Miksi jotkut ulkosuomalaiset aidit eivat puhu lapsilleen suomea???????

jotka tietty tulee nakyviin. ei mulla oo mitaan muuta kaksoispisteita koko nappiksessa. UK:sta ostettu lappari.

kirjoittamalla: & auml ; (ilman välejä siis) tulee ä-kirjain (HTML-ä)



& auml ; = ä

& ouml ; = ö

& Auml ; = Ä

& Ouml; = Ö



Toinen mitä teen (koska tämä tapa on tosi työläs kun pitää kirjoittaa 5 merkkiä yhden sijaan on että kopioin esim ä:n koska sitä nyt tarttee enemmä ja paste on CTRL+v..

Joku tuossa mainitsi etta eihan suomenkielesta ole muuta hyoltya kuin eyya isoaidin kanssa puystyy puhumaan... minulle tama on tosiaankin riittava syys opettaa laset puhumaan suomea.



Lisaksi ajattelen etta jos vaikka lapseni haluavat joskus itse menna Suomeen vaikka opiskelemaan. Luulen, etta he arvostavat tata taitoa joskus myohemmin elamassaan. Minusta on mukavaa kun meilla on jotain "omaa" keskenamme! Miehenikin tukee suomen puhumista taydellisesti.

Opetan itse englantia vieraana kielena paikallisille maahanmuuttajille, ja monet meidankaan oppilaista eivat puhu lapsilleen omaa kieltaan. Minusta se on harmi! Varsinkaan kun useinkaan heidan englantinsa ei ole kovinkaan hyvaa...

Ainakin Tieteen kuvalehden testista sain taydet pisteet kieliosiosta :)

Ymmarran vanhempia, jotka eivat puhu suomea lapsilleen ulkomailla. Ympariston paine on aika valtava. Esim. leikkipuistossa, lasten leikkitreffeilla, koulussa muut katsovat pitkaan, kun eivat ymmarra mita lapselle sanon. Jos taas kaytan englantia en herata minkaanlaista huomiota. On tuskallista aina olla huomion keskipisteena, kun puhun suomea lapsille.

Eika voi ihan tehda niinkaan, etta kotona puhuisi suomea ja muualla englantia lapsille. Siitahan vallan menevat sekaisin. Naapurit ovat jo kaksikielisyyteemme tottuneet ja aina valilla arvaavat mita sanon. Naapuruston lapsetkin ymmartavat aanenpainoista, tapahtumista jne. etta mista asiasta milloinkin puhutaan. Mutta esim. leikkipuistossa on hankalampaa. Siella teenkin niin, etta sanon ensin asian suomeksi ja sitten englanniksi - etta muut aidit tietavat mista puhuttiin. Eivatka kuvittele, etta annan lapsilleni heidan lastensa kannalta huonoja ohjeita tai neuvoja.

Tästä syystä minäkin, joskus mieluumin puhun englantia lapsilleni yleisillä paikoilla. EN jaksaisi joka bussi matkalla selitellä vierustovereille, että jaa mistä maasta olemme ja missä se suomi on ja niin edelleen. :)

Samoin myös minusta tuntuu yleensä kohteliaalta puhua enemmistön kieltä, eli sitä kieltä mitä sillä hetkellä suurin osa paikalla olijoista puhuu.

Esimerkiksi itse joskus jos joku ulkomaalainen kälättää lapsilleen jotakin jota en ymmärrä käyn mielikuvituksissani sitten täyttelemään sitä mitä se henkilö on sanonut ja teen omia päätelmiä kulloisestakin puheen aiheesta. Sellaisissa tilanteissa aina väkisinkin käy miettimään, että mitähän toi minustakin nyt valittaa...

Eli kohteliaisuus syistä puhun täällä enemmistön kieltä. Suomessa sitten puhumme tietenkin suomea.

Pahin tapaus, jonka tiedän on perhe, jossa äiti suomalainen ja isä suomen ruotsalainen ja joiden lapset osaa vain englantia!



Ihmettelen myös suuresti tuota äidinkielen kadottamista. Itse olen kymmenisen vuotta asunut ulkomailla ja kyllä edelleen suomea puhun ihan sujuvasti. Ainoa muutos kielessäni on se, että kun ulkomaille muuttaessani puhuin yleiskieltä, nyt puheessani on todella voimakas murre, ts. puhun lapsuuden kotipaikkakunnan murteella :).



Serkkuni on ikänsä (yli 30-vuotta asunut ulkomailla). Hänen äitinsä on suomalainen, isänsä saksalainen ja ovat asuneet useammassa maassa, nykyisin Saksassa. En osaa hänen saksan kielen taitoa arvioida, mutta oletan sen olevan englannin kanssa äidinkielen tasolla. Suomea hän puhuu myös todella hyvin. Sanavarasto on laaja ja taivutukset menee oikein. Joitakin sanoja joutuu kysymään, tyyliin viime kesänä kasveja tai kalalajeja, mitä ovat suomeksi. Suomessa lomailevat joka toinen vuosi, joten tosiaan on vain äidiltään kielen oppinut. Vieras aksentti kielessä on ja puhuu samaa murretta kuin minä ja äitinsä, joten kuulostaa aika hauskalta, mutta puhuu kuitenkin.



Sen olen myös huomannut, että se miten hyvin lapsi oppii ja puhuu suomea on ihan äidin sinnikkyydestä kiinni. Muutama tuttu on, jotka eivät suostu koskaan vastaamaan jos lapsi puhuu heille muuta kuin suomea saatikka koskaan vastaa muulla kuin suomen kielellä. Heille tulee vanhemmilta (kouluiän kynnyksellä olevilta ja kouluikäisiltä) lapsilta heti kommenttta jos vahingossa unohtavat vaihtaa kielen suomeksi jos lapselle jotain välissä sanovat muuten toisella kielellä puhuessaan. Heti oikaistaan, "Äiti puhu suomea".

ihan tosi- sellainen saksan, ranskan ja hollannin sekasotku on tama kieli ;)



mutta asiaan - en minakaan ymmarra oikein ulkosuomalaisia aiteja, jotka ei lapsilleen Suomea puhu..



Joku tuossa mainitsi etta eihan suomenkielesta ole muuta hyoltya kuin eyya isoaidin kanssa puystyy puhumaan... minulle tama on tosiaankin riittava syys opettaa laset puhumaan suomea.



Mutta kaikki tavallaan, niin tassa asiassa kuin monissa muissakin.