Miten selvitä erosta??

lapsiasi enemmän, he vasta ymmällään ovatkin!

Ensinnäkin muista, että sinä et ole syyllinen tapahtuneeseen ja yksin kukaan ei voi olla parisuhteessa. Elämä tulee olemaan rankkaa, mutta kyllä sinä pärjäät tuossa lasten kanssa ja pakkokin on pärjätä.



Luultavasti tulet kokemaan klassiset kriisin vaiheet eli pari ekaa viikkoa menee ihmetellessä, sitten iskee se todellisuus päälle ja tuntuu, että maailma kaatuu. Sitten sen jälkeen tulee olemaan hyvän tovin aaltoliikettä, välillä parempaa ja välillä pahempaa. Ja sitten jonain päivänä huomaat, että aallot ovat yhä matalampia eivätkä vie enää sinua syövereihinsä.



Julkista nöyryytystä sinulle ei ole tehty. Mies on tehnyt itsestään tuossa tilanteessa sen syntipukin, sinä voit hoitaa asian aikuismaisesti ja voit kiillotella huoletta sädekehääsi, sillä sinä et ole pettänyt etkä ole lastesi kotia rikkonut.



Silloin kun sinulla on voimia suosittelen hoitamaan erojärjestelyjä urakalla. Käräjäoikeuteen eropaperit, lastenvalvojan kanssa lasten elatukset, tapaamiset ja huoltajuus ja lakimiehen kanssa ositus sekä kelan kanssa lapsilisään yh-korotus.



Voimia raskaaseen elämänvaiheeseen. Kyllä se päivä vielä joskus paistaa, sateen jälkeen paistaa aina aurinko.

Paljon on asioita tosiaan järjestettävänä, vaikka tuntuu ettei jaksaisi aamulla sängystä nousta.



Tulevaisuuden rankkuutta luultavasti en voi edes vielä kuvitella....



Mikä ihme siinä on, että miehet pääsevät kaiken yli niin helposti? Tuosta vaan vaihtavat.....

Minä en ainakaan kokenut sitä yksinhuoltajan arkea ihan kamalan raskaana, mutta sekin varmaan riippuu ihan ihmisestä.



Miehet usein pääsee asioista yli helposti, koska he suunnittelevat ne suunnitelmat omissa päissään ennen kuin kertovat asiasta vaimolle. Heillä on plan b jo valmiina. Naiselle taas usein miehen suunnitelmat tulee ihan puun takaa, mitäpä sitä vaimolle tuommoisia suunnitelmia kannattaisikaan etukäteen kertoa - nainenhan saattaisi vaikka hermostua. Mekin oltiin oltu miehen kanssa 10 vuotta ja myöhemmin sain kuulla, että mies oli suunnitellut että olisi vain minun töissä ollessa pakannut tavarat ja lähtenyt. Onneksi ei tehnyt niin, en tiedä että oltaisiinko minä ja poika vieläkään toivuttu siitä. Nyt sentään saatiin kaikki käytyä läpi ja haettua apua ja varmistus asiaan, että kaikki on mennyttä.



Omassa eroprosessissani sain voimaa näistä sanoista:



"Kerran vielä merkityksen saavat



kaikki itkut, kaikki lyödyt haavat!



Aika kutoo suurta salaisuutta:



kivun kautta Jumala luo uutta.





Mikään vaihe ei voi mennä hukkaan,



kyyneleetkin puhkeavat kukkaan.



Vaikkei silmä vielä nähdä saata:



tuskakin on toivon kasvumaata."



Enpä olisi eron aikaan osannut kuvitellakaan sitä onnea mitä elämällä oli mua vielä odottamassa. Ei tämäkään ihan yksinkertaista ja helppoa tämäkään elämä ole, itse flunssassa ja 1v syö tuossa vieressä vielä räkäisenä omenaa. Mutta joskus täytyy joidenkin ovien sulkeutua, että jotkut toiset voivat aueta.



Yksi mitä lämpimästi suosittelen on, että käyt parisuhde- tai perheterapeutilla juttelemassa. Ystäviään raaskii rasittaa vain tiettyyn rajaan asti ja heidän kommentit saattaa olla aika puolueellisia tyyliin "paska mies", mikä toki on totta, mutta ei ehkä auta ymmärtämään sitä, että mitä on tapahtunut ja miksi ja miten jatkaa eteenpäin.