Miksi jotkut ulkosuomalaiset aidit eivat puhu lapsilleen suomea???????

Täällä missä me asumme, on paljon suomalaisia ja kaikki kyllä puhuvat äidinkieltään (eli suomea tai joissain tapauksissa ruotsia) lapsilleen. Tiedän kyllä perheitä, joissa toinen vanhempi on täältä kotoisin ja silloin kodin yhteinen kieli on tämän maan kieli. Mutta äidit kyllä puhuvat lapsilleen suomea siltikin, vaikka välillä saisivat vastaukset eri kielillä.

Tässa muutamia syitä:



Mies ei arvosta, ei "anna" puhua toista kieltä. Myös suku voi painostaa, koska pelkää, että lasten kielitaito ei kehity samaan tahtiin yksikielisten kanssa.



Äiti ei osaa itse uutta kieltä kovin hyvin ja haluaa mahdollisimman paljon käyttää kieltä, ettei unohtuisi.





Tuossa ne yleisimmät syyt, jotka olen kuullut. Eniten ihmetyttää äidit, jotka kyökkikielellä kommunikoivat lastensa kanssa. Itsestäni tuntuisi, että lapseni jäisivät jotenkin etäisemmiksi, jos en voisi puhua omaa äidinkieltäni heille.

sukulaismies asuu Ranskassa, jossa hänellä on ranskalainen vaimo ja kaksi lasta. Hän tekee aika paljon töitä, joten ei kovin paljon ole kotona, ja kaiken lisäksi puhuu lapsilleen ranskaa silloin kun kotona on. Aluksi yritti suomeakin, mutta kun lapset ei heti oppineet (ei tietenkään!), niin näki ilmeisesti helpommaksi puhua ranskaa. Nyt lapset on 7- ja 5-vuotiaita, ja vanhempi ymmärtää jonkin verran suomea, mutta ei puhu. Suomessa käydessään lapset kommunikoivat meille suomalaisile englanniksi, koska ovat englanninkielisessä koulussa.



Tosi kurjaa :(

Lisäksi on lapsia, joille on todella vaikeaa oppia kahta kieltä. Usein se on isän kieli, mitä lapset eivät suostu käyttämään eivätkä ymmärtämään.

ole tutustunut vielä yhteenkään ulkosuomalaiseen äitiin, joka ei puhuisi lapsilleen Suomea.

ole tutustunut vielä yhteenkään ulkosuomalaiseen äitiin, joka ei puhuisi lapsilleen Suomea.

Aiti on kotiaiti ja heilla on 3 lasta, kukaan lapsista ei puhu suomea, ymmartavat korkeintaan sanan sielta toisen taalta. Tama aiti vannoi nuorimmaisen syntyessa etta nyt kylla puhuu talle suomea. Mutta eipa ole puhunut... Ja lasten suomalainen isoaiti asuu heilla myos talvikuukaudet joten aiti ja mummo puhuvat suomea, lapselle aiti puhuu asuinmaankielta!! Aiti itse asunut tassa maassa 8 vuotta, ja suomi kylla sujuu erinomaisesti sen voin taata! Ihmetyttaa!

ymmärtää kyllä täysin. Nyt tulee lunta tupaan, mutta minä en puhunut tarpeeksi lapsille Suomea. Arvostan Suomen kieltä ja halusin lapsistani kaksikielisiä. Syy on luultavasti siinä, ettei minulla itselläni ole minkäänlaisia Suomikontakteja asuinpaikassani. Puhun kerran kahdessa viikossa suomea puhelimessa ja siinäpä se.



Huomaan, että Suomen lomilla (kerran vuodessa) hänkin, joka ei tavallisesti suomea puhu, alkaa käyttämään parin- kolmen sanan lauseita. Ja jos meillä on käymässä Suomesta vieraita, suomen kielen käyttö on minulle paljon luontevampaa kuin muulloin.

jotka eivät puhu omaa aidinkieltään, myös muunkielisiä kuin suomalaisia.



Tunnenpa jopa erään tapauksen, jossa suomalainen äiti puhuu lapsilleen englantia, vaikkeivat asu englaninkielisessä maassa.



Ja sitten taas tunnen perheitä, joissa lapset oppivat 3 tai neljä kieltä. Riippuu varmaan maastakin, esim. englanti on todella dominoiva kieli, kun taas esim. luxenburg ei ole.

parhaani mukaan puhumaan lapsilleni suomea, mutta vuodet ulkomailla ovat tulleet kielelleni kalliiksi... Haeskelen sanoja, keksin omia, kyllahan siina lapsi oppii mutta ei se nyt lahellakaan mitaan taydellista ole.

