Lue keskustelun säännöt.
Likaiset sukat lattialla -ongelma. Haluan vastauksia onnellisessa parisuhteessa eläviltä.
27.02.2009 |
Tilanne siis tämä. Meillä on 3 alle 4-vuotiasta lasta. Elän ihanan miehen kanssa. Mutta nyt on alkanut yksi asia nyppimään tosi paljon ja tuntuu, ettei asiaan löydy ratkaisua.
Mies heittää aina likaiset sukkansa ja kasarinsa pitkin poikin ja vaatteet ovat milloin missäkin sohvalla tai tuolilla. Tämä ärsyttää minua suunnattomasti, kun kotiäitinä joudun katselemaan niitä koko päivän. Muuten on koti puts plank siisti, mutta ne samperin muutama sukka ärsyttää.
Helpoin olisi mielestäni tietenkin kerätä ne itse ja viedä pyykkiin. mutta mielestäni minä en ole mieheni äiti. Lisäksi näen suuresti vaivaa lasten siisteyskasvatuksessa. Kaksi vanhinta osaa katsoa tai ainakin kysyä, mitkä vaatteet ovat likaisia ja vievät ne sitten itse pyykkiin. Vahdin heitä kyllä ja välillä, jos unohtavat, sanon, että nämä pitäisi viedä ja heti vievät.
Minusta myös mieheni tulisi osallistua siisteyskasvatukseen siivoamalla omat likaiset vaatteensa. minä hoidan täysin perheemme pyykkihuollon. mutta sen edellytän, että vaatteet tuodaan koriin. minä ne sitten pesen ja viikkaan jokaiselle valmiiksi kaappiin.
Joudun kuitenkin sanomaan miehelleni lähes päivittäin, että voisitko nyt viedä ne likaiset sukat pyykkiin. ja mies sanoo, että joo joo ja joskus vie. Häntä selvästi ärsyttää tämä jokapäiväinen pyytäminen ja joskus napakasti sanominen.
Mitä teidän mielestänne pitäisi tehdä? Oppiiko vanha koira uusia temppuja?
Avio-onnen tähden, pitäisikö minun kerätä sukat? Vai pitäisikö minun pitää kiinni periaatteestani, että mies vie omat sukkansa.
Mies on muuten kympin arvoinen isä ja kympin arvoinen aviomies.
Kommentit (57)
ja mys astioiden kanssa. Yleensä kerään mutta astioiden kanssa auttoi kun aloin laittaa likaiset astiat miehen vaatekaappiin, teen sitä vieläkin , kun jättää niitä illalla olkkarin pöydälle. Se auttaa aina vähäksi aikaa ja ei tarvitse huomauttaa asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitäpähän sitten perkaa minne mikäkin kuuluu.
Meillä ei tosin kukaan ole kovin himosiivooja. Nyt kun olen vaihteeksi kotona työvuosien jälkeen haluan kuitenkin pitää oman työpaikkani suht siistinä. Ja hitto, sitten tulee mies ja sotkee kaiken! Mäkään sen työpaikkaa käy sotkemassa :D
Joskus pitää vähän vääntää asioista, mutta kun muuten on ihana mies, niin en pilaa elämäämme nalkutuksella. Meillä on monta muuta juttua, jotka mies tekee aina eikä mun tarvi huolehtia yhtään.
Joskus nuorena ja tulistuvana jaksoin ihan sodan pitää niistä haisevista sukista. Hohhoijaa. On elämä onneksi karistanut pahimmat höyryt minustakin.
Ei kannata tehdä kärpäsestä härkästä periaatteen vuoksi.
niin tämä homma, että kaikki kotityöt on meillä niputettu kahteen nippuun ja kumpikin hoitaa toista (esim pyykki+vessa ja keittiö/tiskit + yleinen siisteys). Sitten vaihdellaan hommia aina parin kuukauden välein. Kun työt vaihtuu, niin sitä muistaa kuinka ärsyttävää ne tiskit on jättää siihen pöydälle jos koneessa tilaa jne. Eikä mun tarvi miettiä sitä että hoitaako joku tiskit, jos se on miehen vastuulla- mä en siis kertakaikkiaan välitä siitä silloin kun se ei mun vastuulla ole. näin kumpikin saa vapauden hoitaa omat kotityönsä omalla tavallaan.
