sain tosi paljon tsemppiä täältä ja tavallaan helpotti kun ei tarvii miehen kanssa vääntää vauva-asiasta, vielä :) Aion tosiaan ottaa kaiken irti tästä äitiyslomasta vauvan kanssa, mikä tän ihanampaa!



Murmeli

Mä uskaltauduin vielä tänne kirjotteleen vaikka yritys käynnissä. Kiitos Murmeli, mukava kuulla kannustusta. Tosin, ei oo meille kukaan mitään ikävää sanonut. Sukulaisetkin heti tän pojan syntymän jälkeen kannusti, et pian uutta vauvaa tekemään. Itellä kans se ajatus, et varmaan tulee olemaan melko rankkaa raskaiden aikana ja sit kahden vauvan kanssa. Mut jos poika nukkuu jatkossakin yöt läpeensä ja jos pikkusisarus olisi samaa maata niin hyvin menee. Ja mies tosiaan ihan kullan arvonen. Jännitämme edelleen natsasko.=)