*** Muita toisen lapsen yrittämisestä vasta haaveilevia???***

Heippa vaan!



Täällä myös haaveillaan kakkosesta.. Esikoinen nyt reilu 1,5v ja kova vauvakuume. Mutta ongelmana se, että mieskin kyllä suostuisi kakkoseen, mutta vain yhdellä ehdolla: koiran täytyisi lähteä.. Koira on minulle kovin rakas ja on enemmän minun lemmikkini kuin mieheni (mies ei ole koskaan oikein kunnolla tullut koiran kanssa toimeen ja on vihjaillut koirasta luopumisesta jo monesti). Nyt mies siis käyttää koiraa "kiristyskeinona" kakkosen hankkimisessa. :(



En tiedä mitä tehdä. Koirani on minulle tärkeä myös "henkireikänä", sillä muita harrastuksia minulla ei ole. Koira tulee toimeen hyvin esikon kanssa, vaikka onkin energinen ja vaativan koirarodun edustaja (tämä osasyynä miksi mies ei koirasta pidä, vaikka koiran ottoon aikoinaan suostuikin). Miehen pääsyynä miksi koirasta pitäisi luopua on ajanpuute. Olen kuitenkin kotona esikon kanssa vielä ja olisin luonnollisesti kotona kakkosenkin kanssa ainakin sinne 1v asti. En oikein ymmärrä miestäni miksi koirasta pitäisi luopua nyt, ennenkuin kakkosen yritystä on edes aloitettu. Mielestäni hän menee hieman asioiden edelle, sillä nyt aikani riittää sekä lapselle, hänelle sekä koiralle ja eihän sitä edes tiedä kuinka kauan raskaaksi tuloon taas voisi mennä aikaa. Koira on kuitenkin jo 5v eikä tule tod,näk, elämään kuin 7/8 vuotiaaksi sairaudesta johtuen.



Millä ihmeellä voisin saada mieheni ymmärtämään että koiran kohtalosta murehtiminen pitäisi jättää siihen saakka kunnes olen ainakin raskaana? Jos sitten huomaan että aika ja voimat ei tosiaan riitä kaikkeen niin olisin valmis harkitsemaan etsimään koiralle uuden kodin. Olen miehelle tästä maininnut, mutta hän pelkää että en kuitenkaan koirasta ikinä suostuisi luopumaan.



Huoh! Olemme siis asian kanssa umpikujassa tällä hetkellä ja viikot ja kuukaudet hujahtaa ohi tästä asiasta kiistellessä. Harmittaa kun olisi mukava saada kakkosen yritys aluille pian ja kaikki energia kuluu samaan jankutukseen. Minä hömppä haaveilin vielä keväällä ensi kesän vauvasta..

Hei!



Saanko tulla mukaan haaveilemaan? :)



Olen 21-vuotias 1v4kk ikäisen Siiri- tytön äiti ja aloin haaveilemaan toisesta lapsesta kun tyttö täytti vuoden. Aluki yritin unohtaa koko homman, mutta koko ajan se tulee mieleen että olisi ihanaa saada tytölle sisarus!



Mieheni on ihan samaa mieltä kanssani että pieni ikäero olisi parempi kuin liian suuri. Tässä nyt sitten mietitään milloin on sopiva aika tulla raskaaksi ja toisaalta vähän pelottaa uusi raskaus.



Tyttöni syntyi perätilan vuoksi keisarinleikkauksella ja haava parani hitaasti. Vieläkin on kipua haavassa jos oikein kumarrun.

Tyttö oli aika helppo vauva, ei kitissyt ja nukkui hyvin alusta asti. Nyt on vähän uhmaa näköpiirissä kun kiukuttelee turhista asioista, mutta sehän kuuluu ikään. Vieläkin nukkuu hyvästi päiväunet ja on ollut terve. Kuitenkin mietin että jos seuraava vauva on jotenkin "pahempi" kuin ensimmäinen enkä tiedä mitä tehdä jos se itkee kun tyttöni ei paljon itkenyt. Asumme sitä paitsi kaksiossa rivitalossa eikä omaan taloon tai isompaan ole varaa. Kyllä kai sitä voi vielä kahden pienen kanssa asua kaksiossakin? Minä ja mies nukumme olohuoneessa ja tyttö nukkuu hyvin omassa huoneessaan.



