Miksi jotkut ulkosuomalaiset aidit eivat puhu lapsilleen suomea???????

Vain harva (oliko 5 % tai jotain) ihmisistä kykenee aktiivisesti hallitsemaan useita kieliä.



Suurin osa ihmisistä oppiessaan uuden kielen unohtaa samaa vauhtia edellisen, eli putoaa ns. puolikieliseksi, ei osaa mitään kieltä enää täydellisesti.



Tässä tarkoitetaan siis aktiivista kykyä kommunikoida natiivitasoisesti kielellä. Kieliä voi toki opetella ja oppia, mutta suurin osa ihmisistä puhuu vain yhtä, korkeintaan kahta kieltä automaattisesti, täydellisesti ja äidinkielentasoisesti.



Itse kuulun myös niihin harvoihin, jotka kykenevät pitämään kiinni äidinkielentaidostaan, vaikka osaan muita kieliä natiivitasoisesti.



Ope jos olet vielä linjoilla ja muistat tarkempia lukuja, haluatko ehkä tarkentaa?

Minä en.

suomen puhuminen lapsille on luonnollisempaa kuin olisi miehen kielen puhuminen. Miehen kanssa puhun hänen kieltään, lasten kanssa aina suomea. Minusta on hienoa, että lapset osaavat sujuvasti kahta kieltä. Vaikka lapset kesälomia lukuun ottamatta kuulevat suomea vain minulta ja DVD:ltä, on heidän suomensa todella sujuvaa ja kotona monesti sitä keskenäänkin puhuvat. Voi olla, että lapset eivät koskaan tule varsinaisesti tarvitsemaan suomenkielen taitoa, on minusta silti aina hyödyllistä osata useampia kieliä. Esikoisen kohdalla tuntuu, että kahden kielen erinomainen hallinta helpottaa hänen vieraiden kielten oppimistaankin.

Mä puhun aina lapselleni suomea, se on mulle täysin ja aina itsestäänselvyys. Ihan alussa, ensimmäisinä viikkoina lapsen saatuani suomenkieli kuullosti vieraalta koska en sitä päivittäin tai välttämättä aina edes viikoittain puhunut, mutta sitten suomenkielen puhumisesta tuli itsestäänselvyys, ja nyt toinen kieli (jota puhun mieheni kanssa, ja jota poikani puhuu isänsä kanssa) kuullostaa kertakaikkiaan falskilta korvissani. Joskus esim. ruokapöydässä tms. vastaavassa tilanteessa saatan sanoa lauseen tai pari toisella kielellä lapselle, mutta muuten en koskaan. Puhumisen lisäksi olen lukenut hänelle paljon suomeksi, lisäksi sitten tietenkin suomenkieliset äänikirjat, cd't ja dvd't. Lapsemme on nyt 5v., ja aivan täysin kaksikielinen.



Jokainen tietenkin tavallaan, mutta musta on jotenkin outoa ja noloa, että joku ei opeta omaa äidinkieltään. Tosin kyllä taitaa olla vähemmistö näitä äitejä/isiä, nykyään kaksikielisyyden eduista kun on alettu ihan yleismaailmallisestikin puhumaan, ei vain Suomessa, ja nämä vanhanaikaiset teoriat että kannattaa vain puhua yhtä kieltä alkavat onneksi unohtua. Uudemman tutkimustiedon mukaanhan kaksikieliset lapset oppivat paljon helpommalla kolmannen ja neljännekin kielen, ja ainakin tällä hetkellä vaikuttaakin siltä, koska viisivuotiaani oppii ja muistaa kolmannen kielen eli englannin sanoja aivan häkellyttävää vauhtia, ihan siihen tahtiin kuin vain itse muistaa niitä hänelle kertoa.

Joidenkin tutkimusten mukaan kaksikieliset lapset myös tulevat matemaattisesti lahjakkaammaksi kuin yksikieliset . (Tästä asiasta on turha kysyä mitään lähteitä multa, tämän sanoi mulle lapseni allergialääkäri joka ihasteli kaksikielisyyttä ja sanoi tästä asiasta olleen paljon juttua jossain lääkärikonferenssissa, jossa hän oli hiljattain ollut.)

