Miksi anoppi nostaa hermot pintaan?

Lisää anoppitarinoita kiitos...

mutta olenpa aikoinaan itsekin tullut niin lyntätyksi, että silloin ei paljon naurattanut. Nykyään olemme kohteliaita ja minä katson kaikki anopin tekemiset sormieni läpi, koskia ymmärsin, että hän ei muutu ja minä saan vain mahahaavan. Eli joo, anoppi lahjoo lapset ja syöttää heille järkyttävän määrän makeaa (yhden päivän aikana esim. lettuja, hilloa ja kermavaahtoa plus jätskiä plus tietenkin itse leivottua pullaa ja piparipurkki on lasten avoimessa käytössä koko ajan, ja eihän kotiin voi lähteä jos ei vielä maisteta niitä munkkeja joita mummo just aamulla leipomosta haki jne.).



Mutta oli pakko osallistua tähän keskusteluun, koska tuli noista vaatteista aika hullu muisto mieleen: meillä taas minä anopin mielestä puen lapset liian huonosti, joten anoppi on ostanut omaan kotiinsa huimat määrät vaatteita, joita sitten vaihtaa lapsille kun lapset menevät sinne. Nykyään se ei enää oikein onnistu, kun lapset osaavat itse kieltäytyä turhista vaatteiden vaihdoista, mutta varsinkin esikoisen taaperoajat oli aika hulluja: heti kun lapsi meni sinne, anoppi vaihtoi hänelle itse ostamansa vaatteet päälle. Ihan kuin lapsi olisi joku nukke? Miehen mielestä tuossa(kaan) ei ollut mitään kummallista, joten olen siis antanut perherauhan vuoksi periksi. kaikenlaisessa muussakin.

että anoppi ei ikinä kehtaisi kohdella jotain muuta naista/äitiä samalla tavalla kun kohtelee mua, miniäänsä. Eli ei se naapurin rouvaa neuvoisi, arvostelisi, piikittelisi. Ei kävisi valtataisteluja, ei saisi marttyyrikohtauksia. Ei, vaan pysyisi kohteliaana ja tahdikkaana. Mutta miniä kuuluu ilmeisesti johonkin paarialuokkaan, jota voi kohdella ihan miten tykkää???



Ja kyllä, sanottu on, riidelty on, rajoja on laitettu. Eikä auta!

ärsyttää suunnattomasti, kun laitan anopin mielestä liian paljon ruokaa lasten lautaselle, eivät sen vuoksi syö ruokaa, koska niissä ei ole vihanneksista tehtyjä kasvoja (silmät, nenä ja suut), lasten sängyt ovat väärissä huoneissa, pitäisi olla jokaisella oma huone, pienin pitäisi nukuttaa olkkarissa jne jne.

Lisäksi minun pitäisi muistaa hänen edesmenneen miehen suvun uusia jälkeläisiä eli miehen serkkuja, joita en tunne (tavannut kerran) ja jotka eivät meitä ole muistaneet. pitäisi laittaa omalle miehelleni parempaa ruokaa jne...



Olen aikaisemmin pitänyt hänestä mutta nyt 3 lapsen jälkeen kammoan ja pelkään hänen seuraansa, olen tekipirteä mutta ärsyynnyn heti kun hän alkaa kommentoida. mieheni edessä hän teeskentelee ja kun olemme kahden tulee kommentit...

Oman äitini kanssa pystyy asioista puhumaan. Anopin kanssa ei.

Asetelma on anopin mielestä se, että hän on AINA oikeassa. Vaihtaa kyllä mielipiteitään, muttei koskaan myönnä olleensa missään väärässä.

Hänen mielestään lapset eivät tarvitse turvaistuimia eikä vöitä, ei niitä ennenkään ollut. Lapsia ei tarvitse vahtia, senkun vaan työntää ovesta ulos, kyllä ne pärjää, (siitä lähtien kun kävelevät) Jumala kuulemma pitää omistaan huolen.

jne.jne.



Enää en ymmärrä mihin se nainen pyrkii. Haukkuu kaikki ihmiset, omat lapsensakin. Juhliin en voi häntä enää kutsua, sillä alkaa silloin arvostella sukulaisiani, puhuu kavereillemme täyttä P:tä yms.