Mietimme että helmikuussa 2010 olisi ihan hyvä aika aloittaa vauvapuuhat jos ei mitään kummempia satu, mutta nämä pelot vähän jarruttavat.



Olenko ainut jota pelottaa uusi lapsi vaikka sitä haluaakin?

Täällä yks toisen lapsen yrittämisestä haaveileva. Meillä esikoistytär täyttää marraskuussa vuoden ja itsellä jo jonkin aikaa ollut aivan kauhea vauvakuume,mut mies ei vaan viel lämpeä ajatukselle. Vastaa vaan,et "ei vielä,myöhemmin,aikasintaan EHKÄ keväällä." Mut koska? Mä haluun tietää heti!:D Aivan kauheeta odottaa,ku ei tiedä koska saa jättää ehkäisyn!:/ Mitään vinkkejä,millä sen miehen sais innostumaan myös?;)

Hei,



tulipa tässä taas vauvamietteet mieleen pitkästä aikaa tosi voimakkaasti ja ajattelin huhuilla, onko ketään tähän pinoon kirjoittaneita kuulolla? Mikä on tilanne: oletteko jo saaneet yritystä alulle tai jopa pikkutonskan alulle? Muutaman kohdalla tiedänkin jo näin tapahtuneen :D Mutta entäs muut, missä mennään ja mitkä tunnelmat?



Itsellä taas syksyllä nousi tosi voimakas vauvakuume ja kysellessäni miehen mielipidettä sain täystyrmäyksen: ei tule vauvaa siis meille. Sanoi, ettei jaksa vauva-aikaa ja haluaa saada nukkua kunnon yöunet ainakin parin vuoden ajan, ennen kuin voi edes harkita. Surin ja suren edelleen asiaa kovasti, mutta vielä kuitenkin pienenpieni toivonkipinäkin elää. Kaikkia vauvatavaroita ei nimittäin antanut viedä kirpparille (enkä kyllä olis vienytkään, kunhan vaan sanoin :D), että otapa siitä nyt sitten selvä.



Mutta tosiaan, luopumista vauvahaaveista on ollut tämä syksy ja alkutalvi. Onneksi on tuo esikoinen: ihana ja tomera kaksivuotias, jolla on tosin "kiva" uhmis päällä.



Kirjoitelkaahan kuulumisianne!



Dajm + Pätkis-tyttö 2v.

Olen tätä ketjua välillä lueskellut, mutta en ole itse rohjennut kirjoittaa - ennen kuin nyt. Meillä on 1,5 v. poika ja aiemmin en oikein itsellekään tunnustanut, että toisen vielä tahtoisin. Mies on nimittäin kokenut aika rankkana esikoisen kanssa elelyt. Vaikka tykkää toki poitsusta ja sen kanssa touhuaa.



Nyt joulun aikaan rohkaistuin kuitenkin kysymään, että onko toinen lapsi hälle ihan ehdoton nou nou. Vastaukseksi sain, että ei oikeastaan, mutta ensin pitäisi saada vähän "omaa elämää takaisin". No minullahan kuume roihahti täysillä ja nyt elättelen toiveita, että jos vaikka ensi syksynä päästäisiin tositoimiin, kun kevät ensin tehdään niitä ns. omia juttuja, sovittiin esim. että kumpikin voi harrastaa ainakin yhden illan viikossa - esikoisen myötä on molemmilla vähän kaikki harrasteet jääneet.



Mitään lupausta en siis mieheltä tonskasta saanut, mutta tuokin oli mielestäni jo aika huippu juttu, että ei ollutkaan ihan täysin vastaan, kuten aiemmin olin arvellut. Kuulun kuitenkin ihan ehdottomasti tänne, koska tosiaan mitään ei olla toisen lapsen suhteen sovittu.