Muu ei mulle kävisi, koska jos en tietäisi mistä asioista mies ottaa vastuun niin hoitaisin ne tomerasti itse - jolloin tulisin tehneeksi kaikki kotityöt itse ja valittaisin vaan.
Eli mitä jos AP sopisitte sille miehelle aina jokun kotityön joka vaihtuu? Sä hoitaisin suuremman osan, jos kerta olet kotona. Mutta se että miehes osallistuisi edes jotenkin olisi kyllä hyvä.
Lopulta päätin, että pesen vain sen, mikä koriin/ pyykkikasoihin kulkeutuu. Nopeasti oppi mieskin, että puhtaita sukkia ja kalsareita ei ole, jos niitä ei itse pyykkiin vie. Enää ei siis tarvi olla sanomassa.
Suljin siis silmäni ajelehtivilta vaatteilta. Ei tuota koulutusta tarvi jatkaa kuin sen aikaa, että mieheltä tosiaan loppuu puhtaat sukat ja kalsarit :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä ajattelen, että kerään kimpsuni ja häivyn, mutta kun mies on muuten aivan loistotyyppi.
miettiköön mies sitten mites siitä eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä en ihan ymmärrä noita diilejä, että "mies huoltaa auton ja vaimo hoitaa kodin". Juu, ehkä se ei mene ihan noin kärjistetysti joka paikassa, mutta olen tavannut noitakin pareja: mies vaihtaa kaksi kertaa vuodessa auton renkaat (siis vie huoltoasemalle vaihdettavaksi) ja katsastuttaa kerran vuodessa. Säkällä kerran imuroi ja muutaman kerran vie pikapesuun. Sekö vastaa jokaviikkoista 150 neliön siivousta, pyykkirumbaa ja tiskejä?
Lupaat hoidella miehen pyykit koriin, mutta vastapalvelukseksi hänen pitää hoitaa joku homma.
Meillä oli niin, että minä jouduin aina pesemään vessan. Mua ärsytti suunnattomasti, ihan periaatteesta, miksi minun se oli aina tehtävä. Sinänsä vessan pesu on musta ihan ok, mutta oli epäreilua, että se oli täysin minun kontollani. Ja jos mies joskus kerran vuodessa pesi, teki sen todella huonosti, eli hyödyttömästi.
Sovimme, että minä pesen vessan ja mies hoitaa kaikki autoon liittyvät asiat. Huollot, katsastukset jne. Sopii mulle, inhoan autohommia. Nyt tosinmies on pari vessanpesua velkaa, kun vein autoa syksyllä huoltoon... :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ei mua ennen lapsen syntymää edes haitannut tuollaiset asiat vaikka mies jättääkin kaiken jälkeensä. Ei se mahdottomasti sotke mutta kaikki jää laittamatta paikoilleen.
Haluan tosiaan opettaa lapsellekkin siisteyskasvatusta ja ei se onnistu jos mieskin ei sitä aloita.
Niinpä nykyään olen miehelle asiasta joutunut mainitsemaan ja ihan hyvin on alkanut tavarat raivautua paikoilleen.
Meille on hyvä esimerkki eräs perhe jossa lasten ei ole koskaan tarvinnut tehdä mitään, ei edes vaatteita pyykkikorin viedä. Saatikka meneevät vain kahipöytään ja huutaavat äidille että kahvia! Isoja lapsia ovat jo mutta aivan paasattuja. Siis aivan liiankin, mieskin monesti päivittelee sitä touhua.
Kysyin mieheltä haluaako hän omista lapsistaan yhtä avuttomia ja passattavia? Se tehos.
Muita kotitöitä en mieheltä edes vaadi koska kerkeän itse aivan hyvin kaiken. Mutta auttaa se jos olen vaikka sairas ym. Siivoan jonkinverran joka päivä ja kerran viikossa kunnolla. Ei se ole iso työ kun ei anna levitä käsiin. Tykkään kun on siistiä ja paikat järjestyksessä. Mutta passaamaan en ketään ala turhan päiten.