Anoppini on sairas, sairas mieleltään ja erittäin paha suustaan. Valehtelee minkä ehtii.

Kyselee lapsilta, että kumpi mummi teistä on mukavampi. No, pienempi täräytti kerran, että no se toinen mummi tietysti;-) Anopin naama oli näkemisen arvoinen.



Jouluna anoppi oli erityisen kiinnostunut toisen mummin ostamista lahjoista. Kun hän oli ne tutkinut alkoi vaahtoaminen, tämmöistä mennyt ostamaan, kyllä MINÄ olisin hankkinut paljon parempia. Ja sitten selitteli miten HÄN aikoo ostaa nyt suuremman ja paremman yms. Lapset sanoi, että mummi ei tarvitse kun meillä on jo nämä. Kuitenkin, anoppi on niin pihi, ettei raaski juuri mitään ostaa. Lupaa maat ja taivaat, mutta ei hanki. Eipä silti, ei tarvisekkaan, mutta mua ärsyttää tuo tyyli! Miksi pitää puhua p:tä koko ajan.



Viime vuonna anoppi ei antanut meille mitään, toisille lapsilleen perheineen oli ostellut jotain. Tämä on ihan tavallista häneltä. Yhtenä vuonna sain häneltä rikkinäisen ja likaisen pöytäliinan, lapsille oli ostanut halpahallin alekorista muutaman vääränkokoisen vaatteen, joissa oli vielä hintalaput mukana.

Ihanaa, että muisti lapsia ja meitä tuolloin, mutta pointti on se, kun aina haukkuu muiden lahjat. Vaatteet annoin mieheni siskon perheelle, heillä oli niille käyttöä, omille lapsillemme olivat siis liian pieniä. Mieheni sisko on ihana ja häntä nolottaa äitinsä käytös.



Mutta, mä olen jo tottunut näihin anopin kotkotuksiin. Pidän etäisyyttä minkä voin. Hän ei muuksi muutu ja jotenkin on toimeen tultava. Alkuun siedin kaiken, sitten aloin laittaa vastaan, josta seurasi, että illan aikana anoppi saattoi soittaa jopa kaksikymmentä kertaa ja haukkua ja kirota minut pystyyn.

Anopilta haettaessa lapsen naama on yleensä suklaassa ja syöty on herkkuja ja suklaamunia.:) Se on mummun oikeus ja ei se lapsi karkkeihin ja huonosti pyyhittyyn peppuun kuole. Mummu on niitä harvoja ihmisiä maailmassa, joka vaikka kuolisi lapsemme puolesta, joten turha nipottaa pienestä. Hänellä on tapansa ja mitään vaaraa ei aiheuta toiminnallaan, joten hän taaplaa tyylillään. Mies on mukava ja hyvinkasvatettu, joten anoppi ei ihan paha ihminen voi olla.



Meillä ei ole koskaan mitään sanomista, koska molemmat antaa toisen hoitaa asiat tavallaan.

Me asutaan anopin kanssa naapureina, joten voidaan käydä monta kertaa viikossa heillä. Tai siis käytäisiin, jos anoppi voisi joskus rajoittaa herkkujen tarjoilua. Minä en halua, että lapsilla on monta kertaa viikossa herkkupvä. Anoppi ei sitä ymmärrä. Tai joku pieni namu jälkkäriksi olisikin ihan ok, mutta kun se tarkoittaa sitä, että jälkkärinä isot tuutit ym ym ja välipapala suklaamuroja, vanukasta, pillimehua.. Pitäisi siis toimia vähän sen mukaan, kuinka usein käydään.

Ylenmääräinenkin herkuttelu voi joskus olla ok, eli jos lapset eivät olisi käyneet vaikka kuukauteen, niin sen kun syöttäisi niitä herkkuja. Mutta kun lapset käyvät joka viikko, niin onko ihan pakko tuputtaa kuukauden herkut kerralla? Ja aina se sama "kyllä isovanhemmilla sentään joku oikeus hemmotteluun on".