Jotain pehmenemistä kuitenkin ilmassa, koska aiemmin puhui aina, että voidaan myydä tarpeettomaksi jääneet vauvakamat. Nyt keskustelumme jälkeen onkin sanonut esim. pikkuvauvojen leluista, että "laitetaan varastoon". Ääh, toiveajattelua ja kuumeen kasvattelua, myönnetään.



Tulipas muuten pitkä sepustus, mutta tämmöistä tää kuume on. Yksinäistä monologiahan se tuppaa kotonakin olemaan...

Hei taas...



Hiidenpata: kiva, että joku muukin vielä löysi tänne tiensä! Pitäisiköhän tästä tehdä joku uusi aloitusketju vai jatketaanko juttua tähän, jos joku muukin vielä innostuisi jutustelemaan? Oletko muuten aiemmin täällä jossakin pinossa kirjoitellut?



Kiva, ettet ihan täyttä tyrmäystä tonska-uteluihin saanut mieheltäsi, kyllähän se vähän toiveita antaa siihen suuntaan, että saattaisitte päästä tositoimiinkin. Ja tosi hyvä varmasti ensin sekin, että molemmat saatte nyt tuon yhden harrastusillan per viikko! Miulla ainakin viikottainen jumppailta tutussa jumppaporukassa on ollut oikein henkireikä. Miehelläni ei tällä hetkellä sellaista säännöllistä harrastusta ole, mutta puuhailee aina silloin tällöin metsästyksen ja kalastuksen parissa.



Hoitaako teillä mies lasta kuinka ahkerasti? Meillä on hoitanut (ja hoitaa edelleen) melko paljon: hän oli vuorotteluvapaalla lähes koko vauvavuoden, joten alusta asti oli mukana. Tuli vaan nyt mieleen, etten vaan liikaakin antanut vastuuta ja hommia, kun tuntuu tämä tonska-asia hänestä nyt niin hankalalta? Hmm... pitäs ehkä sekin ottaa puheeksi.



Odotellaan muuten ystäväperhettä kylään illaksi, heillä on 4 kk ikäinen vauveli. Oi oi, sepä jos mikä vasta taas kasvattaa kuumetta ; )



Tulkaahan muutkin rohkeasti jutustelemaan!



Dajm kera 2 v tyttösen

Missä kaikki luuraa? EMILIA_VAAN ja MARGHE kävivät ilmoittautumassa, mutta sen jälkeen ei ole kuulunut mitään? Onko mitään uutta tällä rintamalla ? samoin enskakamut: kukkuu???



HANNNAH:illa tonskailu tais pyörähtääkin jo käyntiin: plussatuulia sinne! Käyn kurkkimassa tuolta tonskailijoista aina kuulumisiasi. Sekin vaan taitaa olla aika hiljainen nykyään, toivottavasti meitä täältä tulis pian perässä muitakin....



Täällä ei juurikaan mitään uutta... eilen ihmettelin kovasti mielessäni, kun mies ihasteli tytölle telkkua katsoessaan, että "katsopa, miten pieni ja söpö vauva"... ??? Hmm... alkaiskohan vähän kuume tarttua? Tai sitten se johtui ihan OIKEASTA kuumeesta, jota tuo miehus potee : D



Juups, eipä kai muuta...



Dajm

Heipat vaan Dajmille ja muillekin.

Hiljaiseloa on vietetty tän palstailun osalta ainakin täällä meillä vikat pari viikkoa. Ensinnäkään ei ole ollut juuri mitään asiaa kuumeilun osalta ja kevätaurinko vetää tuonne ulos, pois tietokoneen ääreltä... kokonaan en ole silti kadonnut...

