Lue keskustelun säännöt.
Miksi anoppi nostaa hermot pintaan?
27.02.2009 |
Mulla ainakin kiehuu sappi todella helposti nykyään anopin kanssa. Oman äidin kanssa voi jotenkin avoimemmin sanoa puolin ja toisin, mutta anopin kanssa se on sellaista sanatonta molemminpuolista ärsyyntymistä nykyään aina. En kestä olla sen kanssa juuri muutamaa tuntia pidempään samassa tilassa raivostumatta. Meidän erimielisyydet liittyy yleensä lastenkasvatukseen, pidän itse tiukan kurin ja anoppi on hälläväliä tyyppi: ei tarvi pitää lasta turvaistuimessa, ei tarvi komentaa/huutaa lapselle, ei tarvi rajoittaa makean syöntiä, ei ne nukkumaanmenoajat nyt niin tarkkoja ole, ei voi viedä lasta päiväkotihoitoon, ei voi lapsen kassa mennä ulkomaille jne.
Onko teillä muilla tällaista? Onneksi mieheni on yleensä asioista kanssani samaa mieltä ja sanoo äidilleen sen, mitä itse en aina kehtaa. Ennen lapsia tällaista ei ollut, mutta heti kun jälkikasvua ilmaantui, niin anoppi päätti alkaa jakaa ohjeitaan (joita en haluaisi kuulla).
Kommentit (30)
Joo, tuota on sattunut minullekin. Olen päätynyt siihen käsitykseen, että vanhemmat naiset ovat sisäistäneet ajatuksen siitä, että "lapset saavat näkyä, muttei kuulua".
Eli heidän on tosi vaikea kestää ristiriitatilanteita ja lasten uhmaa, mieluummin lapsi lahjotaan hiljaiseksi.
Taustalla on se, että esim. 50-60-luvuilla tavat olivat aivan erilaisia. Lapsia kasvatettiin "näkymättömissä" eli heidän kanssaan ei liikuttu missään. Ei kukaan käynyt esim. ostoksilla lasten kanssa - kaupatkin olivat ahtaita kivijalkamyymälöitä, lapset jätettiin joko yksin kotiin tai raahattiin naapuriin lapsenlikalle siksi aikaa.
Sen vuoksi esim. oma äitini (täyttää kohta 75) ajattelee, että lapsen huuto ja kiukku on vältettävä hinnalla milla hyvänsä. Minä taas uskon NYKYAJAN lastenpsykiatrien neuvoon, että lasten pitää oppia kärsimään pettymyksiä, eikä kiukuttelua ole syytä alkaa välttelemään lahjonnalla.
Ja sitten mammat ihmettelee, miksi isovanhempia ei kiinnosta..
Nyt ei ole kyse tästä vaan siitä, että kiinnostaa liikaakin. En haluaisi välejä poikki ja siksi tämä onkin tällaista veitsenterällä keikkumista. Saa isovanhempia lapsenlapset kiinnostaa (ja pitääkin) mutta joku raja sentään :).
Ehkä mun tosiaan pitää alkaa puhumaan suoremmin (mutta ystävällisesti tietysti, ei tapoihi kuulukaan ketään haukkua suoraan päin naamaa). Uskon anopin haluavan "vain hyvää" ja oikeasti se on kyllä kasvattanut lapsensa "pellossa" hyvin vapaasti ja ilman sääntöjä, johon minä taivun huonosti. Ihan ihmisiä on hänen kaikista lapsistaan tullut, mutta itse koen rutiinit ja tietyt linjaukset arkea helpottavina, enkä jaksaisi kuunnella anopin showta "älä nyt ole niin tiukkana".
Vähän sama kun kaupassa yksi täysin vieras mummeli alkoin minua neuvomaan, kun en suostunut ostamaan raivoavalle uhmaikäiselle karkkia "ostaisit nyt edes jotain pientä sille".
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne lapsenlapset ovat geneettisesti anopinkin jälkeläisiä ja sellainen suojelun halu on psyykkeeseen sisäänkirjattu. Siis jos nyt ei ole sairaasta ihmisestä kyse.
Miniäänsä toki voi anoppi yrittää mollata, kuten sinulla (lienet 9) näyttäisi olevan. Mutta ap:llähän on eri tilanne ja erimielisyydet kohdistuvat juuri lastenlasten kasvatukseen, vai kuinka?
ja se että ap on ihan vieras, voi sitten jo aiheuttaa sen, että halu vahingoittaa ajaa auttamishalun ohi.
Ja anoppi on kiinnostunut lapsensa perheestäkin. Lapsenlapsistaan nyt eritoten. Tuskinpa anoppi nyt ap:tä esim. hameen valinnassa arvostelee, ainakin aloituksen perusteella erimielisyyden koskevat anopin lastenlasten hoitoa.