Meillä kun lapset meni päiväkotiin, katosi kieli miltei täysin. Ja oli pakko laittaa ne, mun piti lähteä töihin. Kaikki, ihan kaikki muut, puhuu niille paikallista kieltä. Ja kun suomen kielen lauseeseeni saan vain katseen joka kielii ymmärtämättömyydestä, menee hermot ja on pakko sanoa sama asia paikallisella kielellä. Yksi lapsistani jopa korjaa suomen kieltäni täkäläiseks kieleks, "mamma det er ikke porkkana, gulrot. Du sa feil".

Tällä lörpotyksellä yritän siis sanoa että puhun kyllä suomea lapsille, mutta on eri asia kuinka paljon ne oppii...

Minun kohdalla ainakin. Pikavauhtia uuden kielen oppiessa kadotin kokonaan englannin kielen taidon jota kuitenkin ihan kohtalaisesti aikaisemmin osasin. Pystyn edelleen seuraamaan TV- ohjelmia ja lukemaan, mutta puhuminen on yhtä sekasotkua. Tulee jopa asuinmaan sanoja englantilaisella aksentilla.



Vaikka lasten kanssa suomen puhuminen on vaikeaa, puhun sitä ihan luontevasti Suomessa. Kirjeiden ja virallisten papereiden kirjoittaminen on tuskallista. Pilkku- ja kielioppisäännöt muistan kyllä, mutta en ole aina varma, tuleeko lauseista ymmärrettäviä.



Näin kai me olemme eri asioissa lahjakkaita. Minun vahvuus ei ole kaikkein paras kielipää.

Asumme Lappeenrannan alueella ja olen itse Venäjältä kotoisin. Täällä päin asuu hyvin paljon venäläisiä ja suomalais-venäläisiä perheitä, ja tunnen monia, jotka ihan kuin häpeäisivät puhua venäjää.

Monet äidit "peittävät" ulkomaalaisuutensa sen takia, ettei lapsiin kohdistuisi minkäänlaista kiusaamista. Tietenkin tämä on ymmärrettävää, mutta on kuitenkin mielestäni väärin.

Jotkut äidit ovat myös sitä mieltä, että jos lapsi puhuu yhtä kieltä, useammin suomea, hän oppii sitä paljon paremmin kuin jos olisi oppinut kahta kieltä.

Tunnen perheen, jossa isä on afrikkalainen ja äiti on venäläinen, ja heillä on kaksi tytärtä. Tytöt ovat nyt tokalla ja kolmannella luokilla, JA molemmat puhuvat hyvin venäjää, suomea sekä isän kahta äidinkieltä, englantia ja jtn.

On tärkeää säilyttää oma kulttuurinsa ja tietenkin siirtää se seuraavalle sukupolvelle. Näin lapselle kehittyy jo varhain identiteetti ja hän ymmärtää olevansa vähän erilainen, ei pahalla, vaan hyvällä tavalla: hänellä on kaksi tai useampi äidinkieli, joilla voi olla hyötyäkin tulevaisuudessa.

"ikke snakke finsk ,mamma. Du må snakke norsk!" =/

Meillä sama maa, silti tuntuu sujuvan... t.31

Itse asiassa monolinguaalit ovat vahemmistossa maailmanlaajuisesti ja multilinguaalisuus on monessa maassa normi ei poikkeus...



Esim: Afrikka, jokaisessa Afrikan maassa puhutaan ainakin 2 kielta ( mieheni maassa 3 kielta ).. Lahi-ita ja Aasian maat myos multilinguaalisia suurilta osin....



Eri asia on haluavatko vanhemmat etta lapset oppivat heidan "aidinkieltaan" ja ovatko tarpeeksi ylpeita ja viitseliaita opettamaan kielen!



Omat lapseni puhuvat kolmea kielta ja voin sanoa etta ne jotka eivat itse ole tassa asemassa, eivat voi koskaan tajuta miksi niin moni jossain vaiheessa kokee tarvetta vaihtaa enemmisto kieleen!!!