Kyllä se Dajmin mieskin vielä lämpenee, malttia vaan ja pientä vihjailua&aivopesua, se meilläkin tuntui toimivan...



hannnah

Täällä ollaan edelleen! En tiedä onko se tämä kevät vai mikä, mutta mun vauvakuume on tällä hetkellä aivan kauhea. Asiaa ei kyllä yhtään helpota se, että tutttavapiirissä on viime aikoina tullut ihan älyttömästi vauvauutisia. Kaikkein pahin vauvakuumeen lietsoja on mulla se, että mun "kuukausiklubissa" toisella palstalla alkaa jo lähes kaikki olemaan toisella kierroksella. Tunnen itseni aivan ulkopuoliseksi kun kaikki siellä ovat jo pikkusisaruksia odottamassa. Yhyyyy.



Miehelle aina välillä hössötän, mutta eipä tuo yleensä sano siihen oikein mitään. Luulen, että miekkonen on edelleen samaa mieltä: toinen lapsi sitten joskus, ei vielä. Mä en oikein enää ota selkoa näistä omista pohdinnoistanikaan, tavallaan tuntuu että se vauva pitäisi laittaa aluille hetijustnyt ja toisaalta taas mietityttää että olisiko sittenkään oikea hetki. Välillä olen myös aivan varma että toka ei tule meille helpolla (ei mulla mitään "syytä" ole näin olettaa, mutta pelkään sitä kuitenkin) ja että siksi pitäisi aloittaa yritys heti. Ja sitten toisinaan saatan suunnitella mielessäni hyvinkin tarkkaan tokan vauvan syntymäkuukautta yms. hömppää.



Olen vähän sekaisin, en itsekään tiedä pitäisikö tässä ympäripuhua miestä oikein urakalla vai antaa asian olla toistaiseksi. Ääääh.

Täällä myöskin yhden lapsen äiti, joka haaveilee toisesta lapsesta.



Tässä lyhykäisesti meidän taustaa. Eli olen kohta 28 vuotias, jolla tällä hetkellä 1 v 3 kk ikäinen tyttö. Sanoin miehelleni kesken ponnistuksen synnytyssalissa, että eihän sinua haittaa jos tämä on ensimmäinen ja viimeinen lapsemme :D :D

Mutta niin vain kävi, että liekkö kevät vai lukuisat ystäväpiirin vauvauutiset, että alkoi minullakin syttyä pikku hiljaa ajatus uudesta vauvasta.



Minulla on hiukan erilainen tilanne, että mieheni kyllä olisi valmis yrittämään vaikka heti, mutta minä taas emmin. Ja tähän on vain yksi syy ja se on synnytyspelko. Pelko oli suuri jo esikoista odottaessa ja en juurikaan osannut nauttia odotuksesta kun koko ajan takaraivossa pelotti ajatus synnytyksestä.

No kaikki meni ihan hienosti, paitsi epiduraalipuudutus ei toiminut joten aika luomuna mentiin.

No nyt sitten kun tiedän, mitä se tulee olemaan niin synnytyspelko on vain lisääntynyt. Kun ajattelinkin asiaa niin sydän alkaa pamppailemaan, vaikka en ole edes raskaana. Tämän ajatuksen kanssa nyt sitten kamppailen vaikka mieleni tekisi kovasti mieli antaa vauvan tulla jos on tullakseen.



No ei kai tässä muuta tällä kertaa!!!



Nildemar

taidan potea vauvakuumetta tai jonkunsortin odotuskuumetta. Apua! En olisi koskaan uskonut... Meillä on siis neiti 6kk ja olemme molemmat kolmekymppisiä. Ensimmäisemme oli alussa perin hankala (jättikoliikki) mistä syystä mies ei halua toista pitkään aikaan. Minun pitäisi kyllä pikkuhiljaa aloittaa työelämä eikä vain opiskella (valmistuin kun vauva oli vielä masussa).