Kun siltä on puhtaat sukat tai kalsarit loppu, niin sanot vaan, että kaikki pyykkiin viedyt on kyllä pesty. Ja sitten lisää, että ympärinsä lojuvia olet kyllä kerännyt yhteen säkkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuntuu siltä, kun mies heittää ne likaiset sukkansa lattialle, että hän ei arvosta sitä, mitä minä ole tehnyt. Hän tavallaan mitätöi kaiken sen, minkä eteen olen uurastanut. Miehen ei tarvitse tehdä mitään kotitöitä. minä teen ne ja teen mielelläni, koska olen kotona. Mutta onko se tosiaan teistä liikaa pyydetty ja vaadittu, että joka ilta vie ne likaiset vaatteet koriin.
Miten selitän lapsille, että iskän ei tartte viedä. iskä saa heittää lattialle.Teidän pitää kuitenkin viedä.
ap
Entäpä miehesi. Hän käy töissä, uurastaa perheensä ja sinun eteesi, että sinä voit olla kotona. Yhdyn suurimpaan osaan aikaisimmista kirjoituksista, löysää nutturaa, sinulla on hyvä mies ja isä - ei elämä sukkiin kaadu. Osaapa joillakin olla"ongelmia"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joskaan en poistumaan kokonaan, ihan koirakoulutyylillä.
Kun näen sukat/kalsarit lattialla, siis aina ne ovat lattialla, menen niiden viereen seisomaan, pyydän miehen paikalle, osoitan niitä ja pyydän viemään. Seison hajumytyn vieressä ja huhuilen 'tänne' ja 'vie' kunnes näin on tapahtunut. Mies on aika pian huomannut että vähemmällä pääsee kun heti tulee ja vie likapyykkinsä, ja pyykin osuminen suoraan pyykkikoriinkin on nyt tavallisempaa kuin ennen.
Me myös pesemme kumpikin omat pyykkimme, minä tosin kodintekstiilit siihen päälle. Lapsia ei ole.
Tuossa tilanteessa minä kyllä yrittäisin katsoa itseäni peiliin ja ajatella, että toivottavasti vioistani (ilmeisesti ainakin nalkutus) huolimatta mieheni rakastaa minua. Pystynkö itse samaan?
Sitä aviomiestä ei voi kouluttaa, vaan pitäisi yrittää kunnioittaa mahdollisista vioistaan huolimatta.
Nalkuttaminen vain johtaa siihen, että sinä itse ärsyynnyt ja katkeroidut.
tai sitten vähän napakammin hei veisit nyt noi sukat taas tosta.
Kyse ei ole siitä, etten kunnioittaisi miestäni. kunnioitan tosi paljon ja arvostan. Mutta en kunnioita sitä, että sukat lojuvat lattialla. Pyykkikoriin on 4 metriä matkaa.
Lukisin mieluusti muidenkin ajatuksia.
ap
Minusta kuulostaa ap siltä, että sinun mielestäsi sinulla on oikeus antaa ohjeet ja säännöt miten teidän kodissa eletään. Koska sinä olet tehnyt ne säännöt, niin voit itsellesi sallia mahdollisesti rikkomuksia. Mieheesi suhtaudut kuin hän olisi vuokralainen tai keskenkasvuinen lapsi, jolle "joutuu päivittäin sanomaan". Jos yrittäisit kunnioittaa miestäsi enemmän, niin tuollainen "joutuu sanomaan" -tilanne ei tulisi edes eteen.
12 vuotta onnellisesti naimisissa
edelleen noukin sukat.. En jaksa leikkiä mitään koirankouluttajaa, kaikki ei välitä laittaa sukkia oikeisiin paikkoihin ja kotona on kiva rentoutua eikä olla varpaillaan ja kuunnella mistä sukasta tms taas alkaa valitus "tuo hae vie"..
Sä noukit ne sukat sieltä lattialta. Eikös ollutkin yksinkertaista? :)
Jos ei miehessä muuta vikaa ole, niin mä noukin vaikka viiskyt paria sukkia lattialta. :)
kyllä mä nyt taidan kokeilla sitä, että kerään ne itse enkä hermostu tästä pikkuasiasta. Katsotaan, miten onnistuu.
kyllä mua ihan nauratti teidän joidenkin vastaukset. ainakin ne vastaukset, joissa koko ´perheen sukat lojuu yltympäriinsä:) (mä saisin hermoromahduksen :)))
näköjään monella muullakin ihan samoista arkisista asioista väännetään kättä.
ap