Juu on on. Saavat lapset munkin vanhempien luona yleensä jotain herkkua, mutta vain kerran päivässä ja ruoan jälkeen jälkkäriksi. Anoppilan 4-5 herkutteluhetkeä (ilman rajoja) per päivä on pikkusen liiottelua... Huoh.



Mutta en jaksa enää tapella. Viimeksi esikoinen taas oksensi kotimatkalla, ja silloin jo mieskin sanoi että taisi tulla hiukan liikaa herkkuja - mutta ei kuitenkaan sano mitään äidilleen koska äipälle tulis paha mieli...

sylkee kampaan kun laittaa lasten hiuksia, sylkee nenäliinaan kun puhdistaa lasten kasvoja tai pöydiltä tahroja. Ei usko millään ettei niin vaan tehdä. En voi käyttää ollenkaan lasten hoitajana kun niin inhottaa tuo käytös ja pelkään että lapset alkavat matkia tuota sylkemistä.

ja pelkkä ajatus hänestää hyytää. On juuri tuollainen lepsuilija, joka sitten supattelee lapsille ja kilpailee näiden huomiosta jne.

Ihan sama täällä. Kaikki muuttui lasten synnyttyä. Anoppi luulee olevansa oikeutettu puuttumaan KAIKKEEN!!!!!!!!!!!!! Meillä ikäväkyllä mies vielä lähes aina anopin puolella. Anoppi ressulle ei saisi sanoa mitään, ettei tule paha mieli..



Tsemppiä!!!!!!!!!!!!!!!

t. Miniä, joka sai anopilta lahjaksi laminoidun BMI-kortin

juuri siksi, että et kehtaa sanoa hänelle avoimesti, mitä mieltä olet hänen neuvoistaan. Yrität ja pinnistelet, ettet kiukustuisi ja laukoisi suoria sanoja, ja hermostut siitä, että hermostut. Se on kehä, joka pahentaa vitutustasi!



JOS sen sijaan toimisit kuten oman äitisi kanssa eli sanoisit heti, jos olet eri mieltä, anoppisi kyllä alussa hiukan hämmentyisi, mutta vapautuisi itsekin ennen pitkää sanomaan asiat suoraan kiertotieveetuilun sijasta.



Toki siinä kannattaa noudattaa sen verran kohteliaisuutta, ettei ala haukkua anoppiaa... eli sen sijaan että käskisit pitää turpansa kiinni typeristä kasvatusneuvoistaan sanot vaikkapa, että "olen eri mieltä tuosta asiasta ja minua loukkaa se, että kyseenalaistit minun tapani kasvattaa omaa lastani".



Eri sukupolvilla ON erilaiset kasvatusopit. Ei anoppisikaan mikään hunttapuli ollut äitinä, opit vaan olivat aikoinaan erilaiset - ja ne ovat taas erilaiset sitten, kun SINUN lapsellasi on omia lapsia. Yritetään me nyt vaan olla sitten niin fiksuja, ettemme mekin ala lapsiamme kamalasti opettaa ja neuvoa.



Mitä tulee tuohon ohjeiden määrään, niin onhan se aika ymmärrettävää, ettei anoppi kahta aikuista ihmistä ala aikuisten asioissa opastaa. Lasten kasvattamisessa hän kumminkin ON sinua kokeneempi, usko tai älä - ja siksi ehkä kokee, että a) tarvitset tai b) sinun pitäisi älytä tarvitsevasi neuvoja. Parastanne hän varmasti silti haluaa, eli koeta kestää.... ja sano vastaan, jos anoppi liikaa riehaantuu.

Me nähdään anopin kanssa tosi harvoin, mutta silti saa aina verenpaineen nousemaan.



Hän meinaan aina väkisin haluaa ostaa meille jotain, mitä olen jossain sivulauseessa maininnut. Sit se ei kuitenkaan osta just sitä mistä oli puhe, vaan vähän sinne päin, eli joudumme kuitenkin sit ostamaan itse sen mitä halusimme ja sit ihmettelemme, että minne tä epäsopiva juttu nyt sit tyrkätään, tai kenelle sais myytyä....