Niin että seuraavaa voimme oikeastaan yrittää vasta parin vuoden päästä kun on työkokemusta ja oma koti. No, mikäs tässä on vauvakuumetta kasvattaessa. Ensimmäisen kohdalla vauvakuumetta ei ollut ollenkaan, joten nytpä kuumeilen vauvakuumeesta ja siitä että joskus syntyisi toinen nyytti. Joskus - mutta nyt ei vielä ole pitkiin aikoihin sen aika... Ja toisaalta haluaisin kyllä muutenkin tuota ikäeroa vauvojen välille.

että toisaalta minäkin emmin kovasti. Synnytyksestä jäi hieman päinvastainen muisto kuin sinulla - epiduraali toimi niinkin hyvin etten tuntenut yhtikäs mitään ja homma meni sitten vähän plörinäksi. Nytpä sitten pelkään että miltä se sitten "oikeasti" tuntuu... Muutenkin menee vielä toipuessa ensimmäisestä kierroksesta niin henkisesti kuin fyysisesti.



Meillä on toisaalta ehkä se "positiivinen" tilanne että molemmat haluamme enemmän kuin yhden lapsen... Toisaalta välillä kyllä epäilen ettei mies halua koskaan toista.. Jos sille jäi traumoja tästä ekasta.. Hankala synnytys ja huutava lapsi joka nykyään on ihan hirmuisen helppo ja ihana. JA välillä on sitten niitä päiviä kun uhoan ettei kyllä ikinä toista... Mutta kyllä se toinen sieltä vielä tulee. Jotenkin tiijän sen :)

Varovaisesti kurkkailen ensi kertaa näitä vauvakuumeilusivuja, termit on vähän outoja osa ja piirit tuntemattomat. ;) Olen tämän vuoden alusta potenut ihan hurjaa vauvakuumetta. MInulla ei oikeastaan ole ollut aiemmin selkeää vauvakuumetta, joten on ollut hurja huomata miten ajatukset voivatkin keskittyä niin voimakkaasti vaan vauvaan ja kaikkiin siihen liittyviin asioihin. Tuttavapiirissä "kaikki" saavat "koko ajan" vauvoja. Löydän itseni kaupoista katselemassa alennuksista ihania vaatteita tms. tarvikkeita vauvaa varten odottamaan. Ja on niitä jokunen tarttunut mukaankin, nyt ne ovat vaatekaapin perällä odottamassa ihan oikeaa käyttäjää.



Mutta esittäytymiseen, iältämme olemme kolmekymppisiä. Esikoiseni, joka on jo kohta kuusivuotias, on minun aiemmasta liitosta. Työpaikkojen puolesta tilanne on ok, voisin hyvin jäädä äitiyslomalle vaikka heti. Miestä "hoputan" tasaisesti puhumalla vauvasta harva se päivä. Mieskin kyllä haluaa lapsia, mutta toppuuttelee vielä koska asustelemme vasta avoliitossa ja meidän pitäisi pitää häät ennen.



Häistä emme ole vielä sopineet. Toivottavasti pääsisimme kuitenkin jo tänä vuonna tositoimiin vauvan yrityksessäkin. Olisi hyvä jos voisin olla vauvan kanssa kotona sitten kun esikoinen aloittaa koulun.

Kiva kun Dajm olit aloittanut juuri tällaisen pinon, jota itsekin olen kaipaillut :) Olen muuten itseasissa silloin tällöin lueskellut myös nuorempien "enskojen" juttuja, vaikka enimmäkseen kirjoittelen tuolla "vantuissa" siis vanhoissa enskoissa, joissa alkaa olla enemmistö jo tonskankin saaneita :)



Meillä siis tuo esikoinen on nyt tasan 2½ vuotias, ja nyt on alkanut tulla sellanen olo, että toinenkin muksu vois olla "kiva". Tai siis minusta lapsi ansaitsee kasvaa sisaruksen kanssa, mutta mies ei ole asiasta ollenkaan niin vakuuttunut... Lisäksi mulla ei ole vakituista työpaikkaa ja ollaan just muutettu uuteen, ite rakennettuun ok-taloon, että kieltämättä tässä on muutakin "puuhaa" / rahareikiä lähitulevaisuudeksi olemassa, kuin toinen muksu. Me ollaan molemmat jo lähes ikäloppuja ;) eli kolmevitosia... Sen puoleen taas jos sen toisen joskus haluaa, ei kovin montaa vuotta kannata lykätä.



