G: Millaisia ikäviä kommentteja olet saanut yllättäen ventovieraalta vastaantulijalta?

En ole mikään laiheliini, täysin päinvastoin. Kävin n 15 v sitten vaatekaupassa mallin mitoissa olevani ystäväni kanssa ja myyjä sanoi meillä ei ole teille mitään, koot täällä on 36 ja 38. Ystäväni oli tilanteen herra ja alkoi näyttämään kroppaansa ja valitti törkeästä kohtelusta. Olihan se. Tilanteesti opin.

Olin käymässä kaupassa ja ostin kakkuun suklaata, taloussuklaata ja kassa sanoi eikö mun pitäisi miettiä ennen kuin tälläisiä ostan. Olin tilanteen herra, aloin metelöimään ja vaadin vastaavaa paikalle, heti tuli vartija ja sanoin jos nyt ei tule vastaava paikalle, otan yhteyttä korkeammalle ja vartija haki takahuoneesta kauppiaan. Kauppias, omistaa loistavan elintasovatsan, kysyin onko täällä tarkoitus nolostuttaa asiakkaat ja tiedän etten ole hoikka mutta onko tarkoitus että täällä mollataan asiakkaita, heidän kokoonsa verrattuna. Mä kävin tosi kuumana, kassa oli tosi nolona, samoin kauppias, lähdin kaupasta ja en ole palannut uudestaan. En tiedä aiheutinko myyjälle potkut tai huomautuksen tai jotain, mutta tosiasia on ettei asiakkaita saa arvostella, oli heidän koko mikä tahansa.



Muitakin tilanteita on eläessäni ollut, mutta tämä on ainoa jossa olen tehnyt asialle jotain.

Kassalla työskennellessäni kymmenet miehet ovat vitsailleet maksamisesta luonnossa tai munalla. Vitsejähän ne ovat, mutta todella vanhoja ja tyhmiä. Erityisen inhottavaksi asian teki se, että koska työpaikkani oli huvipuistossa niin käytännössä miehillä oli aina lapsia mukanaan. Yksi työkaverini uskalsi sanoa tuollaiseen vitsiin että erikoisista maksuehdoista voit neuvotella esimieheni kanssa ja viitannut limaisen pomomme (mies) suuntaan.



Pari mummoa on päivitellyt nuorta ikääni raskaana ollessani. "Ei sinulla raukalla varmaan ole miestäkään." "Aikooko lapsen isä osallistua lapsen hoitoon?" Olin 28 esikoista odottaessani ja naimisissa.



Hintaa on kysytty joskus nuorena kaupungilla kaveria odotellessa.



Sekä minua että lastani on kutsuttu anorektiseksi ja kysytty että annanko lapseni syödä ollenkaan kun olen itse anorektinen. (Emme ole anorektisia, hoikkia kylläkin.)

Ei mikään sekatyömies vaan ekspertti. Se on sanonta, ja positiiviseksi tarkoitettu.

Useita vuosia jälkeen päin olen tullut siihen tulokseen, että ehkä vaikutin hieman ylpeältä ja nämä pojat päättivät tehdä maahanpalautuksen.

En ole ikinä saanut kokea mitään vastaavaa:O Voi että tää maailma on idiootteja täynnä!

Minäkin olen kai jotenkin saanut olla rauhassa... Tai sitten en en vaan muista tällaisia juttuja jälkikäteen. :O En voi ymmärtää, miten ihmiset voi olla niin inhottavia toisilleen. Toki monet näistä ilkiöistä vaikuttaa ihan oikeasti sekopäiltä.

Tai no joo - muistan sittenkin yhden tapauksen lapsuudesta. Olin tuhti tyttönen jo ala-asteiässä. Kylän markkinoilla totesi jonkun kojun miesmyyjä todella inhottavasti minusta kaikkien kuullen, että "On tainnut tyttö olla ruoka-aikaan kotona!" Jäi valitettavasti mieleen. Miksi ihmeessä aikuisen on oikeus aiheuttaa lapsille itsetunto-ongelmia tuollaisilla kommenteilla... :/

Ventovieras mies tuli iskemään mun kaveriayökerhossa ja sanoi mulle, että "voitko pottunokka poistua". Tuntui hirväeltä loukkaukselta nuorelle naiselle, joka oli muutenkin arka itsestään. Miehestä oli hauska heitto, mutta tuo pieni "heitto" aiheutti mulle nenäkompleksin. Jotenkin muutenkin tuollainen kovaan ääneen huudettu julkinen nolaus oli rankka kokemus ja pahoitti mielen. Kaiken huippu oli, että ystäväni alkoi ystävällisesti juttelemaan miehelle, ikäänkuin hän olisi hyväkin "saalis". Mä en lähtenyt minnekään, vaan lamaannuin, mikä jälkikäteen ajatellen oli sille miehelle aivan oikein eli en tehnyt hänen toiveensa mukaan ja jättänyt heitä kahden, vaan pystyi sopertamaan jotain tyyliin "mä oon just siellä missä mua huvittaakin". Miksei näissä tilanteissa tule mieleen koskaan mitään nasevaa vastinetta?