Ei se anoppi aina oikeassa ole vaikka kauemmin lapsia onkin kasvattanut. Eiköhän lapsen oma äiti esim tiedä paremmin, minkä verran omalle lapselle kannattaa vaatetta laittaa esim vaunuihin. Nykyajan materiaalit ja vaunutkin ovat pikkasen eriluokkaa kuin 30v sitten. Jos olen laittanut valmiiksi vaatteet, jotka lapselle laitetaan unille ulos, niin sinne on lisätty vähintään yksi villakerros ja sitten puhelimessa kavereille urputetaan, että ei ole ihme jos on korvatulehduksia, kun puetaan niin vähän. Todellisuudessa anopin jäljiltä lapsi nukkuu huonosti ja on aivan hikinen unien jälkeen. Eikä auta vaikka kuinka kauniisti sanoisi asiasta, sama juttu seuraavalla kerralla. Ja sitten selän takana käännytetään miestä omaa vaimoa vastaan. Monet monet asiat ovat muuttuneet vuosikymmenien aikana.. Anoppi kulkee perässä ja petaa sängyt uudestaan minun jälkeni, turvaistuimia on liikaa, vaatteita on liikaa, miniässä aina syy, jos lapsi kipeä tai joku muu ongelma ym ym ym.. Haukkuu meidän pihaa, kotia.. Olen todella yrittänyt sanoa kauniisti asioista. Minun edessäni hän "ymmärtää", mutta selän takana taas käännyttää miestäni ja haukkuu tutuilleen. Ei kykene muuttamaan omia mielipiteitään vaikka kuinka yritän perustella, miksi meillä toimitaan tietyin tavoin. Lasten takia katson paljon läpi sormien. Haluaisin todella paljon olla läheinen anopin kanssa, mutta hän tekee sen aika mahdottomaksi. Välillä menee paremmin, välillä vähän huonommin..

Se on meillä geeneissä että haluamme lastemme parasta ja haluamme suojella heitä. Ihan jopa myös aikuisia lapsiamme.



Siksi oletan noin. Totta kai on olemassa psyykkisesti sairaita ihmisiä, jotka eivät kykene tuohon, mutta enemmistö toimii noin.

Kuulostaa nimittäin aivan toiselta kuin ap. Ap:n anoppi ei ainakaan aloituksessa kuulosta tuolla lailla ilkeältä, kunhan nyt besserwisseröi ja ärsyttää muuten.



Mutta yhdeksikön anoppihan on jo suorastaan pahansuopa. Tai ainakin erittäin heikosta itsetunnosta omaava, kun pitää päteä miniän kustannuksella. Noin piintyneeseen tapaukseen ottaisin itse varmaan jo etäisyyttä - jos mikään oma ja miehen puhe ei tuollaista parjaamista lopeta.

Ei ole 9 ap

Ja sitten mammat ihmettelee, miksi isovanhempia ei kiinnosta..

Nyt ei ole kyse tästä vaan siitä, että kiinnostaa liikaakin. En haluaisi välejä poikki ja siksi tämä onkin tällaista veitsenterällä keikkumista. Saa isovanhempia lapsenlapset kiinnostaa (ja pitääkin) mutta joku raja sentään :).

Ehkä mun tosiaan pitää alkaa puhumaan suoremmin (mutta ystävällisesti tietysti, ei tapoihi kuulukaan ketään haukkua suoraan päin naamaa). Uskon anopin haluavan "vain hyvää" ja oikeasti se on kyllä kasvattanut lapsensa "pellossa" hyvin vapaasti ja ilman sääntöjä, johon minä taivun huonosti. Ihan ihmisiä on hänen kaikista lapsistaan tullut, mutta itse koen rutiinit ja tietyt linjaukset arkea helpottavina, enkä jaksaisi kuunnella anopin showta "älä nyt ole niin tiukkana".

Vähän sama kun kaupassa yksi täysin vieras mummeli alkoin minua neuvomaan, kun en suostunut ostamaan raivoavalle uhmaikäiselle karkkia "ostaisit nyt edes jotain pientä sille".

ap

Ja anoppi on kiinnostunut lapsensa perheestäkin. Lapsenlapsistaan nyt eritoten. Tuskinpa anoppi nyt ap:tä esim. hameen valinnassa arvostelee, ainakin aloituksen perusteella erimielisyyden koskevat anopin lastenlasten hoitoa.