Tällä erää en ehtinyt enkä malttanut ihan kaikkien juttuja lukea läpi, mutta sen verran silmäilin, että pakko oli heti "ilmoittautua" :)



t. Ope

Toivottavasti voin tulla hetkeksi tähän ryhmään ja ehkä tämä valaa toivoakin johonkin =)



Olen 29-v ja mies 34-v, esikoisemme on nyt 2v4kk. Heti alkuun pitään sanoa, että YKKÖSOPE, ollaanko oltu samassa pinossa odotusaikana, nimesi on niin hirmuisen tuttu? Olin 2007 tammikuisissa, mutta poikamme päätti sitten syntyä 3viikkoa etuajassa 26.12.06 =).



Minulla on vauvakuume ollut varmaan synnytyksestä asti =D. Meillä oli tarkoitus pitää häät kesällä 2008 ja sen jälkeen yritystä toiseen. Suhteeseemme tuli vain aikamoinen kriisi vuosi sitten helmikuussa ja olimme eroamassa, miehelleni iski jokin paniikki ja syyllisti minua, että suhteemme voi huonosti, lohtua hän sai työkaveriltaan =(. Tämä oli kovaa aikaa, poikamme oli reilun vuoden ja tuntui, että koko maailmani romahti.



Tästä kuitenkin selvisimme, rämmimme eteenpäin ja löysimme toisemme uudestaan. "Tahdon" sanoimme kuin sanoimmekin viime elokuussa, salassa kaikilta. Isot juhlat pidettiin jälkikäteen =).



Mies alkoi siirtämään kakkosen yritystä ja sovimme, että tänä kesänä aletaan yrittämään. Helmikuussa otin asian puheeksi ja mies ilmoitti, ettei ole valmis toiseen lapseen (nämä helmikuut on joku kirous meille...). Tämä oli suuri pettymys, tuntui hirmu pahalta kun alkoi jo tuntumaan, että kohtaako haaveemme ja elämänkohtamme koskaan.



Anteeksi etten nyt muista nimeä, mutta käytin samaa taktiikkaa kuin joku aiemmin kirjoittanut, pillerit loppui helmikuussa ja sanoin miehelle, että en aio niitä jatkaa, nyt pitää sitten keksiä jokin muu ehkäisykeino. Asiaa perustelin ihan sillä, että jos seksiä on 4krt/kk niin en viitsisi joka päivä vetää hormooni naamaan. Mies sanoi, että mietitään jotain...



Noh meni 2kk ja peitto heilui niin kuin ennenkin, ensimmäisillä kerroilla sanoin miehelle, että sitä ehkäisyä ei nyt sitten ole, mutta kun hän ei asiaan reagoinut niin ajattelin, että turha sitä on aina mainita ;-)...



Kuukausi sitte kysyin mieheltä, että onko hän nyt kuitenkin kallistunut toisen lapsen puoleen, olisiko se maailman loppu jos toinen syntyisi. "Ei olisi" kuului vastaus!! Arvatkaa tuntuiko hyvältä!!



Eli tulee jos on tullakseen-taktiikalla ollaan liikkeelle, vielä ei ole tärpännyt kun tuo kierto on niin sekaisin pillereistä. Nyt ollaan ensimmäistä kertaa lähellä onnistumista, ovulaatio oli eilen tai tänään (okei, myönnetään, tässä kierrossa käytin ovis-tikkuja ekaa kertaa =) ...) ja peitto heilui eilen.



Vielä en koe kuuluvani yrittäjiin, tämä on niin tuore juttu ja tuosta ukko-kullasta ei koskaan tiedä milloin mieli muuttuu...



Toivottavasti saan olla joukossanne (ja toisaalta toivon siirtyväni pian odotus-pinoon...) ja ainakin innoissani luen teidän haaveistanne. Toivottavasti saatte käärön ensi vuonna!!