Tama on KOVAA TYOTA ja SYDANTA RIISTAA kun koet tehneesi kaikkesi kielen oppimisen hyvaksi ja joka kerta huomaat olevasi vain "half way there".. Joskus kun jo sadatta kertaa paivassa korjaan sanamuotoa mita lapset kayttavat alkaa valilla usko loppuun kesken...



Eli te jotka ette itse "joudu/saa" opettaa lapsellenne kahta tai enempaa kielta niin suosittelen etta menette sukulaisen tai tutun tyko ja autatte asiassa. Mina ainakin olisin kiitollinen avusta!!



T: Aiti joka on ainut lasten elamassa joka puhuu heille Suomea

puhuvani lapsille muuta kuin suomea, lapset vastaavat minulle aina suomeksi ja isälleen hänen kielellään. Äidinkieli on äidinkieli enkä voisi ikinä kuvitella luovaani suhdetta omiin lapsiini muulla kuin omalla äidinkielelläni,ä. monta nyanssia jäisi puuttumaan jos puhuisin miehen kieltä.

Mista olet taman tiedon saanut etta vain 5% kykenee aktiivisesti hallitsemaan useita kieliä?

Silla esim. mieheni maassa, mieheni mukaanlukien ( vaikka hanella on lieva dyslexia ) puhuvat ja kirjoittavat 3 kielta natiivi tasoisesti. Maassa yli 60 miljoonaa asukasta.



Tuo olisi mielenkiinoista luettavaa mikali se on totta!



Multilinguaalisuus on enemmankin saanto kuin poikkeus monessa maassa!

Ovat eläneen melkein koko ikänsä pois Suomesta. Tänne me jäädään.

pitkiä en.



Voisitteko nähdä sen vaivan, että käytätte ä:tä ja ö:tä, vaikka kirjoittaminen onkin hitaampaa. (tulee siis painamalla ensin shift ja " ja sitten a tai o).

Avasin keskustelun koska minun paahani ei mahdu miten joku ei voi puhua lapselleen omaa aidinkieltaan, ja vaikka kuinka seksistiselta kuulostan niin tarkoitan lahinna aitia. Oma miehenikaan ei puhu lapsillemme omaa aidinkieltaan vaan puhuu perheemme yhteista kielta englantia myos lapsien kanssa. Painostin hanta oman kielensa puhumiseen esikoisen kolme ekaa vuotta, tuloksetta ja sitten luovutin. Hanen mielestaan hanen aidinkielella ei ole arvoa eika sita tarvita missaan. Vaarin! Se on nyky-aikana tarkea, ja tulevaisuudessa voi tulla viela tarkeammaksi kieleksi opetella. Vaikka vaikkei olekaan se "aito" versio niin kylla tuolla murteellakin johonkin potkisi... Mieheni osaa 5 eri kielta joista puhuu 3 natiivin tasolla. Lasten suomenkielen taidosta on ylpea ja kuskaa heita suomikouluun, joten en ymmarra miksi on niin vaikeata opettaa omaa kieltaan. Eika lapsilla nyt ole isoaitinsa kanssa ollenkaan yhteista kielta jolla kommunikoida :o(



Mina olen AINA puhunut lapsille suomea ja ovat sillakin kielella mielestani ihan sujuvia. Vaikka nykyaan kun ovat molemmat jo koulussa tulee aika paljon englanninkielisia sanoja lauseisiin valiin, varsinkin koulupaivan jalkeen ja sanamuodot, taivutukset jne menevat vaarin, kylla he koko ajan oppivat lisaa.



Mina itse olen asunut ulkomailla 14 vuotta ja mielestani suomeni on yha ihan hyvaa. (Tama kirjoittaminen pilkkuineen ja yhdyssanoineen on kyllakin aika kauheaa...;o) Mutta puhekieli sujuu!)

Voisin sanoa etta 2 ensimmaista vuotta englannista suomenkieleen vaihtaminen tuotti ongelmia, mutta sen jalkeen ei mitaan ongelmaa. Noina kahtena ekana vuonna ehka kun se englantikin oli niin jaykkaa aivot prosessoi sita vain ja ainoastaan. Luin myos paljon englanniksi ja ei ollut montakaan suomituttavuutta.