Ymmarran aiteja jotka eivat puhu suomea, koska eivat ole in their comfort zone.. Lasten lisaksi en minakaan puhu suomea kuin ehka kerran kuukaudessa.

Pitaisi kai lukea enemman suomeksi, aikaa vain pitaisi taikoa.

niin arvostettuja ja tunnettuja asioita kuin Suomessa. Suomessa tiedetään ja tunnetaan tutkimukset - ja oma kokemus - joiden mukaan lapsi voi oppia täydellisesti useamman kielen, kunhan kutakin kieltä puhuva aikuinen puhuu sitä äidinkielenään.



Asumme Yhdysvalloissa. Tuttavilla on kokemusta myös kaukoidästä. Ainakin näissä paikoissa opettajat, jopa englanti toisena kielenä opettajat, miltei painostavat ulkomaalaisia perheitä puhumaan kotonaan lasten koulukieltä. He ajattelevat, että näin lapset oppisivat vieraan kielen helpommin. Suomessa on ollut aina ruotsinkielisen vähemmistön vuoksi kaksikielistä tasa-arvoisuutta. Muualla on selkeämmin yksi valtakieli, eikä vähemmistökielen osaamista nähdä arvona. Ei ymmärretä, sitä että monen kielen hallitseminen on täysin mahdollista.



Ehkä jotkut vanhemmat uskovat ulkomailla asuessaan opettajien puheet. Heillä itsellään ei ole tarpeeksi vankaa tietoa kaksikielisyydestä ja äidinkielen puhumisen tarpeesta.



Terkuin ulkosuomalainen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja

Samoja ongelmia edelliselläkin vastaajalla.

Lapsille puhuessani epähuomiossa voin keskeen lauseen vaihtaa kieltä tai jopa vääntää vieraskielisen sanan epähuomiossa suomalaisempaan muotoon.

Luen lapsilleni suomeksi, mutta huomaan etteivät he keskity kuuntelemaan samalla tavalla kuin jos luemme asuinmaan kieltä.

Työelämässä tapaan joskus suomalaisia. Tavalliset jutut puhumme äidinkielellämme, mutta työasiat on helpompi puhua asuinmaan kielellä. Ammattisanasto on kadonnut yhdeltä sun toiseltakin.

painostuksella kovin paljoa merkitystä on. Siinä vaiheessa kun lapsi menee kouluun, on jo perustaito äidinkielestä opittu, vaikka lapsi menisikin aiemmin kouluun kuin Suomessa.

Useat perheet kuitenkin lopettavat oman kielensä puhumisen silloin, kun lapsi menee kouluun. Tosin näin tapahtuu useammin muissa kuin suomalaisperheissä, vaikka niitäkin tapauksia on.



Tämän ketjun aiemmissa viesteissä aikuiset ihmiset sanoivat suomensa rapistuneen niin paljon, että sen käyttäminen on epämukavaa. Tottapa kieli rapistuu pienellä koululaisellakin, kun sitä ei käytä. Ei allekouluikäisenä opittu kielitaito ole ikuinen.



Se ope





"Tuskinpa tuolla opettajien mahdollisella painostuksella kovin paljoa merkitystä on. Siinä vaiheessa kun lapsi menee kouluun, on jo perustaito äidinkielestä opittu, vaikka lapsi menisikin aiemmin kouluun kuin Suomessa."

mutta mulla on kadoksissa sujuva suomiaksentti ja puheeni on kankeata :/ Ennen vauvaa puhuin suomea vain pari kertaa vuodessa, muuten vain kirjallisesti. Suomalaisen netti-tv:n katselu on auttanut ja olen saanut aksenttia korjattua. Vauvalle puhun paivisin suomea ja kun isa tulee kotiin, puhumme toistemme kanssa englantia.



Harmittaa, etta lapsi oppii hoonoa soomea :(

Hyvin olet jo palauttanut kielitaitoasi. Netti keskusteluineen ja ohjelmineen on kyllä kätevä!