-OMK

Olen ollut täältä vauva-sivuilta nettipimennossa varmaan melko heti esikoisen syntymän jälkeen ja esikoinen on jo 1v 9kk. Muistelen kuitenkin että Dajmin kanssa oltaisiin oltu ensikoissa yhtä aikaa? Minulla kans vauvakuumetta pukkaa ja sen takia tänne nyt taas eksyin. Mies ei ole vielä innostunut toisesta lapsesta, sanoo että ei ole sitten rahaa riittävästi jos minä jään pois työelämästä! WHAT?!?! Mitenkähän sitä pärjättiin sitten esikon syntymän jälkeen kun olin vuoden kotona tytön kanssa?! Elossa ollaan! En oikein ymmärrä hänen kantaansa, hän kuitenkin haluaisi 3-4 lasta, mutta ei osaa sitten kuitenkaan sanoa että koska olisi sopiva ajankohta rueta toista lasta yrittämään. Sanoin miehelle että haluaisin lapset kuitenkin suhteellisen pienellä ikäerolla, eikä tyyliin että toinen tulee kun esikoinen on jo koulussa! Ja hänen haaveensa 3-4 lapsesta kyllä tyssää tuota pikaa tuohon jahkailuun, en minä enää päälle kolmekymppisenä halua niitä lapsia tehdä (ei millään pahalla niille jotka haluaa!). Ja minulle riittäisi kaksikin lasta, kuitenkin sen toisen mukulan vielä haluaisin. Ollaan jahkattu viime syksystä asti tätä uusi vauva-asiaa, mutta mies ei näytä vihreää valoa sitten millään! Meinasin että nyt kun pillerit loppuu niin isken reseptin miehen käteen ja sanon sille että osta jos tuntuu siltä että niitä vielä tarvitaan ja jään sitten odottamaan että tuoko se ne vai ei! T:Titi :)

Nostellaanpa tätä pinoa vähän ylemmäs, jos vaikka kirjoittelu jatkuisi.



HANNNAH: moikat sinnekin... joo, maltti on valttia näissä asioissa : ) Plussatuulia sinnepäin!



MARGHE: kiva, että tulit esiin taas! Miun tuttavapiirissä myös odotellaan ja samoin tuolla taaperoenskoissa alkaa lähes kaikki olla jo tonska-kierroksella (tai siis siellähän on jo pari tonska-poikaa maailmassa!), joten tiedän tunteen... niin kovasti itsekin haluaisi. Muutenkin ajatuksesi kuulostavat tutuilta: äsken juuri mietiskelin, että milloinkas syntyisikään, jos syksyllä mies suostuisi aloittamaan yritystä ja ennen joulua tärppäisi... Oletko muuten gradun teon jo aloittanut?



NILDEMAR: Tervetuloa mukaan! Itse myös olin vielä monta kuukautta synnytyksen jälkeen (käynnistetty synnytys, jossa kohdunsuun avautuminen pysähtyi 6-7 senttiin ja sektioon mentiin) olin sitä mieltä, että tää on nyt tässä. Mutta sitten pikkuhiljaa toivuttuani alkoi taas mieli kummasti muuttua. Pelkoa ei minulle synnytyksestä jäänyt, mutta totta kai se vähän mietityttää, että toistuisiko sama tilanne. Synnytyspelkoonhan on käsittääkseni ihan hyvää apua tarjolla, joten ota ihmeessä asia puheeksi. Kävitkö synnytystä läpi lääkärin/kätilön kanssa jälkikäteen? Tsemppiä sinne ja tulehan kertoilemaan mietteistäsi lisää!



MYRTTIMAARIA: tervetuloa! Tämähän on oikein sopiva paikka kasvatella sitä vauvakuumetta : ) Onko sinulla jo työpaikka tiedossa vai onko äippäloman jälkeen haku edessä?