Kyllä itse asiassa anoppi välillä huomauttelee muustakin mm. hameestani, jota ei joko ole (tulin sukujuhliin housuissa - hui!) tai se on vääränlainen = lyhyt. Näihin osaan jotenkin helpommin suhtautua huumorilla, mutta lapsiin liittyvät asiat hermostuttavat minua suhteettomasti, kun ne tulevat hänen suustaan. Ja varsinkin kun ne usein liittyvät turvallisuuteen esim. autolla ajeluun niin, että lapsi keikkuu etupenkillä ilman turvaistuinta, kun "lähikaupassa me vaan käytiin. Ei se nyt niin iso juttu ole."
ap
Eikähän ne miniän lapset yleensä ole ollenkaan samalla lailla anopin jälkeläisiä kuin tyttären lapset. Tämähän on ihan tutkittukin juttu.
Miniäänsä toki voi anoppi yrittää mollata, kuten sinulla (lienet 9) näyttäisi olevan. Mutta ap:llähän on eri tilanne ja erimielisyydet kohdistuvat juuri lastenlasten kasvatukseen, vai kuinka?
Kyllä suurin osa näistä erimielisyyksistä on kasvatusasioita, eikä anoppi käsittääkseni minua mitenkään yritä nolata tai mollata. Usein kehuu, että olen hänen "lempiminiänsä". SIksi aihe onkin niin hankala, kun en haluaisi pahoittaa hänen mieltään tai rikkoa välejämme, mutta kun ottaa niin pattiin hänen tökeröt käsityksensä kasvatuksesta (minusta hänellä ei ole mitään linjaa). Anoppi ei tosiaan tunnu kunnioittavan näkemyksiäni tai mielipidettäni. Ja jos joku asia on minulle tärkeä esim. aurinkorasvan käyttö kesällä, niin anoppi viis veisaa siitä ja antaa lasten ihon kärventyä auringossa (oikeasti näin on tapahtunut!). Silloin kyllä sanoin aiheesta hänelle todella vihaisena, mutta hän vaan kohotteli hartioitaan tyyliin "sattuuhan sitä. ei se nyt niin vaarallista voi olla". Eikä edelleenkään rasvaa lapsia, jos ovat sielä hoidossa.
ap
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun vauva oli ripulilla ja peppu punoitti pahasti. Kävin pesemässä pyllyn, kun en halunnut käyttää mitään kosteuspyyhkeitä kun ajattelin että niissä saattaa olla jotain mikä ärsyttää punasta peppua entisestään. Ajattelin että vesipesu nopeasti, kuivaus ja ilmakylpy + rasvaus olisi hyväksi, niin anoppi siihen: vesipesuhan on pahinta mitä voit lapsellesi tehdä! Joo todellahan minä tarkoituksella haluan lastani kiduttaa!
Eli ei normaali ihminen poikansa lapsiakaan pyri vahingoittamaan. Turha edes väittää. Mutta eri asia siis se, miten miniää erikseen kohtelee.
Eikähän ne miniän lapset yleensä ole ollenkaan samalla lailla anopin jälkeläisiä kuin tyttären lapset. Tämähän on ihan tutkittukin juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä teen aina kaiken väärin kun on kyse lastemme hoidosta. Meillä on myös liikaa vaatteita, ihan vääränlaisia kuitenkin, ei ihme että lapsemme ovat aina kipeitä. Siis todellisuudessa ovat tosi harvoin mutta aine kuitenkin siksi että minä olen pukenut heidät väärin. Syötän huonoa ruokaa ja liian vähän. Minun syytäni on että lapsi oppi myöhään (=9 kk iässä) konttaamaan, anopin mielestä meidän olisi pitänyt päällystää lattia käytävämatolla ettei lattia olisi ollut liukas. Samaten ei kävele nyt vielä vuoden iässä koska en suostu pitämään hänellä kenkiä sisällä... Vaatteet ovat liian hienoja, kun lapset ovat mummilassa kylässä hän kaivaa likapyykkikorista heille vaatteita. On myös kertonut kälyilleni kuinka mies tekee meillä kaikki kotityöt kun minä vain makaan sohvalla. Mikä ei siis pidä paikkaansa, mies on yrittäjä ja hädintuskin koskaan edes kotona.
Ja mies ihmettelee miksi minua ärsyttää, huoh...
Vaatteet ovat liian hienoja, kun lapset ovat mummilassa kylässä hän kaivaa likapyykkikorista heille vaatteita.
Anoppi ei vaihda myöskään mun lasten vaatteita riittävästi. Meillä vaihdetaan alusvaatteet joka päivä ja lapset joskus suorastaan haisevat pissalta yms. lomalta palatessaan. Isompi kertoo yleensä "kuulumiset" eli sen, ettei mummo ole kertaakaan pessyt pyllyjä/tukkaa eikä vaihtanut pikkareita, vaikka ovat olleet 4 päivää hoidossa. Vaatteet ovat muutenkin aina tahroilla ja sama paita useita päiviä. Miksei puhtaita vaatteita voi laittaa joka päivä, kun kerran ne on lapsille pakattu mukaan ja varmasti tietää, että niin teen kotonakin? Onneksi isompi alkaa jo huolehtia itse pukemisista ja vaatevalinnoista, joten ei tarvitse tästäkään hampaita ikuisesti kiristellä.
ap
ja se että ap on ihan vieras, voi sitten jo aiheuttaa sen, että halu vahingoittaa ajaa auttamishalun ohi.