Aksentti on vain pintaa. Näkemys siitä, että jokaisen tulisi puhua lapselle omaa äidinkieltään, kumpuaa syvemmältä. Lapsena opittu kieli on tunteiden ja perimmäisten ajatusten kieli. Tunteita ja elämäntaitoja sinä kuitenkin haluat lapsellesi kaikkein eniten välittää. Niihin ei aksentti vaikuta. Hyvä, kun puhut vauvallesi kieltä, joka on sinulle syvin.



Ope



"Noloa tunnustaa, mutta mulla on kadoksissa sujuva suomiaksentti ja puheeni on kankeata :/ Ennen vauvaa puhuin suomea vain pari kertaa vuodessa, muuten vain kirjallisesti. Suomalaisen netti-tv:n katselu on auttanut ja olen saanut aksenttia korjattua. Vauvalle puhun paivisin suomea ja kun isa tulee kotiin, puhumme toistemme kanssa englantia.



Harmittaa, etta lapsi oppii hoonoa soomea :("

Minulla on suomen puhuminen jaanyt melkein taysin. Molemmat lapset ovat kouluikaisia, eika tunnu jarkevalta ruveta tankkaamaan heille tyyliin "haepa nyt se reading folder ja ota esiin home-school book jotta voimme tarkastaa mita games ja PE-tunneille tarvitaan mukaan. " Meillapain on myos hyviin kouluihin kova kilpailu, eika tuo vanhempi poika varsinkaan itsekseen ole oppinut kovin runsassanaista englantia, joten on pakko panostaa siihen sanavarastoon. Ja lukea pitaa paljon paikallisella kielella myos, kun silloin lasten ollessa pienia opetin heille vain suomea. Joskus harmittaa etta heidan englannintaitonsa ei ole yhta hyva kuin paikallisten lasten. Ei siita suomen osaamisesta mitaan hyotya ole muuten kuin Suomessa kaydessa pystyvat puhumaan isovanhempien kanssa.

Meillä kaikilla on erilaiset siteet entiseen kotimaahan. Mekin käymme vain isovanhempien vuoksi Suomessa. Tuttuja ja ystäviäkin on, mutta en voi kuvitella että meillä olisi jotain asiaa sinne jos isovanhempia ei enää olisi.



Näin voi olla että vuosien (toivottavasti kymmenien vuosien ) kuluessa tulee käymään =(.



En usko että kukaan tahallaan valitsee suomen kieltä pois. Minä en syylisyyttä ainakaan asiasta suostu tuntemaan. Parhaani olen tehnyt vaikka moni muu on varmasti tehnyt paremmin.

Kirjoitin johonkin aikaisempaan ketjuun kun olin vaihtanut esikoisen kotikielen englantiin, koska a) se on ympäriston kieli b) se on mun toinen kieli c) en koe että suomen kielen osaamisesta olisi tulevaisuudessa apua, koska ei aijota muuttaa enää sinne. Mutta joo, tämän tekstin kirjoittaja kirjoitti asiaa. Komppaan kaikkia näitäkin perusteluja siinä miksi en halua puhua suomea lapsille. Niin ja ne suomenkieliset sukulaiset saa opetella sitten muita kieliä jos haluaa puhua meidän lapsille.

Ei siita suomen osaamisesta mitaan hyotya ole muuten kuin Suomessa kaydessa pystyvat puhumaan isovanhempien kanssa.

Itse olen ollut poissa Suomesta v:sta 1991. Suomessa minulla on enaa lahinna vanhempani, joita kaymme katsomassa n. kerran vuodessa. Miehen kanssa puhun englantia ja tyokieleni (ja aikaisemmin opiskelukieleni) on englanti (jota puhun taysin aidinkielenomaisesti, eivatka edes suomalaiset tyoyhteyksissa arvaa minun olevan Suomesta - nimeni mielletaan yleensa italialaiseksi), seka aika ajoin ranska (jota osaan hyvin mutta en taydellisesti). Kaikesta tasta huolimatta en koe etta suomeni olisi huonontunut, vierasta aksenttia minulla ei missaan tapauksessa ole, sanavarastokin on edelleen hallussa (tosin jotkut uudissanat karmivat selkapiita...), pilkkusaannoista en ole koskaan valittanyt erityisemmin eli siltakaan osin tilanteen ei voi sanoa huonontuneen. ;-) Niin, ja lasteni kanssa puhun aina suomea, enka osaa kuvitella puhuvani heille mitaan muuta. Tarkoitus ei siis ole arvostella suomensa unohtaneita, ihmettelen vain etta miksi joillekin kay nain ja toisille taas ei pitkankaan poissaolon jalkeen?