Yhden jutun myos minka olen huomannut; minusta tuntuu etta suomenkieleni on kylla sellaista 19-vuotiaan tasoa Suomessa, ja erittain vanhanaikaisen kuuloista. En ole perilla uusista sanonnoista, uusista muotisanoista (ne sarahtavat korvaan) ja kaytan vanhahtavia ilmaisuja. Yli 3-kymppisten ystavieni seurassa tunnen itseni jotenkin oudoksi, kuin vahan vajaaksi...



Ja nain ollen lapsillanikin varmaan on aika suppea sanasto, puhuvat sellaista 15 vuoden vanhaa suomea!! Mutta mita tuosta, kunhan puhuvat! Ja he ovat ylpeita suomenkielestaan!



ap

minun vanhempi lapseni puhuu suomea kohtuullisesti, niin etta tulisi ymmarretyksi. Nuorempi ymmartaa suomea, mutta ei suostu puhumaan.



Mina puhun lapsilleni suomea, mutta valilla pitaa sanoa toisella kielella, kun ei muuten mene asia perille. Ja mieheni ei osaa suomea, eli hanen lasnaollessa tulee puhuttua, niin etta hankin voi osallistua.



Aika usein sanon asiat kahteen kertaan, kahdella kielella.

Ihanaa olisi jos lapseni osaisivat paremmin suomea, mutta yksi suomenpuhuja on liian vahan opettamaan.

jos painan shift + " + a niin tulee "A

mita teen vaarin ???



jos ulkomaille muuttanut suomimamma unohtaa suomen kielen niin siina on enemman snobailusta kysymys kuin etta aidinkieli oikeasti unohtuisi.

varmista, että painat shiftiä ennen ":tä, siis shift pohjassa ja sitten ". Ne pisteet tulevat vasta sitten näkyviin, kun olet lyönyt myös a/o:n, sitä ennen ei näy mitään.

olen muuttanut vanhempieni mukana teiniä suomeen, käynyt lukiosta eteenpäin koulut suomeksi ja puhun äidikieltäni vain vanhempieni kans. kaik kaverit ja ystävät ovat suomen-tai ruotsinkielisiä ja ekan lapsen kans yritin kovasti puhua äidinkieltä... no, se onnistui jotenkuten kunnes (suomalainen) mieheni tuli töistä kotiin, siinä kieli vaihtui huomaamatta taas suomeksi. Lapset ymmärtävät minun ensimmäistä kieltä jotenkuten, eivät kyl puhu. Itse olen ajatellut jo vuosia enimmäkseen suomeksi ja kerta kaikkiaan olen luovuttanut. jotenkin lohduttaa , et on muitakin mm täältä muuttaneita, jotka kamppailevat saman asian / omien tunnontuskien kanssa. itse olen ajatellut niin et antaa sen kielen olla, rakkaus lapsiini on tärkein.

Ainakin Tieteen kuvalehden testista sain taydet pisteet kieliosiosta :)



Ymmarran vanhempia, jotka eivat puhu suomea lapsilleen ulkomailla. Ympariston paine on aika valtava. Esim. leikkipuistossa, lasten leikkitreffeilla, koulussa muut katsovat pitkaan, kun eivat ymmarra mita lapselle sanon. Jos taas kaytan englantia en herata minkaanlaista huomiota. On tuskallista aina olla huomion keskipisteena, kun puhun suomea lapsille.



Eika voi ihan tehda niinkaan, etta kotona puhuisi suomea ja muualla englantia lapsille. Siitahan vallan menevat sekaisin. Naapurit ovat jo kaksikielisyyteemme tottuneet ja aina valilla arvaavat mita sanon. Naapuruston lapsetkin ymmartavat aanenpainoista, tapahtumista jne. etta mista asiasta milloinkin puhutaan. Mutta esim. leikkipuistossa on hankalampaa. Siella teenkin niin, etta sanon ensin asian suomeksi ja sitten englanniksi - etta muut aidit tietavat mista puhuttiin. Eivatka kuvittele, etta annan lapsilleni heidan lastensa kannalta huonoja ohjeita tai neuvoja.