MAINLY: tervetuloa! Häitä sitten vaan nopeasti järjestelemään, vai mitä? Ihanaa, olet jo vauvanvaatteitakin ostellut? Minä varastoin enskatytön pieneksi käyneitä vaatteita myös jonkun verran tuonne kaapin perukoille (ihan kaikkia en raaskinut kirpparille viedä...), josko niille joskus olisi toinenkin käyttäjä. Toivossa on hyvä elää : )



YKKÖSOPE: Tervetuloa "vanhalle" enskalle! Olet kyllä tuttu nicki, minäkin käyn vanttuja lueskelemassa välillä. Niin, meidänkin taaperoenska-pinossa alkaa olla suurin osa toisella kierroksella, tonska-poikiakin on jo kaksi maailmassa ja lisää tulossa. Vai että ikäloppuja? No, kyllähän tässä totta puhuen itselläkin mielessä on käynyt, että hirveen kauan ei tässä enää ole aikaa jahkailla. Ja omakotitalossahan on jo valmiiksi tilaa : )



OMK80: tervetuloa siullekin! Voi, teillä on ollut rankkoja aikoja ja olet saanut kyllä aikamoista kestää. Hienoa, että löysitte kuitenkin toisenne uudelleen ja vähän enemmän vihreää valoa on jo miehesikin näyttänyt vauva-asiassa. Ja oviskin tullut hyödynnettyä: tulehan kertomaan miten kävi?



TITI-UU: Tervetuloa vanhalle tutulle! Kyllähän me ensikoissa yhtä aikaa palstailtiin, ihan oikein muistat. Olisipa kiva kuumeilla ja odotella jälleen yhdessä : ) Milloinkas sulla nuo pillerit on loppumassa?



Joo, nyt tuo pikkupotilas (tyttö on kuumeessa) heräilee, täytyy lähteä hoivailemaan raukkaa. Kirjoittelemisiin!



Dajm, jonka omaan kuumeilun kuumeiluun ei kuulu MITÄÄN uutta...

moikka



aattelin liittyä tähän joukkoon ku on niin tutunkuuloisia nimimerkkejä esikoisen odotusajalta ;)



eli pikkukakkosta ois haaveena ja "yritetty" on nyt maaliskuusta.. ku sain puhuttua miehenkin ympäri.. tosin se välillä on edelleen sitä mieltä että tässä yhdessä on ihan riittävästi harmia.. :)



esittely: minä 28v,mies 35v ja poika tulee heinäkuussa 2v.. aina sitä oli puhetta että kaksi vuotta ois hyvä ikäero mutta jotenkin sitä ei ikinä muista että siinä on se 10kk odotusaika ;) joten ikäerosta tulee nyt ainakin se 2,5v jos ei enemmänkin..mutta yritetään..



tosin kakkosenteossa on vaan se ongelma että kahdenkeskistä aikaa on rajatusti ja usein peitonalla jumpataan vain viikonloppuisin ku arkipäivisin on puhki töistä.. ja esikoisen riehumisesta..



että sillee.. toivotaan että joskus sattuis se tuuri meillekin..

Haaveillahan nimen omaan aina saa... Mies ei nimittäin vielä ole ollenkaan samalla aalto pituudella. Mies sanoo ettei jaksa vielä toista kun tämän esikoisenkin alku on ollut niin rankka. Koliikki joka laukesi vasta puolen vuoden iässä ja koko naisia öitäkin meillä ollaan nukuttu vasta pari kuukautta. Esikoinen siis syntyi tammikuus 2008.



Itelleni en mitään mahda kun vauva kuume nousee koko ajan. Ihana kattella katukuvassa nyt raskaana olevia, kun vatsat näkyy hyvin.



Järki kyllä sanoo ettei meille ole vauvan aika nyt kun olen aloittamassa työt elokuussa. Sijaisuus on tiedossa elo-toukukuuks, mut jos saisin vakkari paikan niin siinähän tietty ois se koe aikakin..



Kateellisena luen että jotkut on saanu miehiään vähän pehmenemäänkin. Ite kyllä tiedän, että oma mies ei koskaan tuu sanoon kyllä ilmän pitkää suostutteluu.



Aurinkoista päivän jatkoo!

Törö

Semmonen jäi kysymättä että onko kellään mitään mutu tuntumaa käsityksestä tärppääkö toinen helpommin? Meillä kun esikoisen tärppiäkin kerettiin vuosi ootella.



Törö